Onko täällä joku ollut kovissa pakkasissa hautajaisissa?

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset olivat hautajaisissa 2- ja 4-vuotiaita. Innostuin ompelemaan niille mustat takit tikkivuorella ja ostin mustat toppahousut. Mummo kutoi valkoiset pipot ja lapaset. Kuomat oli jalassa. Haalareilla olisi menty muuten, jos en olisi jaksanut panostaa. Lasten ei todellakaan kuulu hytistä kylmässä.

Ja pappi sanoi etukäteen, että mikään hätä ei ole, lapset puetaan ensin ja kappelista lähdetään vasta, kun kaikki ovat valmiita.

2-vuotias juoksi ennen seremoniaa kappelissa ja lauloi lastenohjelman tunnaria. Annoin sen olla, jotta malttaa sitten seremoniassa istua. Oltiin lähimmät sukulaiset, joten se antoi vähän erivapauksia.

Näin on. Kylmässä mennään kylmän ehdoilla eikä lumessa kantajatkaan juhlakengillä kulje. Mustaa talvisaapikasta tai siistiä saapasta pitää aikuisilla olla muutenkin. Pikkulapset on pikkulapsia, ja niiden mahdolliselle huudolle ei voi mitään.

Olen ollut. Pakkasta oli melkein -30. Hauta luotiin silti umpeen. Hiekka oli nikn kuivaa, ettei se jäätynyt lainkaan vaan oli kuin pölyä, joka meni keuhkoihin (olin kantamassa ja luomassa). En muista, kauanko toimitus kesti, ehkä 30 - 45 minuuttia kukkalaitteiden laskemiseen. Haudan päälle laitettiin kuusenhakoja ennen kukkuen laittamista. Pappi lyhenteli palvelusta jonkin verran ja puhui sitten pitempään vasta sisällä muistotilaisuudessa. Meillä ei ollut alle kouluikäisiä lapsia paikalla. Kaikilla oli reilusti vaatetta, lämpimyys ajoi tyylin edelle. Eräälläkin oli pilkkihaalari, eikä sitä kukaan paheksunut. Lämmin muisto jäi siitä, että hoidimme kaiken kunnialla läpi vaikka oli tosi kova pakkanen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Ei laulettu virttä, vain laskettiin arkku hautaan, kansi sen päälle ja  ja kukat kannen päälle. Lapset oli mukana, mutta heillähän ei ollut hätää, koska olivat siinä ulkohaalareissa. Isompi hätä oli niillä aikuisilla miehillä, jotka joutuivat seisomaan haudalla ilman hattua.

(Nyt viisikymppisenä olen ehtinyt olla ihan liian monissa hautajaisissa, enkä koko ikäni aikana - edes lapsena kauan kauan sitten - ole ollut arkkuhautajaisissa, joissa hauta olisi luotu umpeen siinä ihmisten seisoskellessa. Aina on ollut tuo kansisysteemi. Henkilökunta käy täyttämässä sitten avantilla arkiviikolla. Ja jopa uurnanlaskuissa se kuoppa on lapioitu saman tien täyteen vain kerran, vaikka se toki on aika paljon pienempi kuoppa.)

Käytäntö vaihtelee alueittain. Minä taas - toinen viiskymppinen  en ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa ei hautaa olisi luotu umpeen saattojoukon voimin.

Itse hämmästyin kuin niin kotikunnassani ( vanhemmat, sisaruksia yms) on nostettu kansi päälle, samoin täällä isommassa kaupungissa.

Olen ollut myös savolaisessa pikkukunnassa hautajaisissa ja minulle oli outoa varatut lapiot ja miesväki ykkösissään töihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Pakkasta oli melkein -30. Hauta luotiin silti umpeen. Hiekka oli nikn kuivaa, ettei se jäätynyt lainkaan vaan oli kuin pölyä, joka meni keuhkoihin (olin kantamassa ja luomassa). En muista, kauanko toimitus kesti, ehkä 30 - 45 minuuttia kukkalaitteiden laskemiseen. Haudan päälle laitettiin kuusenhakoja ennen kukkuen laittamista. Pappi lyhenteli palvelusta jonkin verran ja puhui sitten pitempään vasta sisällä muistotilaisuudessa. Meillä ei ollut alle kouluikäisiä lapsia paikalla. Kaikilla oli reilusti vaatetta, lämpimyys ajoi tyylin edelle. Eräälläkin oli pilkkihaalari, eikä sitä kukaan paheksunut. Lämmin muisto jäi siitä, että hoidimme kaiken kunnialla läpi vaikka oli tosi kova pakkanen.

*kukkalaitteiden laskemisineen

Vierailija kirjoitti:

Jos on kova pakkanen kai lapset puetaan jo matkaa varten pakkasessa lämpimästi.

Ennemmin voi naiset olla hameissaan ja sukkiksissaan olla hätää kärsimässä.

Toivottavasti ei pueta pakkasessa, vaan ihan lämpimissä sisätiloissa. 

Tammikuussa 1987 ukin hautajaiset, -36. Olin 10-vuotias. Poskeni olivat aiemmin sillä viikolla paleltuneet ja oli kipeillä rakkuloilla.

Ei ole oikein muistikuvia. Haudalla seisoin pinkissä talvihaalarissa, tietää valokuvat kertoa.

Vähän yli vuosi sitten oli kylmä ilma. Mulla oli päällä tarpeeksi, lämpösukkikset pitkän mekon alla. Teinini oli puku päällä eikä ollut kalsareita. Vainaja oli hänelle tärkeä ihminen, hytisi poika parka haudalla kylmyyttään ja itkuaan. Muistaakseni siinä ei laulettu, ne hoitui kappelilla.

Vierailija kirjoitti:

Tammikuussa 1987 ukin hautajaiset, -36. Olin 10-vuotias. Poskeni olivat aiemmin sillä viikolla paleltuneet ja oli kipeillä rakkuloilla.

Ei ole oikein muistikuvia. Haudalla seisoin pinkissä talvihaalarissa, tietää valokuvat kertoa.

Vähän yli vuosi sitten oli kylmä ilma. Mulla oli päällä tarpeeksi, lämpösukkikset pitkän mekon alla. Teinini oli puku päällä eikä ollut kalsareita. Vainaja oli hänelle tärkeä ihminen, hytisi poika parka haudalla kylmyyttään ja itkuaan. Muistaakseni siinä ei laulettu, ne hoitui kappelilla.

Miksi et äitinä ohjeistanut lastasi pukeutumaan säänmukaisesti? Sitä ei surun keskellä itse välttämättä tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tammikuussa 1987 ukin hautajaiset, -36. Olin 10-vuotias. Poskeni olivat aiemmin sillä viikolla paleltuneet ja oli kipeillä rakkuloilla.

Ei ole oikein muistikuvia. Haudalla seisoin pinkissä talvihaalarissa, tietää valokuvat kertoa.

Vähän yli vuosi sitten oli kylmä ilma. Mulla oli päällä tarpeeksi, lämpösukkikset pitkän mekon alla. Teinini oli puku päällä eikä ollut kalsareita. Vainaja oli hänelle tärkeä ihminen, hytisi poika parka haudalla kylmyyttään ja itkuaan. Muistaakseni siinä ei laulettu, ne hoitui kappelilla.

Miksi et äitinä ohjeistanut lastasi pukeutumaan säänmukaisesti? Sitä ei surun keskellä itse välttämättä tajua. 

Tuommoiseen tilaisuuteen pitää varautua todella paljoilla vaatteilla. Jos tuulee niin voi tulla paleltumia ihan minuuteissa.

Lämmintä päälle vaan, kyllä sen kylmyyden kestää kun ei siellä ikuisuuksia olla. Meillä ollut vauva mukana, oli sylissä toppahaalari päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

En ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa niin tehtäisiin, vaikka aika monessa Suomen kolkassa on tullut hautajaisissa oltua.

N52

Muutama vuosi sitten joulukuun hautajaisissa lapset tarkenivat, mutta aikuiset olivat jäässä. Sain haudalta kyydin muistotilaisuuteen puolitutun kyydissä, Ensimmäinen asia oli kenkien riisuminen autossa ja varpaiden lämmittely.  Lapsen valatilaisuuteen ostin erikseen kengät ja myyjä vakuutti kenkien olevan lämpimät, varpaat jäätyivät heti. Varaa kunnon kengät kaikille ja mielellään villasukkiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

Kyllä se on Pohjois-Pohjanmaalla ihan pääasiallinen tapa. Melko uusavuttomia pitää olla, jos ei hautaa osata luoda umpeen.

Harvemmin hautaa nykyään enää luodaan umpeen lapioilla. Kansi päälle ja sen päälle kukkalaitteet. Meillä pappi itse ehdotti kovalla pakkasella, että jos laulettaisiin vain sisällä.

Haudallahan on sitä lapiointihommaa, siinähän on hyvä lämmitellä! Ottakaa lapsille omat pienet lapiot mukaan, niin saavat osallistua hekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

Kyllä se on Pohjois-Pohjanmaalla ihan pääasiallinen tapa. Melko uusavuttomia pitää olla, jos ei hautaa osata luoda umpeen.

Ei se osaamisesta ole kiinni, vaan kirkko haluaa, että homma hoidetaan koneilla. Lapissa ainakin pitää erikseen sopia, jos halutaan luoda umpeen lapioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

Kyllä se on Pohjois-Pohjanmaalla ihan pääasiallinen tapa. Melko uusavuttomia pitää olla, jos ei hautaa osata luoda umpeen.

Voi olla, mutta ei se silti tarkoita, että se olisi laajemmin mitenkään yleinen tapa. Pohjalaiset ovat kovia liioittelemaan, mutta ei se Pohjanmaa silti ole kuin murto-osa Suomea :D Ja lukutaito näyttää siellä ainakin olevan keskimääräistä heikompaa. Kukaan ei puhunut mitään siitä, etteikö OSAISI luoda hautaa. Puhe oli vain siitä, ettei se ole yleisesti tapana monessakaan paikassa.

t. eri

Olen seissyt ulkona hautajaisissa maanlasku tapahtui -22 pakkasta kova tuulikin oli.

Niin kaunis on maa virttä laulettiin pakkasessa

Osa hautajaisvieraista oli vielä ilman päähineitä

🥶 ikimuistoinen kokemus.