Onko täällä joku ollut kovissa pakkasissa hautajaisissa?

Vierailija kirjoitti:

Haudallahan on sitä lapiointihommaa, siinähän on hyvä lämmitellä! Ottakaa lapsille omat pienet lapiot mukaan, niin saavat osallistua hekin.

Mihin meinasit lapioida, kun monin paikoin on tapana laittaa vain kansi päälle? Ja kukaan täysipäinen ei päästä lapsia haudan partaalle hillumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Normaaliälyinen hahmottaa sen kyllä ilman lapiohommiakin. Ja se, että sinä pidät sitä hyvänä, ei tarkoita, että se on kaikille hyvää surutyötä. Monille varmasti päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tammikuussa 1987 ukin hautajaiset, -36. Olin 10-vuotias. Poskeni olivat aiemmin sillä viikolla paleltuneet ja oli kipeillä rakkuloilla.

Ei ole oikein muistikuvia. Haudalla seisoin pinkissä talvihaalarissa, tietää valokuvat kertoa.

Vähän yli vuosi sitten oli kylmä ilma. Mulla oli päällä tarpeeksi, lämpösukkikset pitkän mekon alla. Teinini oli puku päällä eikä ollut kalsareita. Vainaja oli hänelle tärkeä ihminen, hytisi poika parka haudalla kylmyyttään ja itkuaan. Muistaakseni siinä ei laulettu, ne hoitui kappelilla.

Miksi et äitinä ohjeistanut lastasi pukeutumaan säänmukaisesti? Sitä ei surun keskellä itse välttämättä tajua. 

Niin, surun keskellä ei aina tajua kaikkea. Otettiin 16-vuotias isänsä kanssa molemmunpuoliseen halaukseen siinä ja lämmitettiin häntä. Hengissä selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset suosiolla äiteineen sukulaisen luona hautauksen ajan. Oli järkyttävän kova viima ja pakkasta yli 20. Yksissä hautajaisissa muutama aikuinen lasten kanssa suoraan muistotilaisuuteen kirkosta. Ei tarvi lapsia kylmettää haudalla vaikka vainaja olisi kuinka läheinen. Juhlakengät, mekot ja puvunhousut lapsilla eivät kuulu talvihautajaisiin, jos ei kehtaa pukea päälle kunnon toppavaatteita ja talvikenkiä niin jätetään väliin hautaanlasku.

Miten se hauta luodaan omaisten toimesta umpeen, kun pakkasta on 20 astetta, ja ollut jo useina päivinä?

Se hiekkahan on jäässä ja kovettunutta ja jäähileistä ainakin.

Kopsuu lujaa arkun päällä, kun sitä lapioidaan. Kangasarkku voi jopa rikkotua.

Ja se hiekka on varmasti kovaa, koska se seisonut sen haudan vieressä jo siitä asti, kun suntio on haudan kaivanut ja samalla hiekan haudalle hommanut.

Usein omaisten ei edes anneta peittää arkkua ja syynä just se että arkku rikotaan peittäessä, maatuu nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haudallahan on sitä lapiointihommaa, siinähän on hyvä lämmitellä! Ottakaa lapsille omat pienet lapiot mukaan, niin saavat osallistua hekin.

Mihin meinasit lapioida, kun monin paikoin on tapana laittaa vain kansi päälle? Ja kukaan täysipäinen ei päästä lapsia haudan partaalle hillumaan. 

Jos hautaa täytetään itse, niin ei siihen heti lapsia lasketa. Pystyvät miehet ja naiset lapioivat sen syvän täyteen, viimeistä puolta metriä voi kuka tahansa lapioida. Viimeksi kun olin tämmöisissä niin saattoväestä ihan heikoimmatkin vanhukset ja pienet lapset halusivat osallistua, me miehet jotka täytettiin sinne vajaa metri - puoli metriä maan pinnasta oltiinkin jo aika lämpöisiä. Siihen tulee sitten vielä maan päällekin kumpu, johon sitten kukat asetellaan uudelleen, ja jäävät siihen. Muutenhan kaivinkonemies olisi se joka ne kukat viimeiseksi siirtäisi, mikä ei ole kiva ajatus.

Jollei väkeä ole paljoa tai ulkona ei vaan voi olla yhtään pidempää (-40), niin on tehty niin että lapioidaan ainakin arkku piiloon jollei kaivinkone tulisi samana päivänä. Sormuksenryöstäjistä on mainittu.

Mummo halusi aikoinaan, että hänet siunataan suoraan hautaan. No eipä siinä, hautajaiset oli tammikuussa ja pakkasta -25c.

Olisi pitänyt laittaa lämpimät talvikengät eikä niitä hienoja mustia talvisaappaita... Varpaat oli siis ihan jäässä ja jalkoja särki niin kovasti etten meinannut saada kenkiä jalasta. Olisi pitänyt ottaa mallia nuoremmista serkuista joilla oli toppahousut jalassa.

Ihan pieniä lapsia ei mukana ollut, kaikki oli yli 10-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Näin juuri! Siinä lapiointihommassa on joku oma fiiliksensä. Sopivasti kun on porukkaa niin voidaan vuorotella ja useampikin pääsee osallistumaan. Minun äitini suvun puolella tätä on harrastettu mutta taisi olla viime syksynä kun itse ensimmäistä kertaa tartuin lapion varteen. Enkä ollut ainoa nainen, joka kävi heittämässä useamman lapiollisen hiekkaa hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

Kyllä se on Pohjois-Pohjanmaalla ihan pääasiallinen tapa. Melko uusavuttomia pitää olla, jos ei hautaa osata luoda umpeen.

Varmaan jossain lestahautajaisissa edelleen lapioidaan hauta umpeen. Kaikki ovat niin erinomaisia että kukaan ei koskaan liukastu tai kompastj ja putoa monttuun, saati että venäyttäisi kylmässä selkänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

Se tapa on siellä missä se on, ja asiallisena pitävät. Minusta se on hyvä tapa. New Yorkissa on muuten nyt hyväksytty vainajien kompostoiminen, siitä saa kuulemma hyvää kukkamultaa. Minusta se kuulostaa hurjalta. Myös se että rakas läheinen jätettäisiin avoimeen monttuun kopan alle kuulostaa omituiselta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

Se tapa on siellä missä se on, ja asiallisena pitävät. Minusta se on hyvä tapa. New Yorkissa on muuten nyt hyväksytty vainajien kompostoiminen, siitä saa kuulemma hyvää kukkamultaa. Minusta se kuulostaa hurjalta. Myös se että rakas läheinen jätettäisiin avoimeen monttuun kopan alle kuulostaa omituiselta...

Sinulla on jännä tapa vängätä, että vain sinun näkemyksesi on oikea. Kannattaisi vähän avartaa näkemyksiään ja ymmärtää myös se, että kaikki eivät ajattele samoin kuin sinä ja se on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Hautajaiset=siunaustilaisuus ja muistotilaisuus. Siitä voit päätellä laajemmin, mistä on kyse. Suurta osaa vainajistahan ei nykyisin edes haudata, vaan tuhkataan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

Se tapa on siellä missä se on, ja asiallisena pitävät. Minusta se on hyvä tapa. New Yorkissa on muuten nyt hyväksytty vainajien kompostoiminen, siitä saa kuulemma hyvää kukkamultaa. Minusta se kuulostaa hurjalta. Myös se että rakas läheinen jätettäisiin avoimeen monttuun kopan alle kuulostaa omituiselta...

Sinulla on jännä tapa vängätä, että vain sinun näkemyksesi on oikea. Kannattaisi vähän avartaa näkemyksiään ja ymmärtää myös se, että kaikki eivät ajattele samoin kuin sinä ja se on ihan ok. 

Jaa, minä kun luulin että se olisi selvää että kyse on vain minun mielipiteestäni kun kirjoitan "minusta", eikö se tulekaan siitä esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

Se tapa on siellä missä se on, ja asiallisena pitävät. Minusta se on hyvä tapa. New Yorkissa on muuten nyt hyväksytty vainajien kompostoiminen, siitä saa kuulemma hyvää kukkamultaa. Minusta se kuulostaa hurjalta. Myös se että rakas läheinen jätettäisiin avoimeen monttuun kopan alle kuulostaa omituiselta...

Sinulla on jännä tapa vängätä, että vain sinun näkemyksesi on oikea. Kannattaisi vähän avartaa näkemyksiään ja ymmärtää myös se, että kaikki eivät ajattele samoin kuin sinä ja se on ihan ok. 

Jaa, minä kun luulin että se olisi selvää että kyse on vain minun mielipiteestäni kun kirjoitan "minusta", eikö se tulekaan siitä esiin?

Tuli hyvin esiin. Minäminäminäminä. Ei puhettakaan, että välillä voisi vaikka ajatella muitakin. 

Kyllä Lapissakin saattoväki voi täyttää haudan. Se on kunniatehtävä ja sen aloittaa lähiomaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Ei laulettu virttä, vain laskettiin arkku hautaan, kansi sen päälle ja  ja kukat kannen päälle. Lapset oli mukana, mutta heillähän ei ollut hätää, koska olivat siinä ulkohaalareissa. Isompi hätä oli niillä aikuisilla miehillä, jotka joutuivat seisomaan haudalla ilman hattua.

(Nyt viisikymppisenä olen ehtinyt olla ihan liian monissa hautajaisissa, enkä koko ikäni aikana - edes lapsena kauan kauan sitten - ole ollut arkkuhautajaisissa, joissa hauta olisi luotu umpeen siinä ihmisten seisoskellessa. Aina on ollut tuo kansisysteemi. Henkilökunta käy täyttämässä sitten avantilla arkiviikolla. Ja jopa uurnanlaskuissa se kuoppa on lapioitu saman tien täyteen vain kerran, vaikka se toki on aika paljon pienempi kuoppa.)

Käytäntö vaihtelee alueittain. Minä taas - toinen viiskymppinen  en ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa ei hautaa olisi luotu umpeen saattojoukon voimin.

https://www.turunseurakunnat.fi/hautajaiset/arkkuhautaus

Vierailija kirjoitti:

Älä saatana tuo mitään kitiseviä kakaroita tuollaiseen tilaisuuteen!

Entä jos haudattava on lasten oma isä, äiti tai sisarus? Ja hei, sinäkin olet ollut kitisevä kakara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä saatana tuo mitään kitiseviä kakaroita tuollaiseen tilaisuuteen!

Entä jos haudattava on lasten oma isä, äiti tai sisarus? Ja hei, sinäkin olet ollut kitisevä kakara.

Sulla on väärä aikamuoto. Oikeasti: Hän on edelleenkin kitisevä kakara.