Onko täällä joku ollut kovissa pakkasissa hautajaisissa?

Lämmintä päälle niin tarkenee.

Ei ollut pieniä lapsia kenelläkään mukana.

Riippuu siitäkin, miten paljon ihmisiä on.

Kuljetaan arkun perässä haudalle, johon voi kirkosta olla pitkähkö matkakin. Arkun lasku hautaan.

Virsi.

Ja jokainen vie jälleen oman kukkalaitteensa haudan päälle, mutta enää lueta kukkalaitteen tekstejä, vaan lasketaan vain se ja seisotaan pieni hetki hiljaa.

Sitten lauletaan pari virttä.

Sitten pikkuhiljaa lähdetään valumaan takaisin, ja mennään kirkon parkkipaikalle, missä autot on, tai millä nyt mennäänkin sinne, missä muistotilaisuus pidetään.

Hankaka arvioda ajan kestoa.

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Olen ollut itse lapsena kun oli pakkasta ja hyytävä tuuli . Ollapa siinä hameessa ja takissa. Haudalla ei kauaa oltu.

Ei ole ollut talvi hautajaissa noin pieniä lapsia, kuin alle 5 vuotiaita.

Ei ainakaan niissä hautajaisissa joissa itse olen ollut.

Johan pienten pukemiseen ja riisumiseenkin menee tuhottomasti aikaa.

Lisäksi kitisevät ja juoksevat edestakaisin muistotilaisuudessa.

Parkuvat ja huutavat ettei kuule adressien lukua, eikä läheisten muisteluouheita.

Riippuu moniko laittaa arkulle kukkasia,lauletaanko virsi. Siinä se. Ellei joku kantaja tipu hautaan. Alle Puolessa tunnissa menee pienellä porukalla.

Oli pieniä. Lapset puettiin ihan haalareihin ja toppahanskoihin haudalle. Aikaa oli hyvin ennen haudalle lähtöä. Mukana myös ikäihmisiä niin siirtymät kestää. Ja hauta luotiin umpeen, virsi laulettiin. Kukat laskettiin vauhdilla.

N 15min on mennyt haudalla talvikelillä.

Mikä ihme siinä on, että pienet lapset pitää sinne hautajaisiin raahata?

Kun eivät käsitä asiaa, eivätkä isompana muista tilaisuudesta yhtään mitään.

Ovat itkupillejä ja saattavat pilata sekä siunaustilaisuuden, että muistotilaisuuden, huutamalla ja itkemällä, kun ei saa juosta eikä kävellä, vaan pitää istua hiljaa sylissä vain.

Tummat lämpimät vaatteet. Piste.

Olen ollut. Ei laulettu virttä, vain laskettiin arkku hautaan, kansi sen päälle ja  ja kukat kannen päälle. Lapset oli mukana, mutta heillähän ei ollut hätää, koska olivat siinä ulkohaalareissa. Isompi hätä oli niillä aikuisilla miehillä, jotka joutuivat seisomaan haudalla ilman hattua.

(Nyt viisikymppisenä olen ehtinyt olla ihan liian monissa hautajaisissa, enkä koko ikäni aikana - edes lapsena kauan kauan sitten - ole ollut arkkuhautajaisissa, joissa hauta olisi luotu umpeen siinä ihmisten seisoskellessa. Aina on ollut tuo kansisysteemi. Henkilökunta käy täyttämässä sitten avantilla arkiviikolla. Ja jopa uurnanlaskuissa se kuoppa on lapioitu saman tien täyteen vain kerran, vaikka se toki on aika paljon pienempi kuoppa.)

Oli kova pakkanen, kun menin mummoni hautajaisiin. En saanut vapaapäivää (kiitos tästäkin, Helsingin kaupunki), joten yövuorosta suoraan sinne. Ulkona pärjäsin, kun olin juhlavaatteiden päälle pukenut pitkän villatakin ja tietysti talvitakin. Lapsella on merinovillainen aluskerrasto, joten hyvin pärjäsi hänkin kun kirkon jälkeen laitettiin vain haalari, hattu ja hanskat. Ulkokenkien vaihtoa oli monella muullakin kuin vain lapsella, joten ei se vaikeaa ollut.

Oli alle 5-vuotiaita. Parhaiten he näyttivät tarkenevan normaaleissa toppavaatteissaan. Hautaa ei luotu umpeen.

Jep. Veljeni hautajaiset. Maa oli niin kovassa jäässä silloin, että hautaa piti lämmittää sähköllä, ennen kuin se saatiin kaivettua. Kylmääviä muistoja kirjaimellisesti, kun kyseessä oli vielä äkkikuolema. Kylmyys haudalla ei tainnut olla ikävintä silloin.

Järkeä voi käyttää. Ei niitä pikkupentuja tarvitse joka paikkaan raahata.

Kaikki lapset suosiolla äiteineen sukulaisen luona hautauksen ajan. Oli järkyttävän kova viima ja pakkasta yli 20. Yksissä hautajaisissa muutama aikuinen lasten kanssa suoraan muistotilaisuuteen kirkosta. Ei tarvi lapsia kylmettää haudalla vaikka vainaja olisi kuinka läheinen. Juhlakengät, mekot ja puvunhousut lapsilla eivät kuulu talvihautajaisiin, jos ei kehtaa pukea päälle kunnon toppavaatteita ja talvikenkiä niin jätetään väliin hautaanlasku.

Tätini hautajaisissa oli semmoinen -20 eli ei kova pakkanen. Arkun lasku oli kumminkin järjestetty nopeaksi, ja palasimme seurakunnan tiloihin. Meitä arkunkantajia ja muutamaa muuta miestä pyydettiin kumminkin että luotaisiin arkku peittoon. Niin menimme ja kohtapa sinne tulivat kaikki ja hauta luotiinkin kaikkien voimin umpeen. Siinä kävi pienetkin lapset lapionvarresa lämmittelemässä. Olennaista oli ettei kenenkään tarvinnut seistä paikallaan ja siinä oli vapautunut tunnelma. Jos oltaisi veisattu ym seisty asennossa niin olisi vilu käynyt.

Älä saatana tuo mitään kitiseviä kakaroita tuollaiseen tilaisuuteen!

Lapsuudesta muistan jäätyneet kukat.  Liljat murenivat, kun joku tökkäsi hihallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että pienet lapset pitää sinne hautajaisiin raahata?

Kun eivät käsitä asiaa, eivätkä isompana muista tilaisuudesta yhtään mitään.

Ovat itkupillejä ja saattavat pilata sekä siunaustilaisuuden, että muistotilaisuuden, huutamalla ja itkemällä, kun ei saa juosta eikä kävellä, vaan pitää istua hiljaa sylissä vain.

Tämä on ongelma vain suomalaisille. Tuskin on toista yhtä lapsivihamielistä kansaa. Kaikissa hautajaisissa on ollut lapsia. Kukaan ei ole pilannut mitään. Omalle mummolleni lapset oli rakkainta maailmassa. Ei tullut mieleenkään jättää kotiin.

Viimeksi olin yksin naapurin hautajaisissa. Lapsenlapsi alkoi itkeä ja äiti vei sivuhuoneeseen. Kukaan ei vaurioitunut, paitsi ilm joku mielensäpahoittaja.