Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023
Kaipuu jatkukoon...
(Popeda, Minä, sinä ja Mannerheim Lyrics)
"Jotenkin vaan elämä ajautuu
Koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
Ilman sua oon kuin puolikas
Elämän äänetön osakas"
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kommentit (25856)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mietin, että oletko tullut lomalla järkiin?
Kumpa olisinkin
Totta vie. Järki on hyvä asia. Onneksi omani on uskollinen ja palaa aina kotiin vaikka lähtisi ovet paukkuen. Meillä on hyvä luottamussuhde. 😹
Vierailija kirjoitti:
Itse tajusin vasta paljon myöhemmin, että mun ihastukset nuorena oli pitkälti eri maailmoista. Turhaa energian tuhlaa ja niin turhaan hankkinut itselleen jonkun vääränlaisen ihmisen identiteetin.
Toisaalta sopii kyllä kuvioon, että vasta aikuisempana tajuaa ajatella ikään kuin ulkopuolelta ja näkee sen naurettavuuden oman pään seinään hakkaamisessa. En tajua miten sitä voikin olla sellainen vaihe elämässä, että on niin syvälle pään omaan anaaliiin työntänyt ja velloo vaan emootioissa menemään? Ja toisilla -monillakaan- ei ole, ne on kai jotain syntymäviisaita.
Vai voisko olla niin että nuorempana olit avoimempi ja enemmän oma itsesi? Ei niitä suhteita aina niin nuorena muodostu. Toisilla ei ollenkaan, niin yksilöllistä kaikki. Jos tämän aikuisuuden identiteetin luotuasi sinua harmittaakin nyt pieleen menneet asiat? Jos olet yrittänyt sovittaa itseäsi johonkin yleisesti hyväksyttävään rooliin, lähde kävelemään heti. Ole täysin oma itsesi mutta muista hyvät käytöstavat ja sopeudu terveisiin arvoihin elämässäsi vaikkeivat ne niin itseä miellytä. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon liian läski sulle 😔 siks et tykkää. No enpä mä paljoa varmaa edes menettänyt.
Ihmisestä joko tykkää tai ei. Kilot on mitä on.
Ja ihmisillä on erilaisia makuja. Jos joku tykkää selkeästi erilaisista, niin en tiiä onko siinä oikein mieltä vaikka tykkäisikin ihmisenä jos ei kuitenkaan silleen viehäty.
Ei noille oikein mitään voi, surullista tietty kun osuu omalle kohdalle.Eri
Eikös sellaiset ihmiset sovi kavereiksi ja ystäviksi joista pitää? Sitten ne joista viehättyy ja joita kohtaan tuntee romanttista tai seksuaalista vetoa sopivat kumppaniehdokkaiksi?
Sopii joo, tai sopisi. Harmittaa kun on ollut elämän aikana pari minuun ihastunutta kaveria jonka kanssa on synkannut niin täydellisesti - siis kaikilla muilla tavoilla, paitsi seksuaalisesti. En vaan ole tuntenut fyysistä vetovoimaa.
Olisi ollut upeaa harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa.
Elämä ei tunnu aina reilulta. Ihmisiin on vain tutustuttava mutta eipä näihin kai ole yhtä vastausta.
Jos olisin vapaa, yrittäisitkö iskeä?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vapaa, yrittäisitkö iskeä?
En ole mikään iskijä. Yrittäisin tutustua kuitenkin lähemmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vapaa, yrittäisitkö iskeä?
En. Sinä vaan lähtisit mukaani.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vapaa, yrittäisitkö iskeä?
Etkö sitten ole?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vapaa, yrittäisitkö iskeä?
Juu, ainakin pyrkisin aktiivisesti lähelle. Minun pitäisi olla myös nopea, koska tuskin pysyisit pitkään sinkkumarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tajusin vasta paljon myöhemmin, että mun ihastukset nuorena oli pitkälti eri maailmoista. Turhaa energian tuhlaa ja niin turhaan hankkinut itselleen jonkun vääränlaisen ihmisen identiteetin.
Toisaalta sopii kyllä kuvioon, että vasta aikuisempana tajuaa ajatella ikään kuin ulkopuolelta ja näkee sen naurettavuuden oman pään seinään hakkaamisessa. En tajua miten sitä voikin olla sellainen vaihe elämässä, että on niin syvälle pään omaan anaaliiin työntänyt ja velloo vaan emootioissa menemään? Ja toisilla -monillakaan- ei ole, ne on kai jotain syntymäviisaita.
Vai voisko olla niin että nuorempana olit avoimempi ja enemmän oma itsesi? Ei niitä suhteita aina niin nuorena muodostu. Toisilla ei ollenkaan, niin yksilöllistä kaikki. Jos tämän aikuisuuden identiteetin luotuasi sinua harmittaakin nyt pieleen menneet asiat? Jos olet yrittänyt sovittaa itseäsi johonkin yleisesti hyväksyttävään rooliin, lähde kävelemään heti. Ole täysin oma itsesi mutta muista hyvät käytöstavat ja sopeudu terveisiin arvoihin elämässäsi vaikkeivat ne niin itseä miellytä. Tsemppiä.
Harmittaa joo vähän se miten pihalla on ollut, siis kehinyt sitä ulkopuolisen/vääränlaisen identiteettiä ihan turhaan.
Tää nykyinen olotila/identiteetti on aika sama mikä oli ennen tuota nuoruusvaihetta, olin minä kyllä silloinkin tavallaan oma itseni mutta osittain jossain pitkittyneen murrosiän pimennossa.
Ja todella pää pyllyssä tuon suhteen, että ihastuin palavasti johonkin eri maailmoista oleviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon liian läski sulle 😔 siks et tykkää. No enpä mä paljoa varmaa edes menettänyt.
Ihmisestä joko tykkää tai ei. Kilot on mitä on.
Ja ihmisillä on erilaisia makuja. Jos joku tykkää selkeästi erilaisista, niin en tiiä onko siinä oikein mieltä vaikka tykkäisikin ihmisenä jos ei kuitenkaan silleen viehäty.
Ei noille oikein mitään voi, surullista tietty kun osuu omalle kohdalle.Eri
Eikös sellaiset ihmiset sovi kavereiksi ja ystäviksi joista pitää? Sitten ne joista viehättyy ja joita kohtaan tuntee romanttista tai seksuaalista vetoa sopivat kumppaniehdokkaiksi?
Sopii joo, tai sopisi. Harmittaa kun on ollut elämän aikana pari minuun ihastunutta kaveria jonka kanssa on synkannut niin täydellisesti - siis kaikilla muilla tavoilla, paitsi seksuaalisesti. En vaan ole tuntenut fyysistä vetovoimaa.
Olisi ollut upeaa harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa.Elämä ei tunnu aina reilulta. Ihmisiin on vain tutustuttava mutta eipä näihin kai ole yhtä vastausta.
Olen aika huono ja laiska tutustumaan, niin vähän on sellaisia joiden kanssa viihtyy enemmänkin.
Joku kipinä siinä pitää olla että lähtee siihen, tai sitten jotenkin sattumalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tajusin vasta paljon myöhemmin, että mun ihastukset nuorena oli pitkälti eri maailmoista. Turhaa energian tuhlaa ja niin turhaan hankkinut itselleen jonkun vääränlaisen ihmisen identiteetin.
Toisaalta sopii kyllä kuvioon, että vasta aikuisempana tajuaa ajatella ikään kuin ulkopuolelta ja näkee sen naurettavuuden oman pään seinään hakkaamisessa. En tajua miten sitä voikin olla sellainen vaihe elämässä, että on niin syvälle pään omaan anaaliiin työntänyt ja velloo vaan emootioissa menemään? Ja toisilla -monillakaan- ei ole, ne on kai jotain syntymäviisaita.
Vai voisko olla niin että nuorempana olit avoimempi ja enemmän oma itsesi? Ei niitä suhteita aina niin nuorena muodostu. Toisilla ei ollenkaan, niin yksilöllistä kaikki. Jos tämän aikuisuuden identiteetin luotuasi sinua harmittaakin nyt pieleen menneet asiat? Jos olet yrittänyt sovittaa itseäsi johonkin yleisesti hyväksyttävään rooliin, lähde kävelemään heti. Ole täysin oma itsesi mutta muista hyvät käytöstavat ja sopeudu terveisiin arvoihin elämässäsi vaikkeivat ne niin itseä miellytä. Tsemppiä.
Harmittaa joo vähän se miten pihalla on ollut, siis kehinyt sitä ulkopuolisen/vääränlaisen identiteettiä ihan turhaan.
Tää nykyinen olotila/identiteetti on aika sama mikä oli ennen tuota nuoruusvaihetta, olin minä kyllä silloinkin tavallaan oma itseni mutta osittain jossain pitkittyneen murrosiän pimennossa.
Ja todella pää pyllyssä tuon suhteen, että ihastuin palavasti johonkin eri maailmoista oleviin.
Millaisiin miehiin ihastuit nuorena? Entä millaisiin nyt?
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt minusta romantikon.
Kuinka se romanttisuus käy sinusta ilmi?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vapaa, yrittäisitkö iskeä?
En yrittäisi. Vaan iskisin.
Sivusta naiselta vanhemmalle miehelle
Vielä jaksan sinua kaivata, koska rakastan sinua. Toivottavasti tunne hiipuu ajan oloon, niin ei tarvitse loppuelämää mahdotonta tavoitella.
Mä oon huono kaikessa mitä teen.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vapaa, yrittäisitkö iskeä?
Kyllä, antaisin mennä. Nytkin on vaikeaa pidätellä itseäni. Ehkä olet sen huomannutkin.
Tosin en tiedä olisiko meidän seksimieltymykset oikein kohdannut, voi olla ettei sitä seksuaalista kemiaa tosiaankaan oikeasti ollut.
Eli kaverina vain synkkausta.