Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisystäväni ei ymmärrä viikonloppujen ja jaksamisen rajallisuutta
28.12.2022 |
Olen siis eronnut mies ja edellisestä suhteesta on lapsia. Naisystäväni ei ymmärrä viikonloppujen ja jaksamisen rajallisuutta. On kateellinen lasten tapaamisesta ja haluaa meidän viettävän kaikki viikonloput yhdessä joko hänen tai minun luonani. Siitä tulee sellainen hankaluus, ettei jää mitään varaa spontaaneille tekemisille jos lähtökohtaisesti kaikki viikonloput on ohjelmoitu etukäteen eli joka toinen viikonloppu tapaa lapsia ja joka toinen viikonloppu sitten jotain aktiivista puuhaa naisystävän kanssa. Hänellä omat lapset jo aikuisia eikä ole koskaan joutunut mihinkään erosta johtuviin viikonloppu- tai vuoroviikkojärjestelyihin.
En yksinkertaisesti pysty palautumaan henkisesti ja fyysisesti jos en saa rauhallisia viikonloppuja tai loma-aikoja johonkin väliin. Kun ollaan yhdessä niin minun pitäisi jatkuvasti keksiä koko porukalle jotain tekemistä. Ilmeisesti naisystäväni on niitä jotka voimaantuvat puuhaillessaan jatkuvasti jotain. Itse olen päinvastainen luonne joka tarvitsee aikaa omassa rauhassa.
Yritän keksiä asiaan jotain ratkaisua, mutta näinkö vähän naisilla on ymmärrystä miehiä kohtaan joilla on alaikäisiä lapsia?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että meitä naisia!? Parempi olisi ilman meitä. Mutku....sitten ne ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.
Ei aloittaja puhunut meistä naisista, vaan ihan pelkästään naisystävästään. Yksilöstä.
"Yritän keksiä asiaan jotain ratkaisua, mutta näinkö vähän naisilla on ymmärrystä miehiä kohtaan joilla on alaikäisiä lapsia?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että meitä naisia!? Parempi olisi ilman meitä. Mutku....sitten ne ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.
Ei aloittaja puhunut meistä naisista, vaan ihan pelkästään naisystävästään. Yksilöstä.
"Yritän keksiä asiaan jotain ratkaisua, mutta näinkö vähän naisilla on ymmärrystä miehiä kohtaan joilla on alaikäisiä lapsia?"
Suora lainaus on aloitusviestin viimeinen lause. Että erehtyi kyllä yleistämään sukupuoliasiaksi. Tällainen asia kuin aloituksessa, ei ole sukupuolesta kiinni, vaan ihan yksilöistä.
(Ei sillä, en kyllä komppaa tuota edellistäkään viestiä, johon vastasit, mutta itsekin kiinnitin huomiota siihen, että aloittajalla meni lopuksi kummaksi olettamukseksi yleisesti "naisten" toiminnasta.)
Ihan väärä nainen. Me miehen kanssa lapsettomina nautitaan laiskottelusta. Tehdään jotain jos huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että meitä naisia!? Parempi olisi ilman meitä. Mutku....sitten ne ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.
Ei aloittaja puhunut meistä naisista, vaan ihan pelkästään naisystävästään. Yksilöstä.
"Yritän keksiä asiaan jotain ratkaisua, mutta näinkö vähän naisilla on ymmärrystä miehiä kohtaan joilla on alaikäisiä lapsia?"
Suora lainaus on aloitusviestin viimeinen lause. Että erehtyi kyllä yleistämään sukupuoliasiaksi. Tällainen asia kuin aloituksessa, ei ole sukupuolesta kiinni, vaan ihan yksilöistä.
(Ei sillä, en kyllä komppaa tuota edellistäkään viestiä, johon vastasit, mutta itsekin kiinnitin huomiota siihen, että aloittajalla meni lopuksi kummaksi olettamukseksi yleisesti "naisten" toiminnasta.)
Eikös tuo kuitenkin pidä aika hyvin paikkaansa vaikka yleistys onkin? Ainakin täällä on moni peukutellut tai kommentoinut tapaamisien määrää liian vähäiseksi vaikka juuri lasten tapaamiset syövät vapaaviikonlopuista suuren osan? Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Pitäisikö sitten lapset unohtaa uuden onnen tieltä? Sekö se sanoma on? Vai olisko näkemys erilainen jos itse olisi se ex-puoliso jonka luota lapset tapaamisiin lähtevät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon aikaa viettäisit naisystäväsi kanssa, jos näkisitte vain silloin, kun sinulle parhaiten sopii?
1-2 viikonloppua kuukaudessa sekä mahdollisesti viikolla pari päivää riippuen viikon tai kuukauden ohjelmasta. Ei kai se nyt mitenkään mahdottoman vähän ole ruuhkavuosia elävälle...?
Eikös se 2 viikonloppua/kk ollut sulle jo vähän liikaa? Kaipaatko enemmänkin elämästäsi muuten irrallista tyttöystävää silloin tällöin ja ehkäpä naisystäväsi kaipaa enemmän elämänkumppania? Onko kyse myös tällaisesta erilaistesta suhtautumisesta ja asennoitumisesta yhdessäoloon ja sen merkitykseen? Silloin ei ole kyse vain näkemisen tiheydestä tai aktiivisuudesta.
Vietätte kuitenkin yhdessä aikaa myös silloin, kun sulla on lapset? Kuinka se sujuu, tykkääkö lapsesi tästä naisesta ja viihtyvät hänenkin kanssaan?
Kerroit myös jossain aiemmassa viestissäsi että teillä on ongemana, ettei KUMPIKAAN suostu joustamaan. Se vähän särähti korvaani, eli siis sinäkään et ole valmis tulemaan yhtään vastaan ja etsimään molemmille sopivaa tapaa olla yhdessä? Jotta suhde toimisi, vaatii se molemmilta halua ymmärtää toista ja hakea sopivaa ratkaisua, varsinkin jos on lähtökohtaisesti jo isompia eroja tai eri toiveita. Tsemppiä, toivottavasti onnistutte löytämään yhteisen sävelen, jossa molemmila on hyvä olla, jos rakkautta kuitenkin on.
Haittaako sinua enemänkin se, että pitäisi olla koko ajan aktiviteettia, kuin se, että jos viettäisitte rauhallisissa merkeissä yhdessä aikaa? Siinä voisi olla yksi kompromissin avain? Nainen voisi mennä puuhaamaan enemmän muiden kanssa välillä aktiviteetteja, ja tulisi sen jälkeen sitten sun kanssa esim. rauhallista koti-iltaa viettämään.
Ootko kuunnellut ja kysynyt naiseltasi, mitä hän oikeastaan toivoo suhteelta ja yhdessäololta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin ongelmasi ja tuntisin empatiaa, jos olisit todellinen ihminen, mutta avauksen naisvihayleistyksen takia saatkin 0/5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että meitä naisia!? Parempi olisi ilman meitä. Mutku....sitten ne ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.
Ei aloittaja puhunut meistä naisista, vaan ihan pelkästään naisystävästään. Yksilöstä.
"Yritän keksiä asiaan jotain ratkaisua, mutta näinkö vähän naisilla on ymmärrystä miehiä kohtaan joilla on alaikäisiä lapsia?"
Suora lainaus on aloitusviestin viimeinen lause. Että erehtyi kyllä yleistämään sukupuoliasiaksi. Tällainen asia kuin aloituksessa, ei ole sukupuolesta kiinni, vaan ihan yksilöistä.
(Ei sillä, en kyllä komppaa tuota edellistäkään viestiä, johon vastasit, mutta itsekin kiinnitin huomiota siihen, että aloittajalla meni lopuksi kummaksi olettamukseksi yleisesti "naisten" toiminnasta.)
Eikös tuo kuitenkin pidä aika hyvin paikkaansa vaikka yleistys onkin? Ainakin täällä on moni peukutellut tai kommentoinut tapaamisien määrää liian vähäiseksi vaikka juuri lasten tapaamiset syövät vapaaviikonlopuista suuren osan? Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Pitäisikö sitten lapset unohtaa uuden onnen tieltä? Sekö se sanoma on? Vai olisko näkemys erilainen jos itse olisi se ex-puoliso jonka luota lapset tapaamisiin lähtevät?
No eipä ole mun mielestä tuollainen kyllä sukupuolesta kiinni. Yhtäailla se voisi olla mies jota harmittaa tapaamisten vähyys naisen kanssa, jolla on lapsia. Tässä oli erityisesti kyse myös aktiivisuudesta ja jatkuvasta tekemisen keksimisestä, ja molemmista sukupuolista löytyy aktiivisia menijöitä ja harrastajia ja molemmista sukupuoista niitä, jotka kaipaavat enemmän rauhaa. Että ei pitäisi tehdä tällaisista kysymysksistä mitään sukupuolikysymyksiä.
Löytyy myös ihmisiä (huom. ihan molemmista sukupuolista) jotka ymmärtävät hyvin lasten vaatiman ajan ja huomion. Mun mielestä lasten ja suhteen ei pitäisi ollakaan missään vastakkainasettelussa, (mitä kuvasit) ja kyllä moni onnistuu sovittamaan nämä, sukupuoleen katsomatta, hyvin yhteen. Hyvä suhde voi myös tukea sitä arkea ja perhe-elämää ja jaksamista. Kyllä molempiin voi panostaa niin, ettei se ole toisesta pois, vaan on ihan toimiva kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Itse tutustuin ihanaan mieheen, johon myös ihastuin. Uskon, että tunne oli molemminpuolinen.
Lapset asuivat miehen kanssa ja kun hänellä oli vapaa vkl, niin meni mielummin kavereidensa kanssa sen sijaan, että olisi ollut kanssani. Viestittelimme aktiivisesti, mutta kun hänellä oli vapaa vkl, niin dokaaminen kavereiden kanssa oli mieluisampaa. Eli minun olisi pitänyt kiltisti odotella häntä ja tyytyä siihen, kun hänelle sattuu sopimaan.
Itselläni on aikuiset lapset ja hirveän iso oman tilan tarve. En missään nimessä itsekään olisi halunnut olla koko ajan yhdessä. Mutta kun kaikki tosiaan meni edelleni, niin en voinut muuta kuin lopettaa suhteen. Meni aidosti monta kuukautta ikävöidessä, näin, että miehessä olisi ollut minulle riittävästi myös haastetta.
Eli sinulle ap, kerro mitä ajattelet. Kerro, mitä toivot. Selvitä, mitä toinen odottaa. Jos tarpeenne eivät kohtaa, niin sitten se on vain jatkettava eri teitä. Valitettavasti se on näin!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaaa jo lähtökohtaisesti siltä että sulla on väärä nainen. Ei kannata jatkaa tämän kanssa jos arvostat omaa rauhaasi ja jaksamistasi huolimatta näistä lapsiajoista. Luuletko että saat olla hetken rauhassa edes sitten kun muksut ovat lentäneet pesästä.
Eli tässähän on tavoitteena tavata tätä naisystävää sen verran lapsivapaa v-loppuna, että tuuppaa mekkoon ja sit voi rientää väsyneenä kaljottelemassa äijien kanssa?
Eiks je?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse vetänyt rajani siihen, että jos kumppaniehdokas syyllistää minua lasteni kanssa viettämästäni ajasta, niin näytän ovea.
Ukko43vee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on nykyään rasittava perskärpänen. Kauppaankin pitäisi aina mennä yhdessä, ja kadulla kulkea käsi kädessä, kun siitä miehestä ollaan riippuvaisia. Ennenvanhaan liitot kestivät paremmin, kun naisilla oli omat kaverit ja miehillä omat, eikä roikuttu kokoajan siinä puolisossa kiinni.
Yllättävän paljon alapeukkuja vaikka tottahan tuo. Jos ajatellaan että ei ole lapsia tai lapset on isoja koululaisia niin mikä estää puolisoita tekemästä myös omia juttuja omien kavereiden kanssa tai yksin.
Ääriesimerkki on nainen joka suuttuu kun mies ei halua viettää hänen kanssaan leffailtaa joka ikinen perjantai ja lauantai-ilta vaan haluaisi joskus tehdä jotain miespuolisten kavereiden kanssa.
En kyllä itse muuttaisi yhteen naisen kanssa joka haluaa minun vapaa-ajastani 100% itselleen.
Alapeukut tulevat siitä, että yleistät tämän jotenkin naisten ominaisuudeksi. Tuollaisia ihmisiä kun löytyy ihan tasaisesti sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon aikaa viettäisit naisystäväsi kanssa, jos näkisitte vain silloin, kun sinulle parhaiten sopii?
1-2 viikonloppua kuukaudessa sekä mahdollisesti viikolla pari päivää riippuen viikon tai kuukauden ohjelmasta. Ei kai se nyt mitenkään mahdottoman vähän ole ruuhkavuosia elävälle...?
Eikös se 2 viikonloppua/kk ollut sulle jo vähän liikaa? Kaipaatko enemmänkin elämästäsi muuten irrallista tyttöystävää silloin tällöin ja ehkäpä naisystäväsi kaipaa enemmän elämänkumppania? Onko kyse myös tällaisesta erilaistesta suhtautumisesta ja asennoitumisesta yhdessäoloon ja sen merkitykseen? Silloin ei ole kyse vain näkemisen tiheydestä tai aktiivisuudesta.
Vietätte kuitenkin yhdessä aikaa myös silloin, kun sulla on lapset? Kuinka se sujuu, tykkääkö lapsesi tästä naisesta ja viihtyvät hänenkin kanssaan?
Kerroit myös jossain aiemmassa viestissäsi että teillä on ongemana, ettei KUMPIKAAN suostu joustamaan. Se vähän särähti korvaani, eli siis sinäkään et ole valmis tulemaan yhtään vastaan ja etsimään molemmille sopivaa tapaa olla yhdessä? Jotta suhde toimisi, vaatii se molemmilta halua ymmärtää toista ja hakea sopivaa ratkaisua, varsinkin jos on lähtökohtaisesti jo isompia eroja tai eri toiveita. Tsemppiä, toivottavasti onnistutte löytämään yhteisen sävelen, jossa molemmila on hyvä olla, jos rakkautta kuitenkin on.
Haittaako sinua enemänkin se, että pitäisi olla koko ajan aktiviteettia, kuin se, että jos viettäisitte rauhallisissa merkeissä yhdessä aikaa? Siinä voisi olla yksi kompromissin avain? Nainen voisi mennä puuhaamaan enemmän muiden kanssa välillä aktiviteetteja, ja tulisi sen jälkeen sitten sun kanssa esim. rauhallista koti-iltaa viettämään.
Ootko kuunnellut ja kysynyt naiseltasi, mitä hän oikeastaan toivoo suhteelta ja yhdessäololta?
2 viikonloppua on ihan ok silloin jos ei ole tiedossa muuta menoa tai omia juttuja tai raskasta viikkoa jolloin on tarvetta normaalia enemmän latautumiselle. Mutta se tosiaan vaihtelisi sen 1-2 viikonloppua.
Lapset tulevat toimeen naisystäväni kanssa, mutta jotain lastenkasvatukseen liittyviä näkemyseroja meillä on jotka aiheuttavat välillä riitaa ja siksi en ole varauksetta innostunut viettämään kaikkia tai edes useimpia lapsiviikonloppuja yhdessä.
Olemme keskustelleet asiasta ja ilmeisesti naisystäväni etsii elämänkumppania joka on läsnä eli käytännössä tarkoittaa alati vieressä olevaa puolisoa. Itse ymmärrän käsitteen elämänkumppani hieman eri tavalla enkä varsinkaan tässä iässä näe sen tarkoittavan mitään yhteisasumista tai superkiinteää yhdessäoloa, ainakaan niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä. Olen kyllä valmis sitoutumaan henkisellä tasolla ja tukemaan eri tavoin, mutta ongelmaksi näyttää tulevan vaatimus fyysisestä läsnäolosta.
Katsotaan nyt onnistummeko löytämään asiaan jonkinlaisen kompromissin...ja mitä joustamiseen tulee niin koen kyllä joustaneeni paljon, enemmän kuin ehkä haluaisinkaan, mutta nämä ovat tietysti niitä näkökulmia. Voihan toinen osapoli kokea myös tulleensa omista toiveistaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon aikaa viettäisit naisystäväsi kanssa, jos näkisitte vain silloin, kun sinulle parhaiten sopii?
1-2 viikonloppua kuukaudessa sekä mahdollisesti viikolla pari päivää riippuen viikon tai kuukauden ohjelmasta. Ei kai se nyt mitenkään mahdottoman vähän ole ruuhkavuosia elävälle...?
Mä kaipaan paljon omaa aikaa, mutta onhan toi nyt parisuhteessa todella vähän yhteistä aikaa. Miksi etsit parisuhdetta, jos sulla ei sellaiseen ole aikaa? Tai sitten molemmille tulee riittää noin harvoin näkeminen. Tässä tapauksessa kuulostaa, että naisesi tahtoisi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus settiä nykyään. Miehet tekevät viikolla pitkiä päiviä sitten pitäisi kuskata, kestitä, ulkoilla ym.ym viikonloppuheilaa vapaat.
Jos tämä ei miehelle passaa, eukko starttaa seuraavan uhrin kimppuun.
Eijaksaeii kirjoitti:
Perus settiä nykyään. Miehet tekevät viikolla pitkiä päiviä sitten pitäisi kuskata, kestitä, ulkoilla ym.ym viikonloppuheilaa vapaat.
Jos tämä ei miehelle passaa, eukko starttaa seuraavan uhrin kimppuun.
Uhrin? Ehkäpä vain ihmisen, jolla on enemmän aikaa yhdessäololle? Kyllähän sitä saa tavoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että meitä naisia!? Parempi olisi ilman meitä. Mutku....sitten ne ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.
Ei aloittaja puhunut meistä naisista, vaan ihan pelkästään naisystävästään. Yksilöstä.
"Yritän keksiä asiaan jotain ratkaisua, mutta näinkö vähän naisilla on ymmärrystä miehiä kohtaan joilla on alaikäisiä lapsia?"
Suora lainaus on aloitusviestin viimeinen lause. Että erehtyi kyllä yleistämään sukupuoliasiaksi. Tällainen asia kuin aloituksessa, ei ole sukupuolesta kiinni, vaan ihan yksilöistä.
(Ei sillä, en kyllä komppaa tuota edellistäkään viestiä, johon vastasit, mutta itsekin kiinnitin huomiota siihen, että aloittajalla meni lopuksi kummaksi olettamukseksi yleisesti "naisten" toiminnasta.)
Äh, kiitos korjauksesta. Meni tuo lopun yleistys ohi. Olisikin ollut ennennäkemätöntä, että joku palstalla kirjoitteleva mies pystyy keskustelemaan naisyksilöstä ilman hänen toimintansa yleistämistä kaikkiin naisiin.
Aivan kauheaa. Nyt tee tiukasti asiat selväksi ja pidät puolesi. Olen itse yksin asuva ja lapseton. Mullakin on ongelma että vapaat eivät tahdo riittää palautumiseen ja välttämättömien kotitöiden tekemiseen. Hyvin harvoin jaksan ketään tavata esim kahvilla käydä. Tuohan on aivan järkyttävä tilanne mikä sulla on. Pitäähän terveen järjenkin jo sen verran sanoa että jos voimia ei ole tuollaiseen tahtiin, niin niitä ei ole. Jätä se eukko
Alue: Aihe vapaa
1-2 viikonloppua kuukaudessa sekä mahdollisesti viikolla pari päivää riippuen viikon tai kuukauden ohjelmasta. Ei kai se nyt mitenkään mahdottoman vähän ole ruuhkavuosia elävälle...?