Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!
03.01.2023 |
En saa itseäni edes suihkuun, siivoaminen rajoittuu siihen että putsaan kissan hiekkalaatikon. Ja vielä pullaa pitäisi pyöritellä voi pe""le..
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki masennus paranee spontaanisti itsekseen ajan kanssa.
Missä näin on todettu?
Eikö se ole päinvastoin niin, että hoitamaton (tai hoitoresistentti) masennus useimmiten pahenee/ kroonistuu?
APA, DSM ja mm. kirjassa Psykiatria, Duodecim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ehdotettiin että laittaisin puutarhapalstan niin olisi jotain tekemistä. Toinen ehdotti vapaaehtoistyötä. Eräs että opiskelisin terapeutiksi.
Olen 10 vuotta ollut saikulla, myös muita sairauksia ollut kuin masennus, mm. syöpä. Hoidan muistisairaita ja liikuntaesteisiä vanhempiani sekä opiskelen kahta alaa/harrastusta ja aika on kortilla, siis se aika minkä jaksaa tehdä. Kamalaa olisi käyttää ainoa energinen aika puutarhapalstaan, sitten ei jäisi voimia hoitaa omia ja vanhempien asioita(ruoat, pyykit, siivoukset jne.) eikä varsinkaan omille jutuille kuten opiskelulle. Joinakin päivinä en pääse edes snägystä, siinäpä kasvit sitten kuivuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Mikä se toimiva hoitovinkki ap:n mielestä olisi?
Itse toivuin psykoottisesta masennuksesta (alkuun tietenkin lepäsin jo lääkityksen vuoksi 3-4kk)
juurikin pakottamalla itseni hiljalleen tekemään asioita.
Liikuin paljon luonnossa, pidin päivärytmistä kiinni ja palasin työelämään ilman terapioita tai kuntoutuksia.Tuon jälkeen jo 15 vuotta työelämässä, ainoa sairausloma on ollut vuosi sitten sairastetun Koronan vuoksi.
Minä en ainakaan kaipaa hoitovinkkejä, varsinkaan sellaiselta joka ei ole itse sairastanut masennusta. Olen sairastanut pitkään ja olen kokeillut jo kaiken mahdollisen ja löytänyt itselleni sopivat tekniikat.
Yyllätys että mt hullulla on kissoja
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt sitten itse miten sinä hoidat masennustasi?
Minä voin kertoa: syön lääkkeitä ja terveellistä ruokaa, liikun sekä säännöllisesti tapaan psykologia. Harrastan 2 lajia jotka piristävät mieltä ja tuovat merkitystä muuten tyhjään elämääni(olen menettänyt kaikki läheiset).
En kaipaa mitään pskavinkkejä "oletsä koskaan kokeillut..." "sun pitäis...". Joskus muiden terveysneuvot voivat olla jopa haitallisia.
Mikä saa ihmisen ajattelemaan että tietää toisen puolesta mitä toisen pitää tehdä? Itserakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan se että tullaan toiselle sanomaan : "sun pitäis sitä ja tätä" on henkistä väkivaltaa. Niin kuin tässäkin ketjussa on mainittu, kannattaa lopettaa tällaisten ihmisten tapaaminen. Omista rajoista ja oikeuksista kannattaa pitää huolta:
http://vuorovaikutuspakki.blogspot.com/2013/04/omien-oikeuksien-luettel…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia.
Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?
Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.
Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.
Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.
Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.
Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?
Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.
Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.
Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)
Yleensä masennus johtuu siitä kiusaavasta läheisestä. Varmasti läheisesi parantuisi masennuksesta jos pääsisi sinusta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia.
Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?
Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.
Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.
Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.
Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.
Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?
Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.
Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.
Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)
Yleensä masennus johtuu siitä kiusaavasta läheisestä. Varmasti läheisesi parantuisi masennuksesta jos pääsisi sinusta eroon.
Ei kannata ihmetellä jos elämä on täyttä psgaa, jos on koko ajan prsesilmien ympäröimänä.
Kyllä ne jotkut ihmiset, läheiset ja omaiset voivat olla niitä, ketkä ovat siinä tervehtymisen esteenä vaan.
Ja se joka on sitä heidän pieruaan haistellut siinä koko ajan, on jotenkin turtunut siihen, ettei ymmärrä lähteä.
Ihmiset ovat yleensäkin huonoja lähtemään haitallisista suhteista.
Ihan sama onko haitallinen ihminen masentunut vai se "hyvä ja auttava" läheinen. Aina kannattaa lähteä haitallisen yksilön myrkkyä haistelemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia.
Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?
Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.
Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.
Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.
Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.
Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?
Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.
Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.
Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)
Yleensä masennus johtuu siitä kiusaavasta läheisestä. Varmasti läheisesi parantuisi masennuksesta jos pääsisi sinusta eroon.
Toivotaan, että näin on. Tulin myös itse tuohon johtopäätökseen kuin sinä - että jos valitus vain vuodesta toiseen jatkuu eikä ihminen tee asialle yhtään mitään, voi yksi ongelma tuon masentuneen ihmisen elämässä olla juurikin huono ystävyyssuhde kanssani. Niinpä katkaisin ystävyyssuhteen, ja olen näiden noin viiden vuoden jälkeen yhä tyytyväisempi siitä, että kyseinen ihminen on poissa elämästäni. Sitä en tiedä, mitä hänelle kuuluu. Ei suoraan sanottuna enää kiinnosta. Mutta on mahdollista, että teoriasi toimii, toivotaan niin, että parantui masennuksestaan päästyään minusta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon, että masentuisin, jos en tekisi kotona mitään. Kotiaskareet ja päivärytmi pitävät mielen virkeänä, ja kiinnostusta riittää muuhunkin. Masentunut masentuu entisestään, jos joutuu elämään lian, roskien ja siivottomuuden keskellä. Kierre on valmis, ja siitä pois pääseminen on varmasti hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia.
Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?
Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.
Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.
Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.
Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.
Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?
Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.
Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.
Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)
Yleensä masennus johtuu siitä kiusaavasta läheisestä. Varmasti läheisesi parantuisi masennuksesta jos pääsisi sinusta eroon.
Toivotaan, että näin on. Tulin myös itse tuohon johtopäätökseen kuin sinä - että jos valitus vain vuodesta toiseen jatkuu eikä ihminen tee asialle yhtään mitään, voi yksi ongelma tuon masentuneen ihmisen elämässä olla juurikin huono ystävyyssuhde kanssani. Niinpä katkaisin ystävyyssuhteen, ja olen näiden noin viiden vuoden jälkeen yhä tyytyväisempi siitä, että kyseinen ihminen on poissa elämästäni. Sitä en tiedä, mitä hänelle kuuluu. Ei suoraan sanottuna enää kiinnosta. Mutta on mahdollista, että teoriasi toimii, toivotaan niin, että parantui masennuksestaan päästyään minusta eroon.
Minulla on jotenkin todella vahva kutina, että hänen olonsa on parantunut päästyään sinusta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet odottavat sairaiden käyttäytyvän kuin olisivat terveitä ja haukkuvat kun se ei jostain syystä onnistu.
Eivät odota. Kukaan ei vaan _loputtomiin_ jaksa ihmistä joka ei millään tavoin ota vastuuta omasta terveydestään, on kyseessä sitten alkoholisti, masentunut tai muuten sairastunut jatkuvasti valittava ihminen ym.
Masennus ei muuten tarkoita sitä että ihminen valittaa. Päinvastoin, useimmat masentuneet ovat niitä kilttejä jotka ottavat kaiken valittamatta vastaan. Silloin on tärkeää parantumiselle oppia pitämään rajansa.
Miten voi samaan aikaan vaatia, että muut ottavat hänen tosissaan hänen vakavan sairautensa ja samaan aikaan kieltäytyä sen tutkitusti tehokkaimmasta hoitomuodosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kovasti toitotetaan että masennukseen paras apu on kun nousee sängystä ja on aktiivinen ja liikkuu.
Mielellään vaikka menisi töihin. Olen 10 vuotta nyt ollut saikulla ja voin omasta kokemuksesta kertoa että kaikista lähimpänä parantumista olen ollut silloin kun olen puolen vuoden jakson saanut elää omaan tahtiini ilman mitään velvollisuuksia. Jaksoin harrastaa liikuntaa ja hoitaa itseäni. Olin parantumassa. Lepo ja omantahtisuus todellakin oli tärkeitä ja se että pyrkii elämään omannäköistä elämää.
Nyt taas asiat on toisin. Pakkoaktiviteettia riittää, joudun tekemään todella paljon sellaisia asioita joita en jaksaisi. Joudun pakottamaan itseni. Vointini on huono ja menee vaan huonommaksi. Taustallani on työuupumus, traumat, lasinen lapsuus ja fyysiset sairaudet.
Eli en itse usko tuohon että "kun vaan pakottaa itsensä nousemaan sängystä ja on aktiivinen". Minulla on käytössä lääkkeet, puheterapia, liikunta ja terveet elämäntavat. Silti ne eivät poista masennustani. Tuo lepo ja omantahtisuus todellakin ovat itselleni olleet tärkeimpiä helpottavia asioita.
Ymmärrän tuskan. Toivottavasti olosi mahdollisimman pian helpottuu niin, että lenkille lähtö ja leipominenkin tuntuu mahdolliselta. En ole uskonnollinen enkä usko rukoiluun, mutta ventovieraanakin olet ajatuksissani ja aidosti toivon sinulle paranemista ja parempia aikoja!
Vierailija kirjoitti:
Menisit lenkille. Menosit parturiin. Tekisit jotain itsellesi. Tekisit vapaaehtoistyötä. Hankkisit lapsen. Ottaisit kummilapsen. Tulisit meille lapsenvahdiksi. Menisit mindfullnesskurssille.
Tule meille kitkemään puutarhaa niin ei tarvitse olla joutilas. Totta kai sitä joutilaana masentuu,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveet odottavat sairaiden käyttäytyvän kuin olisivat terveitä ja haukkuvat kun se ei jostain syystä onnistu.
Eivät odota. Kukaan ei vaan _loputtomiin_ jaksa ihmistä joka ei millään tavoin ota vastuuta omasta terveydestään, on kyseessä sitten alkoholisti, masentunut tai muuten sairastunut jatkuvasti valittava ihminen ym.
Masennus ei muuten tarkoita sitä että ihminen valittaa. Päinvastoin, useimmat masentuneet ovat niitä kilttejä jotka ottavat kaiken valittamatta vastaan. Silloin on tärkeää parantumiselle oppia pitämään rajansa.
Samaa mieltä. Kaikissa masennusketjuissa ihmiset valittaa (heh) siitä miten masenuteet vaan valittaa ja valittaa, eikä heitä jaksa kuunnella.
Tuo on ihan täyttä paskaa. Sellainen joka asiasta valittaminen, mäkättäminen ja marmattaminen on monesti joillakin ihmisillä ihan vaan tapana, ja sellainen negatiivinen märmättäjä monesti on juuri sellainen, joka vielä ei usko mihinkään masennuksiin itse, vaan ne on hänelle laiskuutta.
Masennus on monesti tunnollisten ja kilttien ihmisten riesana. Sellaisten ketkä yrittää liikaa miellyttää toisia, ja ketkä eivät osaa pitää puoliaan ja vetää toisille rajoja.
Ei sellaiset valita, vaan nielee ja nielee vuosi kaudet vaikka mitä, kunnes uupuvat ja sairastuvat, saaden masennusdiagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kannattaa miettiä sitä tärkeintä kysymystä, joka mulle työterveydessä esitettiin. Mitä olet valmis tekemään parantuaksesi? Tarvitaan tahtoa parantua. Jos vaan antautuu sille sairastumiselle ja sisäistää sairaan ihmisen minäkuvan, niin siitä on vaikea enää nousta. Älkää kaivako itsellenne kuoppaa, sieltä nousemiseen tarvitaan paljon enemmän voimia.
Itsellä on kaikenlaista vaivaa ja diagnoosia, mutta en silti koe itseäni sairaaksi ihmiseksi, vaikka joku muu niin saattaisi minusta ajatellakin. Uskon, että tämä on isossa roolissa toimintakyvyn säilyttämisessä. Miten itsensä näkee ja tietysti se sisäinen puhe on iso juttu. Lempeys itseä kohtaan on hyvä paikka aloittaa. Kehukaa ja kannustakaa itseänne jokaisesta pienestäkin suorituksesta.
Tuo on hyvä kysymys. Ketään ei voi korjata millään määrällä lääkkeitä tai terapiaa jos oma tahto ei ole mukana. Sairaan identiteettiä ei myöskään tulisi pukea ylleen kun diagnoosi on saatu. Sitä "masennuspukua" on hyvin vaikea riisua, kun kerran on mieltänyt että oma minuus on nyt sidottuna sairauteen. Sairaudesta luopuminen ja itsensä etsiminen kaiken alta on oma prosessinsa ja joskus pelottava sellainen. Syöpäpotilaskin on paljon enemmän kuin kasvaimensa ja niin on se masentunutkin.
Tarkoitatteko näillä viesteillä että loppujen lopuksi masennus on ihmisen omaa syytä koska on pukenut jonkun masennuspuvun eikä suostu luopumaan sairaudesta?
Syöpäkasvain useimmiten pystytään leikkaamaan pois, sädettämään ja hoitamaan myrkyillä ja lääkkeillä. Masennusta ei voi leikata pois, lääkehoidot on arpapeliä.
Minä olisin valmis luopumaan näistä sairauksista. Kaipaan sitä elämää kun olin elinvoimainen, aktiivinen ja terve. Olen menettänyt elämässäni paljon ja kyllä minä olen näiden vaikeuksien jälkeen löytänyt itseni, oikeasti ja olen luonut elämääni uudelleen, mutta elämäni ei koskaan tule olemaan terveydeltäni yhtä hyvää kuin ennen näitä sairauksia.
terv. masentunut syöpäpotilas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisit lenkille. Menosit parturiin. Tekisit jotain itsellesi. Tekisit vapaaehtoistyötä. Hankkisit lapsen. Ottaisit kummilapsen. Tulisit meille lapsenvahdiksi. Menisit mindfullnesskurssille.
Tule meille kitkemään puutarhaa niin ei tarvitse olla joutilas. Totta kai sitä joutilaana masentuu,
Orjat on varmaan oikeasti maailman onnellisimpia ihmisiä. Heillähän on tekemistä.
Plagiointi on aika helppo tapa nostaa omaa mielialaa edes hetkeksi, jos sen haluaa tehdä keinolla millä hyvänsä. Näinhän osa sanoo että haluavat toipua keinolla millä hyvänsä.