Millaisella ihmisellä on joku 500 000 - 1000000 omaisuus?

Asunto vai pelkkä käteiskassa?

Ihan olen omilla palkkatuloillani tienannut noin 500 000 euron omaisuuden. Olen nelikymppinen yhden lapsen vanhempi ja tehnyt ahkerasti töitä. Ilman avioeroa olisin varmasti varakkaampi, mutta parempi näin.

Eikö se ollut joku akateemikko, joka oli kerännyt hurjan omaisuuden vain elämällä erittäin säästeliäästi?

Ja hesarissakin oli juttu jostain tavallisesta duunarista, jolla kuollessaan oli useampia sijoitusasuntoja.

'Elää köyhänä, kuolee rikkaana', on yksi sanonta.

Itse ajattelen, olisin yhdellä mittarilla onnistunut elämässäni, jos minulta ei jäisi kovin paljon perittävää (mahd riideltävää) omaisuutta. Jos onnistuisi käyttämään ja jakamaan omaisuuttaan eläessään. En tiedä, miten onnistuu, kun usein tekee mieli säästää 'pahan päivän varalle'.

semmosella, joka ei tartte joka viikko uusua vaatteita ja muutaman kerran vuodessa lomaile jossain päin maailmaa

Puoli miljoonaa meni rikki tänä vuonna. Ihan säästämälla on kertynyt, vasta pari vuotta sitten uskalsin alkaa sijoittamaan. Ikävuodet 25-35 olin keskipalkkaisessa työssä, viimeiset viisi vuotta hyvin palkattu kun muutin suomesta pois. Noin vajaa puolet omaisuudesta kertyi tuolloin 25-35, loput viimeisen viiden vuoden sisään.

Sijoitettuna nyt 300 tonnia, asuntojen hintojen kehitystä odottaa reilu 200 tonnia (tällä hetkellä sillä ei saa täältä edes yksiötä, mutta alue on yksi isoimpia kupla-spekuloituja Euroopassa, joten olen toiveikas hintojen tippumisen suhteen).

Omat "vinkit" on ettei tee lapsia, asuu niin ettei auto ole pakollinen, ja ennen kaikkea valitsee ammatin niin että on mahdollisuus hyvään palkkaan ja muuttoon suomesta pois. Suomen palkkatasolla ja verotuksella olisin useamman sata tonnia köyhempi.

Ahneella.

Vierailija kirjoitti:

Ahneella.

Kumpi on ahne? Se, joka säästää, vai se, joka laittaa kaiken samantien menemään?

Nro 24 tarkentaa, että tienaan alle suomalaisen keskitulon, ja minulla on kolme lasta, joiden kohdalla en erityisesti pihistele menoissa.

Muilta osin olen kuitenkin säästäväinen. Nelikymppiseksi omaisuutta on ehtinyt kertyä jo jonkin verran.

En oikein ymmärrä sitäkään, että joku on koko elämänsä tosi pihi ja kerryttää vain varallisuutta. Tunnen tällaisen henkilön ja hänellä ei ole edes lapsia...

Hän on itse aikoinaan saanut lahjaksi sekä asunnon että kesähuvilan. Hänellä ei koskaan ole ollut tietääkseni mitään lainoja. Ei nuorenakaan. Ollut keskituloisessa ammatissa koko työuran (ei ikinä työttömänä, akateeminen henkilö)  ennen eläkkeelle jääntiään eikä käsittääkseni käytä rahaa kyllä paljon mihinkään... Harrastaa sijoittamista.

Tai no ainoa heikkous taitaa olla hänellä, että joskus käy ravintolassa syömässä tai ostaa ruokakaupasta jotain vähän laadukkaampaa ruoka-ainetta.

Ei matkustele juurikaan eikä harrasta mitään kallista.

Kerran hänellä meni pesukone rikki, joku 20v vanha varmaan. Hän purki sen koneen itse osiin omassa asunnossaan ja korjasi sen. Tähän meni monta päivää ilmeisesti. Mutta hän oli tosi innoissaan ettei tarvinnut ostaa uutta pesukonetta. Ekologisesti tosi ihailtavaa kyllä ettei koko ajan ole ostelemassa uutta mutta en tiedä onko ekologisuus hänelle minkäänlainen motiivi kylläkään...

Tuo millin raja menee hänellä kyllä varmaan ihan heittämällä rikki.

Tuet sijoittamalla pääsee helposti noihin summiin ja tukia saa edelleen, poislukien toimeentulotuki.

Toi elää köyhänä, kuolee rikkaana kyllä osuu moniin vastaajiin. Itse preferoin elämistä rikkaana ja kuolemista rikkaana myös. Annetaan lapsille sama saamisen kokemus, mikä itsellä ja nautitaan siitä, millaista on, kun on paljon.

Se olisi minusta täysin arvoton ratkaisu, että elä köyhänä, kuole rikkaana!

Sukulaiseni on tosi saita. Säästää ja säästää.

Lapsena kärsimme nälkää, tärkeintä oli se säästäminen.

Sukulainen syö vain puuroa ja ilmaista leipää.

Sellaisella joka osti 90-luvulla asunnon 100000€ hintaan hyvältä paikalta ja vaihtoi sen vuonna 2008 isompaan edelleen hyvällä sijainnilla.

En nyt sitten tiedä onko loppujenlopuksi kauhean varakasta elämää, kun se varallisuus on tosiaan kiinni siinä omassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneella.

Kumpi on ahne? Se, joka säästää, vai se, joka laittaa kaiken samantien menemään?

Se, joka ei osaa luopua omaisuudestaan eläessään.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä sitäkään, että joku on koko elämänsä tosi pihi ja kerryttää vain varallisuutta. Tunnen tällaisen henkilön ja hänellä ei ole edes lapsia...

Hän on itse aikoinaan saanut lahjaksi sekä asunnon että kesähuvilan. Hänellä ei koskaan ole ollut tietääkseni mitään lainoja. Ei nuorenakaan. Ollut keskituloisessa ammatissa koko työuran (ei ikinä työttömänä, akateeminen henkilö)  ennen eläkkeelle jääntiään eikä käsittääkseni käytä rahaa kyllä paljon mihinkään... Harrastaa sijoittamista.

Tai no ainoa heikkous taitaa olla hänellä, että joskus käy ravintolassa syömässä tai ostaa ruokakaupasta jotain vähän laadukkaampaa ruoka-ainetta.

Ei matkustele juurikaan eikä harrasta mitään kallista.

Kerran hänellä meni pesukone rikki, joku 20v vanha varmaan. Hän purki sen koneen itse osiin omassa asunnossaan ja korjasi sen. Tähän meni monta päivää ilmeisesti. Mutta hän oli tosi innoissaan ettei tarvinnut ostaa uutta pesukonetta. Ekologisesti tosi ihailtavaa kyllä ettei koko ajan ole ostelemassa uutta mutta en tiedä onko ekologisuus hänelle minkäänlainen motiivi kylläkään...

Tuo millin raja menee hänellä kyllä varmaan ihan heittämällä rikki.

Voi hyvin olla, että tuttavasi ei koe luopuneensa yhtään mistään.

Toisille ihmisille rahan kuluttaminen (tai sillä saatavat tavarat/kokemukset) eivät tuo samanlaista euforian tunnetta kuin toisille. Siinä ei ole mitään epätavallista.

No, eihän tuohon tarvii kuin 2 asuntoa kasvukeskuksessa.

Mulla noin 900000. Miehelläni on saman verran, Pari vuotta sitten oli enemmänkin omaisuutta, mutta korona aika oli miehen työlle ja firmalle tuhoisa ja tuin häntä osalla omasta omaisuudestani.

Olen köyhien vanhempien lapsi, joten perintöä tuosta on parin kymmenen tuhannen tuottamaton talo maalla. Omaisuus on tehty niin, että pari kymmentä vuotta tein kahta työtä yhtä aikaa, toista palkkatyössä ja toista yrittäjänä eri alalla, säästin kaikessa ja sijoitin yritykseen tai sen velkojen maksuun kaiken (tmitä ai vähän enemmän kuin) voin. Eli se on mahdollista, jos olet valmis pitkäjänteisesti ja sitkeästi kuluttamaan itsesi loppuun.

Ihan helposti. Ostin yksiöni melkein velaksi 24-vuotiaana. Naimisiin menin kuusi vuotta myöhemmin miehen kanssa, jolla oli sama tilanne. Myytiin asunnot, ostettiin kolmio, myöhemmin suurempi kolmio, neliö, välillä oli lapsivaihe ja omakotitalo, nyt asutaan uudestaan keskustassa kaksin 85m2, hinta-arvio yli 700.000€. Ei enää asuntolainaa.

20 vuotta sitten rakennettiin saunamökki Lohjanjärven rannalle. Siitä muutama vuosi ja oli päämökin vuoro. Nyt jos paikka pantaisiin myyntiin, olisi hintalappu jossain 350.000 tienoilla. Kumpikin on saanut perintönä kaksion, toinen on Espoossa, toinen Helsingissä. Lisäksi ollaan sijoitettu osakkeisiin ja rahastoihin. Kun lasketaan kaikki yhteen, on yhteensä n.1.7 miljoonaa. DI ja FM

Huijaamalla. Veroja kiertämällä.

Vierailija kirjoitti:

Asunto vai pelkkä käteiskassa?

Yleensä tällaisissa keskusteluissa tarkoitetaan nettovarallisuutta, eli varat miinus velat.