Mitä asioita et ikinä tekisi ammatissasi/työssäsi nähtyjen asioiden vuoksi?
Tällaisia kiertää Instagramissa lähinnä terveydenhuollon ihmisten kertomina, mutta näitä on mielenkiintoista kuulla muutenkin!
Olen sosiaalityöntekijä enkä ikinä suostuisi järjestelyyn, jossa puolisoni hoitaa (tai "hoitaa", sehän tässä on riskinä) kaikki perheemme raha-asiat eikä minulla ole mitään tietoa siitä, millä tolalla asiat ovat. Parhaissa tapauksissa näissä on vielä ainoastaan yhteinen tili, ei omia tilejä kuin korkeintaan sillä asioita huonosti hoitavalla osapuolella. Ei ole ihan yksi tai kaksi tapausta, kun jonkun säntillistä elämää elävän henkilön palkat ja etuudet on pelattu tai pyöritetty ties mihin hämäriin säätöihin ja asumiskulut, vakuutukset, sähkölaskut ja jopa lasten harrastukset jääneet maksamatta.
Kommentit (642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi alle 2-vuotiasta päiväkotiin.
Jonkun äidin vaan on pakko laittaa lapsi hoitoon jopa 9 kk ikäisenä, kun rahaa perheen elättämiseen ilman työntekoa ei kertakaikkiaan ole.
Ei sillä, että itse olisin laittanut. Menin töihin, kun lapsi oli 3,5 -vuotias. Tuttavaperheen lapsi meni hoitoon 9 kk ikäisenä ja oppi ensimmäisenä hoitopäivänä syömään itsenäisesti.
Jep, oli varmaan pakko, kun kukaan ei ehtinyt lasta auttaa.
Terv.lastenhoitaja
En pakottaisi lastani opiskelemaan jotain, jota hän ei halua. Esim. pakottaisi lukioon, vaikka haluaa lähihoitajaksi. Tai pitäisi vain tietyn tasoista koulutusta ok:na (meidän lapsi menee yliopistoon, meidän suvussa kaikki ovat rakennusalalla).
Enkä vaatisi lasta suoriutumaan lukiossa täydellisesti kaikissa aineissa. Esim. jos suunnitelmana on mennä yliopistoon lukemaan matikkaa, aikomus kirjoittaa matikka, fysiikka, äikkä ja kieliä, niin ihan sama, mikä jonkun pakollisen psykologian kurssin arvosana on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan antais pienten , päiväkoti-ikäisten lasten pelata nettipelejä, katsoa tiktokkia ym.
En edes hankkisi heille kännykkää jolla pääsee nettiin. Lasten aivot eivät pysty kaikkea soopaa mitä näistä tulee käsittelemään.
Olen nähnyt surullisia seurauksia ,jossa 4-6 vuotiaat tarvitsevat psykiatrin apua ,koska pää on näistä niin sekaisin. Mm. aggressiivisuus ja puheet ovat aivan järkyttäviä niin aikuisia kuin muita lapsia kohtaan.T.Päiväkodin ope
Nostaisin tuon ikärajan 10 vuoteen. Sitä ennen ei lapsille nettiä tai kännykkää. Ehkä muumivideoita tai Pikku kakkosta tunti pari viikossa, kun lapsi täyttää 5 vuotta. T. opetusalalla työskentelevä
Tämä menee kyllä jo vainoharhaisuuden puolelle. Omat lapseni katsovat mielellään YouTubesta englanninkielisiä videoita, joissa lapset harrastavat yms. Nyt omat lapseni ovat oppineet englantia ja ovat innoissaan liikunnallisista asioista. Ei kannattaisi demonisoida vaan opettaa käyttämään oikein valvonnan alla.
En polttaisi tupakkaa, niin monta entisiä tupakoitsijoita hoitanut jolla keuhkoautaumatauti tai keuhkosyöpä.
-Lähihoitaja
Mielenkiintoinen ilmiö tuo, että päiväkodissa työskentelevät eivät laittaisi lapsiaan pvkotiin. Ei tästä montaa vuotta ole, kun tutkittiin, että mitä aiemmin pvkodin aloittaa, niin sitä sosiaalisempi, reippaampi ja kaikin puolin pärjäävämpi lapsesta tulee. Tokikin tässä varmaan painaa sosioekonomiset asiat eli huono-osaisemmat tekevät enemmän lapsia ja ovat kotihoidossa eivätkä saa kotona riittävästi virikkeitä.
Olen vuosien ajan käynyt lounaalla läheisessä kauppakeskuksessa, ja muiden lounaalla olijoiden lisäksi kauppakeskus on siihen aikaan täynnä ilmeisesti kotiäitejä lapsineeen. Ja ihan harvaa poikkeusta lukuunottamatta lapset/taaperot istuvat rattaissaan kännykkä tai tabletti kädessä. Tai sitten ne juoksentelevat pikkuruisessa leikkialueessa. Huuto on kovaa, kauppakeskuksen meteli on kovaa. Ilmeisesti se on lapsilisän maksupäivä silloin, kun meno on lähes karnevaalista. Vaikka en ole varhaiskasvatuksen asiantuntija (sosionomin koulutus kyllä löytyy), niin on vaikea ymmärtää, että miten se päiväkoti on pahempi lapselle, kuin nuo kauppakeskuksessa vietetyt päivät. Päiväkodeista puhutaan muutenki lähes kauhutaloina, mikä on surullista, koska ne jotka tukea kasvatukseen tarvitsevat eivät näe ja kuule varhaiskasvatuksen hyvistä puolista.
Nykyinen työni on myyntipuolella ja siitä oppineena en osta mitään turhaa. Pakkausjätteen määrä on jotain käsittämätöntä kaikesta tavaramäärästä puhumattakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan yrittäisi itsem urhaa parasetamolilla.
Miksi et?
Et menehdy heti ja saatat olla muutaman päivän ihan kunnossa mutta pian alkaa hirveät tuskat kun maksa sanoo poks. Tuskat on tosiaan sellaiset, että kovan kivunlievityksenkin jälkeen et voi esim. pitää lakanaa vatsasi päällä. Voit kitua useammankin päivän.
Muistathan, että parasetamolia otetaan vain ohjeiden mukaan ja EI IKINÄ alkoholin nauttimisen lomassa EIKÄ IKINÄ krapulaan!
Ibuprofeenilla esim. buranalla tehty yritys aiheuttaa puolestaan sisäisiä verenvuotoja ja jopa verisyöksyjä.
Yleinen nyrkkisääntö on, että mitään särkkäreitä ei kannata käyttää "itse-eutanasiaan" ellei halua pitkitettyä ja tuskallista kokemusta.
En ostaisi irtokarkkeja kaupasta kun tiedän miten ne laatikot 'putsataan'. Rätti esin ulkopuoliseen pyyhintään ja samalla rievulla laatikon sisäpuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vältän autoilua koska tiedän kuinka moni ajaa päihtyneenä.
Eilen palsta oli menossa kiinni ja jäi viesti alkutekijöihinsä. Olen rikosseuraamustyöntekijä, ja suuri osa asiakkaista erityisesti yhdyskuntapalvelussa on alkoholi- tai huumeratin ajaneita. Ette oikeasti usko miten sekaisin tuolla moni ohjailee ajoneuvoa. Valitsen vapaa-ajalla ja työmatkoillakin kaikista mieluiten junan. Vaikka kuinka ajaisit itse taitavasti, voi joku töräyttää sinua päin tuhannen päissään. Ja heitä on paljon. Läheskään jokaista päihtyneenä ajavaa ei poliisi tavoita, pitää tehdä räikeitä ajovirheitä että huomio edes kiinnittyisi. Ja yksittäinen henkilö ajaa päihtyneenä tilastollisesti ajateltuna kymmeniä kertoja ennen kuin jää siitä kiinni. Lapsiani olen valistanut siitä miten tarkkana pitää liikenteessä olla ja suojatielläkin täytyy katsoa onko auto aivan varmasti pysähtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omasena tai potilaana koskaan raivoaisi terveydenhuollon työntekijälle "myöhästymisestä" tai aikatauluista.
Olen tk-lääkäri, ja olin aikoinaan eräässä harrastuspiirissä, jossa eräs mies totesi, että miten ne terveyskeskuslääkärit KEHTAA olla aikataulusta myöhässä päivystyksessä. Ehkä hän ei silloin tiennyt minun olevan lääkäri.
No, en silloin lähtenyt selittelemään hänelle, että sillä samalla vartin ajalla saattaa olla 2-4 potilasta ja siihen väliin tulee vielä ne ambulanssin tarkkailuun tuomat kiireellisempää arviota vaativat potilaat.
Kerran tämä mies sitten oli päivystyslistallani. Samalla ajalla oli neljä potilasta. Otin ne kolme ensin, siinä välissä yhden tarkkailupotilaan ja sitten vasta hänet.
Siinähän sai sitten taas jutunjuurta.
Joku kuri näille lekureillekin pitäisi saada! Paljon on näitä törkeitä vastaanottoajan myöhästymisiä, eikä vastata puhelimeen tai viesteihin! Kovemmat rangaistukset näille feikkilääkäreille!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ilmiö tuo, että päiväkodissa työskentelevät eivät laittaisi lapsiaan pvkotiin. Ei tästä montaa vuotta ole, kun tutkittiin, että mitä aiemmin pvkodin aloittaa, niin sitä sosiaalisempi, reippaampi ja kaikin puolin pärjäävämpi lapsesta tulee. Tokikin tässä varmaan painaa sosioekonomiset asiat eli huono-osaisemmat tekevät enemmän lapsia ja ovat kotihoidossa eivätkä saa kotona riittävästi virikkeitä.
Olen vuosien ajan käynyt lounaalla läheisessä kauppakeskuksessa, ja muiden lounaalla olijoiden lisäksi kauppakeskus on siihen aikaan täynnä ilmeisesti kotiäitejä lapsineeen. Ja ihan harvaa poikkeusta lukuunottamatta lapset/taaperot istuvat rattaissaan kännykkä tai tabletti kädessä. Tai sitten ne juoksentelevat pikkuruisessa leikkialueessa. Huuto on kovaa, kauppakeskuksen meteli on kovaa. Ilmeisesti se on lapsilisän maksupäivä silloin, kun meno on lähes karnevaalista. Vaikka en ole varhaiskasvatuksen asiantuntija (sosionomin koulutus kyllä löytyy), niin on vaikea ymmärtää, että miten se päiväkoti on pahempi lapselle, kuin nuo kauppakeskuksessa vietetyt päivät. Päiväkodeista puhutaan muutenki lähes kauhutaloina, mikä on surullista, koska ne jotka tukea kasvatukseen tarvitsevat eivät näe ja kuule varhaiskasvatuksen hyvistä puolista.
Nykyinen työni on myyntipuolella ja siitä oppineena en osta mitään turhaa. Pakkausjätteen määrä on jotain käsittämätöntä kaikesta tavaramäärästä puhumattakkaan.
Lapset oppivat päiväkodissa sosiaalisemmiksi ja rohkeammiksi, koska heidän on pakko.
Pieni lapsi, oli se sitten eläin tai ihminen, kaipaa näkyvyyttä ja huomiota hoitajaltaan tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Pikkutaapero on kuin linnunpoika, jotka nokka auki, kiljumalla ja räpiköimällä tekee kaikkensa jotta emo huomaisi juuri hänet muiden joukosta. Kyseessä on eloonjäämisvaisto. linnunpojalla on kyseessä henki tai elämä, se ketä emolintu huomio vähiten, todennäköisesti menehtyy.
Taapero ei ole sudenpoikanen tai muu eläinlapsi, mutta hänellä on samat vaisto: emon huomio merkitsee henkiinjäämistä.
Lapsi, joka jo taaperosta joutuu taistelemaan huomiosta, oppii "viidakon lait" ja voi kasvaa huomionhakuiseksi aikuiseksi, joka oikeasti kokee "kuolevansa", jos hän ei saa huomioo muilta. Hän kokee "elävänsä" jos hän saa huomioo enemmän kuin muut.
Taapero oppii päiväkodissa, että kuka tahansa tuntematon saa koskettaa häntä ja tehdä hänelle mitä vaan. Hän kasvaa "rajattomaksi" intiimiyden suhteen.
Jos pikkutaapero saisi valita, niin hän olisi äidin ja isän kanssa koko ajan. Hän ei myös välttämättä haluaisi, että tuntematon vaihtaa vaipat ja pitää sylissä.
Olen lastensuojelun työntekijä. En ikinä jättäisi hakematta apua ajoissa! Olisin itse todella tyytyväinen, jos saisin itseni kaltaisen työntekijän tarpeessa perheeseeni tekemään perhetyötä/perhekuntoutusta/tukihenkilötoimintaa ottaisin itse apua vastaan milloin vain, sillä luotan lastensuojeluun 10v kokemuksella. Liian monesti sijaishuollossa tuli vastaan tilanteita, jotka olivat kriisiytyneet ihan sillä, ettei oltu otettu apua vastaan ajoissa. Miten väärin lapsia kohtaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ilmiö tuo, että päiväkodissa työskentelevät eivät laittaisi lapsiaan pvkotiin. Ei tästä montaa vuotta ole, kun tutkittiin, että mitä aiemmin pvkodin aloittaa, niin sitä sosiaalisempi, reippaampi ja kaikin puolin pärjäävämpi lapsesta tulee. Tokikin tässä varmaan painaa sosioekonomiset asiat eli huono-osaisemmat tekevät enemmän lapsia ja ovat kotihoidossa eivätkä saa kotona riittävästi virikkeitä.
Olen vuosien ajan käynyt lounaalla läheisessä kauppakeskuksessa, ja muiden lounaalla olijoiden lisäksi kauppakeskus on siihen aikaan täynnä ilmeisesti kotiäitejä lapsineeen. Ja ihan harvaa poikkeusta lukuunottamatta lapset/taaperot istuvat rattaissaan kännykkä tai tabletti kädessä. Tai sitten ne juoksentelevat pikkuruisessa leikkialueessa. Huuto on kovaa, kauppakeskuksen meteli on kovaa. Ilmeisesti se on lapsilisän maksupäivä silloin, kun meno on lähes karnevaalista. Vaikka en ole varhaiskasvatuksen asiantuntija (sosionomin koulutus kyllä löytyy), niin on vaikea ymmärtää, että miten se päiväkoti on pahempi lapselle, kuin nuo kauppakeskuksessa vietetyt päivät. Päiväkodeista puhutaan muutenki lähes kauhutaloina, mikä on surullista, koska ne jotka tukea kasvatukseen tarvitsevat eivät näe ja kuule varhaiskasvatuksen hyvistä puolista.
Nykyinen työni on myyntipuolella ja siitä oppineena en osta mitään turhaa. Pakkausjätteen määrä on jotain käsittämätöntä kaikesta tavaramäärästä puhumattakkaan.Lapset oppivat päiväkodissa sosiaalisemmiksi ja rohkeammiksi, koska heidän on pakko.
Pieni lapsi, oli se sitten eläin tai ihminen, kaipaa näkyvyyttä ja huomiota hoitajaltaan tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Pikkutaapero on kuin linnunpoika, jotka nokka auki, kiljumalla ja räpiköimällä tekee kaikkensa jotta emo huomaisi juuri hänet muiden joukosta. Kyseessä on eloonjäämisvaisto. linnunpojalla on kyseessä henki tai elämä, se ketä emolintu huomio vähiten, todennäköisesti menehtyy.
Taapero ei ole sudenpoikanen tai muu eläinlapsi, mutta hänellä on samat vaisto: emon huomio merkitsee henkiinjäämistä.
Lapsi, joka jo taaperosta joutuu taistelemaan huomiosta, oppii "viidakon lait" ja voi kasvaa huomionhakuiseksi aikuiseksi, joka oikeasti kokee "kuolevansa", jos hän ei saa huomioo muilta. Hän kokee "elävänsä" jos hän saa huomioo enemmän kuin muut.
Taapero oppii päiväkodissa, että kuka tahansa tuntematon saa koskettaa häntä ja tehdä hänelle mitä vaan. Hän kasvaa "rajattomaksi" intiimiyden suhteen.
Jos pikkutaapero saisi valita, niin hän olisi äidin ja isän kanssa koko ajan. Hän ei myös välttämättä haluaisi, että tuntematon vaihtaa vaipat ja pitää sylissä.
Ja vaarallisinta aikaa linnunpojille ja nisäkäspennuille on siinä kohtaan, kun emo heidät brutaalisti hylkää omilleen. Moni tulee syödyksi ja jos sattunut olemaan heikompaa sorttia, niin emo hylännyt jo aiemmin (ellei rakkaat sisarukset kerenneet nokkia hengiltä).
Oi luonto ja ihmisen pakkomielle verrata itseään siihen.
Unelmamaailmassa vanhemmat hoivaavat lastaan ja opettavat ja kasvattavat hänestä täydellisen ihmisen. Tosimaailmassa kotiäidit roikkuvat vauvapalstalla ja ovat väsyneitä ja uupuneita. Esikuvia haetaan ig.stä ja ravataan terapiassa kun se oma elämä ei ole täydellistä. Lapset ärsyttää, mies ärsyttää, koti ärsyttää, mutta se on sitä ainoaa oikeaa ja parasta lapselle. Lapsen vinkuessa sitä huomioo, käteen isketään kännykkä. Samalla ihmetellään kun lapset ei enää leiki. Kuka ne opettaa leikkimään? Ei ainakaan se lasta hoitava vanhempi, joka kyllä kantaa kaiken maailman legot ja kehittävät palikkalelut kotiin, mutta istuu nenä kännykällä hakemassa vertaistukea muilta arjen sankareilta ja uupuu lisää. Onhan tähän verrattuna päiväkoti kamala paikka. Siellähän on lakiin perustuva varhaiskasvatus, lasten kehitystä seurataan, on kavereita ja arjen rytmi. Vuoroaan joutuu odottamaan, lelut jaetaan ja kaikkea haluamaansa ei saa. Ruokailla pitää opetella paikallaan istuen ilman sitä kännykkää. Hajottaahan se ihmistaimenen.
Kun keskustelet työkkärin kanssa niin älä korosta ahkeruuttasi sillä miten paljon puuhailet ilmaishommia. Esim kerro puuhailusta omassa metsässä. Noista puuhailuista lähtee aina selvityspyyntö ja sulla on tuet katki. " kerroit omistavasi metsää, montako hehtaaria? Työskenteletkö siellä, montako tuntia viikossa?" Kaikesta palkattomasta ryöstä käy samoin eli älä sitten ihmetele kun rahaa ei tule.
En perustaisi uusperhettä enkä muuttaisi kenenkään miehen kanssa yhteen ennen kuin kaikki lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Yrittäisi opiskella sairaanhoitajaksi ja samalla tehdä perheellisenä 100 %:n työaikaa lähihoitajana.
Entisenä ravintoladuunarina ja nähtyäni joidenkin kokkien hygieniatason en syö mielelläni ulkona
Jättäisi käsittelemättä faktaa, että jokaisen elämä on rajallinen ja että ikääntyminen kuuluu elämään. Nauti elämästä, huomisesta ei koskaan tiedä varmaksi. Käytännön asiat ja välit läheisiin kannattaa myös selvittää ajoissa.
T:Paljon kuolevia kohdannut hoivakodin hoitaja
En tilaa mitään Kiinasta ja suosin kotimaista & eurooppalaista kaikessa mahdollisessa.
Opetus kannattaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan antais pienten , päiväkoti-ikäisten lasten pelata nettipelejä, katsoa tiktokkia ym.
En edes hankkisi heille kännykkää jolla pääsee nettiin. Lasten aivot eivät pysty kaikkea soopaa mitä näistä tulee käsittelemään.
Olen nähnyt surullisia seurauksia ,jossa 4-6 vuotiaat tarvitsevat psykiatrin apua ,koska pää on näistä niin sekaisin. Mm. aggressiivisuus ja puheet ovat aivan järkyttäviä niin aikuisia kuin muita lapsia kohtaan.T.Päiväkodin ope
Nostaisin tuon ikärajan 10 vuoteen. Sitä ennen ei lapsille nettiä tai kännykkää. Ehkä muumivideoita tai Pikku kakkosta tunti pari viikossa, kun lapsi täyttää 5 vuotta. T. opetusalalla työskentelevä
Tämä menee kyllä jo vainoharhaisuuden puolelle. Omat lapseni katsovat mielellään YouTubesta englanninkielisiä videoita, joissa lapset harrastavat yms. Nyt omat lapseni ovat oppineet englantia ja ovat innoissaan liikunnallisista asioista. Ei kannattaisi demonisoida vaan opettaa käyttämään oikein valvonnan alla.
Jostain syystä kuitenkin monessa paikassa maailmalla ei alakouluikäisille anneta älykännyköitä. Kannattaisin tätä! Nykyisin Suomessa ei edes suositella tiettyä ruutuaikaa. Nyt sitten lapset ja nuoret ovat laitteilla päivät pitkät ja ihmetellään, miten ne voivat, liikkuvat ja oppivat niin huonosti nykyään.
En laskisi mitään syötävää tai juotavaa hotellihuoneen pöydälle tai laivassa hytin pöydälle.
t. ex- kerros- ja hyttisiivooja, kiire oli niin tajuton että usein rätit wc- ja muiden tilojen kanssa menivät sekaisin (jos niitä alunperin edes tarjottiin erillisinä)