Harrastaako kaikki oikeasti säännöllisesti liikuntaa?

Mielestään hienot ihmiset harrastaa ohjattua liikuntaa. On hienoa keskustella (kehuskella).

Syksyn ajan kävin n. Kolmesti viikossa ryhmöliikuntatunneilla. Lisäksi kesäaikaan kuljen työmatkat fillarilla eli 7km/päivä. Nyt vaihdoin takaisin halvemmalla kuntosalille, jossa ei ole ryhmäliikuntaa, vain punttisali.

Muuttakaapa maalle vanhaan taloon niin kyllä se teille säännölliset liikkumiset opettaa :)

Vierailija kirjoitti:

Mielestään hienot ihmiset harrastaa ohjattua liikuntaa. On hienoa keskustella (kehuskella).

Onpa outo mielipide. Mun harrastamasta liikunnasta hyvin pieni osa on ohjattua, mutta se on juuri se osa jota en voisi tehdä yksin eli maksimi/ vk-treenit sekä tanssi. Kaverit nyt toki tietää että treenaan paljon, mutta työkaverit sekä vain sosiaalisen median kautta elämääni seuraavat kyllä yllättyisivät. Pikemminkin paljon treenaaville liikunta on niin kiinteä osa arkea ettei sitä tule mainituksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestään hienot ihmiset harrastaa ohjattua liikuntaa. On hienoa keskustella (kehuskella).

Outoja asioita joista voi olla katkera/kateellinen #457

Ihmeellinen näkökanta, ei muuta. Tulee mieleen joku vanha keskustelu täältä, meni tyyliin: "lenkkeilijät luulevat olevansa parempia ihmisiä" tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki harrasta, ja se näkyy kyllä katukuvassa sekä tilastoissa. Jopa yhä harvempi kouluikäinen harrastaa säännöllisesti liikuntaa, saatika liikuntasuositusten mukaisesti. Joten on yhä enemmän lapsia jotka eivät mm. pääse kyykkyyn tai kykene istumaan selkä suorassa lattialla. Saatika kykene varsinaiseen liikuntaan, kun harrastavat sitä enintään pari kertaa viikossa jossain ohjatussa harrastuksessa jossa yksittäinen lapsi saa ehkä sen 15min liikuntaa omalla vuorollaan ja muuten istuu penkillä katsoen muiden suoritusta...

Olen harrastanut liikuntaa jo pienestä lähtien enkä edes tarhaikäisenä päässyt kyykkyyn kannat lattiassa enkä saanut käsiä selkäni takaa kiinni. Eli niin, että kurkotan vasemmalla kädellä olan yli kohti lapoja ja yritän ottaa siitä kiinni oikealle kädellä kuljettamalla käden selän alakautta lapoja kohti. Ymmärrän, että tilastoista varmasti huomataan muutokset lasten liikunnallisuudessa, jos ennen näistä suostui 95% lapsista ja nykyään vain 45%. Hyvä kuitenkin muistaa, ettei ne entisajan 5% olleet kaikki mitään liikkumattomia pullukoita, vaan ihmisissä on myös rakenteellisia eroavaisuuksia.

Tuo käsien saaminen kiinni selän takana on ainoa "normaali" asia, mihin kroppani pystyy. Muistan edelleen yhden ryhmäliikuntatilanteen, missä tällaisia tehtiin ja olin oikein näkyvästi iloinen, että vihdoin pystyin johonkin liikkeeseen. Eikö jonkun pitänyt alkaa kettuilla, ettei hänestä ainakaan ole mikään ilon aihe, että on yliliikkuvat nivelet.

Kun keho on syntymästä saakka lahjaton tekemään minkäänlaista liikuntasuoritusta, kaikenlaiseen liikkumiseen liittyy vuosikymmenien varrelta pelkkiä ikäviä fyysisiä ja henkisiä muistoja.  Muuten ekan kerran kun kokeilin vesijuoksua, se oli minusta ihanaa ja olin taas oikein näkyvästi iloinen. Fysioterapeutin piti alkaa tylyttää altaan reunalta, että vesijuoksen aivan väärin. Toki olen myös saanut ikimuistoiset kommentit kuinka hengitän väärin ja kävelen väärin, eli aika selvästi ammattilaisten mielestä koko olemassaoloni on ihan vääränlaista.

Tässä vaiheessa jos joku yrittää maukua, että kyllä pitää liikkua vaikka pakolla joka päivä terveyden takia, on se aivan sama kuin väittäisi että on vaan pakko ruoskia itseään ruoskalla joka päivä, mikset tee, mikset pysty.

Eli ei, kaikki eivät oikeasti harrasta säännöllistä liikuntaa :D

Minulla on samansuuntaisia kokemuksia. Tosin en ollut nuorena jäykkä, mutta muutoin lahjaton liikunnassa. Pyöräily, uinti ja luistelu oli hyvin vaikeaa enkä oppinut niitä koskaan kunnolla. Refleksit ovat hitaat.

Olen ollut liikuntaryhmässä, jossa piti mm. sauvakävellä. Senhän pitäisi olla jotenkin helppoa ja luontaista, mutta ohjaajan mukaan tein sen väärin koko ajan. Hän joutui neuvomaan minua monta kertaa ja aina kun sain korjattua yhden asian, niin jokin toinen seikka meni väärin. Lopulta päättelin, ettei sekään ole minun lajini.

Eniten olen pitänyt tanssista ja voimistelusta.

Kun asuin kaupungissa, kävin lähes joka päivä salilla erilaisissa jumpissa. Lisänä koiranulkoilutukset. Kun korona ja pks lockdown tuli, muutin maalle.

Täällä liikunta on paljolti hyötyliikuntaa, mutta hiihdän kun keli sen sallii, ja lenkkeilen metsissä koirien kanssa, kun mahdollista. Usein se ei ole mahdollista (älyttömän liukasta, jäistä, pimeää, myrsky, hirviporukat jne).

Sitten hommasin itselleni kalliin ja tukevan juoksumaton ja elämä taas hymyilee. En aiemmin tajunnut, miten tietyllä tavalla vangiksi tänne mökkeröönsä voi jäädä ja miten hirveä varustelu ulos menoon pitää olla, ja siltikin eteneminen voi olla 100 metriä nastakengillä vaappumista eli ihan yhtä tyhjän kanssa.

Ja ratsastamassa käyn kerran viikossa, se laskettanee ohjatuksi liikunnaksi. Kesäisin uin.

En varsinaisesti harrasta liikuntaa, mutta jotenkin sitä vain kertyy. Laiskanakin päivänä yleensä se 10000 askelta tulee täyteen. Työni ei ole istumatyö, muttei varsinaisesti fyysistäkään.

Säännöllisimmät liikkunnat on kun joskus pyöräilen töihin ja käyn koiran kanssa kävelyllä. Muuten sitten innostuksen iskiessä käyn hölkkäämässä, uimassa tai hiihtämässä säännöllisen epäsäännöllisesti. Hyötyliikuntaa tulee esim. lumitöistä, siivouksesta, polttopuiden teosta ja kantamisesta sekä puutarhan hoidosta.

Kävelen päivittäin vähintään tunnin lenkin, oli keli mikä tahansa, huvittaisi tai ei. Äänikirjat ovat hyvä apu, joskus hupsahtaa puolitoista tuntia huomaamatta.

Lisäksi teen lumitöitä ja kannan polttopuita. Pyöräilen paljon keväästä syksyyn. Käytän aina portaita hissin / liukuportaiden sijaan. Kotona teen keppijumppaa. Olen viisikymppinen ja mielestäni ok kunnossa.

Noei kaikki kyllä harrasta. En tunne ketään joka harrastaisi liikuntaa jos ei satunnaisia lumitöitä ja kauppaan kävelemistä lasketa.

Itse en ole poistunut kämpästä n kuukauteen.

Kiva kun osa kirjoittaa positiivisesti liikuntaharrastuksistaan, mutta miksi AINA on maalaisia jurripäissänsä spämmäämässä ja kirjoittamassa idioottikommentteja joka ikiseen juttuun? Kirjoitelkaa sinne keskisuomalaisen yleisöpalstalle, sieltä ne sukulaisenne voivat poimia sitten! Niin joo, liikuntaa 55v 3-6xviikossa jos ei aamulla vanhat urheiluvammat kolota kamalasti!

Suurin osa suomalaisista ei harrasta,etenkin vanhemmista ikäluokista.

Itse vähintään 5 krt viikossa pyrin, lepopäiviä on välillä mutta silloinkin esim pyöräilyä tai kävelyä tai kehonhuoltoa.

Useilla liikkumatomilla itsensä ylipainoon lihottaneilla se viimeinen ja lopullinen kuntotesti, josta ei selviä tulee aikaisemmin kuin liikuntaa harrastaneilla ja omasta terveydestään huolehtineilla. No se on kunkin oma valinta, miten elämänsä elää.

Ei kaikki harrasta säännöllisesti liikuntaa. Itse kävelen joka päivä koiran kanssa ja hölkkäilen silloin tällöin sekä teen kevyttä lihaskuntoa ja venyttelyjä kotona. Ohjattua liikuntaa en harrasta, tykkään tehdä asioita omaan tahtiin silloin kuin mieli tekee. Liikun omassa tuttavapiirissäni kohtuullisen paljon jo tällä liikkumisella, esim. noi jokapäiväiset kunnolliset kävelylenkit eivät kuulu edes kaikkien koiranomistajien arkeen.

Olen 38 vuotias ja kävelen työmatkat (3,5 km suuntaansa) mäkisessä maastossa ja sen lisäksi joogaan kerran/pari viikossa. Kesäisin myös lisäksi pyöräilen jne. mutta pääosin hyötyliikunnalla mennään.

Kävely on siitä jännä harrastus, että vaikka tuntuu siltä ettei se ole edes kunnon liikuntaa, niin se ylläpitää peruskuntoa aika hyvin. Yllätyin itsekin, kun jaksoin viime kesänä hölkätä useamman kilsan lenkin ilman harjoittelua, vaikka olin varma että pitkän tauon jälkeen en jaksa edes kilometriä.

Jos en kävelisi työmatkaa, niin liikunta jäisi hyvin vähäiseksi ja en varmasti jaksaisi lähteä joka ilta erikseen liikkumaan töiden jälkeen.

kyllä näkee ettei moni harrasta, kun ovat niin läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki harrasta, ja se näkyy kyllä katukuvassa sekä tilastoissa. Jopa yhä harvempi kouluikäinen harrastaa säännöllisesti liikuntaa, saatika liikuntasuositusten mukaisesti. Joten on yhä enemmän lapsia jotka eivät mm. pääse kyykkyyn tai kykene istumaan selkä suorassa lattialla. Saatika kykene varsinaiseen liikuntaan, kun harrastavat sitä enintään pari kertaa viikossa jossain ohjatussa harrastuksessa jossa yksittäinen lapsi saa ehkä sen 15min liikuntaa omalla vuorollaan ja muuten istuu penkillä katsoen muiden suoritusta...

Olen harrastanut liikuntaa jo pienestä lähtien enkä edes tarhaikäisenä päässyt kyykkyyn kannat lattiassa enkä saanut käsiä selkäni takaa kiinni. Eli niin, että kurkotan vasemmalla kädellä olan yli kohti lapoja ja yritän ottaa siitä kiinni oikealle kädellä kuljettamalla käden selän alakautta lapoja kohti. Ymmärrän, että tilastoista varmasti huomataan muutokset lasten liikunnallisuudessa, jos ennen näistä suostui 95% lapsista ja nykyään vain 45%. Hyvä kuitenkin muistaa, ettei ne entisajan 5% olleet kaikki mitään liikkumattomia pullukoita, vaan ihmisissä on myös rakenteellisia eroavaisuuksia.

Tuo käsien saaminen kiinni selän takana on ainoa "normaali" asia, mihin kroppani pystyy. Muistan edelleen yhden ryhmäliikuntatilanteen, missä tällaisia tehtiin ja olin oikein näkyvästi iloinen, että vihdoin pystyin johonkin liikkeeseen. Eikö jonkun pitänyt alkaa kettuilla, ettei hänestä ainakaan ole mikään ilon aihe, että on yliliikkuvat nivelet.

Kun keho on syntymästä saakka lahjaton tekemään minkäänlaista liikuntasuoritusta, kaikenlaiseen liikkumiseen liittyy vuosikymmenien varrelta pelkkiä ikäviä fyysisiä ja henkisiä muistoja.  Muuten ekan kerran kun kokeilin vesijuoksua, se oli minusta ihanaa ja olin taas oikein näkyvästi iloinen. Fysioterapeutin piti alkaa tylyttää altaan reunalta, että vesijuoksen aivan väärin. Toki olen myös saanut ikimuistoiset kommentit kuinka hengitän väärin ja kävelen väärin, eli aika selvästi ammattilaisten mielestä koko olemassaoloni on ihan vääränlaista.

Tässä vaiheessa jos joku yrittää maukua, että kyllä pitää liikkua vaikka pakolla joka päivä terveyden takia, on se aivan sama kuin väittäisi että on vaan pakko ruoskia itseään ruoskalla joka päivä, mikset tee, mikset pysty.

Eli ei, kaikki eivät oikeasti harrasta säännöllistä liikuntaa :D

Ei jäykkyys ole mikään syy tai este olla harrastamasta liikuntaa. Kyllä jäykkäkin pystyy pyöräilemään ja hiihtämään.

Fyysisen työn takia käyn kuntosalilla 2 - 3 kertaa viikossa. Sen lisäksi koiran kanssa lenkkeily. Itse olen oppinut nauttimaan salilla käymisestä, jonka vuoksi helppo mennä säännöllisesti.

N29

Kaikki ei harrasta liikuntaa mutta kannattaisi kyllä. Itse liikuin paljon lapsena mutta sitten tuli pitkä tauko. Sain lapsen ja huomasin etten pysy juoksevan taaperon perässä niin aloin lenkkeillä, sain kaverin mukaan ja kokeiltiin parin vuoden aikana vaikka mitä ryhmäliikuntatunteja ja lajeja joista painonnosto olin omin ja jäi harrastukseksi.

Tavoite on säilyttää lihakset ja toimintakyky mahdollisimman pitkään, mun pahin pelko ois jumittua kotiin ja olla muiden autettavana. Saan liikunnasta hyvää mieltä niin paljon että motivaatiota ei juuri tarvi etsiä vaikka joskus toki tuntuu ettei jaksais lähteä. Kertaakaan en ole lähtemistä vielä jälkikäteen katunut, siksi tulee lähdettyä.

Ymmärrän että ei ole helppoa aloittaa, mulla auttoi kaverin seura ja se kun tsempattiin toinen toistamme ekat pari vuotta. On hyvä muistaa että jo vartin kävely päivässä riittää saamaan terveysvaikutuksia, siitä voi aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki harrasta, ja se näkyy kyllä katukuvassa sekä tilastoissa. Jopa yhä harvempi kouluikäinen harrastaa säännöllisesti liikuntaa, saatika liikuntasuositusten mukaisesti. Joten on yhä enemmän lapsia jotka eivät mm. pääse kyykkyyn tai kykene istumaan selkä suorassa lattialla. Saatika kykene varsinaiseen liikuntaan, kun harrastavat sitä enintään pari kertaa viikossa jossain ohjatussa harrastuksessa jossa yksittäinen lapsi saa ehkä sen 15min liikuntaa omalla vuorollaan ja muuten istuu penkillä katsoen muiden suoritusta...

Olen harrastanut liikuntaa jo pienestä lähtien enkä edes tarhaikäisenä päässyt kyykkyyn kannat lattiassa enkä saanut käsiä selkäni takaa kiinni. Eli niin, että kurkotan vasemmalla kädellä olan yli kohti lapoja ja yritän ottaa siitä kiinni oikealle kädellä kuljettamalla käden selän alakautta lapoja kohti. Ymmärrän, että tilastoista varmasti huomataan muutokset lasten liikunnallisuudessa, jos ennen näistä suostui 95% lapsista ja nykyään vain 45%. Hyvä kuitenkin muistaa, ettei ne entisajan 5% olleet kaikki mitään liikkumattomia pullukoita, vaan ihmisissä on myös rakenteellisia eroavaisuuksia.

Tuo käsien saaminen kiinni selän takana on ainoa "normaali" asia, mihin kroppani pystyy. Muistan edelleen yhden ryhmäliikuntatilanteen, missä tällaisia tehtiin ja olin oikein näkyvästi iloinen, että vihdoin pystyin johonkin liikkeeseen. Eikö jonkun pitänyt alkaa kettuilla, ettei hänestä ainakaan ole mikään ilon aihe, että on yliliikkuvat nivelet.

Kun keho on syntymästä saakka lahjaton tekemään minkäänlaista liikuntasuoritusta, kaikenlaiseen liikkumiseen liittyy vuosikymmenien varrelta pelkkiä ikäviä fyysisiä ja henkisiä muistoja.  Muuten ekan kerran kun kokeilin vesijuoksua, se oli minusta ihanaa ja olin taas oikein näkyvästi iloinen. Fysioterapeutin piti alkaa tylyttää altaan reunalta, että vesijuoksen aivan väärin. Toki olen myös saanut ikimuistoiset kommentit kuinka hengitän väärin ja kävelen väärin, eli aika selvästi ammattilaisten mielestä koko olemassaoloni on ihan vääränlaista.

Tässä vaiheessa jos joku yrittää maukua, että kyllä pitää liikkua vaikka pakolla joka päivä terveyden takia, on se aivan sama kuin väittäisi että on vaan pakko ruoskia itseään ruoskalla joka päivä, mikset tee, mikset pysty.

Eli ei, kaikki eivät oikeasti harrasta säännöllistä liikuntaa :D

Ei jäykkyys ole mikään syy tai este olla harrastamasta liikuntaa. Kyllä jäykkäkin pystyy pyöräilemään ja hiihtämään.

Kerro tuo mun sukulaiselle.

Aloittaa toisinaan liikunnan harrastamisen, mutta toteaa ettei voi jäykkyyden takia jatkaa. Toinen klassinen syy on selkä- tai polvikivut. Tekosyitä molemmat, itse olen saanut omaan, työtapaturmassa sattuneeseen selkäkipuun apua nimenomaan liikuntaa harrastamalla. Työpaikka hänellä vaihtuu myös sen takia, ettei selkä/polvi kestä. Alle 3-kymppinen ihminen!

- Eri