En tiennyt koirien olevan näin työläitä

Olen jopa miettinyt nukkuvani eri huoneessa kuin mies ja koira, että saisin nukuttua. En pysty menemään töihin muuten. Ap

Koira pitää käyttää aamulla kunnon lenkillä jos se jää koko päiväksi yksin.

Mikä rotu teillä on ap?

Meillä taas pentu nukkuu suuren osan ajastaan päivällä ja yöt läpeensä. Kun on hereillä, sille annetaan huomiota läheisyyttä ja leikitään paljon, käydään lenkeillä ym. Millaiset päivät teillä on pennun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas pentu nukkuu suuren osan ajastaan päivällä ja yöt läpeensä. Kun on hereillä, sille annetaan huomiota läheisyyttä ja leikitään paljon, käydään lenkeillä ym. Millaiset päivät teillä on pennun kanssa?

Joo pentu kyllä nukkuu päivisin useammassa pätkässä. Nyt tosin ollut 7 lähtien täynnä energiaa eikä ole nukkunut...Toki silloin leikitään ja hellitään, kun on hereillä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä rotu teillä on ap?

Sheltti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä rotu teillä on ap?

Sheltti. Ap

Valitsin rodun sen perusteella, että pitäisi olla helppo koira ensikertalaiselle. Ja perhepiirissä on ollut shelttejä. Ap

Ystäväni, jolla on kolme lasta totesi, että yksikään lapsista ei ollut yhtä työläs kuin koiranpentu jonka he hankkivat lasten ollessa teini-ikäisiä. Hankin koiranpennun kolme vuotta sitten ja totesin ystäväni olevan oikeassa. Pennusta on myös paljon iloa. Sitä ei kannata unohtaa. Iloa on myös täysi-ikäisestä koirasta. Jos koira tuntuu vain työltä, kannattaa harkita siitä luopumista. Ei koira sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä rotu teillä on ap?

Sheltti. Ap

Valitsin rodun sen perusteella, että pitäisi olla helppo koira ensikertalaiselle. Ja perhepiirissä on ollut shelttejä. Ap

Tsemppiä! Perheellä on ollut sheltti ja oli melkoinen pakkaus pentuna mutta aikuisena oikea unelma. Todella kiltti ja ihmisystävällinen. Shelteissäkin toki voi olla luonnevikaisia mutta pääosin rotu on miellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, jolla on kolme lasta totesi, että yksikään lapsista ei ollut yhtä työläs kuin koiranpentu jonka he hankkivat lasten ollessa teini-ikäisiä. Hankin koiranpennun kolme vuotta sitten ja totesin ystäväni olevan oikeassa. Pennusta on myös paljon iloa. Sitä ei kannata unohtaa. Iloa on myös täysi-ikäisestä koirasta. Jos koira tuntuu vain työltä, kannattaa harkita siitä luopumista. Ei koira sovi kaikille.

En haluaisi luovuttaa, koska jossain sisimmässä tiedän, että vielä tämä helpottaa. Minulla rankka elämänvaihe ja paljon muutakin uutta niin ehkä siksi tämä pentu stressaa erityisesti. Harmi kun ei voi olla kuin tämän ensimmäisen viikon lomalla.

Mistä sitten tiedän meneekö tämä alku negatiivinen olo ohi vai eikö minusta vain ole koiran omistajaksi. :( Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä rotu teillä on ap?

Sheltti. Ap

Valitsin rodun sen perusteella, että pitäisi olla helppo koira ensikertalaiselle. Ja perhepiirissä on ollut shelttejä. Ap

Tsemppiä! Perheellä on ollut sheltti ja oli melkoinen pakkaus pentuna mutta aikuisena oikea unelma. Todella kiltti ja ihmisystävällinen. Shelteissäkin toki voi olla luonnevikaisia mutta pääosin rotu on miellyttävä.

Kiitos. Itsekin niitä aikuisia shelttejä nähtyäni olen vaikuttunut niiden rauhallisuudesta ja kiltteydestä. Tiedän, että pentu on pentu ja toivo elää kun ajattelen, että ehkä tästäkin tulee viekö ihan kunnon koira. Pennut nyt varmasti on tällaisia mitä olen nyt saanut kokea...Ap

Kunhan se tulee murrosikään, pentuajan rasittavuus unohtuu saman tien 😂

Meidän saksanpaimenkoira oli pentuna kuin piraija kiinni nilkoissa ja ranteissa. Mutta ei sitä kauaa kestänyt, loppui yks kaks. Kotona ei ole hajottanut mitään, oppi nopeasti sisäsiistiksi ja yöt ja yksinolo sujui hyvin alusta asti. Murrosikä oli välillä aika kaameaa, koiran kanssa piti tosissaan tehdä töitä. Nyt on kolmivuotias ja yhteiskuntakelpoinen rotunsa edustaja.

Mutta siis, pennut voi olla yllättävän rasittavia ja murrosiässä voi iskeä epätoivo. Se kuitenkin helpottaa ajan myötä, kunhan vaan on kärsivällinen. Tsemppiä vaan! Kyllä siitä vielä mallikelpoinen shelti tulee.

Nää jutut pistää miettimään, että onko koirat todella vain niitä varten, jotka ovat parisuhteessa, osa-aikatyössä, etätyössä, on iso perhe ja isoja lapsia jne, asuvat työpaikan vieressä. Miten kukaan muualla kokopäivätyössä käyvä voi ikinä hankkia koiraa?

Mua on kiinnostanut koiran hankinta pari vuotta jo, mutta olen lähinnä toimistolla töissä 8-16 plus työmatkat. Etänä voin olla kerran, kaksi viikossa. Lapsi alkaa olla iso ja voisi ulkoiluttaa koiraa koulun jälkeen. Mutta aika hankalalta tuntuu, ei taida tulla meille ainakaan pentukoiraa...

Vierailija kirjoitti:

Kunhan se tulee murrosikään, pentuajan rasittavuus unohtuu saman tien 😂

Meidän saksanpaimenkoira oli pentuna kuin piraija kiinni nilkoissa ja ranteissa. Mutta ei sitä kauaa kestänyt, loppui yks kaks. Kotona ei ole hajottanut mitään, oppi nopeasti sisäsiistiksi ja yöt ja yksinolo sujui hyvin alusta asti. Murrosikä oli välillä aika kaameaa, koiran kanssa piti tosissaan tehdä töitä. Nyt on kolmivuotias ja yhteiskuntakelpoinen rotunsa edustaja.

Mutta siis, pennut voi olla yllättävän rasittavia ja murrosiässä voi iskeä epätoivo. Se kuitenkin helpottaa ajan myötä, kunhan vaan on kärsivällinen. Tsemppiä vaan! Kyllä siitä vielä mallikelpoinen shelti tulee.

Kiitos tsempistä ja neuvoista ja infosta. Sen voimalla tätä ehkä jaksaa kun miettii että aikansa tätäkin vaihetta vain kestää. Pakkohan tän on Ohi mennä. Ei kai kukaan muuten koiria edes hankkisi tai useampia vielä. :D Ap

Yöt pennun kanssa ovat rankkoja alkuun, kun niillä ei ole meille sopivaa vuorokausirytmiä. Ne ovat eläneet muiden pentujen kanssa, joten leikkikaveri on löytynyt aina kun pentu on herännyt, kellonajasta viis.

Minulla on ollut useita pentuja (toimin kotihoitajana elsu-yhdistykselle) ja joidenkin pentujen kanssa vuorokausirytmiä saa hakea kauemmin kuin muiden kanssa. Teen pennulle aina oman paikan, jossa se saa olla rauhassa ja tuen tätä paikalle rauhoittumista antamalla esim. kongin tai jonku muun puuhasteltavan pennulle. Kaluaminen on koiralle luontaista toimintaa ja ihan tutkitustikin rauhoittaa koiraa.

Töihin paluu on varmasti rankkaa huonojen yöunien jälkeen (tiedän kokemuksesta), mutta hyvä vaan että rytminne normalisoituu. Se auttaa pentuakin sopeutumaan siihen ja voi ehkäistä eroahdistusta, mikäli yksinolot alkavat riittävän nopeasti.

Mulla oli sama kun hankin ekan koiran. Ekat 4 kuukautta meillä oli kädet ja jalat ihan verillä kun se raateli niillä terävillä pienillä hampaillaan. Ei myöskään nukkunut öisin vaan vinkui ja itki. Ei millään osannut yksin rauhoittua vaan huusi vaikka koko yön. Naapurisovun takia silittelin sitä joka ilta parin tunnin verran kunnes nukahti ja sitten hiivin itse nukkumaan. No sehän heräsi joka yö jossain vaiheessa ja pissasi pentualustan viereen. Heräsin luuttuamaan parkettia aamuyöstä kuukausia. Tulin ihan vainoharhaiseksi ja näin olemattomia lätäköitä ja kuulin päässäni lorinaa. Varmaan johtui univelasta.

Siinä noin 4 kuukauden iässä kuitenkin helpotti sen verran, että pentu osasi jo pieniä hetkiä olla rauhassa rapsuteltavana ilman puremista ja vinkumista. Alkoi myös vähitellen vähentää sisälle tarpeiden tekoa. Ei tapahtunut enää ihan joka yö (tosin vaati sen, että eka aamu-ulkoilu oli viideltä aamulla, sitten pari tuntia vielä unta ja uudestaan). Siinä vähitellen yhdessä opittiin.

Teini-ikä onkin sitten asia erikseen ja monta kertaa mietin, että tuo koira ei ole normaali ja ties mitä, mutta kyllä siitä lopulta ihana koira kasvoi. Siihen, että elämä oli edes suurimmaksi osaksi mukavaa koiran kanssa tosin meni 2 kokonaista vuotta. Mutta senkin jälkeen kehitys jatkui ja nyt 5-vuotiaana koirassa ei oikeastaan huonoja puolia olekaan. Ja olen onnellinen, että jaksoin sen vaikean pentuajan ja nuoruuden.

Jos ensimmäinen pentu on vaikea, niin se on oikeasti rankkaa, koska kaikki on itselle muutenkin uutta. Nämä Kannattiko ottaa koira jos halusit vaan lelun!!! eivät ymmärrä, että koiria on erilaisia ja joillekin vaan sattuu se hankala tapaus ensimmäiseksi koiraksi. Vaikka olisi helppoa rotua oleva pentu. Ei sellaiseen voi osata varautua jos lähipiirin koirat on olleet helppoja.

Tsemppiä ap, kyllä siitä vielä hyvä koira tulee!

Kyllä, myös minulle tuli yllätyksenä että vauvat olivat pala kakkua verrattuna koiranpentuun. Nyt reilu 2 v. alkaa loputon kasvatus ja koulutus näyttäytymään vasta, eka vuosi oli tosi rankka. En silti kadu koiran hankintaa, pentu on myös antanut paljon mutta välillä olin tosi poikki.

Minulla on ollut yli 30 vuotta yhtäjaksoisesti koiria. On tullut nähtyä sitä pentuaikaa. Oikeastaan yksi pentu on ollut villi tapaus ja muut rauhallista sorttia. 

Öisin heräily tosiaan verottaa pitemmän päälle. Kannatan sitä, että nukkuisit korvatulpat korvissa, ja sovit miehen kanssa, että hän hoitaisi pennun tarpeet ne yöt.

Toinen asia joka tuli mieleen on se, että koirat rakastaa rutiineja. Onko teillä jo sovitut rutiinit?

Kolmas mikä tuli mieleen, että oliko tämä nyt joululahjaksi otettu? En yritä ilkeillä, vaan kysyn rehellisesti.

Niin siitä villistä tapauksesta, joka meillä on, niin se alkoi rauhoittua tuossa viiden vuoden iässä. Jotkut vitsaili, että kyllä se rauhallisemmaksi muuttuu 10 vuoden päästä.

On minulla ollut tottelevaisuuden perikuva yksi koira. Totteli kaikki käskyt. Tosi fiksu koira, joka kuoli sitten vanhuuteen. Se tuli kolmen kuukauden iässä meille, ja nukkui ekasta yöstä alkaen vieressäni sinne kuolemaansa saakka. Tällaisen erikoisihanan koiran saaminen on ollut varmasti ainutkertainen tapaus minun kohdalla. Sitä vaan tuumasin, että minkäsorttinen tapaus kellekin sattuu tulemaan, on vaikea ennustaa. 

Kommentoijalle 156, joka kuuli lorinaakin univelasta johtuen terveiset vaan, että minua kyllä aidosti nauratti. Hauskasti kirjoitettu. Ymmärrän hyvin univelkaisia. Itse olen joutunut pitämään niitä korvatulppia kuorsaavan miehen takia ja lopulta nukkumaan eri huoneessa kroonisen univelan takia. Nyt on jo paremmin.

Tsemppiä tosiaan aloittajalle, ja uudelle perheenjäsenelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kasvattaja huomannu, ettei teistä oo koiran omistajaks

Mistä se kasvattaja sen huomaisi? Ap

Eks kattonu pentulivee 😉

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut yli 30 vuotta yhtäjaksoisesti koiria. On tullut nähtyä sitä pentuaikaa. Oikeastaan yksi pentu on ollut villi tapaus ja muut rauhallista sorttia. 

Öisin heräily tosiaan verottaa pitemmän päälle. Kannatan sitä, että nukkuisit korvatulpat korvissa, ja sovit miehen kanssa, että hän hoitaisi pennun tarpeet ne yöt.

Toinen asia joka tuli mieleen on se, että koirat rakastaa rutiineja. Onko teillä jo sovitut rutiinit?

Kolmas mikä tuli mieleen, että oliko tämä nyt joululahjaksi otettu? En yritä ilkeillä, vaan kysyn rehellisesti.

Niin siitä villistä tapauksesta, joka meillä on, niin se alkoi rauhoittua tuossa viiden vuoden iässä. Jotkut vitsaili, että kyllä se rauhallisemmaksi muuttuu 10 vuoden päästä.

On minulla ollut tottelevaisuuden perikuva yksi koira. Totteli kaikki käskyt. Tosi fiksu koira, joka kuoli sitten vanhuuteen. Se tuli kolmen kuukauden iässä meille, ja nukkui ekasta yöstä alkaen vieressäni sinne kuolemaansa saakka. Tällaisen erikoisihanan koiran saaminen on ollut varmasti ainutkertainen tapaus minun kohdalla. Sitä vaan tuumasin, että minkäsorttinen tapaus kellekin sattuu tulemaan, on vaikea ennustaa. 

Kommentoijalle 156, joka kuuli lorinaakin univelasta johtuen terveiset vaan, että minua kyllä aidosti nauratti. Hauskasti kirjoitettu. Ymmärrän hyvin univelkaisia. Itse olen joutunut pitämään niitä korvatulppia kuorsaavan miehen takia ja lopulta nukkumaan eri huoneessa kroonisen univelan takia. Nyt on jo paremmin.

Tsemppiä tosiaan aloittajalle, ja uudelle perheenjäsenelle.

Ei ollut joululahja vaikka meille jouluna tulikin. Pitkään ollaan koiraa mietitty ja nyt tutun kautta saatiin tietää tästä yhdestä vapaasta pennusta. Jo noin vuosi sitten olen kysellyt pentuja kenneleistä, mutta ei ole tärpännyt. Kova on koirabuumi. Olin tietoinen, että koiranpentu on rankkaa vahdittavaa, mutta silti tämä yllätti. Kukaan koiranomistaja ystäväni ei tällaisesta ole puhunut. Tietysti syytän itseäni, että otin koiran ja poden tällaisia ajatuksia. Kiitos kuitenkin rohkaisusta ja jotenkin sisimmässäni uskon, että hyvä normaali koira tästä tulee. Olen vain kova jännittäjä ja stressaavaa ja herkkä tyyppi niin ehkä siksi

myös reagoin näin voimakkaasti tähän elämänmuutokseen. Ap