Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte lapsenne kiinnostumaan jostain harrastuksesta?
Minä en mitenkään. Vuosien varrella olen ensin ilmoittanut lapsia erilaisiin harrastuksiin ja muutaman kuukauden jaksanut heitä motivoida ja innostaa ja lopulta maanitella ennen kuin olen todennut että ei sitten. Nykyään kyselen että kiinnostaisiko kokeilla sitä tai tätä mutta mikään ei kiinnosta. Jotenkin ajattelen että harrastukset antaisi mielekästä tekemistä, rytmiä, ehkä uusia kavereita, opettaisi pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä jne. Olisi kiva jos innostuisivat jostain mutta kun ei. Miten te muut teette sen? Onko ongelma se kun meillä vanhemmillakaan ei ole kuntosalin lisäksi mitään muita harrastuksia? Lapsina ja nuorina tosin molemmilla oli harrastuksia laidasta laitaan, ne on aikuisiällä sitten jääneet.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Ei tässä ole pelkistä ryhmäharrastuksista puhuttu.
Jaa, no kerropa mikä harrastus on sellainen, jota ei tehdä ryhmässä, mutta sen kautta kuitenkin hankitaan kavereita? Ap on koko ajan puhunut siitä, että lapsen pitäisi saada harrastus, jotta saa kavereita.
En minä ainakaan niin ymmärtänyt, että ne kaverit olisi pääasia. Mutta kun nyt kysyit, niin monestakin. Esim. soittoharrastus on yleensä yksityisopetusta, mutta ohessa voi olla bändi tai kuoro tai vähintään esiintymisiä, missä tapaa muitakin. Tai vaikka tennis. Sitä voi harrastaa vain yhden kaverin kanssa, ei ole iso ryhmä. Kyllä vaihtoehtoja on, missä ei tarvi olla isoa ryhmää, mutta tutustuu silti toisiin. Melkeinpä jokaisen harrastuksen kautta tulee kuitenkin osaksi porukkaa, vaikka harrastus itsessään olisikin yksilölaji.
Kyllä meilläpäin bändit ja kuorot ovat ryhmiä. Ei niissä yksin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Ei tässä ole pelkistä ryhmäharrastuksista puhuttu.
Jaa, no kerropa mikä harrastus on sellainen, jota ei tehdä ryhmässä, mutta sen kautta kuitenkin hankitaan kavereita? Ap on koko ajan puhunut siitä, että lapsen pitäisi saada harrastus, jotta saa kavereita.
En minä ainakaan niin ymmärtänyt, että ne kaverit olisi pääasia. Mutta kun nyt kysyit, niin monestakin. Esim. soittoharrastus on yleensä yksityisopetusta, mutta ohessa voi olla bändi tai kuoro tai vähintään esiintymisiä, missä tapaa muitakin. Tai vaikka tennis. Sitä voi harrastaa vain yhden kaverin kanssa, ei ole iso ryhmä. Kyllä vaihtoehtoja on, missä ei tarvi olla isoa ryhmää, mutta tutustuu silti toisiin. Melkeinpä jokaisen harrastuksen kautta tulee kuitenkin osaksi porukkaa, vaikka harrastus itsessään olisikin yksilölaji.
Kyllä meilläpäin bändit ja kuorot ovat ryhmiä. Ei niissä yksin olla.
Ymmärrä toki tahallasi väärin, en nyt lähde tähän leikkiin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Ei tässä ole pelkistä ryhmäharrastuksista puhuttu.
Jaa, no kerropa mikä harrastus on sellainen, jota ei tehdä ryhmässä, mutta sen kautta kuitenkin hankitaan kavereita? Ap on koko ajan puhunut siitä, että lapsen pitäisi saada harrastus, jotta saa kavereita.
En minä ainakaan niin ymmärtänyt, että ne kaverit olisi pääasia. Mutta kun nyt kysyit, niin monestakin. Esim. soittoharrastus on yleensä yksityisopetusta, mutta ohessa voi olla bändi tai kuoro tai vähintään esiintymisiä, missä tapaa muitakin. Tai vaikka tennis. Sitä voi harrastaa vain yhden kaverin kanssa, ei ole iso ryhmä. Kyllä vaihtoehtoja on, missä ei tarvi olla isoa ryhmää, mutta tutustuu silti toisiin. Melkeinpä jokaisen harrastuksen kautta tulee kuitenkin osaksi porukkaa, vaikka harrastus itsessään olisikin yksilölaji.
Kyllä meilläpäin bändit ja kuorot ovat ryhmiä. Ei niissä yksin olla.
Ymmärrä toki tahallasi väärin, en nyt lähde tähän leikkiin. :)
Lähdit jo. Sori siitä :)
Voisiko AP vähän avata, millä tavalla kaveripiiri on huolestuttava? Pelkäätkö huumeita, rikollisuutta vai yleistä lorvintaa/alisuorittamista? Jos kyse on viimeisestä, en olisi niin kovasti huolissani. Meistä kaikista nyt ei vaan tule huippuja, mutta työvoimapulasta kärsivässä Suomessa jotain hommaa tulee kyllä löytymään.
Jos kyse on noista vakavimmista asioista, niin ymmärrän tuskan, mutta mietin, ettei ehkä pelkkä harrastus riitä vielä avuksi.
Hankkikaa koira? Jos siis mahdollista, eikä allergioita tms.
Sen kanssa voi harrastaa erilaisia juttuja, lenkkeilyä, agilityä, näyttelyitä, tottelevaisuutta, koiratanssia, jäljestystä, mitä noita nyt on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko AP vähän avata, millä tavalla kaveripiiri on huolestuttava? Pelkäätkö huumeita, rikollisuutta vai yleistä lorvintaa/alisuorittamista? Jos kyse on viimeisestä, en olisi niin kovasti huolissani. Meistä kaikista nyt ei vaan tule huippuja, mutta työvoimapulasta kärsivässä Suomessa jotain hommaa tulee kyllä löytymään.
Jos kyse on noista vakavimmista asioista, niin ymmärrän tuskan, mutta mietin, ettei ehkä pelkkä harrastus riitä vielä avuksi.
No itseasiassa alisuoriutuvista lorvijoista ei ole pulaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti vaativammaksi ja tarjolla on yhä vähemmän aivotonta suorittavaa työtä. Jos ennen voitiin pistää mitään osaamaton kaveri lapion kanssa kaivamaan ojaa, niin tänä päivänä sitä samaa tyyppiä ei voida pistää puolen miljoonan euron kaivinkoneen ohjaamoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko AP vähän avata, millä tavalla kaveripiiri on huolestuttava? Pelkäätkö huumeita, rikollisuutta vai yleistä lorvintaa/alisuorittamista? Jos kyse on viimeisestä, en olisi niin kovasti huolissani. Meistä kaikista nyt ei vaan tule huippuja, mutta työvoimapulasta kärsivässä Suomessa jotain hommaa tulee kyllä löytymään.
Jos kyse on noista vakavimmista asioista, niin ymmärrän tuskan, mutta mietin, ettei ehkä pelkkä harrastus riitä vielä avuksi.
No itseasiassa alisuoriutuvista lorvijoista ei ole pulaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti vaativammaksi ja tarjolla on yhä vähemmän aivotonta suorittavaa työtä. Jos ennen voitiin pistää mitään osaamaton kaveri lapion kanssa kaivamaan ojaa, niin tänä päivänä sitä samaa tyyppiä ei voida pistää puolen miljoonan euron kaivinkoneen ohjaamoon.
Mutta eikö tähän huoleen ratkaisuksi olisi nimenomaan lasten koulunkäynnin tukeminen, ei niinkään harrastusten.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko AP vähän avata, millä tavalla kaveripiiri on huolestuttava? Pelkäätkö huumeita, rikollisuutta vai yleistä lorvintaa/alisuorittamista? Jos kyse on viimeisestä, en olisi niin kovasti huolissani. Meistä kaikista nyt ei vaan tule huippuja, mutta työvoimapulasta kärsivässä Suomessa jotain hommaa tulee kyllä löytymään.
Jos kyse on noista vakavimmista asioista, niin ymmärrän tuskan, mutta mietin, ettei ehkä pelkkä harrastus riitä vielä avuksi.
No itseasiassa alisuoriutuvista lorvijoista ei ole pulaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti vaativammaksi ja tarjolla on yhä vähemmän aivotonta suorittavaa työtä. Jos ennen voitiin pistää mitään osaamaton kaveri lapion kanssa kaivamaan ojaa, niin tänä päivänä sitä samaa tyyppiä ei voida pistää puolen miljoonan euron kaivinkoneen ohjaamoon.
Mutta eikö tähän huoleen ratkaisuksi olisi nimenomaan lasten koulunkäynnin tukeminen, ei niinkään harrastusten.
-ohis.
Voi olla, mutta yleensä aktiiviset lapset ja nuoret ovat aktiivisia monissa asioissa. Jaottelu idiootteihin urheilijoihin ja fiksuihin nörtteihin on totta vain jenkkiteinikomedioissa. (Ja ehkä joissain jenkkiyliopistoissa, koska niihin pääsee porukkaa urheilustipendeillä.)
No voi luoja. Kiinnostaako ap sinua mennä jonnekin sinua kiinnostamattomaan harrastukseen ihan vaan siksi että joku päättää että nyt olisi hyvä mennä? Säälin lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset aloitti harrastuksensa jo tosi pieninä päiväkoti-ikäisinä ja niissä ovat viihtyneet, vaikka muitakin juttuja välillä siinä sivussa kokeiltu.
Varmaan teinien kohdalla haasteellisempaa aloittaa uutta, olisi helpompi mennä jonkun kaverin kanssa. Miten olisi joku sulkapallo tai tenniskurssi? Entäpä golf koko perheelle?
Tuo jonkun jo aiemmin ehdottama koiran hankinta ja sen kanssa harrastaminen kävi myös mielessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko AP vähän avata, millä tavalla kaveripiiri on huolestuttava? Pelkäätkö huumeita, rikollisuutta vai yleistä lorvintaa/alisuorittamista? Jos kyse on viimeisestä, en olisi niin kovasti huolissani. Meistä kaikista nyt ei vaan tule huippuja, mutta työvoimapulasta kärsivässä Suomessa jotain hommaa tulee kyllä löytymään.
Jos kyse on noista vakavimmista asioista, niin ymmärrän tuskan, mutta mietin, ettei ehkä pelkkä harrastus riitä vielä avuksi.
No itseasiassa alisuoriutuvista lorvijoista ei ole pulaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti vaativammaksi ja tarjolla on yhä vähemmän aivotonta suorittavaa työtä. Jos ennen voitiin pistää mitään osaamaton kaveri lapion kanssa kaivamaan ojaa, niin tänä päivänä sitä samaa tyyppiä ei voida pistää puolen miljoonan euron kaivinkoneen ohjaamoon.
Mutta eikö tähän huoleen ratkaisuksi olisi nimenomaan lasten koulunkäynnin tukeminen, ei niinkään harrastusten.
-ohis.Voi olla, mutta yleensä aktiiviset lapset ja nuoret ovat aktiivisia monissa asioissa. Jaottelu idiootteihin urheilijoihin ja fiksuihin nörtteihin on totta vain jenkkiteinikomedioissa. (Ja ehkä joissain jenkkiyliopistoissa, koska niihin pääsee porukkaa urheilustipendeillä.)
Itse taisit kyllä nyt kertoa turhankin paljon itsestäsi. Tässä puhuttiin harrastuksista ylipäätään, ja sinä aloit vaahdota urheilusta ja siitä kuinka urheilijoita pidetään tyhminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keppiä vai porkkanaa vaihtoehdot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta.
Jaa, että lapsi päättää meneekö kouluun, tupakoiko tai harrastaako basejumpingia? Ei kyllä päätä meidän perheessä.
Kyse oli harrastuksista, ei siitä, meneekö kouluun tai polttaako tupakkaa.
Eikös se sätkän vetäminen monella harrastuksesta käy?👹
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi luoja. Kiinnostaako ap sinua mennä jonnekin sinua kiinnostamattomaan harrastukseen ihan vaan siksi että joku päättää että nyt olisi hyvä mennä? Säälin lapsiasi.
No mikä on mielestäsi parempi vaihtoehto? Että lapsi vain röhnää sohvalla? Ei kuulosta kovin terveelliseltä lapsuudelta. Jos lapsi ei teini-ikään mennessä ole vielä itse kiinnostunut yhtään mistään, niin kannattaisi alkaa toimimaan (tai olisi kannattanut toimia kymmenen vuotta sitten).
Minä olen tavallaan pakottanut lapseni harrastamaan liikuntaa, joukkuelajia missä juostaan. En anna periksi, että liikuntaa ei harrastettaisi. Lapsesta tulisi pulska ja huonoryhtinen, kaiket illat kotona tietokoneella pelaava/viettävä.
Lapsi on saanut itse valita lajin/lajit, joita harrastaa. Nykyisin lajeja on kaksi ja nykyisin lapsi menee treeneihin mielellään ja on ylpeäkin lajistaan.
Lapsi on luonteeltaan hitaasti lämpiävä, eikä onneksi ole edes kovin kilpailuhenkinen. Sopivaa lajia ei olisi ikinä löytynyt, jos olisin antanut lapsen päättää tai lopettaa harrastukset alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko AP vähän avata, millä tavalla kaveripiiri on huolestuttava? Pelkäätkö huumeita, rikollisuutta vai yleistä lorvintaa/alisuorittamista? Jos kyse on viimeisestä, en olisi niin kovasti huolissani. Meistä kaikista nyt ei vaan tule huippuja, mutta työvoimapulasta kärsivässä Suomessa jotain hommaa tulee kyllä löytymään.
Jos kyse on noista vakavimmista asioista, niin ymmärrän tuskan, mutta mietin, ettei ehkä pelkkä harrastus riitä vielä avuksi.
No itseasiassa alisuoriutuvista lorvijoista ei ole pulaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti vaativammaksi ja tarjolla on yhä vähemmän aivotonta suorittavaa työtä. Jos ennen voitiin pistää mitään osaamaton kaveri lapion kanssa kaivamaan ojaa, niin tänä päivänä sitä samaa tyyppiä ei voida pistää puolen miljoonan euron kaivinkoneen ohjaamoon.
Mutta eikö tähän huoleen ratkaisuksi olisi nimenomaan lasten koulunkäynnin tukeminen, ei niinkään harrastusten.
-ohis.Voi olla, mutta yleensä aktiiviset lapset ja nuoret ovat aktiivisia monissa asioissa. Jaottelu idiootteihin urheilijoihin ja fiksuihin nörtteihin on totta vain jenkkiteinikomedioissa. (Ja ehkä joissain jenkkiyliopistoissa, koska niihin pääsee porukkaa urheilustipendeillä.)
Itse taisit kyllä nyt kertoa turhankin paljon itsestäsi. Tässä puhuttiin harrastuksista ylipäätään, ja sinä aloit vaahdota urheilusta ja siitä kuinka urheilijoita pidetään tyhminä.
Ja sinä taisit kertoa itsestäsi, ettet osannut lukea viestiä, johon vastasin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tavallaan pakottanut lapseni harrastamaan liikuntaa, joukkuelajia missä juostaan. En anna periksi, että liikuntaa ei harrastettaisi. Lapsesta tulisi pulska ja huonoryhtinen, kaiket illat kotona tietokoneella pelaava/viettävä.
Lapsi on saanut itse valita lajin/lajit, joita harrastaa. Nykyisin lajeja on kaksi ja nykyisin lapsi menee treeneihin mielellään ja on ylpeäkin lajistaan.
Lapsi on luonteeltaan hitaasti lämpiävä, eikä onneksi ole edes kovin kilpailuhenkinen. Sopivaa lajia ei olisi ikinä löytynyt, jos olisin antanut lapsen päättää tai lopettaa harrastukset alkuunsa.
Meillä on myös ollut aivan selvää, että jokin liikuntaharrastus pitää olla. Lajia on kyllä saanut vaihtaa, mutta kerralla on pitänyt sitoutua vähintään siksi aikaa, kun kausimaksu on maksettu. Vaihtoehto oli myös, että liikkuvat itsenäisesti tai tulevat esim. vanhempien kanssa harrastamaan säännöllisesti, mutta valitsivat sitten omat ohjatut lajinsa ja nyt tuntuu siltä, että ovat niin motivoituneita, että lajinvaihtoja ei ole lähiaikoina tulossa.
Meidän teinit eivät myöskään enää harrasta. Ovat aiemmin harrastaneet eri lajeja, jotka sitten mikä mistäkin syystä on loppunut. Ei tässä minusta ole hirveästi tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko AP vähän avata, millä tavalla kaveripiiri on huolestuttava? Pelkäätkö huumeita, rikollisuutta vai yleistä lorvintaa/alisuorittamista? Jos kyse on viimeisestä, en olisi niin kovasti huolissani. Meistä kaikista nyt ei vaan tule huippuja, mutta työvoimapulasta kärsivässä Suomessa jotain hommaa tulee kyllä löytymään.
Jos kyse on noista vakavimmista asioista, niin ymmärrän tuskan, mutta mietin, ettei ehkä pelkkä harrastus riitä vielä avuksi.
No itseasiassa alisuoriutuvista lorvijoista ei ole pulaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti vaativammaksi ja tarjolla on yhä vähemmän aivotonta suorittavaa työtä. Jos ennen voitiin pistää mitään osaamaton kaveri lapion kanssa kaivamaan ojaa, niin tänä päivänä sitä samaa tyyppiä ei voida pistää puolen miljoonan euron kaivinkoneen ohjaamoon.
Mutta eikö tähän huoleen ratkaisuksi olisi nimenomaan lasten koulunkäynnin tukeminen, ei niinkään harrastusten.
-ohis.Voi olla, mutta yleensä aktiiviset lapset ja nuoret ovat aktiivisia monissa asioissa. Jaottelu idiootteihin urheilijoihin ja fiksuihin nörtteihin on totta vain jenkkiteinikomedioissa. (Ja ehkä joissain jenkkiyliopistoissa, koska niihin pääsee porukkaa urheilustipendeillä.)
Itse taisit kyllä nyt kertoa turhankin paljon itsestäsi. Tässä puhuttiin harrastuksista ylipäätään, ja sinä aloit vaahdota urheilusta ja siitä kuinka urheilijoita pidetään tyhminä.
Ja sinä taisit kertoa itsestäsi, ettet osannut lukea viestiä, johon vastasin.
Kirjoitin viestin, johon vastasit. Siinä puhuttiin harrastuksista yleensä. Se tarkoittaa muun muassa kulttuuria, kädentaitoja, liikuntaa, älyllisiä harrastuksia. Kaikki voivat olla hyvästä lapsille, mutta mikäli ollaan huolestuneita siitä, löytääkö lapsi paikkansa yhteiskunnassa, on aiheellisinta tukea lapsen koulunkäyntiä.
Sinä jostain syystä aloit vaahdota idiooteista urheilijoista.
Alue: Aihe vapaa
En minä ainakaan niin ymmärtänyt, että ne kaverit olisi pääasia. Mutta kun nyt kysyit, niin monestakin. Esim. soittoharrastus on yleensä yksityisopetusta, mutta ohessa voi olla bändi tai kuoro tai vähintään esiintymisiä, missä tapaa muitakin. Tai vaikka tennis. Sitä voi harrastaa vain yhden kaverin kanssa, ei ole iso ryhmä. Kyllä vaihtoehtoja on, missä ei tarvi olla isoa ryhmää, mutta tutustuu silti toisiin. Melkeinpä jokaisen harrastuksen kautta tulee kuitenkin osaksi porukkaa, vaikka harrastus itsessään olisikin yksilölaji.