Naisystäväni ei ymmärrä viikonloppujen ja jaksamisen rajallisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että meitä naisia!? Parempi olisi ilman meitä. Mutku....sitten ne ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.

Ei aloittaja puhunut meistä naisista, vaan ihan pelkästään naisystävästään. Yksilöstä.

"Näinkö vähän naisilla on ymmärrystä..." on kyllä nimenomaan yleistystä. Ei, kyse ei ole naisten ja miesten eroista, vaan ap:n ja hänen naisystävänsä erilaisista henkilökohtaisista ominaisuuksista, haluista ja tarpeista.

Kukaan ei puoliasi pidä, jos et itse tee sitä. Jatkossa sellainen jako, että esim joka toinen viikonloppu on pelkästään sinua varten ja muina viikonloppuina voit nähdä perhettä. Nyt teet selväksi että tämä ei voi enää jatkua nykyisellä tavalla yhtään pidempään.

Se on aivan sama mitä hän ymmärtää. Sinä olet oman tilanteesi paras asiantuntija.

Paras etsiä semmoinen nainen jolla on sama elämäntilanne ja yrittää synkronoida lapsiviikonloput niin, että on se 1 vklp kuussa aikaa tavata, ja ehkä arki-iltoina. Tuo ajanpuute se on sinkku-vanhempien ongelma ihan sukupuolesta riippumatta, eikä ole aina helppoa löytää puolisoa jolle noin vähäinen yhteinen aika riittää. Ap:n naisystävä haluaisi selvästi enemmän kuin ap pystyy tarjoamaan, jos lapset on vielä pieniä eikä hetkeen muuttamassa kotoa, en näe tuolla oikein tulevaisuutta. Tarpeet on vaan nyt niin erilaiset.

Ymmärrän ap. Tarvitsen myös palautumiseen omaa rauhaa ja aikatauluttomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon aikaa viettäisit naisystäväsi kanssa, jos näkisitte vain silloin, kun sinulle parhaiten sopii?

1-2 viikonloppua kuukaudessa sekä mahdollisesti viikolla pari päivää riippuen viikon tai kuukauden ohjelmasta. Ei kai se nyt mitenkään mahdottoman vähän ole ruuhkavuosia elävälle...?

Eikös se 2 viikonloppua/kk ollut sulle jo vähän liikaa? Kaipaatko enemmänkin elämästäsi muuten irrallista tyttöystävää silloin tällöin ja ehkäpä naisystäväsi kaipaa enemmän elämänkumppania? Onko kyse myös tällaisesta erilaistesta suhtautumisesta ja asennoitumisesta yhdessäoloon ja sen merkitykseen? Silloin ei ole kyse vain näkemisen tiheydestä tai aktiivisuudesta.

Vietätte kuitenkin yhdessä aikaa myös silloin, kun sulla on lapset? Kuinka se sujuu, tykkääkö lapsesi tästä naisesta ja viihtyvät hänenkin kanssaan?

Kerroit myös jossain aiemmassa viestissäsi että teillä on ongemana,  ettei KUMPIKAAN suostu joustamaan. Se vähän särähti korvaani, eli siis sinäkään et ole valmis tulemaan yhtään vastaan ja etsimään molemmille sopivaa tapaa olla yhdessä? Jotta suhde toimisi, vaatii se molemmilta halua ymmärtää toista ja hakea sopivaa ratkaisua, varsinkin jos on lähtökohtaisesti jo isompia eroja tai eri toiveita. Tsemppiä, toivottavasti onnistutte löytämään yhteisen sävelen, jossa molemmila on hyvä olla, jos rakkautta kuitenkin on.

Haittaako sinua enemänkin se, että pitäisi olla koko ajan aktiviteettia, kuin se, että jos viettäisitte rauhallisissa merkeissä yhdessä aikaa? Siinä voisi olla yksi kompromissin avain? Nainen voisi mennä puuhaamaan enemmän muiden kanssa välillä aktiviteetteja, ja tulisi sen jälkeen sitten sun kanssa esim. rauhallista koti-iltaa viettämään.

Ootko kuunnellut ja kysynyt naiseltasi, mitä hän oikeastaan toivoo suhteelta ja yhdessäololta?

2 viikonloppua on ihan ok silloin jos ei ole tiedossa muuta menoa tai omia juttuja tai raskasta viikkoa jolloin on tarvetta normaalia enemmän latautumiselle. Mutta se tosiaan vaihtelisi sen 1-2 viikonloppua.

Lapset tulevat toimeen naisystäväni kanssa, mutta jotain lastenkasvatukseen liittyviä näkemyseroja meillä on jotka aiheuttavat välillä riitaa ja siksi en ole varauksetta innostunut viettämään kaikkia tai edes useimpia lapsiviikonloppuja yhdessä.

Olemme keskustelleet asiasta ja ilmeisesti naisystäväni etsii elämänkumppania joka on läsnä eli käytännössä tarkoittaa alati vieressä olevaa puolisoa. Itse ymmärrän käsitteen elämänkumppani hieman eri tavalla enkä varsinkaan tässä iässä näe sen tarkoittavan mitään yhteisasumista tai superkiinteää yhdessäoloa, ainakaan niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä. Olen kyllä valmis sitoutumaan henkisellä tasolla ja tukemaan eri tavoin, mutta ongelmaksi näyttää tulevan vaatimus fyysisestä läsnäolosta.

Katsotaan nyt onnistummeko löytämään asiaan jonkinlaisen kompromissin...ja mitä joustamiseen tulee niin koen kyllä joustaneeni paljon, enemmän kuin ehkä haluaisinkaan, mutta nämä ovat tietysti niitä näkökulmia. Voihan toinen osapoli kokea myös tulleensa omista toiveistaan vastaan.

Vaikuttaa tosiaan siltä, että toivotte suhteelta hyvinkin erilaisia asioita. Loppujen lopuksi se, että sulla on lapsia huollettavina, ei välttämättä ole asian ydin ollenkaan? Olette kovin eriaisia ja haluatte eri asioita. Kuvittele tilanne, että lapsesi olisivatkin jo isoja. Menisikö teillä silti toiveet ja elämä yhteen tämän naisen kanssa?

Ja lapset siis pitävät naisesta, mutta sinä et pidä aina naisen tavasta toimia lasten kanssa? vai nainen ei pidä aina sinun tavastasi toimia lasten kanssa? Ja sanoo siitä? On kyllä hankalaa jos ongelmia on tälläkin osa-alueella. Etkä halua naisystävää arkeenne mukaan.

Mitä itse asiassa itse toivot suhteeltanne? Millä tavalla olet valmis siihen panostamaan? Mistä asioista ylipäätään pidät tässä naisessa ja suhteessanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dynamiikka ei toimi. Mutta kerro tuntemuksistasi, oikea ihminen huomioi tarpeesi. Jos et uskalla, kärsi ja katkeroidu.

Olen yrittänyt puhua ja keskustelussa ymmärrystä tuntuu tulevan, mutta sitten myöhemmin tulee aina valitusta siitä miten en huomioi tarpeeksi ja ole tukena vaan haluan vain omaa aikaa.

Väärä ihminen ei muutu oikeaksi keskustelemalla.

Teillä on hyvin erilaiset elämäntilanteet, ja hyvin erilaiset odotukset parisuhteelta, joten homma ei toimi. Miksi sinun toiveesi olisivat jotenkin oikeammat kuin naisystäväsi toiveet? 

Onko sinun pakko tapailla juuri tätä nimenomaista naista? Eikä joku toinen voisi olla parempi sinulle?

Kauanko on oltu tässä suhteessa?

Jos suhde on melko uusi, niin jotkut ihmiset kaipaavat ALUKSI enemmän yhteistä aikaa - mutta pystyvät silti myöhemmin antamaan toiselle enemmän tilaa. Kyseessä voi siis olla myös tutustumisen syvyys ja tarve tutustua enemmän verrattuna siihen, että jo tuntee toisen hyvin.

Mulla ei ole edes lapsia, mutta silti pakko saada olla omissa oloissani välillä. Onneksi kumppani on samanlainen. En yhtään jaksaisi sellaista, että koko ajan nyhjätään yhdessä ja pitää olla tekemässä jotain/menossa jossain. Jos mies olisi paljastunut häsääjäksi, jollaiselta ap:n kumppani kuulostaa, oltaisiin erottu jo aikaa sitten.

Jollei naisystäväsi ota toiveitasi kuuleviin korviinsa, joudut ehkä miettimään, onko hän oikea ihminen sinulle. Oma näkemys on, että introvertin ja menevän ekstrovertin suhde voi toimia vain, jos jälkimmäisellä on laaja ystäväpiiri, ettei tarvitse joka menoon repiä kumppania mukaan.

"Vaikuttaa tosiaan siltä, että toivotte suhteelta hyvinkin erilaisia asioita"

Voihan sitä toivoa tai oikeastaan vaatia, varsinkin jos itsellä on isot lapset, kevyempi työ tai erilainen elämäntilanne.

Näinkö vähän naisilla on ymmärrystä..." on kyllä nimenomaan yleistystä."

Joka lausetta ei tarvitse analysoida puhki, senhän te naiset osaatte. Tarjoa mieluummin ratkaisuja ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikuttaa tosiaan siltä, että toivotte suhteelta hyvinkin erilaisia asioita"

Voihan sitä toivoa tai oikeastaan vaatia, varsinkin jos itsellä on isot lapset, kevyempi työ tai erilainen elämäntilanne.

Ei voi. Voi toivoa toisenlaista suhdetta toisenlaisen ihmisen kanssa. Ovelle löytää jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Näinkö vähän naisilla on ymmärrystä..." on kyllä nimenomaan yleistystä."

Joka lausetta ei tarvitse analysoida puhki, senhän te naiset osaatte. Tarjoa mieluummin ratkaisuja ongelmiin.

Sulla taitaa olla oman asenteesi osalta nyt tässä asiassa tosiaan sokea piste...?

Minulla on yksi lapsi kotona muuten aina, paitsi joka toisen viikonlopun isällään. Olen vähän introverttiluonne ja tarvitsen myös omaa aikaa palautumiseen. Meillä on miesystäväni kanssa toiminut melko hyvin käytäntö, että näemme viikolla 1-2 kertaa koko porukalla. Viikonloppuina näemme puolet ajasta eli kun minulla on lapsivapaa, vietän perjantai-illan ja lauantaiaamun yksikseni rentoutuen ja lopun viikonlopun miesystäväni kanssa.

"Sulla taitaa olla oman asenteesi osalta nyt tässä asiassa tosiaan sokea piste...?"

En minä ole aloittaja. Kunhan vaan sivusta sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaaa jo lähtökohtaisesti siltä että sulla on väärä nainen. Ei kannata jatkaa tämän kanssa jos arvostat omaa rauhaasi ja jaksamistasi huolimatta näistä lapsiajoista. Luuletko että saat olla hetken rauhassa edes sitten kun muksut ovat lentäneet pesästä.

Tämä on yksi iso pelko josta olen puhunut hänen kanssaan, mutta en ole varma ymmärtääkö tai haluaako hän ymmärtää asiaa. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta kaikki aika fyysisesti eri paikassa aiheuttaa kiukuttelua.

Ei vaikuta siltä, että nainen todella haluaa ymmärtää. Tai vaikka haluaisikin, ei pysty siihen, koska tarvitsee suhteelta jotain muuta kuin mitä sinä. Kuulostaa siltä, että olette yksinkertaisesti vain erilaisia ihmisiä mitä tuohon asiaan tulee, ja kumpikaan tuskin tulee olemaan onnellinen jos joutuu luopumaan itselleen niin tärkeästä asiasta. Hän haluaa paljon huomiota ja aikaa sinulta, sinä taas kaipaat paljon enemmän omaa aikaa kuin hän. Ehkä ette vain sovi toisillenne ja ero olisi loppujen lopuksi parempi vaihtoehto kummallekin.

- Näinkö vähän naisilla on ymmärrystä..." on kyllä nimenomaan yleistystä."

- Joka lausetta ei tarvitse analysoida puhki, senhän te naiset osaatte. Tarjoa mieluummin ratkaisuja ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

"Sulla taitaa olla oman asenteesi osalta nyt tässä asiassa tosiaan sokea piste...?"

En minä ole aloittaja. Kunhan vaan sivusta sanoin.

Niin oletinkin, ettet ole aloittaja. Juuri sun viestiähän kommentoinkin. Hieman oli mielestäni hassua, ja kertovaa, sinun kommentoida ko. asiaan toisella (negatiiviseksi tarkotetulla) yleistyksellä koko naissukupuolesta.

(Ps. jätit ketjun lainauksesta pois aiemmat viestit, miksi? Ymmärrettävyyden takia olisi hyvä lanata keskusteuketju kokonaisuudesaan, kuten yleensä tehdään, ja siksi lisäsin ketjuun kuuluvat muutkin viestit tässä takaisin, vaikkei niitä saakaan niin selkeään muotoon enää jälkikäteen lisättyä.)

Vierailija kirjoitti:

"Vaikuttaa tosiaan siltä, että toivotte suhteelta hyvinkin erilaisia asioita"

Voihan sitä toivoa tai oikeastaan vaatia, varsinkin jos itsellä on isot lapset, kevyempi työ tai erilainen elämäntilanne.

Toivoa voi ja jopa vaatiakin asioita joita itse kaipaa ja tarvitsee. Mutta silloin pitää myös hyväksyä ja myöntää se, että toista ei voi pakottaa muuttumaan ja ainakaan kokonaan luopumaan kaikesta itselleen tärkeästä. Silloin pitää etsiä omia toiveita vastaava kumppani.

Minä kyllä ymmärrän lapsiperhearkea. Toinen juttu on, haluanko millään tavalla suoraan tai välillisesti sopeutua sen vaatimuksiin sen jälkeen, kun olen omani saanut purkkiin. Suora vastaus on ei. Kaipaan romantiikkaa, kumppania menemiseen ja tekemiseen sekä erotiikkaan. Eli elämänvaiheet eivät kohtaa, eivätkä tarpeet ja toiveet. Sinä et voi venyä enempään, kun lapset vievät kaiken ajan ja energian. Se on täysin ymmärrettävää. Omat lapsensa aikuisiksi saanut nainen ei voi sinua odotella, vaan hänen aikansa on nyt ja tarvitsee kumppanin kypsempään aikuisuuteen. Se on täysin ymmärrettävää.

Niin noh, paljonkos sulla sitä omas aikaa olisi ydinperheessä? Kumma kun se oma tila ja aika vaaditaan ja ymmärretään just eron jälkeen.

Uusi ero tuo haluamasi, miksi yleensäkään aloitut suhteen just kun sait sen mitä eroamalla halusit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättelet että nainen on kateellinen kun tapaat lapsiasi mutta silti haluaa olla mukana yhdessä tekemässä kaikkea kanssanne? Ei kuulosta kateelliselta, ja miksi hän olisi kateellinen tuosta kun hänellä on omakin perhe/omia lapsia jotka jo isoja? Kuulostaa että tulkkaat kysymättä toisen ajatuksia.

Lisäksi tuo ettet tiedä tai tunne naisen ajatuksia ollenkaan kertoo aika paljon. "Ilmeisesti" sitä ja tätä - etkö ole ottanut tätä asiaa siis puheeksi selkeästi ja avoimesti? Mikset?

Itselläni on lapset käytännössä aina, ovat toki jo isoja koululaisia. Tapailin aiemmin miestä jolla oli lapset vain joka toinen viikko, puolet on todella vähän yhdessäoloa omien lasten kanssa kun toisen puolen hoitaa kokonaan joku muu, mutta hän oli niin väsynyt aina siitä huolimatta että 50% työn ulkopuolisesta ajasta omaehtoista, karjui lapsilleen ja vaati huomiota kun hänellä oli niin rankkaa. Yhteiset ajat olivat sitä että olin hommannut omille lapsilleni yökyläpaikan ja halusin iloisena viettää vapaata aikaa. Miehellä oli moni lapsiviikonloppu sellainen että kelkkoi lapset mummolaan ja valitti miten on raskasta, vaikka edellinen ja seuraavakin viikonloppu oli vapaata lapsivastuusta. Yhteinen aika olisi pitänyt olla sitten jatkuvaa seksiä eli hänen peniksen ihailemista tai kaljanjuontia. Yök.

Jos omista lapsista ja seurustelukumppanista väsyy niin paljon eikä mikään suju, ongelmia on isosti omassa toiminnassa, asioita ei ole hoidettu ja suunniteltu järkevästi.

Olet oikeassa siinä, että en ehkä tiedä mitä hän eri tilanteissa ajattelee, mutta se johtuu osin siitä ettei hän ajattele loogisesti vaan joidenkin omien koodistojensa mukaan jotka ovat muotoutuneet elämänsä aikana tai tulleet sukuperintönä.

Esimerkkinä nyt vaikka se, että hänestä on ihan ok koko porukan ahtautua pieneen asuntoon epämukavasti kunhan vaan saadaan olla yhdessä. Sitten kun esitän epäilyksiä siitä miten asiat sujuvat tuollaisessa tilanteessa niin ei tule mitään järkevää vastausta.

Ajattelette eri tavalla. Ei se tarkoita että kumpikaan ajattelisi välttämättä "huonommin". Kerrot faktana, ettei nainen ajattele loogisesti, ...ja että sinä itse ilmeisesti ajattelet sitten loogisesti ja järkevästi? Todennäköisesti kuitenkin vain painotatte eri asioiden tärkeyttä ja toimintatavoiltanne ja ihmisinä olette erilaisia.

Se, millä tavalla kuvailet tässä naisystävääsi, ei lupaa hyvää suhteen kannalta. Hyvään suhteeseen kun kuuluu toisen arvostaminen, vaikka itse olisikin eri mieltä jostain. Se, ettet ymmärrä hänen näkökantaansa jossain asiassa, ja itse haluaisit tehdä toisin, ja kerroit myös kritisovasi hänen ehdotuksiaan, ei tarkoita, että hänen tapansa olisi ollut oikeasti huono. Se vain ei tunnu sinusta hyvältä etkä halua niin toimia omista syistäsi ja ajatusvinkkelistäsi katsoen.

Jokainen toimii elämässään "omien koodistojensa mukaan" , niin sinäkin. Olette ilmeisesti monella tavalla hyvinkin eriaisia. Sellainen suhde vaati hyvää ymmärrystä, avarakatseisuutta ja joustavuutta, jotta voisi toimia. Eikä voi pitää lähtökohtaisesti toisen tapoja ja ajatusmaailmaa huonompina.

(Toki jos toinen on vaikka narsistinen, väkivatainen tms, niin silloin toki hänen tapansa on objektiivisesti tarkastetuna "huonompi", mutta jos puhutaan ihan ns. normaaleista fiksuista ihmisistä, niin usein on kyse vain ihan tavallisesta ihmisten erilaisuudesta.)

Sinä ajattelet että: "ahtautua pieneen asuntoon epämukavasti" ja hän ajattelee: "Keksitään jotain mukavaa yhteistä tekemistä. Ei asunnon pienuus haittaa, kun on kivaa yhdessä." Kuulostaa siltä että tavallaan molemmat olette näkökulmissanne ihan oikeassa. Sinä kun et halua välttämättä sitä "mukaa yhteistä tekemistäkään",vaan kaipaisit sitä omaakin tilaa...