Lue keskustelun säännöt.
Lastani masentaa, kun serkuilla paremmat arvosanat todistuksessa
28.12.2022 |
Ollaan vanhempien kesken sovittu, ettei arvosanoista puhuta. Mutta lapset kuitenkin keskenään puhuvat, eikä siskon lapset osaa olla kertomatta, kun oma lapseni kysyy. Mitä tälle voi tehdä? Siskon mielestä olisi epäluonnollista pakottaa lapset vaikenemaan, jos asiasta keskenään jutustelevat.
Kommentit (205)
Ottaisin yhteyttä erityisopettajaan asian selvittämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko älykkyysosamäärä testattu?
No tätähän sitä lähdetään AP:n kertoman kaltaisessa tilanteessa ensimmäisenä selvittämään. Tai ehkei sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko älykkyysosamäärä testattu?
No tätähän sitä lähdetään AP:n kertoman kaltaisessa tilanteessa ensimmäisenä selvittämään. Tai ehkei sittenkään.
Veisin yksityiselle spykiatrille testiin. Näin selviää onko jotain tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää! Ap:n kaltaiset vanhemmat pilaavat lapsensa tulevaisuuden. Entä sitten, kun se todellinen maailma tulee vastaan?
Kukaan ei halua pilata mitään, kaikkein vähiten vanhempi lapsensa tulevaisuutta. Mutta luulen ap:n olevan nyt tilanteessa, jossa he eivät tiedä miten edetä lapsen kanssa. Suojellako lasta ulkoa päin tulevilta ärsykkeiltä, jotka selvästi satuttavat lasta vai antaako hänen ottaa vastaan pettymyksiä ja kärsimyksiä vaikka lapsi menee tolaltaan.
Minusta tuo herkkyys ja tolaltaan meneminen mistä ap kertoo kuulostaa erikoiselle, samoin se, ettei lapsella ole kavereita (vaikeuksia luoda kaverisuhteita ja olla ikäistensä seurassa?), ja mahdollisia oppimisvaikeuksia. Tämä lapsi ei tarvitse enempää kuormaa ja pettymyksiä vaan ulospääsyä tilanteesta, työkaluja ja luottoa itseensä.
Luottoa itseensä on pitkälti ominaisuuksien tiedostamista. Karhunpalvelus on taas kehua lasta katteettomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää! Ap:n kaltaiset vanhemmat pilaavat lapsensa tulevaisuuden. Entä sitten, kun se todellinen maailma tulee vastaan?
Kukaan ei halua pilata mitään, kaikkein vähiten vanhempi lapsensa tulevaisuutta. Mutta luulen ap:n olevan nyt tilanteessa, jossa he eivät tiedä miten edetä lapsen kanssa. Suojellako lasta ulkoa päin tulevilta ärsykkeiltä, jotka selvästi satuttavat lasta vai antaako hänen ottaa vastaan pettymyksiä ja kärsimyksiä vaikka lapsi menee tolaltaan.
Minusta tuo herkkyys ja tolaltaan meneminen mistä ap kertoo kuulostaa erikoiselle, samoin se, ettei lapsella ole kavereita (vaikeuksia luoda kaverisuhteita ja olla ikäistensä seurassa?), ja mahdollisia oppimisvaikeuksia. Tämä lapsi ei tarvitse enempää kuormaa ja pettymyksiä vaan ulospääsyä tilanteesta, työkaluja ja luottoa itseensä.
Luottoa itseensä on pitkälti ominaisuuksien tiedostamista. Karhunpalvelus on taas kehua lasta katteettomasti.
Emäkarhunpalvelus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon autat lastasi valmistautumaan kokeisiin? Muistutatko lukemisesta ja kuulusteletko koealueen? Montako päivää ennen koetta aloitatte?
Lapseni on viidennellä ja esim. lukuaineiden kokeisiin muistutan lukemisesta kenties jo edellisenä viikonloppuna. Koealueet on jo niin pitkiä, että kuulustelen kaksi päivää ennen koetta. Uudestaan kertauksena päivää ennen. Lukuaineiden koealueen luen usein myös iltasaduksi kokeen viikolla. (Normaalisti luemme seikkailukirjoja yms iltaisin.)
Vitosen saaminen kokeista kertoo minulle, että ei ole lainkaan valmistauduttu. Ehkä lapsi ei osaa valmistautua itsenäisesti ilman aikuisen muistutusta ja apua. Kokeilkaa tätä kuulustelua kotona, ennen mitään muita toimia. Jos lapsi on jo jäänyt jälkeen jossain aineissa, niin seuraisin myös läksyjen tekemistä ja niiden sisältöä, ja neuvoisin asioissa joista huomaan ettei lapsi vaikkapa osannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Niin, eipä ne ikätoveritkaan jaksa tuollaista draamakuningatarta. Lapsilla riittää valittavaksi asti tervepäisempiä ja iloisia kavereita. Eivät he tarvitse mihinkään tuollaista kaikesta itkijää, jonka kanssa pitää hiipiä varpaillaan ja varoa koko ajan, ettei parku taas ala. Ei ole mikään ihme, ettei lapsellasi ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sepä siinä onkin kun ei ole oikein mitään juttua, josta lapsi tykkäisi tai jossa olisi "hyvä". Harrastuksista ei ole ollut innostunut. Kerrotaan kyllä että parhaansa tekeminen riittää. Oppimisen ongelmista en osaa sanoa mutta pelkään että mahdolliset tuki toimet aiheuttaisibat lapselle vielä voimakkaammin sen tunteen, että hän on jotenkin viallinen. Ap
Auta armias, millaiset ihmiset lapsia tekevätkään! Sinä et halua auttaa lastasi, mutta kukaan muukaan ei saa auttaa.
Tiedätkö mitä? Lapsia ei tule tehdä, jos ei ole mitään ymmärrystä lapsen parhaasta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapselle mitään tukitoimia, ettei tule paha mieli. ''ollaan siloteltu tietä'' apua mitä mä just luin?!
Niinpä. Leikitään, että lapsella ei ole mitään ongelmia, niin ne varmaan katoavat sillä.
Tiedän tuollaisia lapsia. Ovat yläkoulussa jo aivan pihalla ja aikuisina psykiatrisessa hoidossa, kun eivät saa vanhempien vastustuksen vuoksi mitään apua ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin kevätlukukausi alkaa, soita luokan muille vanhemmille ja muistuta vertailun vahingollisuudesta.
Tai sitten kotona halaat lastasi, kannustat kevään koulunkäyntiin, menette ulos heittelemään lumipalloja ja sen jälkeen katsotte leffan.
Voi että kun vituttaa nämä palstan kaikkitietävät moralisoijat. Helppo huudella miten pitäisi toimia, kun ei ole itse AP:n saappaissa. Voimia AP:n perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
No, sitten itkee nyt eikä somessa aikuisena, kun kaikki tuöt ahdistaa
Niinpä. Tässä ap:lle varoittava esimerkki etusivulta: https://www.vauva.fi/keskustelu/4361153/sosiaalisten-tilanteiden-pelko-….
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä siinä onkin kun ei ole oikein mitään juttua, josta lapsi tykkäisi tai jossa olisi "hyvä". Harrastuksista ei ole ollut innostunut. Kerrotaan kyllä että parhaansa tekeminen riittää. Oppimisen ongelmista en osaa sanoa mutta pelkään että mahdolliset tuki toimet aiheuttaisibat lapselle vielä voimakkaammin sen tunteen, että hän on jotenkin viallinen. Ap
Auta armias, millaiset ihmiset lapsia tekevätkään! Sinä et halua auttaa lastasi, mutta kukaan muukaan ei saa auttaa.
Tiedätkö mitä? Lapsia ei tule tehdä, jos ei ole mitään ymmärrystä lapsen parhaasta.
Lapsia ei tehdä, vaan saadaan. Ovat Jumalan lahjoja, joita ei anneta keille tahansa.
Ap:n lapsi tarvitsee psykiatrin apua ja kiireesti. Ei ole tervettä eikä normaalia tuollainen. Mutta todennäköisesti tämä aloitus on provo.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapsi tarvitsee psykiatrin apua ja kiireesti. Ei ole tervettä eikä normaalia tuollainen. Mutta todennäköisesti tämä aloitus on provo.
Kyllä tuollaisia lapsia on ihan oikeasti, valitettavasti. t. sosiaalityöntekijä
Tottakai lapset vertailevat arvosanojaan. Aikuiset voivat auttaa lohduttamalla että jokainen on jossain hyvä, eikä kaikkea osaamista mitata kouluarvosanoin. Voi olla vaikka hyvä ja empaattinen kaveri, voi olla kekseliäs, voi olla taitava korjaamaan ja rakentelemaan, voi olla huumorintajuinen, avulias ja vaikka mitä hyviä ominaisuuksia omaava. Lisäksi voi painottaa, että asioita voi harjoitella ja oppia lisää, ja riittää että tekee parhaansa. Koulu on tärkeä, ja pitää toki ottaa tosissaan, mutta se on silti vain yksi elämän osa-alue. Lapsella ei saa olla tunne, että hän on tärkeä ja rakas vain osaamisensa ja onnistumisensa kautta, vaan ihan omana itsenään.
Onko älykkyysosamäärä testattu?