Harrastaako kaikki oikeasti säännöllisesti liikuntaa?

Kun on iso ja aktiivinen koira, niin kyllähän sitä liikuntaa tulee harrastettua käytännössä päivittäin sen lenkkeilyttämisen muodossa. Saa riittää minulle, ohjatut liikunnat ovat painajaista.

Liikun säännöllisesti ja mahdollisimman paljon eri lajien parissa. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sen tärkeämpää se on! Joskus kävin ohjatuissa jumpissa ja kuuluin valmennettavaan pelijoukkueeseen palloilulajissa, nykyisin teen oman aikataulun ja -mielen mukaan, paitsi joukkuelajia harrastan höntsäporukassa edelleen.

Omalla kuntosalilla on mahtavaa nähdä, miten jotkut reippaasti yli 70-vuotiaat ikäihmisetkin laittavat kunnon vastuksen laitteissa ja kehittävät lihaksiaan. Juoksuryhmässä eläkeikäiset kertovat pitkistä reippaista lenkeistään. Peliporukassa on muutama eläkeläinen rautaisessa kunnossa.

Itsellä on jos jonkinmoista vaivaa, mm. jatkuvat niskakivut, mutta ei ole vaihtoehto että liikkuminen jäisi. Lähiviikkoina kipujen syitä taas selvitellään. Lähipiirissä on useampia lähes omanikäisiä henkilöitä, jotka eivät juurikaan liiku, ja kyllähän se näkyy ylipainona, huonona kuntona, yleisenä jaksamattomuutena.

Valitettavan monelle se säännöllinen liikunta on  vaan pikku koiran kans talon ympäri pari kertaa päivässä,ja ihmetellään kun siltikin huono kunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki harrasta, ja se näkyy kyllä katukuvassa sekä tilastoissa. Jopa yhä harvempi kouluikäinen harrastaa säännöllisesti liikuntaa, saatika liikuntasuositusten mukaisesti. Joten on yhä enemmän lapsia jotka eivät mm. pääse kyykkyyn tai kykene istumaan selkä suorassa lattialla. Saatika kykene varsinaiseen liikuntaan, kun harrastavat sitä enintään pari kertaa viikossa jossain ohjatussa harrastuksessa jossa yksittäinen lapsi saa ehkä sen 15min liikuntaa omalla vuorollaan ja muuten istuu penkillä katsoen muiden suoritusta...

Olen harrastanut liikuntaa jo pienestä lähtien enkä edes tarhaikäisenä päässyt kyykkyyn kannat lattiassa enkä saanut käsiä selkäni takaa kiinni. Eli niin, että kurkotan vasemmalla kädellä olan yli kohti lapoja ja yritän ottaa siitä kiinni oikealle kädellä kuljettamalla käden selän alakautta lapoja kohti. Ymmärrän, että tilastoista varmasti huomataan muutokset lasten liikunnallisuudessa, jos ennen näistä suostui 95% lapsista ja nykyään vain 45%. Hyvä kuitenkin muistaa, ettei ne entisajan 5% olleet kaikki mitään liikkumattomia pullukoita, vaan ihmisissä on myös rakenteellisia eroavaisuuksia.

Tuo käsien saaminen kiinni selän takana on ainoa "normaali" asia, mihin kroppani pystyy. Muistan edelleen yhden ryhmäliikuntatilanteen, missä tällaisia tehtiin ja olin oikein näkyvästi iloinen, että vihdoin pystyin johonkin liikkeeseen. Eikö jonkun pitänyt alkaa kettuilla, ettei hänestä ainakaan ole mikään ilon aihe, että on yliliikkuvat nivelet.

Kun keho on syntymästä saakka lahjaton tekemään minkäänlaista liikuntasuoritusta, kaikenlaiseen liikkumiseen liittyy vuosikymmenien varrelta pelkkiä ikäviä fyysisiä ja henkisiä muistoja.  Muuten ekan kerran kun kokeilin vesijuoksua, se oli minusta ihanaa ja olin taas oikein näkyvästi iloinen. Fysioterapeutin piti alkaa tylyttää altaan reunalta, että vesijuoksen aivan väärin. Toki olen myös saanut ikimuistoiset kommentit kuinka hengitän väärin ja kävelen väärin, eli aika selvästi ammattilaisten mielestä koko olemassaoloni on ihan vääränlaista.

Tässä vaiheessa jos joku yrittää maukua, että kyllä pitää liikkua vaikka pakolla joka päivä terveyden takia, on se aivan sama kuin väittäisi että on vaan pakko ruoskia itseään ruoskalla joka päivä, mikset tee, mikset pysty.

Eli ei, kaikki eivät oikeasti harrasta säännöllistä liikuntaa :D

Minulla on samansuuntaisia kokemuksia. Tosin en ollut nuorena jäykkä, mutta muutoin lahjaton liikunnassa. Pyöräily, uinti ja luistelu oli hyvin vaikeaa enkä oppinut niitä koskaan kunnolla. Refleksit ovat hitaat.

Olen ollut liikuntaryhmässä, jossa piti mm. sauvakävellä. Senhän pitäisi olla jotenkin helppoa ja luontaista, mutta ohjaajan mukaan tein sen väärin koko ajan. Hän joutui neuvomaan minua monta kertaa ja aina kun sain korjattua yhden asian, niin jokin toinen seikka meni väärin. Lopulta päättelin, ettei sekään ole minun lajini.

Eniten olen pitänyt tanssista ja voimistelusta.

Minä niin tykkäisin tanssista, mutta mulla on kaksi vasenta jalkaa ja koordinaatio pettää jo kaikenlaisissa lämmittelyhommissa missä ohjaaja vetää näitä kädet ylös, ristiaskel oikeaan- tyyppisiä juttuja. Mulla vaan menee oikea ja vasen sekaisin (on mennyt aina, olen myös molempikätinen).

Ei liiku säännöllisesti. Moni varmaan ajattelee niin tekevänsä, mutta esim. hengästyminen kerran päivässä tekisi jokaiselle hyvää. Kiipeäisi edes portaat - mutta ei. Hissi on helpompi.

Mutta toisaalta - jokainen elää tyylillään. Ei se säännöllinen liikkuminen ole ainoa elämää parantava tekijä.

Mä käyn pari kertaa viikossa pelaamassa tennistä. Lisäksi nyt kun hiihtokausi alkoi ainakin kerran viikossa hiihtämässä.

Nyt uuden vuoden aloitan päivittäisellä jooga-haasteella. Toivon, että tapa jäisi myös tammikuun jälkeen.

Lisäksi pitäisi alkaa lihaskuntoa kehittämään, mutta siihen kerään vielä motivaatiota.

Mutta vastauksena kysymykseen, eivät kaikki säännöllisesti urheile.

Ystävistäni suurin osa urheilee säännöllisesti edes jonkin verran. Muutama ei tee mitää fyysistä satunnaisia kävelyjä lukuunottamatta.

Liikun, ehdottomasti. Myös kaikki ystäväni liikkuvat vähintään sen verran, että heidän kanssa voi käydä kokeilemassa uusia lajeja tai voi käydä lenkillä. Töissäni joudun katselemaan liikaa niitä, jotka eivät liiku enkä todellakaan halua olla samassa jamassa. Yhteiskunnalle tulee aivan karsea lasku näistä ihrapalloista ja ripakintuista, kun ei niistä yksikään ole perusterve enää 40-vuotiaana.

Mä oon tähän asti ollut se liikkumaton ihminen jonka kaikki kaverit vähintään kalliokiipeilevät, mutta oon vuoden sisään löytänyt liikunnan ja ostin juuri vuoden salikortin. En tiiä, piti täyttää kolkyt että alko liikunta maistumaan, siihen asti se tuntu todella epämukavalta ja turhalta. Nyt olin kipeänä pari viikkoa ja meinasin tulla hulluks kun en päässyt liikkumaan.

Ja nimenomaan tuo salilla käyminen ja ryhmäliikunnat sai mut innostumaan. Ulkona samoilla kaduilla yksin kävely on ihan helvetin tylsää musiikinkin kanssa, jostain syystä mieluummin käyn matolla lenkillä. Ja kunhan uskallan niin alan nostella kans painoja, haluan vähä voimaaki :D

Ja tää tosiaan tuli ihan itekseen, en mä erityisemmin pakottanu itteeni liikkumaan. Tai mä oon muutenki huomannu että elämässä asiat tapahtuu itekseen, se ei oo tahdonvoimasta kiinni jos aina ei oo oikee. En tiiä, jotkut tähdet ne varmaan määrää. XD

Harrastan pari kertaa viikossa ohjattua ja lähes joka päivä jotain omaa, edes pientä kuten kävelylenkki. Liikunnasta tulee hyvä olo ja haluan pysyä hyvässä kunnossa.

En, istun koneella koko viikon kun vielä on lomaa jäljellä. Jos delaan aikaisemmin niin ei sitten voi mitään. Eikä sillä ole muutenkaan merkitystä kun ei ole jälkikasvua saati mitään muutakaan.

Liikunnasta on niin paljon hyviä puolia, pysyy nuppi kasassa, voi syödä rennommin, lihaksissa on voimaa ja tulee kokonaisvaltainen hyvä olo.

Pidän ohjatuista, edullisista ryhmäliikuntatunneista, lisäksi kävelen rivakasti, pyöräilen ja pusken mökillä vaikka mitä hommia.

Liikkumattomuuden huomaa vaikka paikallisbussissa. Toiset ikäiseni hypähtävät bussiin, toiset könyävät vaivoin.

Käyn talvisin hiihtämässä 3-4 krt viikossa. Kesällä pyöräilen ja salilla käyn harvakseltaan. Työni on raskasta teollisuustyötä ja uskon sen ja liikunnallisen elämäntapani pitäneen minut kunnossa. Vaikka olen työpaikkani vanhimpia, en todellakaan ole huonokuntoisimpia. Olen nähnyt työssäni nuorempia joilla ei vain kertakaikkiaan tehot riitä. Pitäis tehdä vapaa-aikana miutakin kukn notkua netissä ja harrastaa konsolipelejä. Ilahduttavaa sen sijaan on että nuoremmat eivät enää vedä tupakkaa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet ohittaneena käyn Liikuntasalilla: 3 kertaa viikossa ohjattua liikuntaa. Joka päivä johonkin aikaan päivästä 10-12 km kävelylenkin,kauppa matkat erikseen.Lisäksi 2x3 viikossa käyn ureilupuistojen ulkona olevissa kuntolaiteissa , kehoani vahvistaa.Laiteissa ohjeet miten käytetään,Mihin kohtaan kehoa kukin laite toimii.Parasta ilmasta,ei todella maksa mitään kuin vaivan lähteä Ureilupuistoon.

Sulla tulee todella paljon liikuntatunteja viikossa. Itsellä vaihdevuosien myötä voimat ihan pois. Pelkään, että jos rasitan itseäni liikaa, tulee uupumus. Ilmeisesti palaudut yöllä hyvin. Minulla se on ihan onnetonta, eikä syytä löydy..

Mitä tarkoittaa tässä säännöllinen? Käyn joka perjantai kuntosalilla.

Ei kaikki harrasta. Minä harrastan nykyisin. Kävelen kesäaikaan noin 30 km viikossa, usein sauvat mukana pururadalla, pyöräilen silloin tällöin ja nostelen puntteja kotona.

Nyt talvella en kävele. Jos on hiihtokelit, hiihdän. Tänä talvena pääsin jo laduille noin 6-7 kertaa, mutta nyt on liian liukasta. En tee pitkää hiihtolenkkiä, ehkä 8-10 km, mutta tehokkaasti. Liukkaalla kelillä en siis hiihdä.

Kuntosalilla käyn noin 2 kertaa viikossa. On pakko, koska teen näyttöpäätteellä paljon töitä. Jos en tee mitään liikettä hartiaseudulle, jumittaa ensin lapaluiden väli ja sitten niska. V. 2013 minulla oli todella paha tulehdustila niska-hartiaseudussa, ja se kesti yli 3 kk. Jouduin olemaan poissa töistäkin, koska pyörrytti ja oksetti, lihakset oli niin jumissa ja hermo alkoi olla puristuksissa. Pää ei kääntynyt kunnolla sivuille. Kun hartioita ei pystynyt kivun takia liikuttamaan kunnolla, olkapää tulehtui (ns. jäätynyt olkapää). Oikeasti itkin kotona, etten tule enää työkykyiseksi. Siitä se parani, lääkkeillä, fysioterapeutin jumppaohjeilla ja kevyellä hieronnalla. Olkapääkin tuli kuntoon kun aloin kasvattaa liikerataa. Aloitin silloin joogan ja sain lopulta hartiat taas toimimaan.

Kuntosali on ollut minulle hyvä, kun pystyy jumppaamaan monipuolisesti niska-hartiaseutua. Ei se kaikille sovi. Joogaa harrastan nykyään satunnaisesti, ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, koska se venyttää liikelaajuuksia ja on nivelille pehmeä. Huom! Silloin vuonna 2013, kun olin pitkään saikulla olin jättänyt oikeastaan kaiken liikunnan. Enää en jättäisi liikkumatta.

Oma lähipiirini tekee niin, mutta eivät kaikki ja mm. siksihän meillä on paljon kansanterveydellisiä ongelmia. Koreassa asuessani huomasin, että sikäläiset vanhukset olivat erittäin hyväkuntoisia ja aktiivisia, patikoivat ja jumppasivat ulkokuntosaleilla ja puistojumpissa. Meillä Suomessa heitä nuoremmatkin vanhukset yleisesti huomattavasti huonommassa kunnossa, hyvä kun kotoaan edes poistuvat. Ap sinun iässäsi voi vielä vaikuttaa siihen, millainen terveytesi on elämäsi loppuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki harrasta, ja se näkyy kyllä katukuvassa sekä tilastoissa. Jopa yhä harvempi kouluikäinen harrastaa säännöllisesti liikuntaa, saatika liikuntasuositusten mukaisesti. Joten on yhä enemmän lapsia jotka eivät mm. pääse kyykkyyn tai kykene istumaan selkä suorassa lattialla. Saatika kykene varsinaiseen liikuntaan, kun harrastavat sitä enintään pari kertaa viikossa jossain ohjatussa harrastuksessa jossa yksittäinen lapsi saa ehkä sen 15min liikuntaa omalla vuorollaan ja muuten istuu penkillä katsoen muiden suoritusta...

Olen aktiiviliikkuja ja mulla on joukkueurheilutausta. Lapseni liikkuu aktiivisesti.

Kumpikaan meistä ei ole koskaan pystynyt istumaan perusistunmassa selkä suorana kuin tuskaisen hetken.

Lihatyyppi on jäykkä kuin jääkiekkoilijalla, mutta voimaa ja kestävyyttä löytyy. Että on niitä jäykkiksiä meissä liikkujissakin.

Kyllä jokaisen olisi syytä jonkinlaista liikuntaa harrastaa. UKK- instituutin suosituksen mukaan aikuisen tulisi harrastaa reipasta liikuntaa 2,5 tuntia viikossa. Lihaskuntoa ja liikehallintaa vähintään 2 kertaa viikossa.

Liikkumalla saa itselleen terveyttä, jaksamista ja hyvän olon.

Itse yli 50 vuotiaana käyn ohjatuissa liikuntaryhmissä päivittäin ja juoksemassa, ellen tunneille töiltä ehdi. Olo tuntuu hyvältä. Jaksan töissä paljon paremmin fyysisesti ja psyykkisesti kuin minua nuoremmat työkaverit. Ja tämä on totta.

Olen huomannut, etten pysty viettämään kaikkia päiviä loikoilemalla sängyssä - vähintään vessassa pitää välillä käydä. Harrastan siis liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma lähipiirini tekee niin, mutta eivät kaikki ja mm. siksihän meillä on paljon kansanterveydellisiä ongelmia. Koreassa asuessani huomasin, että sikäläiset vanhukset olivat erittäin hyväkuntoisia ja aktiivisia, patikoivat ja jumppasivat ulkokuntosaleilla ja puistojumpissa. Meillä Suomessa heitä nuoremmatkin vanhukset yleisesti huomattavasti huonommassa kunnossa, hyvä kun kotoaan edes poistuvat. Ap sinun iässäsi voi vielä vaikuttaa siihen, millainen terveytesi on elämäsi loppuvaiheessa.

Suomessa on kesällä puistojumpat täynnä eläkeläisiä. Käyn joka kesä ti ja to reippaassa jumpassa ja sielläkin on senioreita. Heille on ma ja ke aamupäivisin omat jumpat myös, kevennettynä. Suomessa puistojumppakausi on lyhyt! Ei voi mitenkään verrata maahan, jossa ei ole syyssateita, talven pakkasia ja kevättalven liukkautta.

Seniorit liikkuu Suomessa paljon. Olin töissä 7 vuotta palvelukeskuksessa, jossa oli ikisten kuntosali eli sali yli 70-vuotiaille. Joka arkipäivä se oli täynnä. Siellä toimi maksuttomia ohjattuja kuntosaliryhmiä ja oli myös ajat vapaalle harjoittelulle. Jos sinä et käy palvelukeskuksissa, et voi edes tietää, miten vilkasta se toiminta onkaan.