Ei eroaminen niin helppoa ole

Ero on vaikea vain ihmisille, joilla ei ole määrätietoisuutta, päätöksentekokykyä ja omaa tahtoa. Ja köyhille tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Voih. Tiedän tunteen. Eroaminen on kamalaa, kun toinen ei usko. Jättäjäkin on surullinen ja heikoilla. Kun jätetty alkaa käymään kauppaa, on vaikea pysyä enää päätöksessään, kun on ikävä toista. Sitten ollaan taas yhdessä, vaikka se ei toimi ja pian ollaan samojen ongelmien äärellä. 

Tahdon vapaaksi, mutta se sattuu liikaa. Parisuhteessa vietetyt vuodet ovat antaneet paljon, mutta tällä hetkellä toivon, etten olisi mitään suhdetta koskaan aloittanutkaan. 

En ole koskaan todistanut yhtäkään suhdetta jossa tuo soutaminen ja huopaaminen olisi johtanut parempaan eroon, saati yhdessä pysymiseen. En sitten tiedä mikä on muna ja mikä kana; aiheuttaako se, ettei toinen kerta kaikkiaan suostu hyväksymään eroa sekä sitä on-off karusellia, että lopulta ruman eron, vai aiheuttaako tuo edestakaisin venkslaaminen itsessään lopulta sen ruman eron.

Vierailija kirjoitti:

Ero on aina ero. Joku syyhän siellä on pohjalla. Selitä tarkemmin tälle puolisollesi miksi jätit, miksi ero.

Sanana kylläkin tässä yhteydessä hieman erikoinen, sillä eikös hän ole eksä?

Jos he asuvat yhdessä ja ero on tullut puheeksi vasta nyt? Kumpikaan ei ole muuttanut pois eikä eroa olla lyöty ns lukkoon?

Vaikuttaa että heillä on tilanne ihan alkutekijoissä ja ero on nyt mainittu ekan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voih. Tiedän tunteen. Eroaminen on kamalaa, kun toinen ei usko. Jättäjäkin on surullinen ja heikoilla. Kun jätetty alkaa käymään kauppaa, on vaikea pysyä enää päätöksessään, kun on ikävä toista. Sitten ollaan taas yhdessä, vaikka se ei toimi ja pian ollaan samojen ongelmien äärellä. 

Tahdon vapaaksi, mutta se sattuu liikaa. Parisuhteessa vietetyt vuodet ovat antaneet paljon, mutta tällä hetkellä toivon, etten olisi mitään suhdetta koskaan aloittanutkaan. 

En ole koskaan todistanut yhtäkään suhdetta jossa tuo soutaminen ja huopaaminen olisi johtanut parempaan eroon, saati yhdessä pysymiseen.

Minä tiedän kaksikin tapausta. Molemmat liitot ovat nyt kestäneet reilusti yli 20 vuotta, joten en usko että enää tulee rumia tai muunkaanlaisia eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voih. Tiedän tunteen. Eroaminen on kamalaa, kun toinen ei usko. Jättäjäkin on surullinen ja heikoilla. Kun jätetty alkaa käymään kauppaa, on vaikea pysyä enää päätöksessään, kun on ikävä toista. Sitten ollaan taas yhdessä, vaikka se ei toimi ja pian ollaan samojen ongelmien äärellä. 

Tahdon vapaaksi, mutta se sattuu liikaa. Parisuhteessa vietetyt vuodet ovat antaneet paljon, mutta tällä hetkellä toivon, etten olisi mitään suhdetta koskaan aloittanutkaan. 

En ole koskaan todistanut yhtäkään suhdetta jossa tuo soutaminen ja huopaaminen olisi johtanut parempaan eroon, saati yhdessä pysymiseen.

Minä tiedän kaksikin tapausta. Molemmat liitot ovat nyt kestäneet reilusti yli 20 vuotta, joten en usko että enää tulee rumia tai muunkaanlaisia eroja.

Ihminen näkee ympärillään niitä merkkejä mitä haluaa nähdä. Jos suhde on aivan tutustumisvaiheessa on-off, on kyse vähän eri asiasta kuin tuo alkuperäisen kirjoittajan kuvaama kierre, jossa hän haluaisi päättää pitkän suhteen, mutta toinen saa aina puhuttua takaisin.

Oma kumppani aloitti suhteemme inhottavilla valheilla, joiden paljastumisen jälkeen yhdessä olo on ollut yhtä on-offia. Haluan irti aina kun riittävästi ketuttaa, hän puhuu aina takaisin. En veikkaisi kovin suurella panoksella, että 5 vuoden päästä ollaan vielä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ero on vaikea vain ihmisille, joilla ei ole määrätietoisuutta, päätöksentekokykyä ja omaa tahtoa. Ja köyhille tietysti.

Ero on vaikea kaikille, joilla on tunteita. Kaikissa suhteissa on jotain hyvää ollut, ei niitä muuten olisi edes ollut. Erossa hyvästelet yleensä myös ystäväsi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se itseasiassa on helppoa sitten kun aika on kypsä. Olin 30 vuotta naimisissa ja kaksi vuotta pähkäin että eroanko vai en. Mutta sitten hain eroa kun kummallakaan meistä ei enää ollut mitään annettavaa toisillemme ja rakkauskin oli loppunut. Ero sujui yhteisymmärryksessä ja tosi helposti. En edes surrut menetettyä elämää vaan jatkoin matkaa miettien tulevaisuutta. Miksi olla yhdessä jos mikään ei toimi ja kaikki on annettu, eikä tunteitakaan toista kohtaa enää ole. Seksiäkään ei ollut enää pariin vuoteen.

Kaikki kai tällaista eroa toivoo. Yleensä se vaan ei toteudu. Jompi kumpi hajoaa täysin ja toinenkin hajoaa katsellessa toisen kipua. 

Itsekin aina mietin, miten helpolta ero saadaan näyttämään. Sen kun lähdet ja tuuletat. Oikeasti olet masentunut ja palasina pitkään. Villi sinkkuelämä ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka suhteessa ollessa siitä välillä haaveilikin. Minä olin se, joka lähti ja silti erosta toipuminen vei ainakin vuoden. Älkää menkö suhteisiin liian helpolla. 

Kyllä se naisille on vaikuttanut olevan hyvinkin helppoa. He voivat lopettaa kaiken yhteisen historian, muistot ja tunteet kuin katkaisinta kääntäisi, ihan tuosta vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mun mutsi kertoi minulle, että hänellä on miespuolinen työkaveri, joka erosi vaimostaan ja kolmen 6-10-vuotiaan lapsensa äidistä toisen naisen takia. Nyt mies harmittelee sitä, että vaikka lapset asuvat hänen luonaan fifty-fifty, joutuu hän silti maksamaan elareita ex-vaimolleen, lisäksi ex-vaimo saa lapsilisät, sekä Kelan asumistukea vuokra-asuntoonsa. Mies itse ei saa mitään tukia, ja joutuu itse maksamaan omakotitalonsa kaikki kulut yksin.

No jos yksi asia on varma niin se, että alaikäisten lasten vanhemmat kun eroaa niin molempien talous kärsii.

Ei ole kärsinyt. Naisen talous on kärsinyt, mutta minulla jää rahaa enemmän käyttöön. Se johtuu siitä, että en joudu osallistumaan rahallisesti siihen kaikkeen turhaan mitä nainen halusi, on kyse luomuruoasta, tai kalliista matkustelusta. Laskin että nainen maksoi minulle suhteen aikana 4000 -5000€ vuosi. Nyt minulla jää enemmän rahaa panostaa lapsiinkin. Parasta on se että asumiskulutkin on tippuneet, koska kaiken ei tarvitse olla hienoa ja uutta.

Tämähän se tilanne useimmilla pariskunnilla on: naisen mielihalut ja "tarpeet" nyt vain maksavat enemmän, ja se lasku menee puoliksi. En edes uskalla laskea oman parisuhteeni kustannuksia, vaikka olen asettanut jotain rajoja sentään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se naisille on vaikuttanut olevan hyvinkin helppoa. He voivat lopettaa kaiken yhteisen historian, muistot ja tunteet kuin katkaisinta kääntäisi, ihan tuosta vain.

Joku viisashan on sanonut, että nainen voi tosissaan rakastaa vain lapsiansa. Saattaa olla totta. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, olen käynyt läpi saman.

Ero oli henkisesti todella raskas, vaikka se oli myös oikea ratkaisu. Loppuun saakla toinen ei ymmärtänyt mikä oli vialla. Hänen mielestään ei ole syytä erota, jollei ole väkivaltaa, alkoholismia tms radikaalia syytä. Erilaiset haaveet elämästä ja yleinen turhautuneisuus arjen toimimattomuuteen eivät olleet hänen mielestään ongelmia.

Varaudu siihen, että toinen osapuoli käy läpi tietyt vaiheet: kun ero konkretisoituu, hän menee shokkiin ja panikoi. Vaikka kuinka olisit valmistellut häntä siihen, se tulee hänelle yllätyksenä. Sen jälkeen hänelle tulee suru ja masennus. Varmista, että et joudu hänen terapeutikseen, luvassa on paljon syyllistämistä siitä, miten pilasit hänen elämänsä. Sen jälkeen ehkä kaikkein raskain vaihe: viha ja raivo. Ota etäisyyttä, pidä tiukasti rajoista kiinni.

Sitten se helpottaa.

Eihän nämä olekaan mitään oikeita ongelmia. Olet siis todella eronnut sen vuoksi, että "olet turhautunut arjen toimimattomuuteen" ja että teillä oli erilaisia haaveita? Aika järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitkä on ongelmat ja miksi ei korjaannu?

Oletteko käyneet terapiassa ?

Kohtaatteko toisenne todella? Kun intiimiys ja todellinen haavoittuvaisuuden näyttäminen katoaa ihmisten väliltä, rakkauden eteen tulee muuri.

Onko teidän suhteessa vuosien varrella tapahtunut jotain, mikä on satuttanut teitä molempia ja tehnyt teistä haavoittuvaisia - ja mihin olette reagoineet niin että ette pystyneetkään yhdessä tukemaan toisianne vaan molemmat käännyitte itseenne hoivaamaan ja suojelemaan itseänne , piilottamaan haavoittuvuuden? Sen myötä syntyy muuri välillenne. Haavoittuvuus ja sen myöntäminen ja sen näyttäminen toiselle on intiimin ihmissuhteen kulmakivi . Se on rakkauden kulmakivi myös.

Voimia teille

Eriävä näkemys elämänarvoista on painava syy.

Minä olen eri mieltä. Kyllä kristitty ja ateisti, tai kokoomuslainen ja demari, pystyvät olemaan parisuhteessa, jos he kykenevät hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on.

Toilla arvoilla pystyykin, mutta jos ne tärkeät arvot ovat perhe, luottamus, oikeus olla oma itsensä, taloudellisuus... Silloin täytyy olla samat arvot puolisollakin.

Hmmm, toki molemmilla pitää olla luottamus, uskollisuus ja rehellisyys samanlaisena arvona, tai yhteisenä arvottomuutena.

Oikeus olla itsensä tulikin jo alkuperäisessä kirjoituksessani: kun molemmilla on oikeus olla oma itsensä, niin erilaiset arvot saadaan toimimaan.

Sama

Monesti toinen käyttää toista statuksensa ja materiaalisten tavoitteiden pönkittämiseen. Esim velvoittaa toista rakentamaan kulisseja vastineeksi seksistä. Inhorealistinen suhtautuminen, tiedän, mutta niin monen maailma toimii. Eri

Olet siis terapeutti ja sadat parit ovat avautuneet sinulle ja nyt tiedät, että tällainen on yleistä? Kuulostaa kylläkin ihan omilta päätelmiltäsi, jotka olet tehnyt ns. keittiöpsykologisin keinoin. Eri myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, olen käynyt läpi saman.

Ero oli henkisesti todella raskas, vaikka se oli myös oikea ratkaisu. Loppuun saakla toinen ei ymmärtänyt mikä oli vialla. Hänen mielestään ei ole syytä erota, jollei ole väkivaltaa, alkoholismia tms radikaalia syytä. Erilaiset haaveet elämästä ja yleinen turhautuneisuus arjen toimimattomuuteen eivät olleet hänen mielestään ongelmia.

Varaudu siihen, että toinen osapuoli käy läpi tietyt vaiheet: kun ero konkretisoituu, hän menee shokkiin ja panikoi. Vaikka kuinka olisit valmistellut häntä siihen, se tulee hänelle yllätyksenä. Sen jälkeen hänelle tulee suru ja masennus. Varmista, että et joudu hänen terapeutikseen, luvassa on paljon syyllistämistä siitä, miten pilasit hänen elämänsä. Sen jälkeen ehkä kaikkein raskain vaihe: viha ja raivo. Ota etäisyyttä, pidä tiukasti rajoista kiinni.

Sitten se helpottaa.

Eihän nämä olekaan mitään oikeita ongelmia. Olet siis todella eronnut sen vuoksi, että "olet turhautunut arjen toimimattomuuteen" ja että teillä oli erilaisia haaveita? Aika järkyttävää.

Erilaiset haaveet on hyvä syy erota. Ei voi elää vain toisen elämää ja hylätä omia haaveitaan. Joku voi esimerkiksi haluta lapsia ja toinen ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, olen käynyt läpi saman.

Ero oli henkisesti todella raskas, vaikka se oli myös oikea ratkaisu. Loppuun saakla toinen ei ymmärtänyt mikä oli vialla. Hänen mielestään ei ole syytä erota, jollei ole väkivaltaa, alkoholismia tms radikaalia syytä. Erilaiset haaveet elämästä ja yleinen turhautuneisuus arjen toimimattomuuteen eivät olleet hänen mielestään ongelmia.

Varaudu siihen, että toinen osapuoli käy läpi tietyt vaiheet: kun ero konkretisoituu, hän menee shokkiin ja panikoi. Vaikka kuinka olisit valmistellut häntä siihen, se tulee hänelle yllätyksenä. Sen jälkeen hänelle tulee suru ja masennus. Varmista, että et joudu hänen terapeutikseen, luvassa on paljon syyllistämistä siitä, miten pilasit hänen elämänsä. Sen jälkeen ehkä kaikkein raskain vaihe: viha ja raivo. Ota etäisyyttä, pidä tiukasti rajoista kiinni.

Sitten se helpottaa.

Kiitos. Tästä on ollut puhetta jo jonkun aikaa, mutta tänään näyttäisi olevan se päivä jolloin puolisolle (tai ex-puolisolle jos se on parempi termi) selviää että tämä todellakin tapahtuu. Hänen tunteensa ovat jonkinlainen yhdistelmä surua, suurta pettymystä ja vihaa mutta oli mitä oli, on kamalaa joutua satuttamaan ihmistä tuolla lailla. Nyt olisi helppo perääntyä ja palata 'turvalliseen ja tuttuun' arkeen mutta täytyy pysyä päätöksessä ja hoitaa homma maaliin.

Ei todellakaan tarvitse. Sinulla on yhä mahdollisuus hienoon avioliittoon, jos vain suostut hivenen joustamaan vaatimuksistasi ja näkemään miehessäsi ne hyvät puolet, joihin aikanaan rakastuit. Tiedän, että saat tästä tilanteesta jotain "kärsimysnautintoa", joka on kivempi tunne, kuin sen myöntäminen, että mikään iso asia ei välttämättä olekaan vialla, vaan olet vain lähtenyt ylianalysoimaan asioita, kuten naiset usein tekevät.

-eri

Eroaminen on todella helppoa. Näen asian niin että jos toinen ei paranna tapojaan ja halua selvittää asioita heti niin ero tulee äkkiä. Olen eronnut 5 minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se naisille on vaikuttanut olevan hyvinkin helppoa. He voivat lopettaa kaiken yhteisen historian, muistot ja tunteet kuin katkaisinta kääntäisi, ihan tuosta vain.

Tunteet ei mene keltään kääntämällä pois. Jos erossa ei tunne enää mitään, on tunteet kuolleet jo aikaa sitten kuolleessa suhteessa. Lisäksi mietin aina, miten muistot voi hylätä. Kaikki muistaa asiat eri tavalla. Kumppanini ei koskaan voi tietää, mikä on kaikkein rakkain muisto minulle meidän yhdessäolosta. Muistot tulee aina mukana tahtomattakin.