Lue keskustelun säännöt.
Ei eroaminen niin helppoa ole
02.01.2023 |
Vaikka sitä tarjotaankin ratkaisuksi kaikkiin parisuhteen ongelmiin. Pitkä yhteiselo takana mutta ero tästä tulee minun aloitteestani. En vain jaksa enää eikä ole yhtä selkeää syytä. Puoliso on aivan rikki eikä ymmärrä minkä takia, ja miksi emme voisi vielä yrittää korjata asioita. Sitäkin on yritetty ja yritetty mutta mikään ei vaan korjaudu - ja puolison mielestä ongelmia ei oikeastaan edes ole. Kamalaa nähdä ihminen joka kuitenkin on ollut tärkeä ja on edelleenkin vaikkei yhteiselo toimikaan, ja jonka kanssa on viettänyt melkein puolet elämästään noin hajalla.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitkä on ongelmat ja miksi ei korjaannu?
Oletteko käyneet terapiassa ?
Kohtaatteko toisenne todella? Kun intiimiys ja todellinen haavoittuvaisuuden näyttäminen katoaa ihmisten väliltä, rakkauden eteen tulee muuri.
Onko teidän suhteessa vuosien varrella tapahtunut jotain, mikä on satuttanut teitä molempia ja tehnyt teistä haavoittuvaisia - ja mihin olette reagoineet niin että ette pystyneetkään yhdessä tukemaan toisianne vaan molemmat käännyitte itseenne hoivaamaan ja suojelemaan itseänne , piilottamaan haavoittuvuuden? Sen myötä syntyy muuri välillenne. Haavoittuvuus ja sen myöntäminen ja sen näyttäminen toiselle on intiimin ihmissuhteen kulmakivi . Se on rakkauden kulmakivi myös.
Voimia teille
Kiitos. Terapiaa olen ehdottanut useampaan kertaan mutta aina se on torpattu.
Minusta tuntuu että olet oikeilla jäljillä, jotenkin olemme vain ajautuneet tilanteeseen jossa toimimme ihan hyvin tiiminä kun pitää tehdä jotain konkreettista mutta varsinainen parisuhde kasvaa rikkaruohoa. En usko että taustalla yhtäkään yksittäistä tapahtumaa minkâ vuoksi tätä on niin vaikea selittää, vaan jonkinlainen kokonaisvaltainen vieraantuminen.
Tuohan kuulostaa suhteelta, joka on mahdollista saada toimimaan. Vieraantuminen johtuu vuorovaikutuksen puuttteesta tai vinoumasta. Ja juuri siihen terapia auttaa. Terapian lopputuloksena voi olla ero, mutta silloin syynä ei enää ole vierasntuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitkä on ongelmat ja miksi ei korjaannu?
Oletteko käyneet terapiassa ?
Kohtaatteko toisenne todella? Kun intiimiys ja todellinen haavoittuvaisuuden näyttäminen katoaa ihmisten väliltä, rakkauden eteen tulee muuri.
Onko teidän suhteessa vuosien varrella tapahtunut jotain, mikä on satuttanut teitä molempia ja tehnyt teistä haavoittuvaisia - ja mihin olette reagoineet niin että ette pystyneetkään yhdessä tukemaan toisianne vaan molemmat käännyitte itseenne hoivaamaan ja suojelemaan itseänne , piilottamaan haavoittuvuuden? Sen myötä syntyy muuri välillenne. Haavoittuvuus ja sen myöntäminen ja sen näyttäminen toiselle on intiimin ihmissuhteen kulmakivi . Se on rakkauden kulmakivi myös.
Voimia teille
Eriävä näkemys elämänarvoista on painava syy.
Minä olen eri mieltä. Kyllä kristitty ja ateisti, tai kokoomuslainen ja demari, pystyvät olemaan parisuhteessa, jos he kykenevät hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on.
Eivät pysty enää 2020-luvulla feministien ja woke-ihmisten aiheuttaman polarisaation vuoksi.
Syynä varmaankin ettei ole löytänyt itseensä eikä tiedä mitä haluaa ja tyytymätön ihan kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt johtivat eroonne?
Liian monimutkaista avattavaksi yksityiskohtaisesti mutta odotukset elämältä, parisuhteelta, jne. ovat eriytyneet liian voimakkaasti enkä voi enää antaa enempää periksi siitä mitä itse haluan.
No tule pois sieltä tornista tänne kuolevaisten joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt johtivat eroonne?
Liian monimutkaista avattavaksi yksityiskohtaisesti mutta odotukset elämältä, parisuhteelta, jne. ovat eriytyneet liian voimakkaasti enkä voi enää antaa enempää periksi siitä mitä itse haluan.
No tule pois sieltä tornista tänne kuolevaisten joukkoon.
Mitä siellä kuolevaisten joukossa on minkä vuoksi kannattaa kiivetä pitkät rappuset alas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, olen käynyt läpi saman.
Ero oli henkisesti todella raskas, vaikka se oli myös oikea ratkaisu. Loppuun saakla toinen ei ymmärtänyt mikä oli vialla. Hänen mielestään ei ole syytä erota, jollei ole väkivaltaa, alkoholismia tms radikaalia syytä. Erilaiset haaveet elämästä ja yleinen turhautuneisuus arjen toimimattomuuteen eivät olleet hänen mielestään ongelmia.
Varaudu siihen, että toinen osapuoli käy läpi tietyt vaiheet: kun ero konkretisoituu, hän menee shokkiin ja panikoi. Vaikka kuinka olisit valmistellut häntä siihen, se tulee hänelle yllätyksenä. Sen jälkeen hänelle tulee suru ja masennus. Varmista, että et joudu hänen terapeutikseen, luvassa on paljon syyllistämistä siitä, miten pilasit hänen elämänsä. Sen jälkeen ehkä kaikkein raskain vaihe: viha ja raivo. Ota etäisyyttä, pidä tiukasti rajoista kiinni.
Sitten se helpottaa.
Christiiina kirjoitti:
Mun mutsi kertoi minulle, että hänellä on miespuolinen työkaveri, joka erosi vaimostaan ja kolmen 6-10-vuotiaan lapsensa äidistä toisen naisen takia. Nyt mies harmittelee sitä, että vaikka lapset asuvat hänen luonaan fifty-fifty, joutuu hän silti maksamaan elareita ex-vaimolleen, lisäksi ex-vaimo saa lapsilisät, sekä Kelan asumistukea vuokra-asuntoonsa. Mies itse ei saa mitään tukia, ja joutuu itse maksamaan omakotitalonsa kaikki kulut yksin.
No jos yksi asia on varma niin se, että alaikäisten lasten vanhemmat kun eroaa niin molempien talous kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, olen käynyt läpi saman.
Ero oli henkisesti todella raskas, vaikka se oli myös oikea ratkaisu. Loppuun saakla toinen ei ymmärtänyt mikä oli vialla. Hänen mielestään ei ole syytä erota, jollei ole väkivaltaa, alkoholismia tms radikaalia syytä. Erilaiset haaveet elämästä ja yleinen turhautuneisuus arjen toimimattomuuteen eivät olleet hänen mielestään ongelmia.
Varaudu siihen, että toinen osapuoli käy läpi tietyt vaiheet: kun ero konkretisoituu, hän menee shokkiin ja panikoi. Vaikka kuinka olisit valmistellut häntä siihen, se tulee hänelle yllätyksenä. Sen jälkeen hänelle tulee suru ja masennus. Varmista, että et joudu hänen terapeutikseen, luvassa on paljon syyllistämistä siitä, miten pilasit hänen elämänsä. Sen jälkeen ehkä kaikkein raskain vaihe: viha ja raivo. Ota etäisyyttä, pidä tiukasti rajoista kiinni.
Sitten se helpottaa.
Voisitko kertoa esimerkkejä, mitä tarkoitat arjen toimimattomuudella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitkä on ongelmat ja miksi ei korjaannu?
Oletteko käyneet terapiassa ?
Kohtaatteko toisenne todella? Kun intiimiys ja todellinen haavoittuvaisuuden näyttäminen katoaa ihmisten väliltä, rakkauden eteen tulee muuri.
Onko teidän suhteessa vuosien varrella tapahtunut jotain, mikä on satuttanut teitä molempia ja tehnyt teistä haavoittuvaisia - ja mihin olette reagoineet niin että ette pystyneetkään yhdessä tukemaan toisianne vaan molemmat käännyitte itseenne hoivaamaan ja suojelemaan itseänne , piilottamaan haavoittuvuuden? Sen myötä syntyy muuri välillenne. Haavoittuvuus ja sen myöntäminen ja sen näyttäminen toiselle on intiimin ihmissuhteen kulmakivi . Se on rakkauden kulmakivi myös.
Voimia teille
Eriävä näkemys elämänarvoista on painava syy.
Minä olen eri mieltä. Kyllä kristitty ja ateisti, tai kokoomuslainen ja demari, pystyvät olemaan parisuhteessa, jos he kykenevät hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on.
Toilla arvoilla pystyykin, mutta jos ne tärkeät arvot ovat perhe, luottamus, oikeus olla oma itsensä, taloudellisuus... Silloin täytyy olla samat arvot puolisollakin.
Hmmm, toki molemmilla pitää olla luottamus, uskollisuus ja rehellisyys samanlaisena arvona, tai yhteisenä arvottomuutena.
Oikeus olla itsensä tulikin jo alkuperäisessä kirjoituksessani: kun molemmilla on oikeus olla oma itsensä, niin erilaiset arvot saadaan toimimaan.
Sama
Monesti toinen käyttää toista statuksensa ja materiaalisten tavoitteiden pönkittämiseen. Esim velvoittaa toista rakentamaan kulisseja vastineeksi seksistä. Inhorealistinen suhtautuminen, tiedän, mutta niin monen maailma toimii. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitkä on ongelmat ja miksi ei korjaannu?
Oletteko käyneet terapiassa ?
Kohtaatteko toisenne todella? Kun intiimiys ja todellinen haavoittuvaisuuden näyttäminen katoaa ihmisten väliltä, rakkauden eteen tulee muuri.
Onko teidän suhteessa vuosien varrella tapahtunut jotain, mikä on satuttanut teitä molempia ja tehnyt teistä haavoittuvaisia - ja mihin olette reagoineet niin että ette pystyneetkään yhdessä tukemaan toisianne vaan molemmat käännyitte itseenne hoivaamaan ja suojelemaan itseänne , piilottamaan haavoittuvuuden? Sen myötä syntyy muuri välillenne. Haavoittuvuus ja sen myöntäminen ja sen näyttäminen toiselle on intiimin ihmissuhteen kulmakivi . Se on rakkauden kulmakivi myös.
Voimia teille
Kiitos. Terapiaa olen ehdottanut useampaan kertaan mutta aina se on torpattu.
Minusta tuntuu että olet oikeilla jäljillä, jotenkin olemme vain ajautuneet tilanteeseen jossa toimimme ihan hyvin tiiminä kun pitää tehdä jotain konkreettista mutta varsinainen parisuhde kasvaa rikkaruohoa. En usko että taustalla yhtäkään yksittäistä tapahtumaa minkâ vuoksi tätä on niin vaikea selittää, vaan jonkinlainen kokonaisvaltainen vieraantuminen.
Olen tuo joka kirjoitti haavoittuvuudesta.
Olin vähän samassa tilanteessa avioliitossani. Puoliso ei suostunut terapiaan, olimme todella kaukana toisistamme henkisesti. Seksiä oli mutta sekin oli mekaanista , suoritus , aivan kuin emme olisi olleet läsnä toisillemme.
Olin jo aika valmis eroamaan . Koin kauheaa surua siitä mitä menetän mutta samaan aikaan parisuhde tuntui sietämättömältä koska tuntui että sanoimme toisillemme mitä tahansa , jotain jäi sanomatta. Käsitimme toisemme väärin, olimme kuin jatkuvalla puolustuskannalla. Koin että toinen vaatii vaan, hän koki että minä vaadin vaan. En nähnyt enää ulospääsyä.
Olimme jo tilanteessa jossa ilmaisin haluni erota. Olin myös tavannut töiden kautta toisen ihmisen johon en ollut varsinaisti ihastunut mutta joka antoi minulle tunteen siitä, että muitakin vaihtoehtoja on.
Tämä herätti sekä minut että puolisoni. Heräsimme ikään kuin horroksesta. En osaa kuvailla sitä tarkemmin. Sain puolisoni takaisin. Hän sanoo saaneensa minut takaisin. Minussa muuttui jotain kun hän sanoi, ettei hän voi menettää minua , nyt vasta ymmärtää miten vaikea on ollut. Samoin tapahtui minulle. Aloimme puhumaan ja löysimme tapahtuman 5 vuoden takaa, joka satutti meitä molempia. Löysin oman pettymykseni sieltä- hetken jolloin petyin puolisooni. Puolisoni löysi saman omasta näkökulmastaan, hän löysi hetken jolloin häneen sattui mutta hän ei saanut tukea. Kävimme asiaa läpi ensi kertaa vuosiin.
On kuin muuri olisi murtunut väliltämme. Mutta se muuri ei olisi murtunut jos me emme olisi uskaltaneet kohdata itseämme ja toisiamme.. ja sitä silmästä silmään, että menetämme toisemme. Eropäätös piti tehdä ennen kuin heräsimme ja löysimme taas sen yhteisen sävelen. En ymmärrä miksi olimme sille niin sokeita , että olimme kuin toisiamme vastaan koko ajan. Ja sitä ei yksipuolisesti voi korjata . Molempien on herättävä tai se ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, olen käynyt läpi saman.
Ero oli henkisesti todella raskas, vaikka se oli myös oikea ratkaisu. Loppuun saakla toinen ei ymmärtänyt mikä oli vialla. Hänen mielestään ei ole syytä erota, jollei ole väkivaltaa, alkoholismia tms radikaalia syytä. Erilaiset haaveet elämästä ja yleinen turhautuneisuus arjen toimimattomuuteen eivät olleet hänen mielestään ongelmia.
Varaudu siihen, että toinen osapuoli käy läpi tietyt vaiheet: kun ero konkretisoituu, hän menee shokkiin ja panikoi. Vaikka kuinka olisit valmistellut häntä siihen, se tulee hänelle yllätyksenä. Sen jälkeen hänelle tulee suru ja masennus. Varmista, että et joudu hänen terapeutikseen, luvassa on paljon syyllistämistä siitä, miten pilasit hänen elämänsä. Sen jälkeen ehkä kaikkein raskain vaihe: viha ja raivo. Ota etäisyyttä, pidä tiukasti rajoista kiinni.
Sitten se helpottaa.
Kiitos. Tästä on ollut puhetta jo jonkun aikaa, mutta tänään näyttäisi olevan se päivä jolloin puolisolle (tai ex-puolisolle jos se on parempi termi) selviää että tämä todellakin tapahtuu. Hänen tunteensa ovat jonkinlainen yhdistelmä surua, suurta pettymystä ja vihaa mutta oli mitä oli, on kamalaa joutua satuttamaan ihmistä tuolla lailla. Nyt olisi helppo perääntyä ja palata 'turvalliseen ja tuttuun' arkeen mutta täytyy pysyä päätöksessä ja hoitaa homma maaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mun mutsi kertoi minulle, että hänellä on miespuolinen työkaveri, joka erosi vaimostaan ja kolmen 6-10-vuotiaan lapsensa äidistä toisen naisen takia. Nyt mies harmittelee sitä, että vaikka lapset asuvat hänen luonaan fifty-fifty, joutuu hän silti maksamaan elareita ex-vaimolleen, lisäksi ex-vaimo saa lapsilisät, sekä Kelan asumistukea vuokra-asuntoonsa. Mies itse ei saa mitään tukia, ja joutuu itse maksamaan omakotitalonsa kaikki kulut yksin.
No jos yksi asia on varma niin se, että alaikäisten lasten vanhemmat kun eroaa niin molempien talous kärsii.
Ei ole kärsinyt. Naisen talous on kärsinyt, mutta minulla jää rahaa enemmän käyttöön. Se johtuu siitä, että en joudu osallistumaan rahallisesti siihen kaikkeen turhaan mitä nainen halusi, on kyse luomuruoasta, tai kalliista matkustelusta. Laskin että nainen maksoi minulle suhteen aikana 4000 -5000€ vuosi. Nyt minulla jää enemmän rahaa panostaa lapsiinkin. Parasta on se että asumiskulutkin on tippuneet, koska kaiken ei tarvitse olla hienoa ja uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt johtivat eroonne?
Liian monimutkaista avattavaksi yksityiskohtaisesti mutta odotukset elämältä, parisuhteelta, jne. ovat eriytyneet liian voimakkaasti enkä voi enää antaa enempää periksi siitä mitä itse haluan.
No tule pois sieltä tornista tänne kuolevaisten joukkoon.
Mitä siellä kuolevaisten joukossa on minkä vuoksi kannattaa kiivetä pitkät rappuset alas?
Realistiset odottukset elämää kohtaan. Se voisi auttaa ongelmissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mun mutsi kertoi minulle, että hänellä on miespuolinen työkaveri, joka erosi vaimostaan ja kolmen 6-10-vuotiaan lapsensa äidistä toisen naisen takia. Nyt mies harmittelee sitä, että vaikka lapset asuvat hänen luonaan fifty-fifty, joutuu hän silti maksamaan elareita ex-vaimolleen, lisäksi ex-vaimo saa lapsilisät, sekä Kelan asumistukea vuokra-asuntoonsa. Mies itse ei saa mitään tukia, ja joutuu itse maksamaan omakotitalonsa kaikki kulut yksin.
kuulostaa siltä, ettei se ex-vaimo ihan edulliseksi tullut yhteiselämän aikanakaan jos ei tuitta pysty huolehtimaan omasta asumisestaan..
Menetin erossa miehestäni taloudellisesti paljon, mutta toisaalta suuri kuluerä poistui, niin taloudellisesti kuin henkisesti. Vapaudesta kannattikin maksaa, ja pidemmällä aikavälillä säästän kun ei tarvitse enää osallistua suureellisiin hankintoihin kuten uusiin autoihin ja loputtomiin kulutuselektroniikkaostoksiin.
Kyllä se itseasiassa on helppoa sitten kun aika on kypsä. Olin 30 vuotta naimisissa ja kaksi vuotta pähkäin että eroanko vai en. Mutta sitten hain eroa kun kummallakaan meistä ei enää ollut mitään annettavaa toisillemme ja rakkauskin oli loppunut. Ero sujui yhteisymmärryksessä ja tosi helposti. En edes surrut menetettyä elämää vaan jatkoin matkaa miettien tulevaisuutta. Miksi olla yhdessä jos mikään ei toimi ja kaikki on annettu, eikä tunteitakaan toista kohtaa enää ole. Seksiäkään ei ollut enää pariin vuoteen.
Kuulostaa siltä että ap:lla on joku neljänkympin kriisi. Olen nähnyt sen niin monta kertaa tuttavapiirissä. Tulee joku paniikki, että "tässäkö tää oli?" ja sitten ruvetaan riuhtomaan, lyödään hajalle kaikki entinen ja lähdetään "etsimään itseä", ts. juhlimaan, kännäämään ja irtosuhteilemaan. Muutaman vuoden päästä nämä sitten itsekin aina ihmettelevät, mikä kumma heihin oikein meni.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että ap:lla on joku neljänkympin kriisi. Olen nähnyt sen niin monta kertaa tuttavapiirissä. Tulee joku paniikki, että "tässäkö tää oli?" ja sitten ruvetaan riuhtomaan, lyödään hajalle kaikki entinen ja lähdetään "etsimään itseä", ts. juhlimaan, kännäämään ja irtosuhteilemaan. Muutaman vuoden päästä nämä sitten itsekin aina ihmettelevät, mikä kumma heihin oikein meni.
okei. Itse tunnen läheisesti itseni mukaanlukien 5 sellaisesta liitosta eronnutta jossa lapsia ja yhteinen talous. Kaikki erosivat noin 35 ikävuoden kieppeillä. Yksi ihmettelee hieman toimintaansa eron aikaan, mutta hänellä diagnoisoitiinkin myöhemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kukaan ei kadu eroaan. Tämä ainoa ihmettelijä on myös ainoa kenellä juhliminen lähti eron jälkeen käsistä. Itse en esim käynyt baarissa sen useammin kuin ennen eroa, saati nyt vuosien päästä. 3-4 kertaa vuodessa, nykyisin ei sitäkään.
Voih. Tiedän tunteen. Eroaminen on kamalaa, kun toinen ei usko. Jättäjäkin on surullinen ja heikoilla. Kun jätetty alkaa käymään kauppaa, on vaikea pysyä enää päätöksessään, kun on ikävä toista. Sitten ollaan taas yhdessä, vaikka se ei toimi ja pian ollaan samojen ongelmien äärellä.
Tahdon vapaaksi, mutta se sattuu liikaa. Parisuhteessa vietetyt vuodet ovat antaneet paljon, mutta tällä hetkellä toivon, etten olisi mitään suhdetta koskaan aloittanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että ap:lla on joku neljänkympin kriisi. Olen nähnyt sen niin monta kertaa tuttavapiirissä. Tulee joku paniikki, että "tässäkö tää oli?" ja sitten ruvetaan riuhtomaan, lyödään hajalle kaikki entinen ja lähdetään "etsimään itseä", ts. juhlimaan, kännäämään ja irtosuhteilemaan. Muutaman vuoden päästä nämä sitten itsekin aina ihmettelevät, mikä kumma heihin oikein meni.
Näitä kriisejä voisi välttää, jos parisuhteessa olisi tilaa kasvaa ja olla vapaa. Kun ollaan vuosia oltu me ja tehty kaikki yhdessä, siinä kadottaa itsensä. Kannattaa parisuhteen aikanakin tehdä asioita yksin. Ei ole yhteen hitsattua me-oliota. On kaksi erillistä ihmistä, jotka kulkevat rinnakkain.
Hmmm, toki molemmilla pitää olla luottamus, uskollisuus ja rehellisyys samanlaisena arvona, tai yhteisenä arvottomuutena.
Oikeus olla itsensä tulikin jo alkuperäisessä kirjoituksessani: kun molemmilla on oikeus olla oma itsensä, niin erilaiset arvot saadaan toimimaan.
Sama