Kaksio 33 m2, kolmio 45 m2. Miten tähän järjettömyyteen on päädytty?

Jotkut tykkää asua pienessä asunnossa. Tai eivät tykkää, mutta tekevät kompromissin koska haluavat uudehkoon asuntoon. Samalla hinnalla saisi isompia vanhempia joita turhaan haukutaan.

Turhaan valitatte. Oikotieltä löytyy tälläkin hetkellä pk-seudulta kaksioitakin ihan sinne yli sataan neliöönkin asti, joten ei muuta kun kaupoille jos ei pienet asunnot miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia asun kasarikerrostalossa. 70 neliötä kolmio. Mulla on naurettavan iso olkkarista erillinen keittiö(ei välillä ovea mutta muuten erillinen), iso olohuone ja kaksi tilavaa makkaria. Myös vaatehuone vaatteille.

Ei huvita noihin kalliisiin uusiin koirankoppeihin muuttaa jossa keittiö on yksi sivu olohuoneesta.

Ihanaa kun on tilaa!

Naurettavan iso erillinen keittiö, iso olohuone ja kaksi tilavaa makkaria 70 neliöisessä asunnossa. No nyt on kyllä todellakin kyseessä varsinainen tilaihme. 😂

Neliöt on suunniteltu järkevästi.

No on tämä iso verrattuna koirankoppeihin. Eivät huoneet valtavan kokoisia ole vaikka pidänkin niitä isoina mutta kalusteet mahtuu hyvin. Keittiöön mahtuu pöytä niin että tuolien ympärillä paljon tilaa, erillinen iso kaappi, olohuoneeseen kaikki mitä tarvii, makkariin leveä sänky niin että mahtuu kulkemaan ympäriltä ja vielä pienempi työpöytä. Kylppäri on pienehkö mutta sinnekin mahtuu kaikki hyvin kuten pesukone.

Joskus asuin koirankopissa ja olohuonekeittiöön ei meinannut mahtua edes keittiön pöytä järkevästi.

Meinaatko pitää isojakin illallis kutsuja? 

No en. En ole illalliskutsuihminen muutenkaan mutta on kiva kun keittiöön mahtuu pöytä ja ei ole pieni ja ahdas.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tykkää asua pienessä asunnossa. Tai eivät tykkää, mutta tekevät kompromissin koska haluavat uudehkoon asuntoon. Samalla hinnalla saisi isompia vanhempia joita turhaan haukutaan.

Kyllä jotkut ihan oikeasti tykkää. Olet varmaan nähnyt TV:ssäkin minikoti-ohjelmia, joissa oikein tavoitellaan pienimpiä mahdollisia asuinneliöitä. Osa tietysti tekee kustannussyistä sen kompromissin, osa ostaa pienen vaikka hyvin olisi varaa suurempaankin.

Ahdistaisi tuollainen ahtaus.

Meillä aulassa 40 m2, olkkari 120m2 keittiö + ruokailuhuone 60 m2. Sauna, kylppäri, allasosasto takkatilalla 120m2, lisäksi liuta makkareita (4), khh, vaatehuoneita 3, vessoja 4 ja pannuhuonekkin vielä.

Lämmin autotalli varastoineen 86m2

Kaksin asustellaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia asun kasarikerrostalossa. 70 neliötä kolmio. Mulla on naurettavan iso olkkarista erillinen keittiö(ei välillä ovea mutta muuten erillinen), iso olohuone ja kaksi tilavaa makkaria. Myös vaatehuone vaatteille.

Ei huvita noihin kalliisiin uusiin koirankoppeihin muuttaa jossa keittiö on yksi sivu olohuoneesta.

Ihanaa kun on tilaa!

Naurettavan iso erillinen keittiö, iso olohuone ja kaksi tilavaa makkaria 70 neliöisessä asunnossa. No nyt on kyllä todellakin kyseessä varsinainen tilaihme. 😂

Keittiö olisi kiva.

-Yksiössä asuva

Olen asunut 30 neliön yksiössä ,jossa oli erillinen keittokomero. Henkilökohtaisesti pidän erillistä makuuhuonetta tärkeämpänä. Minua ei niinkään haittaa keittotila olohuoneessa kuin sänky olohuoneessa.

- yksiössä asunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kuinka kompromissivalmiita ja soputuvaisia monet ovat. Vain varakkailla on oikeus inhimilliseen asumismukavuuteen ja huonoon tilanteeseen pitää vain soputua, kyllä rakennuttaja voittonsa ansaitsee, ei asukas mitään ihmeellistä tarvitse. Kerrossängyt vain koppeihin, säilytyslaatikko alle ja suut suppuun.

Itse en ole vuokralla asunut sitten opiskeluaikojen ja juuri valmistumisen jälkeen, mutta omat ja kaikkien tuttavien vuokrakämpät 80-luvulta 2000 luvun alkuun ovat olleet todella tilavia (en ole käynyt sitä uudemmissa). Parjatut vuokralaiset asuvat paljon tilavammin kuin omistusasujat. Itsekin asuin 66 neliön vuokrakaksiossa poikaystäväni kanssa.

Ja miten ihmeessä vuosituhannen alussa vielä pystyttiin rakentamaan ja myymään sopuhinnalla ihan asumiskelpoisia asuntoja, joissa makuuhuoneet olivat reilunkokoisia, pienimpäänkin huoneeseen mahtui hyvin sänky, työpöytä ja vaatekaapit. Mutta ei sellaista enää keskiluokalle tarjota, se on suhteessa samanhintainen kanankoppi, joka on syytä kelvata, koska tässä maassa ei sovi vaatia parempaa, suomalaiset eivät ansaitse pohjoismaista elintasoa.

Ihmisen pitää olla realistinen omiin mahdollisuuksiinsa. Kaikkien ei tarvitse pystyä hankkimaan asuntoa uudisrakennuksesta tai ylipäätään kaupungin keskustasta. Edullisempia vaihtoehtoja on tarjolla ja se riittää. Sitä paitsi, mitä vikaa vuokralla asumisessa on? Monet ei halua sitoutua tiettyyn paikkaan ja asuntolainan.

Miten ihmeessä keskiluokalle vielä 20-vuotta sitten pystyttiin rakentamaan Helsingin lähiöihin normaalikokoisia läpitalonhuoneistoja, jotka myytiin suhteessa samalla hinnalla? Miksi suomalaisille keskituloisille ei hyväksytä samaa asumistasoa kuin muissa pohjoismaissa on duunareilla? Miksi huonon pitää riittää ja pitää tyytyä? Koska ollaan suomalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaisi tuollainen ahtaus.

Meillä aulassa 40 m2, olkkari 120m2 keittiö + ruokailuhuone 60 m2. Sauna, kylppäri, allasosasto takkatilalla 120m2, lisäksi liuta makkareita (4), khh, vaatehuoneita 3, vessoja 4 ja pannuhuonekkin vielä.

Lämmin autotalli varastoineen 86m2

Kaksin asustellaan...

Ahdistaisi tuollainen epäekologisuus asumisessa, vaikken varsinaisesti mikään maailmanparantaja olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kuinka kompromissivalmiita ja soputuvaisia monet ovat. Vain varakkailla on oikeus inhimilliseen asumismukavuuteen ja huonoon tilanteeseen pitää vain soputua, kyllä rakennuttaja voittonsa ansaitsee, ei asukas mitään ihmeellistä tarvitse. Kerrossängyt vain koppeihin, säilytyslaatikko alle ja suut suppuun.

Itse en ole vuokralla asunut sitten opiskeluaikojen ja juuri valmistumisen jälkeen, mutta omat ja kaikkien tuttavien vuokrakämpät 80-luvulta 2000 luvun alkuun ovat olleet todella tilavia (en ole käynyt sitä uudemmissa). Parjatut vuokralaiset asuvat paljon tilavammin kuin omistusasujat. Itsekin asuin 66 neliön vuokrakaksiossa poikaystäväni kanssa.

Ja miten ihmeessä vuosituhannen alussa vielä pystyttiin rakentamaan ja myymään sopuhinnalla ihan asumiskelpoisia asuntoja, joissa makuuhuoneet olivat reilunkokoisia, pienimpäänkin huoneeseen mahtui hyvin sänky, työpöytä ja vaatekaapit. Mutta ei sellaista enää keskiluokalle tarjota, se on suhteessa samanhintainen kanankoppi, joka on syytä kelvata, koska tässä maassa ei sovi vaatia parempaa, suomalaiset eivät ansaitse pohjoismaista elintasoa.

Ihmisen pitää olla realistinen omiin mahdollisuuksiinsa. Kaikkien ei tarvitse pystyä hankkimaan asuntoa uudisrakennuksesta tai ylipäätään kaupungin keskustasta. Edullisempia vaihtoehtoja on tarjolla ja se riittää. Sitä paitsi, mitä vikaa vuokralla asumisessa on? Monet ei halua sitoutua tiettyyn paikkaan ja asuntolainan.

Miten ihmeessä keskiluokalle vielä 20-vuotta sitten pystyttiin rakentamaan Helsingin lähiöihin normaalikokoisia läpitalonhuoneistoja, jotka myytiin suhteessa samalla hinnalla? Miksi suomalaisille keskituloisille ei hyväksytä samaa asumistasoa kuin muissa pohjoismaissa on duunareilla? Miksi huonon pitää riittää ja pitää tyytyä? Koska ollaan suomalaisia?

Kenties se tonttimaa on käynyt enemmän kortille ja hinnat suhteellisestikin nousseet kaikessa. Olettaen siis, että väitteesi edes pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia asun kasarikerrostalossa. 70 neliötä kolmio. Mulla on naurettavan iso olkkarista erillinen keittiö(ei välillä ovea mutta muuten erillinen), iso olohuone ja kaksi tilavaa makkaria. Myös vaatehuone vaatteille.

Ei huvita noihin kalliisiin uusiin koirankoppeihin muuttaa jossa keittiö on yksi sivu olohuoneesta.

Ihanaa kun on tilaa!

Naurettavan iso erillinen keittiö, iso olohuone ja kaksi tilavaa makkaria 70 neliöisessä asunnossa. No nyt on kyllä todellakin kyseessä varsinainen tilaihme. 😂

Olen asunut n. 50 neliön kaksiossa, jossa oli 12 neliön makuuhuone ja 15 neliön keittiö + 20 neliön olohuone, eteinen ja kylppäri ja mielestäni se oli varsin avara kahdelle. Uskon 70 neliön kolmion voivan olla varsin hyvä. Paljon toki riippuu pohjasta eli hukkaantuuko pinta-ala esim. käytävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia asun kasarikerrostalossa. 70 neliötä kolmio. Mulla on naurettavan iso olkkarista erillinen keittiö(ei välillä ovea mutta muuten erillinen), iso olohuone ja kaksi tilavaa makkaria. Myös vaatehuone vaatteille.

Ei huvita noihin kalliisiin uusiin koirankoppeihin muuttaa jossa keittiö on yksi sivu olohuoneesta.

Ihanaa kun on tilaa!

Kaikkia ei taas huvita muuttaa tunkkaisiin kasaribunkkereihin, joten win-win.

Bunkkereihin. Vai niin :D bunkkeri on vähän erilainen kyllä verrattuna tähän. Plussana on kerrostalossa ikkunat joka puolella huoneistoa koska kyseessä läpitalon huoneisto eli mikään bunkkeri tämä ei ole. Myös eteiseen tulvii luonnonvaloa.

Monia uudempia huoneistoja pidän pimeämpinä "bunkkereina". Uudemmissa taloissa positiivista on parempi ilmanvaihto. Talo on myös hyvin hiljainen.

Lähes kaikilla neukkukuutioissa tai vastaavissa tylsissä taloissa asuvilla tutuilla on todella isot läpitalonhuoneistot ja isot piha-alueet. Ja nämä eivät sijaitse missään ongelmalähiöissä. Helsingin keskustaan rakennetuissa neukkukuutioissakin on todella tilavat asunnot ja hyvät pihat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalismi ja ruudut, ei kai sitä tilaa tarvitse kun ei ole tavaraa ja kotona ollessa kökitään vain ruudun ääressä. Ihmisillä ei mitä ilmeisimmin ole harrastuksia, jotka veisivät tilaa? Ei lähipiiriä, joiden kanssa kyläilisivät?

Eihän tuollaisiin asuntoihin mahdu edes pianoa, ruokailutilaa ja sohvaryhmää seurusteluun. 

Mitkä harrastukset vie kotona tilaa?

No äkkiseltään tulee mieleen ainakin jääkiekkokamat, ratsastuskamat, kalastustarvikkeet tai isot soittimet, kuten piano. Eipä mahdu harrastusvälineet minikokoisiin asuntoihin kovin helposti. Ja jos niitä tarvitaan jatkuvasti, ei häkkivarastokaan ole optimaalinen vaihtoehto säilytykseen.

Jos tarvitsee enemmän tilaa niin sitten ostaa isomman asunnon.

No toki, mutta tässä ketjussa ihmeteltiinkin sitä, kuka haluaa asua noissa uusissa, pikkuruisissa kopeissa, joita kaksioiksi ja kolmioiksi nimitetään? Kauhean monen pitäisi haluta, kun niitä jatkuvasti pykätään lisää. Tässäkin ketjussa moni tuntuu kaipaavan tilaa ympärilleen, ja sitä ei nyt näissä uudiskohteissa ole tarjolla.

Varmaan niissä haluaa asua sellainen, jolla ei ole esim niitä ratsastuskamoja. Olen itsekin asunut pienessä asunnossa eikä siinä ollut mitään niin erikoista.

Olen minäkin asunut joskus 25 neliöisessä yksiössä, mutta elin silloin sellaista elämää, että kävin kotona lähinnä nukkumassa. Ehkä noissa pienissä uudiskämpissä asuu myös sellaisia ihmisiä, jotka käyvät kotona vain nukkumassa?

Minä asuin koko yliopistossa opiskelun ajan kolmen hengen soluhuoneistossa. Jokaisella asukkaalla oli omat kodikkaat huoneensa sekä yhteiset keittiö- , kylpyhuone- ja WC-tilat. Vasta maisteriksi valmistuttua muutin omaan 45 neliön kaksioon. Nykynuoriso ei tunnu enää suosivan soluasumista sen edullisuudesta huolimatta.

Opiskelijoiden siirryttyä yleisen asumistuen piiriin eivät solut yhtäkkiä enää kelvanneet, kun varaa on myös yksiöön. Toista se oli omana opiskeluaikana, kun opintotuen asumislisässä hyväksytty vuokra oli korkeintaan sen 250 euroa. Kummasti oli houkuttelevampaa asua 250 euron soluhuoneessa kuin 500 euron yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaisi tuollainen ahtaus.

Meillä aulassa 40 m2, olkkari 120m2 keittiö + ruokailuhuone 60 m2. Sauna, kylppäri, allasosasto takkatilalla 120m2, lisäksi liuta makkareita (4), khh, vaatehuoneita 3, vessoja 4 ja pannuhuonekkin vielä.

Lämmin autotalli varastoineen 86m2

Kaksin asustellaan...

Ahdistaisi tuollainen epäekologisuus asumisessa, vaikken varsinaisesti mikään maailmanparantaja olekaan.

Jokainen tietty tyylillään, mutta itse en haluaisi ensiksikään käyttää tarpeettoman suurta summaa a) asunnon hankkimiseen b) ylläpitoon ja lämpöön, sähköön yms. Mieluummin sijoitan rahani tuottavammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaisi tuollainen ahtaus.

Meillä aulassa 40 m2, olkkari 120m2 keittiö + ruokailuhuone 60 m2. Sauna, kylppäri, allasosasto takkatilalla 120m2, lisäksi liuta makkareita (4), khh, vaatehuoneita 3, vessoja 4 ja pannuhuonekkin vielä.

Lämmin autotalli varastoineen 86m2

Kaksin asustellaan...

Ahdistaisi tuollainen epäekologisuus asumisessa, vaikken varsinaisesti mikään maailmanparantaja olekaan.

Minua ei, maksan kyllä lunaat mitä yhteiskunta on vaatinut ja vaatii verojen yms. Mukaisesti, riittää sitten viher kiimaisilla pelimerkkejä tehdä vihreää siirtymää.

Näyttää kommunismi nostavan taas päätään, vaikka se jo onnistuneesti haudattiin aikoinaan...

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ongelma? Se, että on tarjolla eri kokoisia asuntoja erilaisilla pohjilla?

Voi ei, onpa järjetöntä :D

Ongelma on se, kun ei ole.

Nyt vielä teoriassa on, mutta se on vanhempaa rakennuskantaa joka on purkuvuorossa jossain vaiheessa. Sen jälkeen kun ne vanhemmat ilmavat rakennukset ja huoneistot on purettu, on tilalla nuo nyt rakennetut ahtaat kelvottomat kakkakasat ainoina vaihtoehtoina. Josko nuokaan on silloin edes pystyssä kun ovat vielä suhteessa rakennettu paljon halvemmalla ja huonommin kuin nuo vanhemman rakennuskannan talot. Rapistuvat myös paljon nopeammin.

Ellet sitten ole jokin isorikas.

Ehkä tässä nyt on enemmänkin piikkinä lihassa se, että pikkuasunnoissa asuvat tuntevat moraalista ylemmyyttä ekologisuudellaan ja saavat aikaan puolustusreaktion sellaisissa, joille isompi asunto tuntuu mukavammalta. Koska ei kaupunki - vaikka miten pienine asuntoineen - koskaan ole yhtään sen ekologisempi, koska loppujen lopuksi sen tieltä on raivattu todella paljon luontoa. Omakotitalon pihaankin voi rakentaa jos minkälaista puutarhaa faunan iloksi, vaikka ikävän usein näkee noita golf-kenttiin vertautuvia ruohoaavikoita.

On tämä kyllä älytöntä. Oma ensi asuntoni oli 45m2 YKSIÖ, eikä sekään todellakaan mikään järkyttävä tilaihme ollut. Katselin tuossa vasta uuden kerrostalon asuntoja, jota suurella tohinalla asuinpaikalleni rakennettiin ja kaikki asunnot olivat noita miniasuntoja, kovalla hinnalla tietysti. Mainostettiin vielä monipuolisia eri kokoisia asuntoja. No eipä ollut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalismi ja ruudut, ei kai sitä tilaa tarvitse kun ei ole tavaraa ja kotona ollessa kökitään vain ruudun ääressä. Ihmisillä ei mitä ilmeisimmin ole harrastuksia, jotka veisivät tilaa? Ei lähipiiriä, joiden kanssa kyläilisivät?

Eihän tuollaisiin asuntoihin mahdu edes pianoa, ruokailutilaa ja sohvaryhmää seurusteluun. 

Mitkä harrastukset vie kotona tilaa?

No äkkiseltään tulee mieleen ainakin jääkiekkokamat, ratsastuskamat, kalastustarvikkeet tai isot soittimet, kuten piano. Eipä mahdu harrastusvälineet minikokoisiin asuntoihin kovin helposti. Ja jos niitä tarvitaan jatkuvasti, ei häkkivarastokaan ole optimaalinen vaihtoehto säilytykseen.

Jos tarvitsee enemmän tilaa niin sitten ostaa isomman asunnon.

No toki, mutta tässä ketjussa ihmeteltiinkin sitä, kuka haluaa asua noissa uusissa, pikkuruisissa kopeissa, joita kaksioiksi ja kolmioiksi nimitetään? Kauhean monen pitäisi haluta, kun niitä jatkuvasti pykätään lisää. Tässäkin ketjussa moni tuntuu kaipaavan tilaa ympärilleen, ja sitä ei nyt näissä uudiskohteissa ole tarjolla.

Varmaan niissä haluaa asua sellainen, jolla ei ole esim niitä ratsastuskamoja. Olen itsekin asunut pienessä asunnossa eikä siinä ollut mitään niin erikoista.

Olen minäkin asunut joskus 25 neliöisessä yksiössä, mutta elin silloin sellaista elämää, että kävin kotona lähinnä nukkumassa. Ehkä noissa pienissä uudiskämpissä asuu myös sellaisia ihmisiä, jotka käyvät kotona vain nukkumassa?

Minä asuin koko yliopistossa opiskelun ajan kolmen hengen soluhuoneistossa. Jokaisella asukkaalla oli omat kodikkaat huoneensa sekä yhteiset keittiö- , kylpyhuone- ja WC-tilat. Vasta maisteriksi valmistuttua muutin omaan 45 neliön kaksioon. Nykynuoriso ei tunnu enää suosivan soluasumista sen edullisuudesta huolimatta.

Opiskelijoiden siirryttyä yleisen asumistuen piiriin eivät solut yhtäkkiä enää kelvanneet, kun varaa on myös yksiöön. Toista se oli omana opiskeluaikana, kun opintotuen asumislisässä hyväksytty vuokra oli korkeintaan sen 250 euroa. Kummasti oli houkuttelevampaa asua 250 euron soluhuoneessa kuin 500 euron yksiössä.

Hyvää tuossa uudistuksessa oli se, että nyt asumistukea saa myös kesäkuukausille, koska silloinkin täytyy asunnosta maksaa. Mutta olisihan sen tuen muutenkin voinut järjestää myös kesäksi. Ennen opiskelijana ei myöskään voinut muuttaa kirjojaan opiskeluoaikkakunnalle. Itsekin ajattelin opiskelija asuntoa tilapäisenä kämppään ja koti oli edelleen vanhempien osoitteessa. Omalla tyttärellä taas ylioppilassäätiöltä vuokrattu yksiö on ollut alusta asti koti ja hän siirsi kirjansakin opiskeluoaikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ongelma? Se, että on tarjolla eri kokoisia asuntoja erilaisilla pohjilla?

Voi ei, onpa järjetöntä :D

Ongelma on se, kun ei ole.

Nyt vielä teoriassa on, mutta se on vanhempaa rakennuskantaa joka on purkuvuorossa jossain vaiheessa. Sen jälkeen kun ne vanhemmat ilmavat rakennukset ja huoneistot on purettu, on tilalla nuo nyt rakennetut ahtaat kelvottomat kakkakasat ainoina vaihtoehtoina. Josko nuokaan on silloin edes pystyssä kun ovat vielä suhteessa rakennettu paljon halvemmalla ja huonommin kuin nuo vanhemman rakennuskannan talot. Rapistuvat myös paljon nopeammin.

Ellet sitten ole jokin isorikas.

Miksi vanhoja taloja purettaisiin, mikäli niissä on remontit tehty aikanaan?

Olen asunut vanhassa tilavassa läpitalonhuoneistossa sekä yli parikymmentä neliötä pienemmässä uudiskohteessa. Jos pitäisi jompaan kumpaan muuttaa takaisin, niin valitsisin koska tahansa jälkimmäisen, ei kahta sanaakaan. Uusi on aina uusi, ei huvita enää yhtään katsella kuluneita pintoja (edes sen oman huoneiston ulkopuolella) saati odotella vääjäämättömästi lähestyvää kallista katto- ja putkiremppaa. Ja äänieritys oli tuossa vanhassa todella surkea, joskaan en kiitettävää arvosanaa antaisi sille (silloiselle) uudiskohteellekaan. Nyt asun omakotitalossa, eikä ole oikein minun juttuni, eli varmasti jonnekin päin tulee lähdettyä vielä tästäkin.