Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mikä on se voima ja energia, jota toisilla riittää! Toiset tekevät pitkää päivää, jaksavat pitää kodista huolta ja lisäksi harrastaa. Miten ihmeessä? Miksi minä en pysty moiseen.
03.01.2023 |
En ole mielestäni laiska tai sitten en myönnä sitä itselleni. Jokatapauksessa aina kun olen tehnyt töitä, teen ne mahdollisimman hyvin ja loistavat työtodistukset matkan varrella on tullut. Myös olen saanut hyviä arvosanoja kun olen koulua käynyt tässä viime vuosina ja tutkintotodistus on parhain mahdollinen.
Yritän siis kyllä ja muutenkin haluan olla täsmällinen työelämässä ja olla myös työkavereille hyvä kumppani työnteossa. Aina kun teen jotain, yritän kyllä parhaani mukaan.
Stressaan aika paljon kyllä ja minulla on epävarmuuteni, joka joskus on todella energiaa vievää. Minulla ei kuitenkaan ole elämässä lapsia tai muita tällaisia tärkeitä velvollisuuksia arjessani. Olen silti väsynyt useat kerrat ja masennus uusiutuu (on pahoja traumoja, joita pitäisi käsitellä) mutta raivostuttaa, etten pysty parempaan, vai enkö vain luota itseeni...
Nyt kun olen ollut poissa hetken työelämästä, jaksan jo rakentaa normaalia perustusta arkeeni. Eli syödä terveellisemmin, hoitaa asioitani ja laskuja, siivota. Jaksan tehdä sellaisia arjen asioita, jotka toiset tekee vasemmalla kädellä tuosta noin vain. Olin itsekin ennen sellainen, että jaksoin kyllä vaikka väkisin hoitaa kaikki ja olin vauhdissa mukana, pitkää päivää töissä ja harrastusta, sosiaalisia suhteita jne.
Nykyään en vain todellakaan jaksa tuollaista rumbaa ja olen ihmeissäni miten suurin osa tässä yhteiskunnassa pistää vain menemään vaikka väsyttää. Miksi en itse enää kykene tuollaiseen? Tai en ole kyennyt varmaan koskaan mutta pakotin itseni, kunnes väsyin niin, että sen jälkeen en ole kyennyt moiseen.
Mitenköhän tässä itsekin taas pääsisi elämään kiinni? Päivät menee nopeasti ja väsyn vaikka en edes paljoa tee, ihmettelen miten ihmisten aika riittää kaikkeen ylläpitoon ilman, että pysähtyvät.
Kommentit (50)
Jep. Mulla on tosin reuma jonka oireena on uupumus. Osa-aikaeläkkeelle en pääse, kuulemma pitää vaan jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko se se, että ottaako siivoamisen tai harrastamisen niin kuin askareena loputtomalla tehtävälistalla vai vain itsestäänselvänä asiana niin kuin suihkussa käyminen tai syöminen. Mulla on telkkari päällä mut samalla tyhjennän tiskikonetta tai pyyhin pölyjä. Käyn lenkillä "tukka putkella", mutta samalla just tyhjään sitä päätä ja annan ajatusten lentää. Käyn salilla ja siinä samassa hoidan parisuhdeaikaa tai tapaan ystäviä. Ennemmin ihmettelen mitä sitten pitäisi tehdä se noin 120 tuntia kun viikossa on vapaa-aikaa? Syleskellä kattoon?
Geenit ja terveydentila on tosi ratkaisevaa. Kuten joku jo mainitsikin, niin reuma hidastaa kyllä vauhtia tai vaikka joku muu autoimmuunisairaus. Ja toiset vaan on sellaisia tiasotilaita, jotka paahtaa vaikka läpi harmaan kiven kärsimättä siitä juurikaan.
Se mikä toiselle tuottaa mielihyvää on taas toiselle silkkaa kärsimystä. Mietitään vaikka jotain avantouimaria tai maratoonaria. Niin sitä ollaan erilaisia.
Vaikeaa olisi sitten nähdä filosofi puskemassa itseään äärirajoille ruumiillisesti. Toki heitäkin ehkä on? Me ollaan kaikki niin omia yksilöitä. Tää maailma vaan välillä meinaa unohtaa sen.
Oman uupumisen yksi tärkeimpiä oivalluksia oli se, että ei tarvitse jaksaa kuten jotkut muut. Saan elää ihan selausta elämää mitä itse jaksan.
Voin muokata elämääni minulle sopivaksi ja luontaiseksi.
Tuohon kodin siisteyteen. Se on myös minulle hyvin tärkeä hyvinvointia lisäävä asia. Hankin uuden kodin. Siis aivan pakasta vedetyn. Asuntoon ostin juuri sopivat ja mieleiset huonekalut. Kaikelle paikka ja kaikki turha krääsä pois.
Tämä helpottaa tosi paljon sitä että koti on sinä siisti ja harmoninen. Se lisää hyvinvointia ja tunnetta siitä, että olen oman elämäni ohjaksissa. Kodilla on suuri vaikutus.
Työt olen järjestänyt oman jaksamiseni mukaan. Työskentelen kaupassa ja otan vuoroja sen verran kuin itse haluan ja jaksan. Välillä enemmän, välillä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Hormonit, välittäjäaineet.
Eroavaisuudet hermostossa, energia-aineenvaihdunnassa.
Lisäksi eletty historia ja sen (piilo-)vaikutukset psyykeen.
Nerokas tiivistys faktoista, pähkinänkuoressa. Arvostan. 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia kuten sanoit. Ethän ihmettele sitäkään miksi syöpäsairas jaksaa vähemmän kuin terveet. Itsesi piiskaaminen on osa niitä mt ongelmia.
??? Kun käytännössä on huomannut, ettei omat tehot ole samalla tasolla kuin lähipiirin, niin se on sitten mt-ongelma?
Siis onko se mt-ongelma siinä, että
a) ei tosiaan jaksa yhtä paljon, vai siinä, että
b) ihmettelee, miksei jaksa, vai siinä, että
c) pyrkii kumminkin jaksamaan saman verran?
🤭En ole edellinen kirjoittaja, mutta teet asiat liian vaikeiksi. Ajattelet jo asiat vaikeaksi, joten ei ole yhtään ihme, että mitään ei tapahdu, koska olet tehnyt ihan kaikesta itsellesi niin haastavaa.
En esimerkiksi ymmärrä, kun ap kirjoittaa, ettei ehtinyt syödä terveellisesti ollessaan työelämässä. Miten niin? Työtä tehdään yleensä noin 8 h/arkipäivä, eli siinä on 16 h vapaata ja viikonloput. Kyllä siinä ajassa normaali ihminen ehtii laittamaan pari ajatusta vaikka sille ruuallekin. Ei sitä tarvitse syödä roskaa sen takia, että on töissä kolmasosan päivästä.
Entä laskujen maksaminen sitten? Suoraveloitus. Silloin siihen menee noin nolla minuuttia aikaa. Jos joskus tulee joku satunnainen lasku, niin nykymenetelmillä siinä menee aikaa ehkä kolme minuuttia ja homma on tehty.
Ja siivous sitten. Yhdellä ihmisellä ei tarvitse olla kovin paljon sitä tavaraa ympärillään, vaan vähemmälläkin pärjää varmasti. On vain typeryyttä hankkia itselleen enemmän tavaraa kuin oikeasti tarvitsee. On hyvin helppoa päästä eroon ylimääräisestä roinasta. Muutenkaan yksi ihminen ei paljoa sotke ja jos pyyhkäisee ne leivänmurut pois heti, kun on murustanut, niin tadaa, siinä meni aikaa pari sekuntia. Paskaraidat pöntöstä saa putsattua puolessa minuutissa ja tämä rataa, ei normaali ylläpitosiivous vie aikaa ja energiaa oikeastaan ollenkaan. Ellei sitten tee asioita vaikeaksi. Jos tekee, niin silloin on kyse jo mielenterveyden horjumisesta.
Kuulostat sellaiselta ihmiseltä, jolle kaikki asioiden pohdiskelu, pyörittely ja filosofointi on hullun hommaa. Senku tekee vaa, eiks ni? 😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hyvät ihmiset miten teillä riittää niin älyttömästi niitä kotihommia. Ettekö osaa ollenkaan esimerkiksi tehdä ruokaa isomman satsin kerralla tai vaikka jättää jotain turhanpäiväistä pois, kuten vaikka silittämisen? Kuinka isoja asuntoja teillä on, kuinka paljon perhettä, lemmikkejä tms. ja minkälainen älytön roinamäärä teillä kotona on, jos siellä pitää siivota koko ajan?
Käyn töissä normaalisti noin klo 8-16:30 välillä ja asun omakotitalossa perheeni kanssa, lapsia on kolme. Käyn ruokakaupassa pari kolme kertaa viikossa ja teen ruuan ehkä neljä kertaa viikossa. Kotimme on aina perussiisti, mitään kiirettä ei ole, jaksamme hyvin, vapaa-aikaa on hyvin kaikilla ja tunnelma on aina hyvä. Nukumme hyvin, emme ole mitään suorittajia ja terveytemme on hyvä. Emme aikatauluta tekemisiämme niin sairaalla tavalla kuin yksi kirjoittaja ehdotti, sellainenhan tekisi elämän todella sairaaksi.
Emme ole muuta kuin tavallisia ihmisiä, joilla pään sisäiset asiat ovat ihan hallinnassa ja järjestyksessä.
No onnea vaan teille, joilla oli geenilotossa parempi tuuri! Kaikille ei ole luotu syntymälahjaksi sitä, että päänsisäiset asiat olisivat hallinnassa ja järjestyksessä.
No listaa tehtäväsi sitten paperille ja laita ne järjestykseen sen jälkeen. Kuten sen laskujen maksun tai siivouksen. Aikaa on.
Kuinka paljon aikaa päivässä käytät täällä av:lla tai jossakin somessa yleensä? Onko se viisasta ajankäyttöä? Jos lohkaiset someajasta joka päivä vaikka tunnin ulkoiluun ja toisen tunnin jaettuna ruokailuun, niin sittenkin aikaa jää paljon. Sitten vaikka puoli tuntia päivässä järjestelyyn ja vartti tulevien asioiden miettimiseen. Helppoa.
Olen eri, mutta vastaan.
Mä koen olevani läsnä itselleni ja oikeasti elossa vain silloin, kun olen pysähtynyt jonkin ajatukseni ääreen. Kaikki muu on suorittamista. Suorittamisessa ei ole kyse mistään henkilökohtaisesta, kuka tahansa voisi tehdä sen. Asioiden suorittaminen ei ole Elämää. Tietoinen itselleen läsnäolo ja vaikka vellominen ahdistavissa tunteissaan niitä pohtien taas ON oikeata, henkilökohtaista Elämää.
Itse hoidan nopeasti pois laskut, ruoanlaiton, siivouksen jne. triviaalin, ns. välttämätön paha. Näin minulle jää paljon aikaa olla möllöttää ja nauttia olemassaolostani. Havainnoin kaikkea, kaikkialla. Mieluusti pyrin näkemäänkin havainnoitavaa ihan lähiympäristössä, kotonakin. Ei sitä varten tarvi matkustaa eksoottiseen paikkaan. Silloin paljon aikaa kuluisi jo siihen siirtymiseen ja kaikkeen matkustukseen liittyvään, mikä olisi taas suorittamista, eneegiaa vievää pakkopullaa.
Saako joku kiinni elämänfilosofiastani?
P.s. en ole työelämässä (kuinka ollakaan...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse arvostan keskitietä. Että välillä voi puskea itseään äärirajoille, ja välillä laiskotella mutta pääosin siltä väliltä. Itsellä on hyvä peruskunto, harrastan urheilua, se auttaa jaksamaan. Samoin työ, josta pitää. Hyvät ihmisuhteet jne nää tylsät jutut. Siivoaminen ei vie älytöntä aikaa viikossa, kun keskittyy olennaiseen ja pitää tavarat suurin piirtein paikoillaan.
En ihannoi esim 24/7 uraohjuksia, työhön kaiken ajan panostaminen on muilta elämänalueilta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hyvät ihmiset miten teillä riittää niin älyttömästi niitä kotihommia. Ettekö osaa ollenkaan esimerkiksi tehdä ruokaa isomman satsin kerralla tai vaikka jättää jotain turhanpäiväistä pois, kuten vaikka silittämisen? Kuinka isoja asuntoja teillä on, kuinka paljon perhettä, lemmikkejä tms. ja minkälainen älytön roinamäärä teillä kotona on, jos siellä pitää siivota koko ajan?
Käyn töissä normaalisti noin klo 8-16:30 välillä ja asun omakotitalossa perheeni kanssa, lapsia on kolme. Käyn ruokakaupassa pari kolme kertaa viikossa ja teen ruuan ehkä neljä kertaa viikossa. Kotimme on aina perussiisti, mitään kiirettä ei ole, jaksamme hyvin, vapaa-aikaa on hyvin kaikilla ja tunnelma on aina hyvä. Nukumme hyvin, emme ole mitään suorittajia ja terveytemme on hyvä. Emme aikatauluta tekemisiämme niin sairaalla tavalla kuin yksi kirjoittaja ehdotti, sellainenhan tekisi elämän todella sairaaksi.
Emme ole muuta kuin tavallisia ihmisiä, joilla pään sisäiset asiat ovat ihan hallinnassa ja järjestyksessä.
No onnea vaan teille, joilla oli geenilotossa parempi tuuri! Kaikille ei ole luotu syntymälahjaksi sitä, että päänsisäiset asiat olisivat hallinnassa ja järjestyksessä.
No listaa tehtäväsi sitten paperille ja laita ne järjestykseen sen jälkeen. Kuten sen laskujen maksun tai siivouksen. Aikaa on.
Kuinka paljon aikaa päivässä käytät täällä av:lla tai jossakin somessa yleensä? Onko se viisasta ajankäyttöä? Jos lohkaiset someajasta joka päivä vaikka tunnin ulkoiluun ja toisen tunnin jaettuna ruokailuun, niin sittenkin aikaa jää paljon. Sitten vaikka puoli tuntia päivässä järjestelyyn ja vartti tulevien asioiden miettimiseen. Helppoa.
Olen eri, mutta vastaan.
Mä koen olevani läsnä itselleni ja oikeasti elossa vain silloin, kun olen pysähtynyt jonkin ajatukseni ääreen. Kaikki muu on suorittamista. Suorittamisessa ei ole kyse mistään henkilökohtaisesta, kuka tahansa voisi tehdä sen. Asioiden suorittaminen ei ole Elämää. Tietoinen itselleen läsnäolo ja vaikka vellominen ahdistavissa tunteissaan niitä pohtien taas ON oikeata, henkilökohtaista Elämää.Itse hoidan nopeasti pois laskut, ruoanlaiton, siivouksen jne. triviaalin, ns. välttämätön paha. Näin minulle jää paljon aikaa olla möllöttää ja nauttia olemassaolostani. Havainnoin kaikkea, kaikkialla. Mieluusti pyrin näkemäänkin havainnoitavaa ihan lähiympäristössä, kotonakin. Ei sitä varten tarvi matkustaa eksoottiseen paikkaan. Silloin paljon aikaa kuluisi jo siihen siirtymiseen ja kaikkeen matkustukseen liittyvään, mikä olisi taas suorittamista, eneegiaa vievää pakkopullaa.
Saako joku kiinni elämänfilosofiastani?
P.s. en ole työelämässä (kuinka ollakaan...)
Hyvin pitkälti minunkin ajatuksiani. Paitsi olen myös työelämässä, joka on sinänsä rauhaisaa ja älyllistä työtä, mikä sopii rauhalliselle ja pohtivalle luonteelleni.
Mulla on jatkuva, luovakin, ajatuskoneisto käynnissä. En halua "tyhjentää päätäni", vaan mieluummin antaa sille lisää materiaalia juuri pysähtymisen ja ympäristön tai kulttuurin kautta. Musiikki, elokuvat, kirjat, luonto, kasvit, soittaminen, vaikka nämä nettikeskustelut... Kaikki "hidas" sielunruoka. Niillä täytän sen ylijäävän ajan.
Ei mulla ole tarvetta tyhjentää ajatuksia tai järjestää kotia, jotta olisi parempi olo. Minulla on ihan superhyvä olo lähes aina pääni sisällä ja kaikki siellä järjestyksessä. Siksi kodin ei tarvitse olla. Ja pieni sekamelska lisää luovuutta. Jos ajattelen lähipiiriäni, niin tosiaankin pahimmat puunaajat ovat niitä, joilla on pään sisällä jotain rauhatonta ja epämiellyttäviå ajatuksia meneillään. Paljon ongelmia. Saavathan he toki hoitaa sitä tavallaan, eikä näin varmasti kaikilla puunaajilla ole. Mutta itselläni ei tosiaan ole varsinaista pakottavaa tarvetta puunata. Elämä on täynnä niin paljon mielenkiintoisempia asioita. Enemmänkin ahdistaa, että jotain tosi fyysistä tehdessä ei pysty ajattelemaan kaikkea, mitä haluaa ja havainnoida kaikkea. Jos joutuisin ystävän kanssa esim. kesällä ottamaan suppailuhetken urheiluna ja juttutuokiona, niin enhän voisi keskittyä auringon lämpöön ihollani, laineiden liplatukseen ja lintujen ääniin, mennä makaamaan laudan päälle ja ihmetellä sinivalkoisen taivaan kauneutta...
No, ap, koska et ole se "toinen" vaan olet sen oman elämäsi ainoa eläjä. Muut on sinun ulkopuolella.
Nopeus ja "kuinka moneen ehtiminen ajassa x" on vain yksi tapa arvioida jonkun laatua tai ominaisuutta.
Minulle on arvokkaampaa, että postasit tänne tuon aloitustekstisi ja siihen on tullut paljon kiinnostavia vastauksia. Onneksi kaikki eivät ole niitä, jotka paahtavat häntä suorana.
Kannattaa lukea laatukirjallisuutta. Klassikoissa huomaa, miten hyvä tarina vaatii erilaisia hahmoja ja tapoja olla ja ajatella. Sillä tavalla pysyy mielenkiinto yllä ja elämä on maistuvaa. Jo muumilaakso sen todistaa. (Siis ne Janssonin kirjat, ei ne tietokoneanimaatiot hölmöine äänineen.)