Lapsen valmentajan omituinen käytös. Mitä tekisitte?
Lapsella tuli syksyllä uusi valmentaja osaan treeneistä. Aluksi tämä vaikutti ihan kivalta ja hyvältä tyypiltä, mutta syksyn mittaan on alkanut epäilyttää. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että tämän valmentajan päätavoite on olla vaan hyvä tyyppi eikä valmentaa. Leikkivät leikkejä kaikki treenit ja tekevät ihan ihme juttuja, joista mikään ei liity itse lajiin. Välillä valmentaja tuo karkkia treeneihin jne. Omat vaistoni jotenkin huutavat groomaamista, vaikka mitään todisteita ei ole. Tätä tukee se, että lapseni oli hyvin peloissaan, että tämä valmentaja joutuu pulaan, kun soitin seuran päävalmentajalle asiasta. Lisäksi tuntuu, ettei tuolla valmentajalla ole sosiaalisesti mitään taitoja. Lapseni voitti yhdet kisat tässä syksyllä ja näytti iloisena mitalia seuraavissa treeneissä. Oli lapsen ensimmäinen voitto. Tämä valmentaja nauroi lapselle päin naamaa ja yllytti koko treeniryhmän ilkkumaan lapselle siltä, että toi mitalin näytille. Lapsi tuli itkien treeneistä kotiin.
Ylireagoinko, kun haluan vaihtaa lapsen toiseen ryhmään kevätkaudeksi? Tähän on syynä sekä tuon valmentajan omituinen käytös että se, että lajitreeniä ei ole siellä ollenkaan ja lapseni kuitenkin kilpailee.
Kommentit (68)
Te ketkä epäilette valmentajien olevan aina jotain pulmusia, niin kerron miten lopetin oman futisharrastukseni:
Olin mukana seurajoukkueessa alle 10v lapsena. Lisäksi olin kesäisin osallistunut 6v alkaen vapaamuotoisempaan kaupunginosien väliseen sarjaan jota järjestettiin 6-10-vuotiaille. Viimeisenä vuonna järjestettiin vielä lisäksi ylimääräinen liiga johon nuo molemmat joukkueet johon kuuluin osallistuivat.
Minun piti siis valita tähän liigaan että kummassa joukkueessa pelaan. Valitsin vapaamuotoisemman porukan koska siellä olin paljon vastuuta saava ykkösmaalivahti, seurajoukkueessa enemmän vaihtopelaaja.
Seurajoukkueeni valmentaja otti itseensä tästä päätöksestä ja viisasteli ja luennoi koko porukalle seurauskollisuuden tärkeydestä viikottain koko loppusyksyn ajan. Ihan puhdasta kiusaamista ja veetuilua. Otti koville lapsen itsetunnolle ja lopetin tosiaan sen harrastuksen siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis tämän ilkkumisen? Miksi et heti puuttunut asiaan?
Vai oliko tämä lapsen kertomaa?
Olisiko kuitenkin niin, että valmentaja on tahdikkaasti ohittanut lapsesi mitalin esittelyn ja lapsesi on kokenut sen ilkkumiseksi, kun häntä ei nostettukaan jalustalle ja kehuttu? Ja muut treenikaveri ovat nauraneet lapsellesi, koska kuka oikeasti tuo mitalia nähtäväksi ja kehuskelee sillä? Miksi ette vanhempina ohjanneet lasta ja kertoneet, ettei mitalia viedä treeneihin ja esitellä siellä? Vai veikö salaa?Työskentelen lasten kanssa ja ei ole mitenkään harvinaista, että jos hiukan itsekeskeinen lapsi kehuskelee saavutuksillaan ja aikuinen ei lähde siihen kehuun mukaan, vaan ohjaa huomion muualle, on lapsi kauhean pettynyt ja kokee tilanteen epäreiluna - moni lapsi on tottunut olemaan se keskipiste ja jatkuvan kehumisen kohde.
Jos kaikki kyseisessä ryhmässä eivät kilpaile, on kyseessä ilmeisesti harrasteryhmä? Ehkä silloin treenit eivät olekaan ihan täysillä vetämistä?
Toisekseen kannattaa muistaa, että lajitaitoja ja lajissa tarvittavia voidaan harjoitella monin eri tavoin, lisäksi kasvavan lapsen keholle on äärimmäisen tärkeää, että treenit ovat monipuolisia.En nähnyt. Lapsi oli näyttänyt mitalin. Valmentaja oli yllyttänyt muut naureskelemaan ja ilkkumaan. Lapsi oli pyytänyt, että lopettavat, mutta valmentaja oli lisännyt kierroksia ja v*ttuillut aiheesta koko treenit. Yleensä lapsi kulkee yksin treeneihin ja pois, kun ne on keskellä päivää, mutta nyt soitti itkien ja pyysi tulemaan vastaan.
En tiennyt, että lapsi otti mitalin treeneihin mukaan. Tuskin odotti mitään jalustalle nostamista. Ihan vaan onnea olisi varmasti riittänyt ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä. Ap
Keskellä päivää? Lapset ovat yleensä koulussa keskellä päivää ja harrastukset ovat illemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis tämän ilkkumisen? Miksi et heti puuttunut asiaan?
Vai oliko tämä lapsen kertomaa?
Olisiko kuitenkin niin, että valmentaja on tahdikkaasti ohittanut lapsesi mitalin esittelyn ja lapsesi on kokenut sen ilkkumiseksi, kun häntä ei nostettukaan jalustalle ja kehuttu? Ja muut treenikaveri ovat nauraneet lapsellesi, koska kuka oikeasti tuo mitalia nähtäväksi ja kehuskelee sillä? Miksi ette vanhempina ohjanneet lasta ja kertoneet, ettei mitalia viedä treeneihin ja esitellä siellä? Vai veikö salaa?Työskentelen lasten kanssa ja ei ole mitenkään harvinaista, että jos hiukan itsekeskeinen lapsi kehuskelee saavutuksillaan ja aikuinen ei lähde siihen kehuun mukaan, vaan ohjaa huomion muualle, on lapsi kauhean pettynyt ja kokee tilanteen epäreiluna - moni lapsi on tottunut olemaan se keskipiste ja jatkuvan kehumisen kohde.
Jos kaikki kyseisessä ryhmässä eivät kilpaile, on kyseessä ilmeisesti harrasteryhmä? Ehkä silloin treenit eivät olekaan ihan täysillä vetämistä?
Toisekseen kannattaa muistaa, että lajitaitoja ja lajissa tarvittavia voidaan harjoitella monin eri tavoin, lisäksi kasvavan lapsen keholle on äärimmäisen tärkeää, että treenit ovat monipuolisia.En nähnyt. Lapsi oli näyttänyt mitalin. Valmentaja oli yllyttänyt muut naureskelemaan ja ilkkumaan. Lapsi oli pyytänyt, että lopettavat, mutta valmentaja oli lisännyt kierroksia ja v*ttuillut aiheesta koko treenit. Yleensä lapsi kulkee yksin treeneihin ja pois, kun ne on keskellä päivää, mutta nyt soitti itkien ja pyysi tulemaan vastaan.
En tiennyt, että lapsi otti mitalin treeneihin mukaan. Tuskin odotti mitään jalustalle nostamista. Ihan vaan onnea olisi varmasti riittänyt ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä. Ap
Keskellä päivää? Lapset ovat yleensä koulussa keskellä päivää ja harrastukset ovat illemmalla.
Ainakin meillä lasten harrastus alkaa aina kahden kolmen aikaan. Niin myös lasten monilla kavereilla. Kulkevat itse tai isovanhemmat kuskaavat.
Olen tehnyt lasten kanssa töitä ja tuo vaikuttaa ihan älyttömältä käytökseltä. Lapset nyt tykkäävät kertoa milloin mistäkin. Aikuisen tehtävä on silloin kommentoida nätisti ja ohjata tekeminen siihen, mitä oltiinkin tekemässä. Lapsen lyttääminen on kamalinta mahdollista käytöstä. Joku kommentoi jalustalle nostamisesta. Tuollainen voi jäädä vaivaamaan todella pitkäksi aikaa ja vaikuttaa lapsen itsetuntoon negatiivisesti. Enkä nyt pitäisi jalustalle nostamisena, jos käyttäytyy asiallisesti.
Itse vaihtaisin lapsen toiseen ryhmään, jos mahdollista. Tuossa on jo liian monta juttua, jonka vuoksi ei vaikuta järkevältä pitää lasta tuossa ryhmässä. Varsinkin, jos lapsi ei muuten ole mikään herkkua, joka itkee helposti. Ilmeisesti kyseessä on pieni seura, jossa ei ole niin paljon kapasiteettia valmentaa kilpailevia erikseen? Onko kuitenkin mahdollista vaihtaa toisen valmentajan ryhmään vai kokonaan toiseen seuraan?
Vierailija kirjoitti:
Lasten valmentajilla on kaikkein kovin työ lasten vanhempien kanssa. En itse jaksaisi. Vanhemmat näkemässä mörköjä ja vääryyksiä kaikkialla.
Valmentaja liittyi keskusteluun.
Ei tässä enää auta kuin valmentajan maalittaminen.
Nyt alkaa taas jutut olla sitä luokkaa että taitaa joku tumputtaja siellä keksiä noita. Ovella perääntyi vahvasti.. puhutko ihmisestä vai koirasta?