Lue keskustelun säännöt.
Kaksio 33 m2, kolmio 45 m2. Miten tähän järjettömyyteen on päädytty?
02.01.2023 |
https://www.t2h.fi/kohde/asunto-oy-vantaan-krios/
En ymmärrä. Ennen oli 10 m2 enemmän kaksio 43 m2 ja kolmio 20 m2 enemmän, 65 m2.
Ovatko ihmiset kutistuneet?
Kommentit (872)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asun 45 neliön kaksiossa. Mielestäni tämä olisi kahdelle ihmiselle liian pieni. Yksin voisin asua, ja olen asunutkin pienemmässä (37.5) asunnossa. Mutta kahdelle koen nämä neliöt liian vähäisiksi.
Olen huvittuneena seurannut kuinka rakennetaan näitä 20 neliön asuntoja. Niitä mainostetaan tehokkaina ja ekologisina, jotka on muka nyt todella kysyttyjä ja kuuminta hottia. Kukaan ei oikeasti halua asua noin ahtaasti. Toki opiskelijana tuo menee, mutta huomioon ei oteta esim. työssäkäyviä keski-ikäisiä ja vanhempia yksineläjiä on paljon, ja he eivät todellakaan koe kodikkaaksi tuollaisia koirankoppeja. Toki on tuo parempi kuin sillan alla...Kuka teitä vaatii asumaan pienissä asunnoissa?
Minä olen saanut aina itse päättää, asunko 18m2 krs-talon yksiössä vai 160m2 okt. Eikä kukaan viranomainen ole tullut ehdottamaan muuta.
En ymmärrä ongelmaa?
Jokainen voi asua miten lystää, vaikka rakennuttaa kokonaisen kerrostalon tai kartanon tai asua 50m2 kaksiossa tai vaikka veneen alla tai pakettiautossa.
Jos kuvitellaan entinen maatila tontti keskellä ei mitään ja sinne herra tai rouva Älytön haluaa kerrostalon. Koska "Jokainen voi asua miten lystää, vaikka rakennuttaa kokonaisen kerrostalon"
-onko tontin maa sopivaa kantamaan kerrostalon massan? Kuka tän tietäisi kun kuntaa asiaan ei saa vaivata? Parempi rakentaa ja katsoa seuraukset?-mistä sähkö kun kunta ei ole vetänyt sinne tarvittavaa sähköä? Ei voi hattu kädessä käydä kunnalta asiaa kysymässä koska oma lupa oma tupa. Toiseksi kuka sen sähkön vedon maksaa? Lisäksi kunnalla ei olisi muka mitään sanomista kun työmiehet virittelee omia johtoja sähkölaitokselta asti?
-mites jätevedet ja muut vedet? eri asia mummon mökin jätevedet kuin kerrostalon.
Onko täällä joku suomen venäläinen joka kuvittelee että täällä saa tehdä mitä lystää kuten venäjällä?
Aivan varmasti kaiken saa järjestymään. Onko jollekin yllätys, että myös maalla sähkö tulee ihan sinne, minne se vedetään. Tuskin nykyisin sähköttömiä alueita on muualla kuin jossain Kainuun korvissa tai jossain saarilla. Mielenkiintoista ,ettei jätevedenpuhdistamot ole tuttu konsepti. Täällä saadaan jätevesi pumpattua jopa taajamasta toisen kunnan uudempaan puhdistamoonpuhdistettavaksi. Rahalla ne tonttimaan tutkimukset kaupungissa kun tehdään.
Ymmärtäkö että se kerrostalo tarvii hieman enemmän säköä kuin se maatila?
Ymmärrätkö että se jätevesi pumpaamon putket ei siirry omilla hartioilla sinne vaan on kunnan hallussa?
Ymmärrätkö että kunta antaa luvan sille kerrostalolle loppujen lopuksi oli se maa miten sopivaa tahansa?
Tähänkin asti kunnallistekniikka, sähkö ja tiet ovat rakentajan vastuulla ja maksettavana ja mitä kauemmaksi rakennetaan, sen kalliimmaksi se tulee. Jotka ei todella ole ongelma, jos rahaa löytyy. Kyllähän sähköjä ja kunnallistekniikaa on vedetty saaristohuviloihin, kymmenien kilometrien päähän asutuksesta. Samoin valokuitu yms. Sähköllä ei edes ole mitään tekemistå kunnan kanssa, vaan se on sähköyhtiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on kuluttajissa, jotka suostuvat maksamaan satumaisia summia pienistä kopperoista.
Useimmille se on kuitenkin oma valinta ja vastaavasti voisi asua tilavammin, mutta kauempana
Tällöin asuminen tulee kalliimaksi kun joutuu kustantamaan auton ja sen ylläpidon. Lisäksi aika mikä menee matkoihin on työn ja vapaan ajan suhteen hyödytöntä.
Voi myös käyttää julkista liikennettä. Mutta onhan se nyt taas no can do kun ei saa haluamansalaista uudiskämppää työpaikan vierestä pikkuhiluilla. Elämässä joutuu tekemään kompromisseja niiden omien resurssien mukaan. Voi miettiä, onko pakko olla töissä siellä missä on vai löytyisikö töitä halvemmilta seuduilta. Jos raha ei riitä haluamaansa elämäntyyliin pääkaupunkiseudulla, jostain muualta voisi löytyä vastaava työ ja halvemmat elinkustannukset.
Kaikki työpaikat on isoissa kaupungeissa
Tämähän ei ole totta. Työpaikkoja on myös pienemmillä paikkakunnilla. Varsinkin amk ja amis- koulutuksen käyneille. Tokihan korkeakoulutettujen erityisasiantuntijoiden, joita tällä palsta lähes jokainen on, paikkoja on vähemmän. Pistä ammattisi vaikka Oikotien tai duunitorin työpaikka hakuun ja katso mitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eroamassa avopuolisosta, jonka kanssa olemme asuneet Hkissä n. 60 m3 hyväpohjaisessa kolmiossa. Nyt kun täytyisi miettiä millaisen yksin ostaisi, niin huh tuota tarjontaa. Olen aika askeettinen sisustuksen suhteen, enkä siten tarvitse paljon tilaa huonekaluille ja sellaiselle, mutta monissa asunnoissa ei ole juuri yhtään kaappitilaa, saati tilaa sellaisille mukavuuksille kuin vaikkapa astian- ja pyykinpesukone.
Todella moni pieni kaksio alkaa liki suoraan keittiöstä, eikä eteisessä ole kaappiakaan esim. ulkovaatteita varten. Myyntikuvissa kyllä näyttää hyvältä, kun eteisen mahdolliseen yhteen pieneen naulakkoon on aseteltu vain kauniisti yhdet kengät ja yksi villatakki tms. Niin, ja kun sanon keittiöstä, uusissa asunnoissahan se tarkoittaa sitä yhtä seinää siinä putkessa, jossa yhdistyvät eteinen, keittiö, ruokatila ja olohuone.
Minua ei häiritse uusissa asunnoissa se, että keittiö on muuttunut keittoseinämäkdi tai keittotilaksi vaan se, että monissa uusissa kaksioissa tai kolmiossa se "makuuhuone" ei ole sinänsä huone, vaan sen erottaa muusta tilasta parisängyn päädyn levyinen seinämä, joka on on molemmista päistään auki. Onhan se toki avarampaa, mutta jos asuu useampia ihmisiä samassa niin ei mitään yksityisyyttä.
Eikö noissa ole liukuovet?
Ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen asunut lapsen kanssa 60 neliöisessä kaksiossa enkä kyllä olisi suostunut asumaan 33 neliöisessä kopissa lapsen kanssa. Ollaan asuttu myös 80 neliöisessä kolmiossa, joten en todellakaan olisi suostunut asumaan 45 neliöisessä kolmiossa. Olisi ahdistavaa. Nyt omakotitalossa jossa asuinneliöitä 145.
Ok, eli koska et sinä ainakaan, niin ei varmaan sitten kukaan muukaan?
Missä mä kirjoitin muiden haluamisista? Mä kirjoitin siitä mitä MÄ en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen asunut lapsen kanssa 60 neliöisessä kaksiossa enkä kyllä olisi suostunut asumaan 33 neliöisessä kopissa lapsen kanssa. Ollaan asuttu myös 80 neliöisessä kolmiossa, joten en todellakaan olisi suostunut asumaan 45 neliöisessä kolmiossa. Olisi ahdistavaa. Nyt omakotitalossa jossa asuinneliöitä 145.
Ok, eli koska et sinä ainakaan, niin ei varmaan sitten kukaan muukaan?
Missä mä kirjoitin muiden haluamisista? Mä kirjoitin siitä mitä MÄ en halua.
Mikäli sinua ei kukaan sellaiseen pakota muuttamaan niin sinun haluamisesi ovat epärelevantteja tälle keskustelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen asunut lapsen kanssa 60 neliöisessä kaksiossa enkä kyllä olisi suostunut asumaan 33 neliöisessä kopissa lapsen kanssa. Ollaan asuttu myös 80 neliöisessä kolmiossa, joten en todellakaan olisi suostunut asumaan 45 neliöisessä kolmiossa. Olisi ahdistavaa. Nyt omakotitalossa jossa asuinneliöitä 145.
Ok, eli koska et sinä ainakaan, niin ei varmaan sitten kukaan muukaan?
Missä mä kirjoitin muiden haluamisista? Mä kirjoitin siitä mitä MÄ en halua.
Kiitos tiedosta mitä SÄ et halua. Se varmasti tosiaan kiinnostaa kaikkia aivan suunnattoman paljon.
Ihanaa, kuinka kompromissivalmiita ja soputuvaisia monet ovat. Vain varakkailla on oikeus inhimilliseen asumismukavuuteen ja huonoon tilanteeseen pitää vain soputua, kyllä rakennuttaja voittonsa ansaitsee, ei asukas mitään ihmeellistä tarvitse. Kerrossängyt vain koppeihin, säilytyslaatikko alle ja suut suppuun.
Itse en ole vuokralla asunut sitten opiskeluaikojen ja juuri valmistumisen jälkeen, mutta omat ja kaikkien tuttavien vuokrakämpät 80-luvulta 2000 luvun alkuun ovat olleet todella tilavia (en ole käynyt sitä uudemmissa). Parjatut vuokralaiset asuvat paljon tilavammin kuin omistusasujat. Itsekin asuin 66 neliön vuokrakaksiossa poikaystäväni kanssa.
Ja miten ihmeessä vuosituhannen alussa vielä pystyttiin rakentamaan ja myymään sopuhinnalla ihan asumiskelpoisia asuntoja, joissa makuuhuoneet olivat reilunkokoisia, pienimpäänkin huoneeseen mahtui hyvin sänky, työpöytä ja vaatekaapit. Mutta ei sellaista enää keskiluokalle tarjota, se on suhteessa samanhintainen kanankoppi, joka on syytä kelvata, koska tässä maassa ei sovi vaatia parempaa, suomalaiset eivät ansaitse pohjoismaista elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on kuluttajissa, jotka suostuvat maksamaan satumaisia summia pienistä kopperoista.
Useimmille se on kuitenkin oma valinta ja vastaavasti voisi asua tilavammin, mutta kauempana
Tällöin asuminen tulee kalliimaksi kun joutuu kustantamaan auton ja sen ylläpidon. Lisäksi aika mikä menee matkoihin on työn ja vapaan ajan suhteen hyödytöntä.
Voi myös käyttää julkista liikennettä. Mutta onhan se nyt taas no can do kun ei saa haluamansalaista uudiskämppää työpaikan vierestä pikkuhiluilla. Elämässä joutuu tekemään kompromisseja niiden omien resurssien mukaan. Voi miettiä, onko pakko olla töissä siellä missä on vai löytyisikö töitä halvemmilta seuduilta. Jos raha ei riitä haluamaansa elämäntyyliin pääkaupunkiseudulla, jostain muualta voisi löytyä vastaava työ ja halvemmat elinkustannukset.
Kaikki työpaikat on isoissa kaupungeissa
Tämähän ei ole totta. Työpaikkoja on myös pienemmillä paikkakunnilla. Varsinkin amk ja amis- koulutuksen käyneille. Tokihan korkeakoulutettujen erityisasiantuntijoiden, joita tällä palsta lähes jokainen on, paikkoja on vähemmän. Pistä ammattisi vaikka Oikotien tai duunitorin työpaikka hakuun ja katso mitä löytyy.
Yrityksen voi perustaa vaikka minne. Jos on vähänkin talousosaamista, niin huomaa, että seinistä maksaminen on aika turhaa touhua näin nettiaikana. En ymmärrä noita keskustojen putiikkeja, joissa lähinnä oleskellaan ja ollaan olevinaan. Oikea bisnes tehdään sitten logistiikkakeskuksista ja rahaa palaa kulisseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen asunut lapsen kanssa 60 neliöisessä kaksiossa enkä kyllä olisi suostunut asumaan 33 neliöisessä kopissa lapsen kanssa. Ollaan asuttu myös 80 neliöisessä kolmiossa, joten en todellakaan olisi suostunut asumaan 45 neliöisessä kolmiossa. Olisi ahdistavaa. Nyt omakotitalossa jossa asuinneliöitä 145.
Ok, eli koska et sinä ainakaan, niin ei varmaan sitten kukaan muukaan?
Missä mä kirjoitin muiden haluamisista? Mä kirjoitin siitä mitä MÄ en halua.
Kiitos tiedosta mitä SÄ et halua. Se varmasti tosiaan kiinnostaa kaikkia aivan suunnattoman paljon.
Sivusta kommentoin, että milloin ei omaa mielipidettä ole saanut esittää? Tuskin se on keneltäkään pois, jos joku ilmaisee oman tahtonsa. Vai onko niin, että mielipide koetaan uhkaavaksi ja itseä loukkaavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eroamassa avopuolisosta, jonka kanssa olemme asuneet Hkissä n. 60 m3 hyväpohjaisessa kolmiossa. Nyt kun täytyisi miettiä millaisen yksin ostaisi, niin huh tuota tarjontaa. Olen aika askeettinen sisustuksen suhteen, enkä siten tarvitse paljon tilaa huonekaluille ja sellaiselle, mutta monissa asunnoissa ei ole juuri yhtään kaappitilaa, saati tilaa sellaisille mukavuuksille kuin vaikkapa astian- ja pyykinpesukone.
Todella moni pieni kaksio alkaa liki suoraan keittiöstä, eikä eteisessä ole kaappiakaan esim. ulkovaatteita varten. Myyntikuvissa kyllä näyttää hyvältä, kun eteisen mahdolliseen yhteen pieneen naulakkoon on aseteltu vain kauniisti yhdet kengät ja yksi villatakki tms. Niin, ja kun sanon keittiöstä, uusissa asunnoissahan se tarkoittaa sitä yhtä seinää siinä putkessa, jossa yhdistyvät eteinen, keittiö, ruokatila ja olohuone.
Minua ei häiritse uusissa asunnoissa se, että keittiö on muuttunut keittoseinämäkdi tai keittotilaksi vaan se, että monissa uusissa kaksioissa tai kolmiossa se "makuuhuone" ei ole sinänsä huone, vaan sen erottaa muusta tilasta parisängyn päädyn levyinen seinämä, joka on on molemmista päistään auki. Onhan se toki avarampaa, mutta jos asuu useampia ihmisiä samassa niin ei mitään yksityisyyttä.
Eikö noissa ole liukuovet?
Ei välttämättä.
Toiseen ovi aukkoon hylly? Tietenkin nää on taas niitä ratkaisuja missä raha puhuu...
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kuinka kompromissivalmiita ja soputuvaisia monet ovat. Vain varakkailla on oikeus inhimilliseen asumismukavuuteen ja huonoon tilanteeseen pitää vain soputua, kyllä rakennuttaja voittonsa ansaitsee, ei asukas mitään ihmeellistä tarvitse. Kerrossängyt vain koppeihin, säilytyslaatikko alle ja suut suppuun.
Itse en ole vuokralla asunut sitten opiskeluaikojen ja juuri valmistumisen jälkeen, mutta omat ja kaikkien tuttavien vuokrakämpät 80-luvulta 2000 luvun alkuun ovat olleet todella tilavia (en ole käynyt sitä uudemmissa). Parjatut vuokralaiset asuvat paljon tilavammin kuin omistusasujat. Itsekin asuin 66 neliön vuokrakaksiossa poikaystäväni kanssa.
Ja miten ihmeessä vuosituhannen alussa vielä pystyttiin rakentamaan ja myymään sopuhinnalla ihan asumiskelpoisia asuntoja, joissa makuuhuoneet olivat reilunkokoisia, pienimpäänkin huoneeseen mahtui hyvin sänky, työpöytä ja vaatekaapit. Mutta ei sellaista enää keskiluokalle tarjota, se on suhteessa samanhintainen kanankoppi, joka on syytä kelvata, koska tässä maassa ei sovi vaatia parempaa, suomalaiset eivät ansaitse pohjoismaista elintasoa.
Kyllä, nyt olet asian ytimessä. Vain riittävän varakkailla on oikeus asua tilavassa tai jopa suuressa asunnossa Suomen neliöhinnoiltaan kalleimmilla alueilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kuinka kompromissivalmiita ja soputuvaisia monet ovat. Vain varakkailla on oikeus inhimilliseen asumismukavuuteen ja huonoon tilanteeseen pitää vain soputua, kyllä rakennuttaja voittonsa ansaitsee, ei asukas mitään ihmeellistä tarvitse. Kerrossängyt vain koppeihin, säilytyslaatikko alle ja suut suppuun.
Itse en ole vuokralla asunut sitten opiskeluaikojen ja juuri valmistumisen jälkeen, mutta omat ja kaikkien tuttavien vuokrakämpät 80-luvulta 2000 luvun alkuun ovat olleet todella tilavia (en ole käynyt sitä uudemmissa). Parjatut vuokralaiset asuvat paljon tilavammin kuin omistusasujat. Itsekin asuin 66 neliön vuokrakaksiossa poikaystäväni kanssa.
Ja miten ihmeessä vuosituhannen alussa vielä pystyttiin rakentamaan ja myymään sopuhinnalla ihan asumiskelpoisia asuntoja, joissa makuuhuoneet olivat reilunkokoisia, pienimpäänkin huoneeseen mahtui hyvin sänky, työpöytä ja vaatekaapit. Mutta ei sellaista enää keskiluokalle tarjota, se on suhteessa samanhintainen kanankoppi, joka on syytä kelvata, koska tässä maassa ei sovi vaatia parempaa, suomalaiset eivät ansaitse pohjoismaista elintasoa.
Minä en nyt ymmärrä, että miten ne vuosituhannen alussa ja sitä ennen rakennetut asunnot eivät enää kelpaa. Niissä kun on se pohjaratkaisu kelvollinen, eli tuota kanankoppiversiota. Vai onko nekin kaikki jotenkin remontoitu pilalle? Itse en ole asunut koskaan 2000-luvulla rakennetussa asunnossa, mutta ilmeisesti kaikkien muiden tulee sellaiseen nyt päästä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kuinka kompromissivalmiita ja soputuvaisia monet ovat. Vain varakkailla on oikeus inhimilliseen asumismukavuuteen ja huonoon tilanteeseen pitää vain soputua, kyllä rakennuttaja voittonsa ansaitsee, ei asukas mitään ihmeellistä tarvitse. Kerrossängyt vain koppeihin, säilytyslaatikko alle ja suut suppuun.
Itse en ole vuokralla asunut sitten opiskeluaikojen ja juuri valmistumisen jälkeen, mutta omat ja kaikkien tuttavien vuokrakämpät 80-luvulta 2000 luvun alkuun ovat olleet todella tilavia (en ole käynyt sitä uudemmissa). Parjatut vuokralaiset asuvat paljon tilavammin kuin omistusasujat. Itsekin asuin 66 neliön vuokrakaksiossa poikaystäväni kanssa.
Ja miten ihmeessä vuosituhannen alussa vielä pystyttiin rakentamaan ja myymään sopuhinnalla ihan asumiskelpoisia asuntoja, joissa makuuhuoneet olivat reilunkokoisia, pienimpäänkin huoneeseen mahtui hyvin sänky, työpöytä ja vaatekaapit. Mutta ei sellaista enää keskiluokalle tarjota, se on suhteessa samanhintainen kanankoppi, joka on syytä kelvata, koska tässä maassa ei sovi vaatia parempaa, suomalaiset eivät ansaitse pohjoismaista elintasoa.
Ihmisen pitää olla realistinen omiin mahdollisuuksiinsa. Kaikkien ei tarvitse pystyä hankkimaan asuntoa uudisrakennuksesta tai ylipäätään kaupungin keskustasta. Edullisempia vaihtoehtoja on tarjolla ja se riittää. Sitä paitsi, mitä vikaa vuokralla asumisessa on? Monet ei halua sitoutua tiettyyn paikkaan ja asuntolainan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimalismi ja ruudut, ei kai sitä tilaa tarvitse kun ei ole tavaraa ja kotona ollessa kökitään vain ruudun ääressä. Ihmisillä ei mitä ilmeisimmin ole harrastuksia, jotka veisivät tilaa? Ei lähipiiriä, joiden kanssa kyläilisivät?
Eihän tuollaisiin asuntoihin mahdu edes pianoa, ruokailutilaa ja sohvaryhmää seurusteluun.
Mitkä harrastukset vie kotona tilaa?
No äkkiseltään tulee mieleen ainakin jääkiekkokamat, ratsastuskamat, kalastustarvikkeet tai isot soittimet, kuten piano. Eipä mahdu harrastusvälineet minikokoisiin asuntoihin kovin helposti. Ja jos niitä tarvitaan jatkuvasti, ei häkkivarastokaan ole optimaalinen vaihtoehto säilytykseen.
Jos tarvitsee enemmän tilaa niin sitten ostaa isomman asunnon.
No toki, mutta tässä ketjussa ihmeteltiinkin sitä, kuka haluaa asua noissa uusissa, pikkuruisissa kopeissa, joita kaksioiksi ja kolmioiksi nimitetään? Kauhean monen pitäisi haluta, kun niitä jatkuvasti pykätään lisää. Tässäkin ketjussa moni tuntuu kaipaavan tilaa ympärilleen, ja sitä ei nyt näissä uudiskohteissa ole tarjolla.
Varmaan niissä haluaa asua sellainen, jolla ei ole esim niitä ratsastuskamoja. Olen itsekin asunut pienessä asunnossa eikä siinä ollut mitään niin erikoista.
Tosi moni on joskus asunut pienessä asunnossa jonkun aikaa. Itsekin olen asunut yksiössä aikoinani, mutta enää en asuisi. Onko nykyasunnot tarkoitettu lyhytaikaiseen asumiseen? Kuka on asunut vuosikausia ja asuu edelleen minikokoisessa kämpässä tyytyväisenä?
Sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan ja perheet on pienempiä. Itse asun nyt tämän hetken tarpeisiin sopivassa paikassa eli perheasunnossa. Jos asuisin yksin, voisin oikein hyvin muuttaa takaisin pieneen asuntoon.
50 neliöinen on pieni asunto. 20 neliöinen on koirankoppi
Mulle riittäisi esim tuo aloituksessa mainittu kaksio 33 m2. Jollekin muulle tuo 20 m2.
Kummatkin on liian pieniä. Jokainen asunto pitäisi olla sellainen että siellä voi pariskunta elää järkevästi ja hankkia lapsia.
Ennen muinoin pariskunnan ensimmäinen yhteinen asunto oli pienempi ja sitä varten tarvittiin vähemmän asuntolainaa. Se seuraava asunto olikin sitten sen verran suurempi että esimerkiksi kahdelle lapselle oli jo omat huoneet ja edellisen asunnon myynnistä saatiin hyvät rahat muuttoa varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen asunut lapsen kanssa 60 neliöisessä kaksiossa enkä kyllä olisi suostunut asumaan 33 neliöisessä kopissa lapsen kanssa. Ollaan asuttu myös 80 neliöisessä kolmiossa, joten en todellakaan olisi suostunut asumaan 45 neliöisessä kolmiossa. Olisi ahdistavaa. Nyt omakotitalossa jossa asuinneliöitä 145.
Ok, eli koska et sinä ainakaan, niin ei varmaan sitten kukaan muukaan?
Missä mä kirjoitin muiden haluamisista? Mä kirjoitin siitä mitä MÄ en halua.
Kiitos tiedosta mitä SÄ et halua. Se varmasti tosiaan kiinnostaa kaikkia aivan suunnattoman paljon.
Sivusta kommentoin, että milloin ei omaa mielipidettä ole saanut esittää? Tuskin se on keneltäkään pois, jos joku ilmaisee oman tahtonsa. Vai onko niin, että mielipide koetaan uhkaavaksi ja itseä loukkaavaksi?
Mitä lisäarvoa keskusteluun mielestäsi tuo ihminen, joka selkeästi ei ole kyseisten asuntojen kohderyhmää ja joka on jo itse tehnyt erilaisen ratkaisun, hankaamalla. Okei, sinä et muuttaisi ikinä. Minä asun 300 neliön omakotitalossa tällä hetkellä, enkä näkisi mitenkään mahdottomaksi jossain vaiheessa hankkia pienempää 45-65 neliön kaupunkiasuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ongelma? Se, että on tarjolla eri kokoisia asuntoja erilaisilla pohjilla?
Voi ei, onpa järjetöntä :D
Ongelma on se että ihmiset tulevat hulluiksi kun joutuvat perheineen sulloutumaan miniasuntoihin. Ongelma on se että palkat eivät riitä kuin näihin linnunpöntön kokoisiin asuntoihin. Ongelma on se että pääkaupunkiseudulle on keskitetty kaikki niin että ihmisten on pakko maksaa näistä neliön kokoisista asunnoista nylkyrihinnat. Ongelma on se että Suomessa olisi kyllä tilaa. Ongelma on se että samaan aikaan muissa kaupungeissa ihan hyviä taloja puretaan koska työpaikat on valutettu Helsinkiin. Ongelma ON.
Mielummin ahtaasti kuin, että jokainen puisto ja ojan notkelma olisi täyteen rakennettu ja välimatkat pitkiä. En itse hengaile makuuhuoneessa kuin nukkuessa, joten sen koon ei tarvitse olla suurensuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimalismi ja ruudut, ei kai sitä tilaa tarvitse kun ei ole tavaraa ja kotona ollessa kökitään vain ruudun ääressä. Ihmisillä ei mitä ilmeisimmin ole harrastuksia, jotka veisivät tilaa? Ei lähipiiriä, joiden kanssa kyläilisivät?
Eihän tuollaisiin asuntoihin mahdu edes pianoa, ruokailutilaa ja sohvaryhmää seurusteluun.
Mitkä harrastukset vie kotona tilaa?
No äkkiseltään tulee mieleen ainakin jääkiekkokamat, ratsastuskamat, kalastustarvikkeet tai isot soittimet, kuten piano. Eipä mahdu harrastusvälineet minikokoisiin asuntoihin kovin helposti. Ja jos niitä tarvitaan jatkuvasti, ei häkkivarastokaan ole optimaalinen vaihtoehto säilytykseen.
Jos tarvitsee enemmän tilaa niin sitten ostaa isomman asunnon.
No toki, mutta tässä ketjussa ihmeteltiinkin sitä, kuka haluaa asua noissa uusissa, pikkuruisissa kopeissa, joita kaksioiksi ja kolmioiksi nimitetään? Kauhean monen pitäisi haluta, kun niitä jatkuvasti pykätään lisää. Tässäkin ketjussa moni tuntuu kaipaavan tilaa ympärilleen, ja sitä ei nyt näissä uudiskohteissa ole tarjolla.
Varmaan niissä haluaa asua sellainen, jolla ei ole esim niitä ratsastuskamoja. Olen itsekin asunut pienessä asunnossa eikä siinä ollut mitään niin erikoista.
Olen minäkin asunut joskus 25 neliöisessä yksiössä, mutta elin silloin sellaista elämää, että kävin kotona lähinnä nukkumassa. Ehkä noissa pienissä uudiskämpissä asuu myös sellaisia ihmisiä, jotka käyvät kotona vain nukkumassa?
Minä asuin koko yliopistossa opiskelun ajan kolmen hengen soluhuoneistossa. Jokaisella asukkaalla oli omat kodikkaat huoneensa sekä yhteiset keittiö- , kylpyhuone- ja WC-tilat. Vasta maisteriksi valmistuttua muutin omaan 45 neliön kaksioon. Nykynuoriso ei tunnu enää suosivan soluasumista sen edullisuudesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ongelma? Se, että on tarjolla eri kokoisia asuntoja erilaisilla pohjilla?
Voi ei, onpa järjetöntä :D
Kiitos! On aina ilo lukea älykkäitä kommentteja.
Jos haluaa 60 neliön kaksion, niin sitten menee ja ostaa semmoisen. Niitäkin löytyy.
Mutta tosi kiva, että on pienempiäkin, jotka ovat passeleita monien tarpeisiin. Ei kaivata ylimääräisiä neliöitä, vaan maksetaan sitten mieluummin hyvästä sijainnista.
Elämisen tavat ovat muuttuneet ja niiden mukana myös asunnot. - Ja ihan oikeasti, kyllä vanhemmissa taloissa on näitä 20-25 neliön yksiöitä kosolti ja 35-45 neliön kaksioita paljon (esim Hgissä isoissa vanhoissa kaupunginosissa, joissa työläisille asuntoja).
60 neliön kaksiot on lähinnä 60-80 luvun usein aivan suotta mollatuissa taloissa Harvoin nykyään löytää yhtä hyviä pohjia, jotka pystyy kalustamaan vaivatta vanhoila kalusteillaan toimiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kuinka kompromissivalmiita ja soputuvaisia monet ovat. Vain varakkailla on oikeus inhimilliseen asumismukavuuteen ja huonoon tilanteeseen pitää vain soputua, kyllä rakennuttaja voittonsa ansaitsee, ei asukas mitään ihmeellistä tarvitse. Kerrossängyt vain koppeihin, säilytyslaatikko alle ja suut suppuun.
Itse en ole vuokralla asunut sitten opiskeluaikojen ja juuri valmistumisen jälkeen, mutta omat ja kaikkien tuttavien vuokrakämpät 80-luvulta 2000 luvun alkuun ovat olleet todella tilavia (en ole käynyt sitä uudemmissa). Parjatut vuokralaiset asuvat paljon tilavammin kuin omistusasujat. Itsekin asuin 66 neliön vuokrakaksiossa poikaystäväni kanssa.
Ja miten ihmeessä vuosituhannen alussa vielä pystyttiin rakentamaan ja myymään sopuhinnalla ihan asumiskelpoisia asuntoja, joissa makuuhuoneet olivat reilunkokoisia, pienimpäänkin huoneeseen mahtui hyvin sänky, työpöytä ja vaatekaapit. Mutta ei sellaista enää keskiluokalle tarjota, se on suhteessa samanhintainen kanankoppi, joka on syytä kelvata, koska tässä maassa ei sovi vaatia parempaa, suomalaiset eivät ansaitse pohjoismaista elintasoa.
Ihmisen pitää olla realistinen omiin mahdollisuuksiinsa. Kaikkien ei tarvitse pystyä hankkimaan asuntoa uudisrakennuksesta tai ylipäätään kaupungin keskustasta. Edullisempia vaihtoehtoja on tarjolla ja se riittää. Sitä paitsi, mitä vikaa vuokralla asumisessa on? Monet ei halua sitoutua tiettyyn paikkaan ja asuntolainan.
Melkeinpä on saman hintaista asua keskustassa lähellä työpaikkaa kun asua lähiössä ja mennä autolla töihin. Ainoa ero on siinä että keskustassa on palvelut.
Eikö noissa ole liukuovet?