Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä joku ollut kovissa pakkasissa hautajaisissa?
02.01.2023 |
Miten kauan tuo oleilu arkun hautaamisessa keskimäärin kesti, oliko mukana ihan pieniä alle 5 vee lapsia?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.
Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.
Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi
Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.
Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle.
Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.
Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa.
"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.
Minä haluan tuhkajaiset, koska en halua, että minut haudataan.
Tuhkatkin on tapana haudata jonnekin. Ei niitä krematorioonkaan jätetä.
Ei välttämättä. Tuhkan voi myös sirotella jonnekin. Se ei ole hautaamista, koska hautaaminen viittaa siihen, että kaivetaan kuoppa, jonne asia piilotetaan.
Jonnekin?!? Oikea termi on maahan kätkeminen. Tuhkan sirottelee ainakin Hietaniemen hautausmaalla kappelivahtimestari, mutta uurna haudataan joko hautaan tai suljetaan uurnaholviin. Tuhkahautauksessa tuhka kaadetaan muistolehtoon kairattuun onkaloon. Tuhkan voi myös sirotella mereen.
No jonnekin ne sirotellaan tai haudataan. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa käsittää?
P.S. Kaikki eivät asu Helsingissä tai tule haudatuiksi Hietaniemeen
Eikös omaiset saa ne tuhkat itselleen jos on paikka tuhkille? Vanha kaverini kuoli kesällä ja tuhkat on nyt luvan kanssa sukulaisensa pihassa.
Omaiset saa tuhkat joka tapauksessa. Ei tarvitse olla erillistä paikkaa varattuna. Omaiset päättävät, mitä tuhkille tehdään. Ihan kaikkeen tosin laki ei taivu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.
Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.
Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi
Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.
Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle.
Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.
Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa.
"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.
Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.
Hautapaikkaa ei voi varata ennen kuolemaa.
Hautapaikkansa voi ostaa ja vaikka arkunkin.
Hautausmaalla on satoja hautapaikkoja odottamassa. Mullakin on paikka jo valmiina, kaivuupäivää vaan ei ole sovittu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset suosiolla äiteineen sukulaisen luona hautauksen ajan. Oli järkyttävän kova viima ja pakkasta yli 20. Yksissä hautajaisissa muutama aikuinen lasten kanssa suoraan muistotilaisuuteen kirkosta. Ei tarvi lapsia kylmettää haudalla vaikka vainaja olisi kuinka läheinen. Juhlakengät, mekot ja puvunhousut lapsilla eivät kuulu talvihautajaisiin, jos ei kehtaa pukea päälle kunnon toppavaatteita ja talvikenkiä niin jätetään väliin hautaanlasku.
Miten se hauta luodaan omaisten toimesta umpeen, kun pakkasta on 20 astetta, ja ollut jo useina päivinä?
Se hiekkahan on jäässä ja kovettunutta ja jäähileistä ainakin.
Kopsuu lujaa arkun päällä, kun sitä lapioidaan. Kangasarkku voi jopa rikkotua.
Ja se hiekka on varmasti kovaa, koska se seisonut sen haudan vieressä jo siitä asti, kun suntio on haudan kaivanut ja samalla hiekan haudalle hommanut.
En ole vielä nähnyt hautausmaata joka ei olisi soraa tai soransekaista moreenia. Jos hauta on kylmässä kaivettu niin ei se maa siinä jäädy lapioimattomaksi ainakaan heti. Vai onko semmoisiakin hautausmaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.
Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.
Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi
Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.
Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle.
Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.
Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa.
"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.
Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.
Arkun ainakin voi tehdä itse varastoon, tulee ainakin sen kokoinen kun haluaa. Jossain kansalaisopistossa taisi joskus olla kursseja joilla tehtiin arkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.
Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.
Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi
Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.
Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle.
Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.
Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa.
"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.
Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.
Hautapaikkaa ei voi varata ennen kuolemaa.
Hautapaikkansa voi ostaa ja vaikka arkunkin.
Hautausmaalla on satoja hautapaikkoja odottamassa. Mullakin on paikka jo valmiina, kaivuupäivää vaan ei ole sovittu
Ja sukuhautoihin jätetään tilaa hautakiveenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset suosiolla äiteineen sukulaisen luona hautauksen ajan. Oli järkyttävän kova viima ja pakkasta yli 20. Yksissä hautajaisissa muutama aikuinen lasten kanssa suoraan muistotilaisuuteen kirkosta. Ei tarvi lapsia kylmettää haudalla vaikka vainaja olisi kuinka läheinen. Juhlakengät, mekot ja puvunhousut lapsilla eivät kuulu talvihautajaisiin, jos ei kehtaa pukea päälle kunnon toppavaatteita ja talvikenkiä niin jätetään väliin hautaanlasku.
Miten se hauta luodaan omaisten toimesta umpeen, kun pakkasta on 20 astetta, ja ollut jo useina päivinä?
Se hiekkahan on jäässä ja kovettunutta ja jäähileistä ainakin.
Kopsuu lujaa arkun päällä, kun sitä lapioidaan. Kangasarkku voi jopa rikkotua.
Ja se hiekka on varmasti kovaa, koska se seisonut sen haudan vieressä jo siitä asti, kun suntio on haudan kaivanut ja samalla hiekan haudalle hommanut.
En ole vielä nähnyt hautausmaata joka ei olisi soraa tai soransekaista moreenia. Jos hauta on kylmässä kaivettu niin ei se maa siinä jäädy lapioimattomaksi ainakaan heti. Vai onko semmoisiakin hautausmaita?
Suurin osa suomalaisista hautausmaista on perustettu hiekka/moreenimaille. Nykyään uudet hautausalueet perustetaan erikseen, eli niihin vaihdetaan/tuodaan sopiva maakerros. Maa ei saa olla liian hienoa, silloin siihen ei saa kaivettua kuoppaa. Maaperä ei saa olla savista - se routii ja on vaarallinen, kun hautakivet kaatuilevat jatkuvasti. Maaperässä ei saa myöskään olla kalliota (jännä juttu) muttei myöskään suuria kiviä. Eli kaivettu maa-aines yleensä pysyy suhteellisen helposti lapioitavassa muodossa kovallakin pakkasella jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.
Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.
Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi
Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.
Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle.
Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.
Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa.
"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.
Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.
Hautapaikkaa ei voi varata ennen kuolemaa.
Hautapaikkansa voi ostaa ja vaikka arkunkin.
Hautausmaalla on satoja hautapaikkoja odottamassa. Mullakin on paikka jo valmiina, kaivuupäivää vaan ei ole sovittu
Etenkin suurissa kaupungeissa ja joidenkin pienten paikkakuntien vanhoilla hautausmailla EI ole vapaita hautapaikkoja odottelemassa. Jos on onnekas, niin sukuhautaan saa uurnapaikan, mutta välttämättä edes sukuhautaan ei mahdu arkkuhautaa, jos on useampi kuolemantapaus ollut lähiaikoina. Uurnapaikkoja on paljon, ja lähes jokaisella hautausmaalla on nykyään muistolehto, johon tuhkat ripotellaan.
Mutta oikeasti, ihan jokaisella hautausmaalla ei enää ole tilaa.
(paitsi sitten se joukkotuhonta-alue, joka on varattu kansanmu rhaa tai todella kuolettavaa epidemiaa varten)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useammalla eri hautausmaalla työskennelleenä:
Talvisin hautapaikka sulatetaan ennen haudankaivuuta. Aikaisemmin käytettiin ihan kaasuliekkejä, nykyään sähköllä sulatetaan. Uurnaa varten on oma pieni sulatuskansi, arkkua varten isompi. Hauta kaivetaan kaivurilla, nykyään sen kaivaa yleensä ulkopuolinen koneurakoitsija. Hauta voidaan viimeistellä käsin, siis lapiolla, ja vähän hautausmaan maaperästä riippuen sinne haudan sisälle voidaan laittaa tukiseiniä, ettei sen haudan seinämät ala lomoamaan ennen aikojaan.
Jos haudalle arkun laskun jälkeen laitetaan kansi, niin ne kukat kerää pois hautausmaan työntekijä samalla, kun poistaa sen kannen. Hauta täytetään kaivinkoneella, ja yleensä sen verran reippaasti, että arkku hajoaa. Jos arkku ei ole hajonnut, niin ekan talven jälkeen sen pinta yleensä vajoaa, kun se arkun kansi lopulta pettää. Koska noin käy, niin se yleensä yritetään jo siinä hautaa umpeen laittaessa rikkoa.
Jos saattoväki täyttää haudan, niin sinne haudalle menee kaivurin kanssa haudankaivaja (se koneurakoitsija) myöhemmin ja tasoittaa sen haudan paremmin, eli painaa kauhan kanssa maan tiukaksi (ja yleensä se arkku hajoaa tässä vaiheessa).
Joka tapauksessa hautausmaan työntekijä poistaa ne kukat sieltä haudalta, joko sen kannen päältä tai kummun päältä ja vie kompostiin. Moni käy hakemassa ne muistokortit ja nauhat itse pois sieltä ennen tätä, se kannattaa sopia seurakunnan kanssa, ettei käy niin, että ne onkin jo heitetty pois.
Suurin osa arkkuhautauksista tehdään niin, että se hauta täytetään myöhemmin kaivurilla. Hyvin harvoin, lähinnä Pohjanmaalla, hauta lapioidaan saattoväen voimin umpeen. Etelä-Suomessa tätä tapahtuu ehkä muutaman vuoden välein näillä pienillä maalaiskuntien hautausmailla, eli on todella harvinaista.
Suurissa kaupungeissa merkittävä osa on nykyään tuhkauksia, perinteiset arkkuhautajaiset ovat enemmistönä maaseudulla. Koska suurten kaupunkien hautausmaat ovat täynnä, uusia arkkupaikkoja ei tahdo löytyä enää lainkaan. Jos ehdottomasti haluaa arkkupaikan, niin on syytä löytää se hautapaikka sitten jostain pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, monella maalaishautausmaalla on edelleen suuria alueita varattu arkkupaikoiksi. Pitää vain olla riittävän tiiviit siteet sinne paikkakunnalle, että sen hautapaikan saa.
Kiitokset että kirjoitit. Voiko se maa jäätyä niin ettei sitä lapiotyönä voisi täyttää yhtään? Entä mitä tapahtuu jos hautaa kaivaessa tulee luita maan mukana, olen käsittänyt että niin voisi käydä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset suosiolla äiteineen sukulaisen luona hautauksen ajan. Oli järkyttävän kova viima ja pakkasta yli 20. Yksissä hautajaisissa muutama aikuinen lasten kanssa suoraan muistotilaisuuteen kirkosta. Ei tarvi lapsia kylmettää haudalla vaikka vainaja olisi kuinka läheinen. Juhlakengät, mekot ja puvunhousut lapsilla eivät kuulu talvihautajaisiin, jos ei kehtaa pukea päälle kunnon toppavaatteita ja talvikenkiä niin jätetään väliin hautaanlasku.
Miten se hauta luodaan omaisten toimesta umpeen, kun pakkasta on 20 astetta, ja ollut jo useina päivinä?
Se hiekkahan on jäässä ja kovettunutta ja jäähileistä ainakin.
Kopsuu lujaa arkun päällä, kun sitä lapioidaan. Kangasarkku voi jopa rikkotua.
Ja se hiekka on varmasti kovaa, koska se seisonut sen haudan vieressä jo siitä asti, kun suntio on haudan kaivanut ja samalla hiekan haudalle hommanut.
En ole vielä nähnyt hautausmaata joka ei olisi soraa tai soransekaista moreenia. Jos hauta on kylmässä kaivettu niin ei se maa siinä jäädy lapioimattomaksi ainakaan heti. Vai onko semmoisiakin hautausmaita?
Suurin osa suomalaisista hautausmaista on perustettu hiekka/moreenimaille. Nykyään uudet hautausalueet perustetaan erikseen, eli niihin vaihdetaan/tuodaan sopiva maakerros. Maa ei saa olla liian hienoa, silloin siihen ei saa kaivettua kuoppaa. Maaperä ei saa olla savista - se routii ja on vaarallinen, kun hautakivet kaatuilevat jatkuvasti. Maaperässä ei saa myöskään olla kalliota (jännä juttu) muttei myöskään suuria kiviä. Eli kaivettu maa-aines yleensä pysyy suhteellisen helposti lapioitavassa muodossa kovallakin pakkasella jonkin aikaa.
Pohjavesi halutaan turvata. Jos on kalliota niin silloin voi eloperäinen aine valua halkeama pitkin ja vaikuttaa pohjaveden laatuun kauempanakin, näin olen ymmärtänyt.
Yhdysvalloissa on kai laajoja alueita missä pohjavesi on liian lähellä, silloin arkku peitetään jonkinlaisella lasikuitukuvulla. Niitä menee paljon ja aina välillä on urbaanilegendoja että nyt on taas viranomaiset suunnitelemassa joukkotuhoa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat haudattiin kovien pakkasten aikaan, yli -20 oli pakkasta. Kukaan ei edes yrittänyt pärjätä kevyillä vaatteilla, vaan villaa alle, kunnon pakkaskengät jne. Kantajilla oli karvalakit tai puvun lakit korvaläpillä päässä. Alle kouluikäiset oli reippaasti toppahaalareissa.
Kylmä oli silti niin kuin aina hautajaisissa.
Lämpimästi päälle! Olin kerran kuoroni kanssa esiintymässä hautajaisissa paukkupakkasella. Seurasimme saattoväkeä myös hautausmaalle, enkä ymmärtänyt vaihtaa esiintymiskenkiä kunnon talvikenkiin. Olin hyvin vähällä oikeasti palelluttaa varpaita. En kehdannut aluksi lähteä kesken, ja muistan väen takana kietoneeni jalkani huiviin. Lopulta sekään ei auttanut, vaan jouduin nolosti lähtemään kohti sisätiloja ennen muuta väkeä. Muistan vieläkin, miten pahalta se tuntui surevien omaisten puolesta, mutta onneksi tein sen, koska paleltumisvammat olivat tosi lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammalla eri hautausmaalla työskennelleenä:
Talvisin hautapaikka sulatetaan ennen haudankaivuuta. Aikaisemmin käytettiin ihan kaasuliekkejä, nykyään sähköllä sulatetaan. Uurnaa varten on oma pieni sulatuskansi, arkkua varten isompi. Hauta kaivetaan kaivurilla, nykyään sen kaivaa yleensä ulkopuolinen koneurakoitsija. Hauta voidaan viimeistellä käsin, siis lapiolla, ja vähän hautausmaan maaperästä riippuen sinne haudan sisälle voidaan laittaa tukiseiniä, ettei sen haudan seinämät ala lomoamaan ennen aikojaan.
Jos haudalle arkun laskun jälkeen laitetaan kansi, niin ne kukat kerää pois hautausmaan työntekijä samalla, kun poistaa sen kannen. Hauta täytetään kaivinkoneella, ja yleensä sen verran reippaasti, että arkku hajoaa. Jos arkku ei ole hajonnut, niin ekan talven jälkeen sen pinta yleensä vajoaa, kun se arkun kansi lopulta pettää. Koska noin käy, niin se yleensä yritetään jo siinä hautaa umpeen laittaessa rikkoa.
Jos saattoväki täyttää haudan, niin sinne haudalle menee kaivurin kanssa haudankaivaja (se koneurakoitsija) myöhemmin ja tasoittaa sen haudan paremmin, eli painaa kauhan kanssa maan tiukaksi (ja yleensä se arkku hajoaa tässä vaiheessa).
Joka tapauksessa hautausmaan työntekijä poistaa ne kukat sieltä haudalta, joko sen kannen päältä tai kummun päältä ja vie kompostiin. Moni käy hakemassa ne muistokortit ja nauhat itse pois sieltä ennen tätä, se kannattaa sopia seurakunnan kanssa, ettei käy niin, että ne onkin jo heitetty pois.
Suurin osa arkkuhautauksista tehdään niin, että se hauta täytetään myöhemmin kaivurilla. Hyvin harvoin, lähinnä Pohjanmaalla, hauta lapioidaan saattoväen voimin umpeen. Etelä-Suomessa tätä tapahtuu ehkä muutaman vuoden välein näillä pienillä maalaiskuntien hautausmailla, eli on todella harvinaista.
Suurissa kaupungeissa merkittävä osa on nykyään tuhkauksia, perinteiset arkkuhautajaiset ovat enemmistönä maaseudulla. Koska suurten kaupunkien hautausmaat ovat täynnä, uusia arkkupaikkoja ei tahdo löytyä enää lainkaan. Jos ehdottomasti haluaa arkkupaikan, niin on syytä löytää se hautapaikka sitten jostain pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, monella maalaishautausmaalla on edelleen suuria alueita varattu arkkupaikoiksi. Pitää vain olla riittävän tiiviit siteet sinne paikkakunnalle, että sen hautapaikan saa.
Kiitokset että kirjoitit. Voiko se maa jäätyä niin ettei sitä lapiotyönä voisi täyttää yhtään? Entä mitä tapahtuu jos hautaa kaivaessa tulee luita maan mukana, olen käsittänyt että niin voisi käydä?
Voihan se hiekkamaakin jäätyö, jos sattuu olosuhteet oikein surkeasti kohdalleen, eli kaivaessa sataa kaatamalla vettä, jolloin se kasa kastuu läpikotaisin, ja sitten samantien tulee hirveä pakkanen. Mutta kyllä siinä saa olla aika lailla todennäköisyydet kohdillaan, ettei siitä kasasta saa mitään lapiolla irti.
Vanhoilla hautausmailla kaivaessa, ja etenkin vanhoilla hautapaikoilla kaivaessa on mahdollista, että luita nousee haudankaivuun yhteydessä. Tai oikeastaan ihan tavallista, ei ainoastaan mahdollista. Ne luut laitetaan sinne kuoppaan takaisin, siististi pohjalle. Joskus sieltä kasasta löytyy luita hautaa täyttäessä, ne pitäisi myös laittaa sinne hautaan takaisin. En ole itse tuollaiseen tilanteeseen törmännyt, kun tosiaan täällä etelässä ei ole noita lapiohautajaisia juurikaan ollut. Kaivurikuski ei välttämättä edes huomaa niitä.
Alue: Aihe vapaa
Eikös omaiset saa ne tuhkat itselleen jos on paikka tuhkille? Vanha kaverini kuoli kesällä ja tuhkat on nyt luvan kanssa sukulaisensa pihassa.