Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mikä on se voima ja energia, jota toisilla riittää! Toiset tekevät pitkää päivää, jaksavat pitää kodista huolta ja lisäksi harrastaa. Miten ihmeessä? Miksi minä en pysty moiseen.
03.01.2023 |
En ole mielestäni laiska tai sitten en myönnä sitä itselleni. Jokatapauksessa aina kun olen tehnyt töitä, teen ne mahdollisimman hyvin ja loistavat työtodistukset matkan varrella on tullut. Myös olen saanut hyviä arvosanoja kun olen koulua käynyt tässä viime vuosina ja tutkintotodistus on parhain mahdollinen.
Yritän siis kyllä ja muutenkin haluan olla täsmällinen työelämässä ja olla myös työkavereille hyvä kumppani työnteossa. Aina kun teen jotain, yritän kyllä parhaani mukaan.
Stressaan aika paljon kyllä ja minulla on epävarmuuteni, joka joskus on todella energiaa vievää. Minulla ei kuitenkaan ole elämässä lapsia tai muita tällaisia tärkeitä velvollisuuksia arjessani. Olen silti väsynyt useat kerrat ja masennus uusiutuu (on pahoja traumoja, joita pitäisi käsitellä) mutta raivostuttaa, etten pysty parempaan, vai enkö vain luota itseeni...
Nyt kun olen ollut poissa hetken työelämästä, jaksan jo rakentaa normaalia perustusta arkeeni. Eli syödä terveellisemmin, hoitaa asioitani ja laskuja, siivota. Jaksan tehdä sellaisia arjen asioita, jotka toiset tekee vasemmalla kädellä tuosta noin vain. Olin itsekin ennen sellainen, että jaksoin kyllä vaikka väkisin hoitaa kaikki ja olin vauhdissa mukana, pitkää päivää töissä ja harrastusta, sosiaalisia suhteita jne.
Nykyään en vain todellakaan jaksa tuollaista rumbaa ja olen ihmeissäni miten suurin osa tässä yhteiskunnassa pistää vain menemään vaikka väsyttää. Miksi en itse enää kykene tuollaiseen? Tai en ole kyennyt varmaan koskaan mutta pakotin itseni, kunnes väsyin niin, että sen jälkeen en ole kyennyt moiseen.
Mitenköhän tässä itsekin taas pääsisi elämään kiinni? Päivät menee nopeasti ja väsyn vaikka en edes paljoa tee, ihmettelen miten ihmisten aika riittää kaikkeen ylläpitoon ilman, että pysähtyvät.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jouten olla aina jotain puuhastellaan M98.
Onnittelut siitä että olet ylipäänsä saavuttanut noin korkean iän ja jaksat vielä puuhastella siinä sivussa. Pakko nostaa hattua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jouten olla aina jotain puuhastellaan M98.
Onnittelut siitä että olet ylipäänsä saavuttanut noin korkean iän ja jaksat vielä puuhastella siinä sivussa. Pakko nostaa hattua
Miksi 'nostat hattua' jonkun geneettisille ominaisuuksille?
Onnitella voi toki pitkästä iästä ja esim. kauneudesta.
Kaikki ihmiset olemme kuitenkin samanarvoisia ihmisinä, oli näkyvä ja laskettavissa oleva tehokkuus ja tuotto mitä hyvänsä.
Sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia kuten sanoit. Ethän ihmettele sitäkään miksi syöpäsairas jaksaa vähemmän kuin terveet. Itsesi piiskaaminen on osa niitä mt ongelmia.
Naapurini on lähes 90 v tervaskanto ukko.
Hän suhtautuu halveksuen ja piikitellen kaikkiin, jotka eivät kykene hänen suorituksiinsa. Naiset ovat hänelle ihan eri kastia muutenkin, niille on paikkansa akkojen töissä.
😑
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia kuten sanoit. Ethän ihmettele sitäkään miksi syöpäsairas jaksaa vähemmän kuin terveet. Itsesi piiskaaminen on osa niitä mt ongelmia.
??? Kun käytännössä on huomannut, ettei omat tehot ole samalla tasolla kuin lähipiirin, niin se on sitten mt-ongelma?
Siis onko se mt-ongelma siinä, että
a) ei tosiaan jaksa yhtä paljon, vai siinä, että
b) ihmettelee, miksei jaksa, vai siinä, että
c) pyrkii kumminkin jaksamaan saman verran?
🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia kuten sanoit. Ethän ihmettele sitäkään miksi syöpäsairas jaksaa vähemmän kuin terveet. Itsesi piiskaaminen on osa niitä mt ongelmia.
??? Kun käytännössä on huomannut, ettei omat tehot ole samalla tasolla kuin lähipiirin, niin se on sitten mt-ongelma?
Siis onko se mt-ongelma siinä, että
a) ei tosiaan jaksa yhtä paljon, vai siinä, että
b) ihmettelee, miksei jaksa, vai siinä, että
c) pyrkii kumminkin jaksamaan saman verran?
🤭
En ole edellinen kirjoittaja, mutta teet asiat liian vaikeiksi. Ajattelet jo asiat vaikeaksi, joten ei ole yhtään ihme, että mitään ei tapahdu, koska olet tehnyt ihan kaikesta itsellesi niin haastavaa.
En esimerkiksi ymmärrä, kun ap kirjoittaa, ettei ehtinyt syödä terveellisesti ollessaan työelämässä. Miten niin? Työtä tehdään yleensä noin 8 h/arkipäivä, eli siinä on 16 h vapaata ja viikonloput. Kyllä siinä ajassa normaali ihminen ehtii laittamaan pari ajatusta vaikka sille ruuallekin. Ei sitä tarvitse syödä roskaa sen takia, että on töissä kolmasosan päivästä.
Entä laskujen maksaminen sitten? Suoraveloitus. Silloin siihen menee noin nolla minuuttia aikaa. Jos joskus tulee joku satunnainen lasku, niin nykymenetelmillä siinä menee aikaa ehkä kolme minuuttia ja homma on tehty.
Ja siivous sitten. Yhdellä ihmisellä ei tarvitse olla kovin paljon sitä tavaraa ympärillään, vaan vähemmälläkin pärjää varmasti. On vain typeryyttä hankkia itselleen enemmän tavaraa kuin oikeasti tarvitsee. On hyvin helppoa päästä eroon ylimääräisestä roinasta. Muutenkaan yksi ihminen ei paljoa sotke ja jos pyyhkäisee ne leivänmurut pois heti, kun on murustanut, niin tadaa, siinä meni aikaa pari sekuntia. Paskaraidat pöntöstä saa putsattua puolessa minuutissa ja tämä rataa, ei normaali ylläpitosiivous vie aikaa ja energiaa oikeastaan ollenkaan. Ellei sitten tee asioita vaikeaksi. Jos tekee, niin silloin on kyse jo mielenterveyden horjumisesta.
Itse jaksoin tehdä kaikkea 20-30 välillä mutta sitten rauhoituin. Ei viitsi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloin jaksaa paremmin, kun sain ADHD-diagnoosin ja siihen lääkityksen. Hoitamattoman ja diagnosoimattoman ADHD:n kanssa eläminen on tosi raskasta. Juuri siihen tapaan, että jaksaa työt tai opiskelun, mutta ei mitään toivoa että jaksaisi sen lisäksi vapaa-ajalla yhtään mitään.
Hormonit, välittäjäaineet.
Eroavaisuudet hermostossa, energia-aineenvaihdunnassa.
Lisäksi eletty historia ja sen (piilo-)vaikutukset psyykeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hyvät ihmiset miten teillä riittää niin älyttömästi niitä kotihommia. Ettekö osaa ollenkaan esimerkiksi tehdä ruokaa isomman satsin kerralla tai vaikka jättää jotain turhanpäiväistä pois, kuten vaikka silittämisen? Kuinka isoja asuntoja teillä on, kuinka paljon perhettä, lemmikkejä tms. ja minkälainen älytön roinamäärä teillä kotona on, jos siellä pitää siivota koko ajan?
Käyn töissä normaalisti noin klo 8-16:30 välillä ja asun omakotitalossa perheeni kanssa, lapsia on kolme. Käyn ruokakaupassa pari kolme kertaa viikossa ja teen ruuan ehkä neljä kertaa viikossa. Kotimme on aina perussiisti, mitään kiirettä ei ole, jaksamme hyvin, vapaa-aikaa on hyvin kaikilla ja tunnelma on aina hyvä. Nukumme hyvin, emme ole mitään suorittajia ja terveytemme on hyvä. Emme aikatauluta tekemisiämme niin sairaalla tavalla kuin yksi kirjoittaja ehdotti, sellainenhan tekisi elämän todella sairaaksi.
Emme ole muuta kuin tavallisia ihmisiä, joilla pään sisäiset asiat ovat ihan hallinnassa ja järjestyksessä.
No onnea vaan teille, joilla oli geenilotossa parempi tuuri! Kaikille ei ole luotu syntymälahjaksi sitä, että päänsisäiset asiat olisivat hallinnassa ja järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia kuten sanoit. Ethän ihmettele sitäkään miksi syöpäsairas jaksaa vähemmän kuin terveet. Itsesi piiskaaminen on osa niitä mt ongelmia.
Ympäröivällä yhteiskunnalla pikemminkin on ISOJA mielenterveysongelmia;
oravanpyörähulluutta pidetään normaalina..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan edes ajatellut että olisi vaihtoehtoja.
Tiedän että olen loistava organisoija ja pystyn hallitsemaan montaa asiaa kerrallaan, se varmaan on helpottanut paljon elämää. En mieti asioita sen enempää vaan teen heti, mitä paskempi homma sen nopeammin hoidan pois. Jos sitä jää märehtimään tuhlaa vain aikaa! Noilla eväillä rakennettu työn ohessa 3 taloa pääosin itse ja nyt rempataan vielä lomakotia. Perheessä 4 lasta jotka jo aikuisia mutta samalla tavalla eletty jo heidän kanssaan.
Mun onni on se että viihdyn siistissä kodissa ja rakastan ruuanlaittoa kuten myös mieheni. Isot puutarhat on mun rakas harrastus joten nekään ei ole rasitetta tai lisätyötä. Unettomuuden takia herään hyvin aikaisin ja olen monesti jo 5-6 maissa täydessä vauhdissa. Vähän sellainen duracell, nyt yli 60v olen opetellut hidastamaan. Jouten on vaikea olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hyvät ihmiset miten teillä riittää niin älyttömästi niitä kotihommia. Ettekö osaa ollenkaan esimerkiksi tehdä ruokaa isomman satsin kerralla tai vaikka jättää jotain turhanpäiväistä pois, kuten vaikka silittämisen? Kuinka isoja asuntoja teillä on, kuinka paljon perhettä, lemmikkejä tms. ja minkälainen älytön roinamäärä teillä kotona on, jos siellä pitää siivota koko ajan?
Käyn töissä normaalisti noin klo 8-16:30 välillä ja asun omakotitalossa perheeni kanssa, lapsia on kolme. Käyn ruokakaupassa pari kolme kertaa viikossa ja teen ruuan ehkä neljä kertaa viikossa. Kotimme on aina perussiisti, mitään kiirettä ei ole, jaksamme hyvin, vapaa-aikaa on hyvin kaikilla ja tunnelma on aina hyvä. Nukumme hyvin, emme ole mitään suorittajia ja terveytemme on hyvä. Emme aikatauluta tekemisiämme niin sairaalla tavalla kuin yksi kirjoittaja ehdotti, sellainenhan tekisi elämän todella sairaaksi.
Emme ole muuta kuin tavallisia ihmisiä, joilla pään sisäiset asiat ovat ihan hallinnassa ja järjestyksessä.
No onnea vaan teille, joilla oli geenilotossa parempi tuuri! Kaikille ei ole luotu syntymälahjaksi sitä, että päänsisäiset asiat olisivat hallinnassa ja järjestyksessä.
No listaa tehtäväsi sitten paperille ja laita ne järjestykseen sen jälkeen. Kuten sen laskujen maksun tai siivouksen. Aikaa on.
Kuinka paljon aikaa päivässä käytät täällä av:lla tai jossakin somessa yleensä? Onko se viisasta ajankäyttöä? Jos lohkaiset someajasta joka päivä vaikka tunnin ulkoiluun ja toisen tunnin jaettuna ruokailuun, niin sittenkin aikaa jää paljon. Sitten vaikka puoli tuntia päivässä järjestelyyn ja vartti tulevien asioiden miettimiseen. Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki jaksakaan, ainakaan silloin, jos on jotain kroonista sairautta. Jotenkin vain eletään eteenpäin, päivä kerrallaan. Vanhemmiten oppii olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa elää ja pysyä poissa sairaalasta.
Mun ikävuodet 20-30 oli ihan älytöntä rimpuilua ja säntäilyä . Kaikki asiat piti nähdä ja kokea. Saada lapset nuorena, tehdä töitä, matkustella, kuntoilla, harrastaa, kehittää itseään. No jossain vaiheessa tulikin sitten seinä vastaan.
Nyt elellään aika rauhaksiin. Nuoruuden vauhti ja vaaralliset tilanteet saa ihan suosiolla jäädäkin sinne menneisyyteen. Nyt osaan nauttia ja arvostaa tätä tavallista tasaista arkea. Kun aamulla saa raaputtaa autonikkunat ja töistä tullessa laittaa kahvin tippumaan.
Työtunnit on tarkoituksella murto-osa menneestä. Kesät vietetään mökkielämää. Olen opetellut elämään rauhassa , luontaisen rytmini mukaan. Ilman jatkuvaa härdelliä.Se on vaatinut töitä ja vaatii edelleen.
Itse olen alkanut epäilemään noiden "aina aktiivisten" ihmisten oikeaa aktiivisuutta. Se, että käyt salilla ei tarkoita, että tekisit siellä rankkaa treeniä. Se, että teet kotityöt, ei tarkoita, että teet ne huolellisesti. Se, että kokkaat aina alusta asti kaiken, ei tarkoita, että tekisit vaikeita ruokia (puuro tai perunat on aika simppeliä evästä). Se, että olet töissä, ei tarkoita, että saisit aikaan mitään järin tuottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hyvät ihmiset miten teillä riittää niin älyttömästi niitä kotihommia. Ettekö osaa ollenkaan esimerkiksi tehdä ruokaa isomman satsin kerralla tai vaikka jättää jotain turhanpäiväistä pois, kuten vaikka silittämisen? Kuinka isoja asuntoja teillä on, kuinka paljon perhettä, lemmikkejä tms. ja minkälainen älytön roinamäärä teillä kotona on, jos siellä pitää siivota koko ajan?
Käyn töissä normaalisti noin klo 8-16:30 välillä ja asun omakotitalossa perheeni kanssa, lapsia on kolme. Käyn ruokakaupassa pari kolme kertaa viikossa ja teen ruuan ehkä neljä kertaa viikossa. Kotimme on aina perussiisti, mitään kiirettä ei ole, jaksamme hyvin, vapaa-aikaa on hyvin kaikilla ja tunnelma on aina hyvä. Nukumme hyvin, emme ole mitään suorittajia ja terveytemme on hyvä. Emme aikatauluta tekemisiämme niin sairaalla tavalla kuin yksi kirjoittaja ehdotti, sellainenhan tekisi elämän todella sairaaksi.
Emme ole muuta kuin tavallisia ihmisiä, joilla pään sisäiset asiat ovat ihan hallinnassa ja järjestyksessä.
No onnea vaan teille, joilla oli geenilotossa parempi tuuri! Kaikille ei ole luotu syntymälahjaksi sitä, että päänsisäiset asiat olisivat hallinnassa ja järjestyksessä.
No listaa tehtäväsi sitten paperille ja laita ne järjestykseen sen jälkeen. Kuten sen laskujen maksun tai siivouksen. Aikaa on.
Kuinka paljon aikaa päivässä käytät täällä av:lla tai jossakin somessa yleensä? Onko se viisasta ajankäyttöä? Jos lohkaiset someajasta joka päivä vaikka tunnin ulkoiluun ja toisen tunnin jaettuna ruokailuun, niin sittenkin aikaa jää paljon. Sitten vaikka puoli tuntia päivässä järjestelyyn ja vartti tulevien asioiden miettimiseen. Helppoa.
Kaikki eivät ole luonteeltaan tuollaisia aikatauluttajia ja listojen tekijöitä. Ei aloittaja mielestäni missään edes maininnut että olisi laskujen maksamisessa jotain ongelmia tai imuroinnissa. Vaan lähinnä siinä että miten yhdistää pitkät työpäivät, harrastuksiin ja kotitöihin ilman että on kokoajan ihan poikki.
Toiset on luovempia, hetkessä eläjiä. Aistitaan, tunnustellaan ja matkustellaan elämää. Ei ehkä laadita niitä kovin pitkiä tehtävälistoja ja suoriteta asioita.
Nämä on persoona ja luonne-eroja.
Synnynnäisiä eroja tosiaankin. On myös hyvä tiedostaa että 18 vuotias jaksaa enemmän kuin vaikka 36 vuotias. Sitten on toki näitä kuuskymppisiä "jumppaohjaajia" jotka oikein puhkuvat tarmoa ja energiaa. Mankeloivat omat ja naapurin lakanat. Hoitavat lumityöt ja halkppinot ,pyöräilee työmatkat. Talvella vaan nastarenkaita alle.
No. Sitten on siinä välissä aika paljon hajontaa. Skaala on laaja.
Ole sinä vain sinä :)
Kiitos tästä. 💖
Terv. jo nuorena työelämässä loppuunpalanut, nyt kukkien katselija