Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen valmentajan omituinen käytös. Mitä tekisitte?
31.12.2022 |
Lapsella tuli syksyllä uusi valmentaja osaan treeneistä. Aluksi tämä vaikutti ihan kivalta ja hyvältä tyypiltä, mutta syksyn mittaan on alkanut epäilyttää. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että tämän valmentajan päätavoite on olla vaan hyvä tyyppi eikä valmentaa. Leikkivät leikkejä kaikki treenit ja tekevät ihan ihme juttuja, joista mikään ei liity itse lajiin. Välillä valmentaja tuo karkkia treeneihin jne. Omat vaistoni jotenkin huutavat groomaamista, vaikka mitään todisteita ei ole. Tätä tukee se, että lapseni oli hyvin peloissaan, että tämä valmentaja joutuu pulaan, kun soitin seuran päävalmentajalle asiasta. Lisäksi tuntuu, ettei tuolla valmentajalla ole sosiaalisesti mitään taitoja. Lapseni voitti yhdet kisat tässä syksyllä ja näytti iloisena mitalia seuraavissa treeneissä. Oli lapsen ensimmäinen voitto. Tämä valmentaja nauroi lapselle päin naamaa ja yllytti koko treeniryhmän ilkkumaan lapselle siltä, että toi mitalin näytille. Lapsi tuli itkien treeneistä kotiin.
Ylireagoinko, kun haluan vaihtaa lapsen toiseen ryhmään kevätkaudeksi? Tähän on syynä sekä tuon valmentajan omituinen käytös että se, että lajitreeniä ei ole siellä ollenkaan ja lapseni kuitenkin kilpailee.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kertoma tarina ei aina ole koko totuus.
Ja kukahan sen lapsen kertomukseen uskoo, jos ei oma vanhempi? Ja kun vanhempi yleensä tuntee lapsensa, niin ap:n tavoin uskoisin lapsen kertoman.
Monet vanhemmat uskovat todella helposti lastensa syöttämää pajunköyttä. Se siitä oman lapsensa tuntemisesta.
Miksi haluat olla ilkeä? Arvaan, sinulla ei ole lapsia.
Olen eri, mulla on kolme harrastavaa lasta. He eivät suorastaan syötä pajunköyttä, mutta tietenkään heillä ei ole aikuisten kykyä analysoida sosiaalisia tilanteita, ja saattavat hyvinkin kokea olevansa täysin viattomia, vaikka ovat itse vaikuttaneet konfliktin kehittymiseen.
Eikä muuten kaikilla aikuisillakaan ole tuota kykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi altistat kasvavan lapsen kamalaan kilpailurääkkiin? Ei se ole ihme että on niin paljon syömishäiriöitä kun vapaa-aikakin on lapsilla pelkkää ruoskimista.
Kaikki lapset eivät ole sohvaperunoita ja salkkareiden katselijoita. On lapsia, jotka pitävät lajistaan ja haluavat treenata, terv aktiivisen lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis tämän ilkkumisen? Miksi et heti puuttunut asiaan?
Vai oliko tämä lapsen kertomaa?
Olisiko kuitenkin niin, että valmentaja on tahdikkaasti ohittanut lapsesi mitalin esittelyn ja lapsesi on kokenut sen ilkkumiseksi, kun häntä ei nostettukaan jalustalle ja kehuttu? Ja muut treenikaveri ovat nauraneet lapsellesi, koska kuka oikeasti tuo mitalia nähtäväksi ja kehuskelee sillä? Miksi ette vanhempina ohjanneet lasta ja kertoneet, ettei mitalia viedä treeneihin ja esitellä siellä? Vai veikö salaa?Työskentelen lasten kanssa ja ei ole mitenkään harvinaista, että jos hiukan itsekeskeinen lapsi kehuskelee saavutuksillaan ja aikuinen ei lähde siihen kehuun mukaan, vaan ohjaa huomion muualle, on lapsi kauhean pettynyt ja kokee tilanteen epäreiluna - moni lapsi on tottunut olemaan se keskipiste ja jatkuvan kehumisen kohde.
Jos kaikki kyseisessä ryhmässä eivät kilpaile, on kyseessä ilmeisesti harrasteryhmä? Ehkä silloin treenit eivät olekaan ihan täysillä vetämistä?
Toisekseen kannattaa muistaa, että lajitaitoja ja lajissa tarvittavia voidaan harjoitella monin eri tavoin, lisäksi kasvavan lapsen keholle on äärimmäisen tärkeää, että treenit ovat monipuolisia.En nähnyt. Lapsi oli näyttänyt mitalin. Valmentaja oli yllyttänyt muut naureskelemaan ja ilkkumaan. Lapsi oli pyytänyt, että lopettavat, mutta valmentaja oli lisännyt kierroksia ja v*ttuillut aiheesta koko treenit. Yleensä lapsi kulkee yksin treeneihin ja pois, kun ne on keskellä päivää, mutta nyt soitti itkien ja pyysi tulemaan vastaan.
En tiennyt, että lapsi otti mitalin treeneihin mukaan. Tuskin odotti mitään jalustalle nostamista. Ihan vaan onnea olisi varmasti riittänyt ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä. Ap
Onko tuo kaikki siis lapsesi kertomaa?
mikä laji se tälläinen on missä vaan yksi kilpailee ja valmentaja ei ole kisoissa mukana ja missä treeneissä ei ole lajinomaista harjoittelua?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kertoma tarina ei aina ole koko totuus.
Jos lapsi voi huonosti, niin jotain siinä on takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis tämän ilkkumisen? Miksi et heti puuttunut asiaan?
Vai oliko tämä lapsen kertomaa?
Olisiko kuitenkin niin, että valmentaja on tahdikkaasti ohittanut lapsesi mitalin esittelyn ja lapsesi on kokenut sen ilkkumiseksi, kun häntä ei nostettukaan jalustalle ja kehuttu? Ja muut treenikaveri ovat nauraneet lapsellesi, koska kuka oikeasti tuo mitalia nähtäväksi ja kehuskelee sillä? Miksi ette vanhempina ohjanneet lasta ja kertoneet, ettei mitalia viedä treeneihin ja esitellä siellä? Vai veikö salaa?Työskentelen lasten kanssa ja ei ole mitenkään harvinaista, että jos hiukan itsekeskeinen lapsi kehuskelee saavutuksillaan ja aikuinen ei lähde siihen kehuun mukaan, vaan ohjaa huomion muualle, on lapsi kauhean pettynyt ja kokee tilanteen epäreiluna - moni lapsi on tottunut olemaan se keskipiste ja jatkuvan kehumisen kohde.
Jos kaikki kyseisessä ryhmässä eivät kilpaile, on kyseessä ilmeisesti harrasteryhmä? Ehkä silloin treenit eivät olekaan ihan täysillä vetämistä?
Toisekseen kannattaa muistaa, että lajitaitoja ja lajissa tarvittavia voidaan harjoitella monin eri tavoin, lisäksi kasvavan lapsen keholle on äärimmäisen tärkeää, että treenit ovat monipuolisia.En nähnyt. Lapsi oli näyttänyt mitalin. Valmentaja oli yllyttänyt muut naureskelemaan ja ilkkumaan. Lapsi oli pyytänyt, että lopettavat, mutta valmentaja oli lisännyt kierroksia ja v*ttuillut aiheesta koko treenit. Yleensä lapsi kulkee yksin treeneihin ja pois, kun ne on keskellä päivää, mutta nyt soitti itkien ja pyysi tulemaan vastaan.
En tiennyt, että lapsi otti mitalin treeneihin mukaan. Tuskin odotti mitään jalustalle nostamista. Ihan vaan onnea olisi varmasti riittänyt ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä. Ap
Ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä? Eli sinun mielestäsi kaikkien olisi pitänyt huomioida lapsesi mitalin ja sen jälkeen olisivat treenit voineet jatkua? Tuo on juuri sitä jalustalle nostamista.
Omassa palloilulajissa monet kokeneet pitkän linjan valmentajat ovat omassa elämässä vähän reppanoita tyyppejä ja kokevat olonsa sitten arvokkaaksi tms kun ovat kyykyttämässä ja pätemässä itseään 20-30 vuotta nuoremmille ihmisille. Näistä monet myös putoavat kelkasta lajin kehityksen suhteen ja luulevat samojen juttujen toimivan kuin miten tehtiin 80-luvulla.
Näissä on yhteisenä nimittäjänä monesti vielä se, että kyseiset tyypit rakentavat valmentajana olemisesta ison osan elämäänsä mitä ei sitten ikäänkuin säälistä voisi kukaan viedä heiltä pois. Varsinainen lajin hienouksiin sisältyvä intohimo ei ole se polte, vaan pääasia on mahdollisuus olla pätemässä ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapsi tuli itkien kotiin. Eli lasta ei saisi itkettää mutta ei myöskään tarjota karkkia ja tehdä kivoja juttuja. Ap voisi alkaa itse valmentaa lapsia kun kerran haluaa koko ajan puuttua valmentajan työhön ja tietää itse miten asiat pitäisi tehdä.
Kyllä valmentajan karkkien tarjoamiselle pitää olla todella hyvä syy, joku juhla yms.
Ymmärrän kyllä, että karkkia kammotaan parivuotiaiden kohdalla. Mutta moni kymmenvuotias käy itsenäisesti kaupassa ja syö aika suuriakin määriä karkkia. Koulussakin karkki kuuluu moneen tilanteeseen, esimerkiksi myyjäisiin ja ns. palkintopäiviin.
Erityisesti jos kyseessä on laji, johon liittyy painonhallinnan vaatimuksia, pitäisi osata ottaa myös rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kertoma tarina ei aina ole koko totuus.
Jos lapsi voi huonosti, niin jotain siinä on takana.
Mutta onko se aina valmentajan vika? Toki saattaa valmentajassakin vikaa olla, mutta aikamoiselta itkupilliltä ap:n lapsikin kuulostaa, kun soittaa itkien äitiä hakemaan kesken treenien, kun kaikki eivät ihaillen ylistäneetkään hänen mitaliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis tämän ilkkumisen? Miksi et heti puuttunut asiaan?
Vai oliko tämä lapsen kertomaa?
Olisiko kuitenkin niin, että valmentaja on tahdikkaasti ohittanut lapsesi mitalin esittelyn ja lapsesi on kokenut sen ilkkumiseksi, kun häntä ei nostettukaan jalustalle ja kehuttu? Ja muut treenikaveri ovat nauraneet lapsellesi, koska kuka oikeasti tuo mitalia nähtäväksi ja kehuskelee sillä? Miksi ette vanhempina ohjanneet lasta ja kertoneet, ettei mitalia viedä treeneihin ja esitellä siellä? Vai veikö salaa?Työskentelen lasten kanssa ja ei ole mitenkään harvinaista, että jos hiukan itsekeskeinen lapsi kehuskelee saavutuksillaan ja aikuinen ei lähde siihen kehuun mukaan, vaan ohjaa huomion muualle, on lapsi kauhean pettynyt ja kokee tilanteen epäreiluna - moni lapsi on tottunut olemaan se keskipiste ja jatkuvan kehumisen kohde.
Jos kaikki kyseisessä ryhmässä eivät kilpaile, on kyseessä ilmeisesti harrasteryhmä? Ehkä silloin treenit eivät olekaan ihan täysillä vetämistä?
Toisekseen kannattaa muistaa, että lajitaitoja ja lajissa tarvittavia voidaan harjoitella monin eri tavoin, lisäksi kasvavan lapsen keholle on äärimmäisen tärkeää, että treenit ovat monipuolisia.En nähnyt. Lapsi oli näyttänyt mitalin. Valmentaja oli yllyttänyt muut naureskelemaan ja ilkkumaan. Lapsi oli pyytänyt, että lopettavat, mutta valmentaja oli lisännyt kierroksia ja v*ttuillut aiheesta koko treenit. Yleensä lapsi kulkee yksin treeneihin ja pois, kun ne on keskellä päivää, mutta nyt soitti itkien ja pyysi tulemaan vastaan.
En tiennyt, että lapsi otti mitalin treeneihin mukaan. Tuskin odotti mitään jalustalle nostamista. Ihan vaan onnea olisi varmasti riittänyt ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä. Ap
Ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä? Eli sinun mielestäsi kaikkien olisi pitänyt huomioida lapsesi mitalin ja sen jälkeen olisivat treenit voineet jatkua? Tuo on juuri sitä jalustalle nostamista.
Ai se, että valmentaja olisi sanonut nopeasti onnea ja aloittanut treenit sen jälkeen. Ei kai kukaan odottanut, että treenikaverit olisi sanoneet mitään. Ei se ole mitään jalustalle nostamista. Samalla tavalla lapset kertoo muistakin asioista. Onko se jalustalle nostamista, että joku kertoo olleensa matkalla/kylpylässä/huvipuistossa jne. ja valmentaja kysyy, oliko kivaa? Tai muuta vastaavaa tavalliseen elämään liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko tosissaan joku kysyy av-palstalla, mitä pitäisi tehdä?
Kyllä nyt on avuttomuus huipussaan, jos tämä ei ole nykyisten urheiluvalmennuslööppien innoittama provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis tämän ilkkumisen? Miksi et heti puuttunut asiaan?
Vai oliko tämä lapsen kertomaa?
Olisiko kuitenkin niin, että valmentaja on tahdikkaasti ohittanut lapsesi mitalin esittelyn ja lapsesi on kokenut sen ilkkumiseksi, kun häntä ei nostettukaan jalustalle ja kehuttu? Ja muut treenikaveri ovat nauraneet lapsellesi, koska kuka oikeasti tuo mitalia nähtäväksi ja kehuskelee sillä? Miksi ette vanhempina ohjanneet lasta ja kertoneet, ettei mitalia viedä treeneihin ja esitellä siellä? Vai veikö salaa?Työskentelen lasten kanssa ja ei ole mitenkään harvinaista, että jos hiukan itsekeskeinen lapsi kehuskelee saavutuksillaan ja aikuinen ei lähde siihen kehuun mukaan, vaan ohjaa huomion muualle, on lapsi kauhean pettynyt ja kokee tilanteen epäreiluna - moni lapsi on tottunut olemaan se keskipiste ja jatkuvan kehumisen kohde.
Jos kaikki kyseisessä ryhmässä eivät kilpaile, on kyseessä ilmeisesti harrasteryhmä? Ehkä silloin treenit eivät olekaan ihan täysillä vetämistä?
Toisekseen kannattaa muistaa, että lajitaitoja ja lajissa tarvittavia voidaan harjoitella monin eri tavoin, lisäksi kasvavan lapsen keholle on äärimmäisen tärkeää, että treenit ovat monipuolisia.En nähnyt. Lapsi oli näyttänyt mitalin. Valmentaja oli yllyttänyt muut naureskelemaan ja ilkkumaan. Lapsi oli pyytänyt, että lopettavat, mutta valmentaja oli lisännyt kierroksia ja v*ttuillut aiheesta koko treenit. Yleensä lapsi kulkee yksin treeneihin ja pois, kun ne on keskellä päivää, mutta nyt soitti itkien ja pyysi tulemaan vastaan.
En tiennyt, että lapsi otti mitalin treeneihin mukaan. Tuskin odotti mitään jalustalle nostamista. Ihan vaan onnea olisi varmasti riittänyt ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä. Ap
Ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä? Eli sinun mielestäsi kaikkien olisi pitänyt huomioida lapsesi mitalin ja sen jälkeen olisivat treenit voineet jatkua? Tuo on juuri sitä jalustalle nostamista.
Ai se, että valmentaja olisi sanonut nopeasti onnea ja aloittanut treenit sen jälkeen. Ei kai kukaan odottanut, että treenikaverit olisi sanoneet mitään. Ei se ole mitään jalustalle nostamista. Samalla tavalla lapset kertoo muistakin asioista. Onko se jalustalle nostamista, että joku kertoo olleensa matkalla/kylpylässä/huvipuistossa jne. ja valmentaja kysyy, oliko kivaa? Tai muuta vastaavaa tavalliseen elämään liittyvää.
Määrätäänkö täällä jo, mitä sanoja valmentajan pitää kussakin tilanteessa sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin ylireagoit, sain tuosta aloituksestas jo tietynlaisen kuvan sinusta ja tulee eräs mamma mieleen.
Itselleni jo se, että lapsi tulee kotiin itkien, olisi iso red flag. Juttelitteko valmentajan kanssa tästä mitä siellä tapahtui?
Minusta on aina syytä uskoa ensisijaisesti lasta, jos lapsi ei ole jäänyt kiinni valehtelusta. Varsinkin tällaisissa keisseissä, jossa epäilee groomausta tai muuta epäasiallista käytöstä. Kenelle se lapsi uskaltaa asioistaan kertoa, jos vanhemmat syyttää heti valehtelijaksi? Ja harvemmin lapsi keksii mitään tällaista, jos on aiemmin jossain viihtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni jo se, että lapsi tulee kotiin itkien, olisi iso red flag. Juttelitteko valmentajan kanssa tästä mitä siellä tapahtui?
Minusta on aina syytä uskoa ensisijaisesti lasta, jos lapsi ei ole jäänyt kiinni valehtelusta. Varsinkin tällaisissa keisseissä, jossa epäilee groomausta tai muuta epäasiallista käytöstä. Kenelle se lapsi uskaltaa asioistaan kertoa, jos vanhemmat syyttää heti valehtelijaksi? Ja harvemmin lapsi keksii mitään tällaista, jos on aiemmin jossain viihtynyt.
Ei tarvitsekaan syyttää lasta valehtelijaksi. Voi kuunnella eri osapuolien näkemyksiä ja kohdella heitä kunnioittavasti, vaikka ei kaikkea täytenä faktana ottaisikaan. Tätähän esimerkiksi opettajien työ jatkuvasti on.
Ja sivuhuomautuksena: jos tämä satu alkaa seuraavaksi rönsytä sinne groomauksen puolelle, ilmoitan välittömästi asiattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä toi groomailu tarkoittaa suomeksi?
Voisiko joku vastata?
Vierailija kirjoitti:
Itselleni jo se, että lapsi tulee kotiin itkien, olisi iso red flag. Juttelitteko valmentajan kanssa tästä mitä siellä tapahtui?
Minusta on aina syytä uskoa ensisijaisesti lasta, jos lapsi ei ole jäänyt kiinni valehtelusta. Varsinkin tällaisissa keisseissä, jossa epäilee groomausta tai muuta epäasiallista käytöstä. Kenelle se lapsi uskaltaa asioistaan kertoa, jos vanhemmat syyttää heti valehtelijaksi? Ja harvemmin lapsi keksii mitään tällaista, jos on aiemmin jossain viihtynyt.
Ärsyttävää englannin sanojen tunkemista tekstiin. Opettele suomea.
Luota vaistoosi! Ei valmentaja tuo karkkia. Meillä lapsi opetteli rumpujen soittoa aluksi innokkaasti mutta lopetettiin kun kerta kerralta ovella perääntyi niin vahvasti etten enää vienut. Tunnit oli yksityistunteja ja opettaja mielestäni mukava mutta jotain siinä oli että lapsi ei halunnut. Mm se että lapsi oli ujo ja opettaja joka kerta mainitsi ettei lapsi puhu mitään ja on kuin patsas. Miksiköhän? Ehkä se johtui opettajasta.
Alue: Aihe vapaa
En nähnyt. Lapsi oli näyttänyt mitalin. Valmentaja oli yllyttänyt muut naureskelemaan ja ilkkumaan. Lapsi oli pyytänyt, että lopettavat, mutta valmentaja oli lisännyt kierroksia ja v*ttuillut aiheesta koko treenit. Yleensä lapsi kulkee yksin treeneihin ja pois, kun ne on keskellä päivää, mutta nyt soitti itkien ja pyysi tulemaan vastaan.
En tiennyt, että lapsi otti mitalin treeneihin mukaan. Tuskin odotti mitään jalustalle nostamista. Ihan vaan onnea olisi varmasti riittänyt ja sitten olisivat voineet jatkaa treenejä. Ap