Onko täällä joku ollut kovissa pakkasissa hautajaisissa?

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Vierailija kirjoitti:

Tummat lämpimät vaatteet. Piste.

Värillä vaatteissa ei väliä kun lapset kyseessä. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Tätini hautajaisissa oli semmoinen -20 eli ei kova pakkanen. Arkun lasku oli kumminkin järjestetty nopeaksi, ja palasimme seurakunnan tiloihin. Meitä arkunkantajia ja muutamaa muuta miestä pyydettiin kumminkin että luotaisiin arkku peittoon. Niin menimme ja kohtapa sinne tulivat kaikki ja hauta luotiinkin kaikkien voimin umpeen. Siinä kävi pienetkin lapset lapionvarresa lämmittelemässä. Olennaista oli ettei kenenkään tarvinnut seistä paikallaan ja siinä oli vapautunut tunnelma. Jos oltaisi veisattu ym seisty asennossa niin olisi vilu käynyt.

Joo, ei tosiaankaan ollut kukaan pukenut lapsiaan sisäjuhlavaatteisiin. Reuhkat me kantajat vedettiin myös påähän kun tultiin kirkosta ulos, haudalle oli pitkä matka. Hatut piti laittaa niin taskuun että sen sai siinä yhdellä kädellä päähän.

Kerran olin, pappi pyydi kappelissa jo laskemaan kukat ja lausumaan jäähyväiset, jotta oltais vähemmän aikaa pakkasessa ulkona. Sukulaiset niin sekaisin surusta että ei tajunnut ja siellä me luettiin ne jäähyväiset pakkasessa seisten.

Minun lapset olivat hautajaisissa 2- ja 4-vuotiaita. Innostuin ompelemaan niille mustat takit tikkivuorella ja ostin mustat toppahousut. Mummo kutoi valkoiset pipot ja lapaset. Kuomat oli jalassa. Haalareilla olisi menty muuten, jos en olisi jaksanut panostaa. Lasten ei todellakaan kuulu hytistä kylmässä.

Ja pappi sanoi etukäteen, että mikään hätä ei ole, lapset puetaan ensin ja kappelista lähdetään vasta, kun kaikki ovat valmiita.

2-vuotias juoksi ennen seremoniaa kappelissa ja lauloi lastenohjelman tunnaria. Annoin sen olla, jotta malttaa sitten seremoniassa istua. Oltiin lähimmät sukulaiset, joten se antoi vähän erivapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut talvi hautajaissa noin pieniä lapsia, kuin alle 5 vuotiaita.

Ei ainakaan niissä hautajaisissa joissa itse olen ollut.

Johan pienten pukemiseen ja riisumiseenkin menee tuhottomasti aikaa.

Lisäksi kitisevät ja juoksevat edestakaisin muistotilaisuudessa.

Parkuvat ja huutavat ettei kuule adressien lukua, eikä läheisten muisteluouheita.

Lapset on yleensä haudalla parhaiten säänmukaisesti puettu, heillä kun voi olla normaalit toppahaalarit. Aikuiset ovat mustissa juhla-asuissa ja naiset usein kevyesti pukeutuneina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tummat lämpimät vaatteet. Piste.

Värillä vaatteissa ei väliä kun lapset kyseessä. Piste.

Vaatteet on hyvä olla, samoin saappaat ja kylmässä laitetaan myös lakkia päähän. puolipiste;

Olen ollut viimeksi joskus 90-luvun lopulla hautajaisissa, joissa arkku lasketaan hautaan. Kaikki muut on menneet krematorioon. Mikä on huomattavasti mukavampaakin saattoväelle, jää se haudan ääressä palelu pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut talvi hautajaissa noin pieniä lapsia, kuin alle 5 vuotiaita.

Ei ainakaan niissä hautajaisissa joissa itse olen ollut.

Johan pienten pukemiseen ja riisumiseenkin menee tuhottomasti aikaa.

Lisäksi kitisevät ja juoksevat edestakaisin muistotilaisuudessa.

Parkuvat ja huutavat ettei kuule adressien lukua, eikä läheisten muisteluouheita.

Lapset on yleensä haudalla parhaiten säänmukaisesti puettu, heillä kun voi olla normaalit toppahaalarit. Aikuiset ovat mustissa juhla-asuissa ja naiset usein kevyesti pukeutuneina.

Ei kovalla pakkasella kevyitä vaatteita. Kenelläkään. Lakkia pidetään myös päässä paitsi seremonian tärkeimmät kohdat. Suvun viisaan ikämiehen pitää osata näyttää mallia. Kantajille myös lakki päähän jos ei itse saa niin joku auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset suosiolla äiteineen sukulaisen luona hautauksen ajan. Oli järkyttävän kova viima ja pakkasta yli 20. Yksissä hautajaisissa muutama aikuinen lasten kanssa suoraan muistotilaisuuteen kirkosta. Ei tarvi lapsia kylmettää haudalla vaikka vainaja olisi kuinka läheinen. Juhlakengät, mekot ja puvunhousut lapsilla eivät kuulu talvihautajaisiin, jos ei kehtaa pukea päälle kunnon toppavaatteita ja talvikenkiä niin jätetään väliin hautaanlasku.

Miten se hauta luodaan omaisten toimesta umpeen, kun pakkasta on 20 astetta, ja ollut jo useina päivinä?

Se hiekkahan on jäässä ja kovettunutta ja jäähileistä ainakin.

Kopsuu lujaa arkun päällä, kun sitä lapioidaan. Kangasarkku voi jopa rikkotua.

Ja se hiekka on varmasti kovaa, koska se seisonut sen haudan vieressä jo siitä asti, kun suntio on haudan kaivanut ja samalla hiekan haudalle hommanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tummat lämpimät vaatteet. Piste.

Värillä vaatteissa ei väliä kun lapset kyseessä. Piste.

Vaatteet on hyvä olla, samoin saappaat ja kylmässä laitetaan myös lakkia päähän. puolipiste;

Kun arkku on laskettu hautaan, niin mies puoliset kantajat ottavat hetkeksi lakin pois päästään ja seisovat tovin, laskettua arkkua katsoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että pienet lapset pitää sinne hautajaisiin raahata?

Kun eivät käsitä asiaa, eivätkä isompana muista tilaisuudesta yhtään mitään.

Ovat itkupillejä ja saattavat pilata sekä siunaustilaisuuden, että muistotilaisuuden, huutamalla ja itkemällä, kun ei saa juosta eikä kävellä, vaan pitää istua hiljaa sylissä vain.

Tämä on ongelma vain suomalaisille. Tuskin on toista yhtä lapsivihamielistä kansaa. Kaikissa hautajaisissa on ollut lapsia. Kukaan ei ole pilannut mitään. Omalle mummolleni lapset oli rakkainta maailmassa. Ei tullut mieleenkään jättää kotiin.

Viimeksi olin yksin naapurin hautajaisissa. Lapsenlapsi alkoi itkeä ja äiti vei sivuhuoneeseen. Kukaan ei vaurioitunut, paitsi ilm joku mielensäpahoittaja.

Monet kokevat lasten tuovan lohtua hautajaisissa. Muistuttavat olemassaolollaan siitä, että elämä jatkuu.

Olimme jotain 25 astetta hautajaisissa. Alunperin oli sovittu kukkien laskut haudalle, mutta pappi kappelissa aluksi sanoi että tehdään niin, lasketaan kukat täällä kappelissa. Niin tehtiin, arkun perässä käveltiin haudalle ja siellä kukin vaan laittoi kukat sitten haudan kannelke ja muutaman sadan metrin päässä olevalle seurakuntasalille.

Nuorin 12-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Ei laulettu virttä, vain laskettiin arkku hautaan, kansi sen päälle ja  ja kukat kannen päälle. Lapset oli mukana, mutta heillähän ei ollut hätää, koska olivat siinä ulkohaalareissa. Isompi hätä oli niillä aikuisilla miehillä, jotka joutuivat seisomaan haudalla ilman hattua.

(Nyt viisikymppisenä olen ehtinyt olla ihan liian monissa hautajaisissa, enkä koko ikäni aikana - edes lapsena kauan kauan sitten - ole ollut arkkuhautajaisissa, joissa hauta olisi luotu umpeen siinä ihmisten seisoskellessa. Aina on ollut tuo kansisysteemi. Henkilökunta käy täyttämässä sitten avantilla arkiviikolla. Ja jopa uurnanlaskuissa se kuoppa on lapioitu saman tien täyteen vain kerran, vaikka se toki on aika paljon pienempi kuoppa.)

Käytäntö vaihtelee alueittain. Minä taas - toinen viiskymppinen  en ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa ei hautaa olisi luotu umpeen saattojoukon voimin.

Vaatteet on keksitty. Ja nykyisin aika harvaa haudataan, vaan suurin osa tuhkataan. 

Noin 15 min meni haudalla. Lyhyt matka oli kappelilta, hautaan siunaus, yksi virsi, seppeleet haudalle. En muista oliko kellään pienet lapset mukana.

Olen ollut talvi- ja syksyhautajaisissa. Talvella muistotilaisuuden salit ovat myös kolkkoja. Joten talvella laitan sisävaatteiksi housuasun, jonka alle vedän ihan surutta pitkän kerraston ja siihen päälle siis ne juhlavaatteet.

Haudalle tulee villakangastakin alle vielä villatakki. Ja ulkokengät ostan muutenkin niin isot, että sinne mahtuu villasukka, joihinkin kaksikin ohuen sukan päälle. Kahdet lapaset päällekkäin, pakkasella en hienostele millään nahkasormikkailla. Nättiin huopahattuun kannattaa panostaa, korvat peittävään. En kyllä häpeilisi mustaa pipoakaan, ei itseään pidä palelluttaa kuitenkaan.

Meillä on ollut lähinnä hellehautajaisia, joissa ongelmana on ollut lämpähalvauksen partaalla olleet vanhukset.

Yksissä kunnon talvihautajaisissa olen ollut, olin 7v, joten hieman on hajanaiset muistot. Veljeni oli 2v, ja hänkin oli mukana, kuten myös KAIKKI MUUT suvun lapset, kun kuitenkin kyseessä oli suvun vanhimman, isomummon, hautajaiset. Siellä olivat siis kaikki 15 alle 10v pikkuserkkua. Kylymä oli, pakkasta kerrotun mukaan noin -25 astetta, valokuvista päätelleen aurinkoinen ilma. Minulla oli toppahaalari, kuten veljellänikin. Oli tarkoitus, että olisin ollut takki päällä, mutta ei siellä voinut lapsia laittaa kevyissä vaatteissa seisoskelemaan. Muistaakseni yhdellä pikkuserkulla oli musta pitkä villakangastakki, ja serkullani oli musta toppatakki, muuten lapsilla oli kirkkaanpunaista ja sinapinkeltaista, kun 70/80-luvun taitteessa oltiin. Ja valokuvista katsottuna ainakin yksi KOHO-pipo. Aika monella oli niitä nliittolaisia susiturkkihattuja, sopi keliin.

Haudalla laulettiin ainakin yksi virsi, ja yksi isomummun pojista soitti pätkän käyrätorvella (oli sotilassoittokunnassa ja muisti aina selittää sitä, että heillä oli erinäisiä temppuja, että kovalla pakkasella pystyi soittamaan; ei kylläkään kertonut, että mitä temppuja), se oli aika eksoottista, olisi ollut kesälläkin, mutta siinä pakkasessa... No, meidän sukuun mahtuu kaikenlaisia.

Hautaa ei täytetty, vaan siihen laitettiin kansi ja kukat siihen kannen päälle. Ja NOPEASTI. Tosiaan ainoa pysähtyminen oli se virsi ja sen päälle se käyrätorven soitto, pappikin taisi kehottaa laskemaan kukat samalla kuin luki jonkun rukouksen, että päästiin nopeammin.

Hautausmaalla on hautajaisissa AINA joko aivan hirvittävän kylmä tai paahtavan kuuma. Koskaan ei ole keliin täydellisesti sopivia vaatteita. Kai se kärsimys sopii siihen tilanteeseen hyvin? Pikkulapset pärjää usein ihan hyvin, koska heillä on keliin sopivat vaatteet, ei niinkään "tilanteeseen sopivat". Haudalla menee aikaa yleensä joku 20min, vähän riippuu saattoväen määrästä. Olen ollut hautajaisissa, joissa arkun lasku, kannen laitto ja kukkien lasku on saatu tehtyä alle kymmenessä minuutissa, ja olen ollut hautajaisissa, joissa tuohon on mennyt aikaa reilusti yli puoli tuntia.

Meilläpäin ei ole tapana täyttää hautaa lapioimalla. Siihen menee enemmän aikaa, mutta kovalla pakkasella se kuulemma jätetään väliin.

Jos on kova pakkanen kai lapset puetaan jo matkaa varten pakkasessa lämpimästi.

Ennemmin voi naiset olla hameissaan ja sukkiksissaan olla hätää kärsimässä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kova pakkanen kai lapset puetaan jo matkaa varten pakkasessa lämpimästi.

Ennemmin voi naiset olla hameissaan ja sukkiksissaan olla hätää kärsimässä.

Onneksi naisen ei ole mikään pakko laittaa hautajaisiin hametta. Tai jos laittaa, voi hautaosuudelle pukea vaikka toppahousut päälle. Ei se vainaja siitä suutu ja elävillä ei ole väliä.