Lue keskustelun säännöt.
Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...
Tai siis semmoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla? Tai parisuhteita? Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä?
Kommentit (434)
En edes yritä enää löytää. Vedän puoleeni pelkästään pahantahtoisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
Itse olen niin tylsä että olen huomannut ettei minusta ole kiinnostuneet muut kuin energialoiset ja narsistit.
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
'
Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa.
Itselläni sama. Lisäksi osa henkisistä asioista kiinnostuneista karsiutuu siksi, kun ovat jotain koronavouhottajia ja kieltävät tieteen. Semmoisia hulluja ei myöskään jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Oma henkinen polkuni ei ole ns. kristallihippeilyä tai salaliittoteorioita. Olen enemmänkin taiteilija luonnoltani. Arvostan luontoa, luonnollisuutta, aitoutta. Rehellisyyttä. Itsetuntemusta. Elän oudosti.. En juurikaan tee "oikeita töitä." Luojan kiitos mulla on paljon samanhenkisiä ystäviä. En oikeastaan itsekään tiedä mistä he ovat minut löytäneet ja minä heidät.
Sieluntasolla koen kuitenkin jäätävää yksinäisyyttä. Kaipaan kumppania. Enkä sitä tunnu löytävän :( Elän yksinäistä arkea. Uusiin ihmisiin tutustun taiteen parissa, keikoilla, ug-bileissä ... Todella moni "saman tien" kulkijakin silti ihan eri levelillä.
Ymmärrän. Tosi vaikeaa olla treffeillä kun vaistaus kysymykseen kuka olet, alkaa sanoilla akaateeminen ja nainen. Hassua, en huomannutkaan että olet nainen, luulin deittailevani miestä. Mitä akateemisuuteen tulee, niin miten parisuhteessa auttaa se tieto, jos kyse on ansioista, niin jos ihminen kertoo ansionsa heti kärkeen, arvot ovat kaukana minun arvoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen ainakin huomannut, että hakemalla ei löydy.. yhtäkkiä ne samanhenkiset ihmiset elämään ehkä tupsahtaa. Hakeutumalla tapahtumiin ja tilanteisiin, jotka kutsuu?
Saat sen mistä luovut.. onko se niin? Kun on sujut itsensä kanssa ja viihtyy ihan vain yksin ensin, niin ehkä silloin vetää puoleensa ystäviäkin
Hengelliset ihmiset voi lokeroida samaan kategoriaan kuin uskovais hihhulit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Olen ollut pari vuotta onnellinen ilman ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen mt-ongelmainen lässyttäjä. Kuka sellaisen kanssa haluaisi olla?
Suosittelen ainakin sinua pysymään kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vähän vanhempi täti. Minulla on ystävyys suhteet kestäneet muutoksen. Niitä on muutama. Ja uusia ei hirveästi ole tullut.
Vähän kumminkin. Olen myös sosiaalinen introvertti.
Mä oon, tai ainakin hyvin empaattinen ihminen ja erityisherkkä.
Mä voin huonosti sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat pahantuulisia ja kiukkuisia kokoajan. Mutta kaikista vaikeimpia ovat sellaiset ihmiset jotka katkeruuttaan tms puhuvat toisista pahaa selän takana jatkuvasti.
Meidän työpaikalla on ainakin 2 sellaista työntekijää jotka keskenään ilkeilevät muista.
Miksi eivät vaan keskity omaan työhönsä?
Kumppani mulla on ja muutamia ystäviä, mutta erityisherkkinä ne mun ystävät kaipaavat paljon aikaa palautua kaikesta, joten näemme aika harvoin. Kaipaisin ystäviä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
Ei sellaisen kanssa synny aitoa ystävyyttä, jolle pitää toimia koko ajan oppi-isänä tai kuuntelevana korvana. Eikä ole mitän yhteistä puhuttavaa jos toinen läyhää ja omiin arvoihin kuuluu läyhäämättömyys.
-eri
Empaattikot ovat mukavia, koska eivät sano pahaa sanaa muista. Itsekkin olen hyvätapainen ja siten sivistyneitä ei niin kauheasti ole. Vai sanoisinko uskovainen, mutta silti. Itseä ei myöskään kiinnosta ryyppääminen, seksiaiheet (ruokottomalla tavalla), jne.
Itseä empaattina v i tut taa kun on tehnyt vuosien henkisen kasvun työn, jonka joku rölli yrittää elämänkoulupohjalta vetää viemäristä alas.
Henkinen kasvu on yliarvostettua höpöhellureita.
Empaatti on naamioitu psykopaatti.
Ajattelin mennä naisten voimapiiriin tms. henkiseen tapahtumaa. Kaipaisin aitoa ja merkityksellistä vuorovaikutusta, liiallinen puhe materiasta, uran tekemisestä,arkipuuhista, julkkiksista jne ei niin kiinnosta.
Uuden vuoden toiveeni on, että sielunystäväni löytäisivät minut <3