Pojan uusi tyttöystävä on uskossa, en tiedä mitä ajatella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan tappiohan tuo on.

Pimeässä, peiton alla, lähetyssaarnaajassa ja sitten hävetään.

Paskat. Kristittynä sanon, että olen harrastanut seksiä joka paikassa paitsi en kattokruunussa.

Kirkossakin? Entä hautuumaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nikki-92 kirjoitti:

Sehän on vain hyvä. Todennäköisesti hän on silloin hyväntahtoinen, uskollinen ja rehellinen kumppani. Se, että hän kenties rukoilee pojallesi / kelle tahansa siunausta ja varjelusta, ei varmasti ole keltään pois. Ei uskovaisuus kenestäkään täydellistä kumppania tai ihmistä tee, mutta usein heillä kyllä on parempi moraali ja halu toimia oikein kaikilla elämän osa- alueilla.

Jatka vaan p*skan puhumista. Uskovaiset eivät halua toimia oikein vaan uskontonsa mukaan. Eivät välttämättä vaikka hyväksy seksuaalivähemmostöjä tai yksinhuoltajuutta. Millainen ihminen ajattelee että yksi vanhempi ei voisi kasvattaa lapsesta kunnon kansalaista tai että, rakkaus kuuluu vain osalle ihmisistä?

Itseasiassa avioero on sallittu Raamatussa. Mutta tottakai lapselle on parempi, jos hänellä on ydinperhe, kuin että hänet kasvattaa vain toinen vanhemmista. Miksi kenenkään pitäisi 'hyväksyä' seksuaalivähemmistöt? Kyllä minä hyväksyn, että niitä on olemassa, mutta ei minun tarvitse pitää esimerkiksi transihmisten tarpeesta transitioitua.

Transsukupuolisuus ei ole seksuaalivähemmistö. Toivoisin että, hyväksyisit että minä vaikka voin homoseksuaalina miehenä etsiä itselleni miehen eikä minun ole pakko mennä yhteen naisen kanssa tai elää loppuelämääni yksin.

Sinä voit tehdä kaikkea mitä on laillista tehdä. En minä aio tai pysty mitään sellaista estämään. Saarnat on tarkoitettu niille, jotka etsivät Jumalaa. Ihan oikeasti monet nuoret ovat lgbtq-liikkeessä vain sen kapinallisuuden ja trendikkyyden vuoksi. Ja siihen minä vedän rajan (ja kirkon tulisi myös), että homoseksuaaleja ei voida vihkiä kirkossa. Ihan vapaasti voitte perustaa oman uskon, mutta perinteiseen kirkkoon ei voida ynnätä uusia asioita.

Niin, että esim. naispappeus on ihan ok, vaikka sekin on "ynnätty" uutena asiana perinteiseen kirkkoon 80-luvulla. Missä raja perinteisen ja modernin kirkon välillä menee?