Onko täällä joku ollut kovissa pakkasissa hautajaisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Minä haluan tuhkajaiset, koska en halua, että minut haudataan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että pienet lapset pitää sinne hautajaisiin raahata?

Kun eivät käsitä asiaa, eivätkä isompana muista tilaisuudesta yhtään mitään.

Ovat itkupillejä ja saattavat pilata sekä siunaustilaisuuden, että muistotilaisuuden, huutamalla ja itkemällä, kun ei saa juosta eikä kävellä, vaan pitää istua hiljaa sylissä vain.

Entä jos haudattavana on lapsen oma äiti, isä tai sisarus? Minkä takia kuvittelet että vain isoäidit ja isoisät kuolevat?

Meillä suku vaihtoi toppahousuja jalkaan kappelin vessassa. Ulkona - 35 c ja tuulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Minä haluan tuhkajaiset, koska en halua, että minut haudataan. 

Tuhkatkin on tapana haudata jonnekin. Ei niitä krematorioonkaan jätetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Ei laulettu virttä, vain laskettiin arkku hautaan, kansi sen päälle ja  ja kukat kannen päälle. Lapset oli mukana, mutta heillähän ei ollut hätää, koska olivat siinä ulkohaalareissa. Isompi hätä oli niillä aikuisilla miehillä, jotka joutuivat seisomaan haudalla ilman hattua.

(Nyt viisikymppisenä olen ehtinyt olla ihan liian monissa hautajaisissa, enkä koko ikäni aikana - edes lapsena kauan kauan sitten - ole ollut arkkuhautajaisissa, joissa hauta olisi luotu umpeen siinä ihmisten seisoskellessa. Aina on ollut tuo kansisysteemi. Henkilökunta käy täyttämässä sitten avantilla arkiviikolla. Ja jopa uurnanlaskuissa se kuoppa on lapioitu saman tien täyteen vain kerran, vaikka se toki on aika paljon pienempi kuoppa.)

Käytäntö vaihtelee alueittain. Minä taas - toinen viiskymppinen  en ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa ei hautaa olisi luotu umpeen saattojoukon voimin.

https://www.turunseurakunnat.fi/hautajaiset/arkkuhautaus

Haudan peittäminen

Hautaa ei nykyisin luoda heti umpeen, vaan se peitetään kannella. Jos omaiset kuitenkin haluavat, voivat he luoda hautaa itse umpeen sen verran, että arkku peittyy. Tästä tulee sopia etukäteen seurakuntayhtymän hautatoimiston kanssa.

Hautausmaan työntekijät peittävät arkun myöhemmin samana päivänä. Perjantaisin ja lauantaisin ja roudattomana aikana hauta peitetään niin, ettei arkku jää näkyviin. Lopullisesti hauta peitetään ensimmäisenä tai toisena arkipäivänä hautauksen jälkeen.

-34 oli joskus 10v sitten. Kesti ehkä puoli tuntia, mutta suurin osa oli maaseudun ihmisiä niin ei montakaan viluista tärisemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Minä haluan tuhkajaiset, koska en halua, että minut haudataan. 

Tuhkatkin on tapana haudata jonnekin. Ei niitä krematorioonkaan jätetä.

Ei välttämättä. Tuhkan voi myös sirotella jonnekin. Se ei ole hautaamista, koska hautaaminen viittaa siihen, että kaivetaan kuoppa, jonne asia piilotetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että pienet lapset pitää sinne hautajaisiin raahata?

Kun eivät käsitä asiaa, eivätkä isompana muista tilaisuudesta yhtään mitään.

Ovat itkupillejä ja saattavat pilata sekä siunaustilaisuuden, että muistotilaisuuden, huutamalla ja itkemällä, kun ei saa juosta eikä kävellä, vaan pitää istua hiljaa sylissä vain.

Entä jos haudattavana on lapsen oma äiti, isä tai sisarus? Minkä takia kuvittelet että vain isoäidit ja isoisät kuolevat?

Koska itse on sivistynyt kuolematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

Kyllä se on Pohjois-Pohjanmaalla ihan pääasiallinen tapa. Melko uusavuttomia pitää olla, jos ei hautaa osata luoda umpeen.

Ei se osaamisesta ole kiinni, vaan kirkko haluaa, että homma hoidetaan koneilla. Lapissa ainakin pitää erikseen sopia, jos halutaan luoda umpeen lapioilla.

Kyllä se haudan täyttötapa täytyy tietysti sopia etukäteen. Missä olin viimeksi täytyämässä niin oli kaivinkone varattu ja maksettu, ei ollut paljoa väkeä ja oli kylmä. Täytimme silti itse.

Mieluummin hautausmaan pitäjä tietysti haluaa ettei mitään häikkää syntyisi. Jos sorakasassa on vaikka vanhoja luita niin eihän se kivaa ole. Nehän pitäisi kai muutenkin hoidella sivuun, mutta ehkä niin ei aina tapahdu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että pienet lapset pitää sinne hautajaisiin raahata?

Kun eivät käsitä asiaa, eivätkä isompana muista tilaisuudesta yhtään mitään.

Ovat itkupillejä ja saattavat pilata sekä siunaustilaisuuden, että muistotilaisuuden, huutamalla ja itkemällä, kun ei saa juosta eikä kävellä, vaan pitää istua hiljaa sylissä vain.

Entä jos haudattavana on lapsen oma äiti, isä tai sisarus? Minkä takia kuvittelet että vain isoäidit ja isoisät kuolevat?

No eihän tuossa mitään tuollaista luultu. Ja kyllä se isoäiti tai isoisäkin voi olla lapselle läheinen. Jopa läheisempi kuin esim. oma isä. Meillä tuolloin 3-8-vuotiaat lapset halusivat omat kukkavihkot laitettavaksi mumminsa haudalle. Oli heille tärkeä osa surutyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Minä haluan tuhkajaiset, koska en halua, että minut haudataan. 

Tuhkatkin on tapana haudata jonnekin. Ei niitä krematorioonkaan jätetä.

Ei välttämättä. Tuhkan voi myös sirotella jonnekin. Se ei ole hautaamista, koska hautaaminen viittaa siihen, että kaivetaan kuoppa, jonne asia piilotetaan. 

Jonnekin?!? Oikea termi on maahan kätkeminen. Tuhkan sirottelee ainakin Hietaniemen hautausmaalla kappelivahtimestari, mutta uurna haudataan joko hautaan tai suljetaan uurnaholviin. Tuhkahautauksessa tuhka kaadetaan muistolehtoon kairattuun onkaloon. Tuhkan voi myös sirotella mereen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.

Eläköön orjatyö! Kaiva niin kauan kunnes kaadut hautaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.

Hautapaikkaa ei voi varata ennen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Ja jos joku juhlakengissä liukastuu ja tippuu monttuun niskansa taittaen, niin siinähän se on väki valmiiksi paikalla ja vietetään tuplahautajaiset.

Aika harvoin taidetaan nykyään luoda hauta umpeen saattoväen toimesta.

Kyllä se on Pohjois-Pohjanmaalla ihan pääasiallinen tapa. Melko uusavuttomia pitää olla, jos ei hautaa osata luoda umpeen.

Ei se osaamisesta ole kiinni, vaan kirkko haluaa, että homma hoidetaan koneilla. Lapissa ainakin pitää erikseen sopia, jos halutaan luoda umpeen lapioilla.

Kyllä se haudan täyttötapa täytyy tietysti sopia etukäteen. Missä olin viimeksi täytyämässä niin oli kaivinkone varattu ja maksettu, ei ollut paljoa väkeä ja oli kylmä. Täytimme silti itse.

Mieluummin hautausmaan pitäjä tietysti haluaa ettei mitään häikkää syntyisi. Jos sorakasassa on vaikka vanhoja luita niin eihän se kivaa ole. Nehän pitäisi kai muutenkin hoidella sivuun, mutta ehkä niin ei aina tapahdu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Minä haluan tuhkajaiset, koska en halua, että minut haudataan. 

Tuhkatkin on tapana haudata jonnekin. Ei niitä krematorioonkaan jätetä.

Ei välttämättä. Tuhkan voi myös sirotella jonnekin. Se ei ole hautaamista, koska hautaaminen viittaa siihen, että kaivetaan kuoppa, jonne asia piilotetaan. 

Jonnekin?!? Oikea termi on maahan kätkeminen. Tuhkan sirottelee ainakin Hietaniemen hautausmaalla kappelivahtimestari, mutta uurna haudataan joko hautaan tai suljetaan uurnaholviin. Tuhkahautauksessa tuhka kaadetaan muistolehtoon kairattuun onkaloon. Tuhkan voi myös sirotella mereen.

No jonnekin ne sirotellaan tai haudataan. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa käsittää?

P.S. Kaikki eivät asu Helsingissä tai tule haudatuiksi Hietaniemeen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Ei laulettu virttä, vain laskettiin arkku hautaan, kansi sen päälle ja  ja kukat kannen päälle. Lapset oli mukana, mutta heillähän ei ollut hätää, koska olivat siinä ulkohaalareissa. Isompi hätä oli niillä aikuisilla miehillä, jotka joutuivat seisomaan haudalla ilman hattua.

(Nyt viisikymppisenä olen ehtinyt olla ihan liian monissa hautajaisissa, enkä koko ikäni aikana - edes lapsena kauan kauan sitten - ole ollut arkkuhautajaisissa, joissa hauta olisi luotu umpeen siinä ihmisten seisoskellessa. Aina on ollut tuo kansisysteemi. Henkilökunta käy täyttämässä sitten avantilla arkiviikolla. Ja jopa uurnanlaskuissa se kuoppa on lapioitu saman tien täyteen vain kerran, vaikka se toki on aika paljon pienempi kuoppa.)

Käytäntö vaihtelee alueittain. Minä taas - toinen viiskymppinen  en ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa ei hautaa olisi luotu umpeen saattojoukon voimin.

https://www.turunseurakunnat.fi/hautajaiset/arkkuhautaus

Haudan peittäminen

Hautaa ei nykyisin luoda heti umpeen, vaan se peitetään kannella. Jos omaiset kuitenkin haluavat, voivat he luoda hautaa itse umpeen sen verran, että arkku peittyy. Tästä tulee sopia etukäteen seurakuntayhtymän hautatoimiston kanssa.

Hautausmaan työntekijät peittävät arkun myöhemmin samana päivänä. Perjantaisin ja lauantaisin ja roudattomana aikana hauta peitetään niin, ettei arkku jää näkyviin. Lopullisesti hauta peitetään ensimmäisenä tai toisena arkipäivänä hautauksen jälkeen.

Eli haudan umpeen luominen on varmistettu ja maksettu. Omaiset voi siinä sitten jatkaa täyttämistä, ei heitä varmaan siitä poiskaan ajeta. On siinä pelkässä arkun täyttämisessäkin jo ihan lapioimista. Eli oman sukunsa tapoja voivat noudattaa, jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein kylmää niin ei ole yleensä luotu hautaa kiinni vaan arkku laskettu hautaan. Sitten kansi päälle ja siihen havuja. Sitten laulettiin virsi tai kaksi ja sen aikana laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet kannelle. Ja sitten muistotilaisuuteen. Eli ei pitkä aika. Mutta ainakin itse muistan silti palelleeni kovin. En tajunnut varata kenkiin paksuja sukkia joten paikallaan seisominen pakkasessa oli tuskaa.

Voisiko lapsi jäädä jonkun kanssa muistotilaisuuteen tai kirkkoon ja tulla sitten taas muistotilaisuuteen.

Eihän hautaa muutenkaan nykyään peitetä hautajaisissa, liian tapaturma-altista puuhaa. Jos on ikävä keli, niin ulko-osuus voidaan tarvittaessa hoitaa ripeästi

Ketkä tayttää niin täyttävät. Se on melko paikallisesti esiintyvä tapa. Mikä tapaturmavaara siinä on? Ei tietenkään ihan heti osaamattomia lapion varteen lasketa, mutta loppuvaiheessa siihen voi osallistua kuka vaan. Siinä on se hyvä puoli että kun itse täyttänyt hautaa niin se selvää peliä. Hyvää surutyötä sen kaikille, ei mitään symbolista hyppysellistä.

Luojan kiitos meilläpäin ei ole tuollaista tapaa. Olisi ihan kamalaa heitellä multaa rakkaan arkulle. 

Se on todella hyvää surutyötä. Ei todellakaan jää epäselväksi että se rakas on peruuttamattomasti poissa, kun itse on hänet haudannut. Se lapiointi (hautausmaat ovat hiekkaisilla soramailla) on myös sen verran raskasta että se suru ei juuri sillä hetkellä mahdu mieleen. Ja kun se tehdään yhdessä vuorotellen (raskasta) niin siinä tulee myös yhteisollisyyttä ja surutyötä jaetaan ihan konkreettisesti.

Ei kuulosta kovin terveeltä. Hautajaiset ovat nimenomaan suremista varten. Viimeinen jäähyväinen poismenneelle. Onneksi suurin osa ymmärtää tämän ja lapiohommat hoitavat ne, jotka siitä saavat palkkaa. 

"Hautajaiset" - se sana tarkoittaa että haudataan. Hankalaa olisi jos se hauta pitäisi vielä itse kaivaa.

Vain selkärangaton vätys suostuu muiden kaivamaan hautaan. Kunnon kansalainen kaivaa itse oman hautansa ennen kuolemaansa.

Hautapaikkaa ei voi varata ennen kuolemaa.

Kyllä voi. Esimerkiksi äidilläni on paikka isän vieressä varattuna. Samoin ystäväperheelläni on kaikille varattuna paikat etukäteen tiettyyn paikkaan, jossa yksi ko. perheen lapsista jo on. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että pienet lapset pitää sinne hautajaisiin raahata?

Kun eivät käsitä asiaa, eivätkä isompana muista tilaisuudesta yhtään mitään.

Ovat itkupillejä ja saattavat pilata sekä siunaustilaisuuden, että muistotilaisuuden, huutamalla ja itkemällä, kun ei saa juosta eikä kävellä, vaan pitää istua hiljaa sylissä vain.

Eikö hautajaisissa kuulukin itkeä? Moni aikuinenkin saattaa romahtaa kesken tilaisuuden, jos vainaja on ollut hyvin läheinen.

Taisit sekoittaa häät ja hautajaiset keskenään😄

Useammalla eri hautausmaalla työskennelleenä:

Talvisin hautapaikka sulatetaan ennen haudankaivuuta. Aikaisemmin käytettiin ihan kaasuliekkejä, nykyään sähköllä sulatetaan. Uurnaa varten on oma pieni sulatuskansi, arkkua varten isompi. Hauta kaivetaan kaivurilla, nykyään sen kaivaa yleensä ulkopuolinen koneurakoitsija. Hauta voidaan viimeistellä käsin, siis lapiolla, ja vähän hautausmaan maaperästä riippuen sinne haudan sisälle voidaan laittaa tukiseiniä, ettei sen haudan seinämät ala lomoamaan ennen aikojaan.

Jos haudalle arkun laskun jälkeen laitetaan kansi, niin ne kukat kerää pois hautausmaan työntekijä samalla, kun poistaa sen kannen. Hauta täytetään kaivinkoneella, ja yleensä sen verran reippaasti, että arkku hajoaa. Jos arkku ei ole hajonnut, niin ekan talven jälkeen sen pinta yleensä vajoaa, kun se arkun kansi lopulta pettää. Koska noin käy, niin se yleensä yritetään jo siinä hautaa umpeen laittaessa rikkoa.

Jos saattoväki täyttää haudan, niin sinne haudalle menee kaivurin kanssa haudankaivaja (se koneurakoitsija) myöhemmin ja tasoittaa sen haudan paremmin, eli painaa kauhan kanssa maan tiukaksi (ja yleensä se arkku hajoaa tässä vaiheessa).

Joka tapauksessa hautausmaan työntekijä poistaa ne kukat sieltä haudalta, joko sen kannen päältä tai kummun päältä ja vie kompostiin. Moni käy hakemassa ne muistokortit ja nauhat itse pois sieltä ennen tätä, se kannattaa sopia seurakunnan kanssa, ettei käy niin, että ne onkin jo heitetty pois.

Suurin osa arkkuhautauksista tehdään niin, että se hauta täytetään myöhemmin kaivurilla. Hyvin harvoin, lähinnä Pohjanmaalla, hauta lapioidaan saattoväen voimin umpeen. Etelä-Suomessa tätä tapahtuu ehkä muutaman vuoden välein näillä pienillä maalaiskuntien hautausmailla, eli on todella harvinaista.

Suurissa kaupungeissa merkittävä osa on nykyään tuhkauksia, perinteiset arkkuhautajaiset ovat enemmistönä maaseudulla. Koska suurten kaupunkien hautausmaat ovat täynnä, uusia arkkupaikkoja ei tahdo löytyä enää lainkaan. Jos ehdottomasti haluaa arkkupaikan, niin on syytä löytää se hautapaikka sitten jostain pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, monella maalaishautausmaalla on edelleen suuria alueita varattu arkkupaikoiksi. Pitää vain olla riittävän tiiviit siteet sinne paikkakunnalle, että sen hautapaikan saa.