Naisystäväni ei ymmärrä viikonloppujen ja jaksamisen rajallisuutta

Kuinka paljon aikaa viettäisit naisystäväsi kanssa, jos näkisitte vain silloin, kun sinulle parhaiten sopii?

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelma siinä, että nainen haluaa nähdä sinua viikonloppuisin vai siinä, että nainen haluaa myös tehdä samalla jotain mielestään kivaa? Näettekö muuten kuin viikonloppuisin?

Näemme viikollakin, tällä hetkellä aika useinkin. Oikeastaan olen viime aikoina viettänyt hänen luonaan enemmän aikaa kuin omassa asunnossani. Hän haluaisi meidän viettävän kaiken ajan yhdessä vaikka tein tapailun alussa selväksi ettei yhteenmuutto tai vastaava järjestely ole mahdollinen nykyisessä elämäntilanteessa.

En mäkään jaksaisi tuollaista. Exäni (mies jolla isompia lapsia) oli just tuollainen joka buukkasi älyttömästi ohjelmaa koko ajan. Se vei kaikki voimat.

Mä en jaksaisi tuollaista. Joskus voi suunnitella menoa viikonlopuksi. Minäkin haluan levätä ja olla viikonloppuna. Yritä puhua järkeä hänelle.

Jos näette toiveesi mukaisesti kerran kuukaudessa yhden vkl aikana, on se aika vähän. Eli lapsille joka toinen vkl, itsellesi yksi vkl ja naisellesi yksi vkl. Naisena en tyytyisi noin harvoihin tapaamisiin, ei ihme että teillä tämä aiheuttaa skismaa. Anna hänelle vapaus jos et halua olla hänen kanssaan kuin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Näemme viikollakin, tällä hetkellä aika useinkin. Oikeastaan olen viime aikoina viettänyt hänen luonaan enemmän aikaa kuin omassa asunnossani. Hän haluaisi meidän viettävän kaiken ajan yhdessä vaikka tein tapailun alussa selväksi ettei yhteenmuutto tai vastaava järjestely ole mahdollinen nykyisessä elämäntilanteessa.

Kannattaako teidän olla yhdessä? Olet sinkku siihen asti kunnes sulle on aikaa suhteelle.

Mulla oli samanlainen tilanne eronneen miehen kanssa. En jaksanut sitä kun nähtiin satunnaisesti. Mulla on aikuinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dynamiikka ei toimi. Mutta kerro tuntemuksistasi, oikea ihminen huomioi tarpeesi. Jos et uskalla, kärsi ja katkeroidu.

Olen yrittänyt puhua ja keskustelussa ymmärrystä tuntuu tulevan, mutta sitten myöhemmin tulee aina valitusta siitä miten en huomioi tarpeeksi ja ole tukena vaan haluan vain omaa aikaa.

Jos naisesi ei ymmärrä tai hyväksy toivettasi omasta ajasta, on aika vapauttaa hänet luontoon.

N44, kumppanilla lapset, kummallakin omaa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelma siinä, että nainen haluaa nähdä sinua viikonloppuisin vai siinä, että nainen haluaa myös tehdä samalla jotain mielestään kivaa? Näettekö muuten kuin viikonloppuisin?

Näemme viikollakin, tällä hetkellä aika useinkin. Oikeastaan olen viime aikoina viettänyt hänen luonaan enemmän aikaa kuin omassa asunnossani. Hän haluaisi meidän viettävän kaiken ajan yhdessä vaikka tein tapailun alussa selväksi ettei yhteenmuutto tai vastaava järjestely ole mahdollinen nykyisessä elämäntilanteessa.

Sinun täytyy sanoa selkeästi uudelleen tuo mitä seurustelun alussa olette keskustelleet.

Nainen on tahalllaan nyt "unohtanut", ettei ollut tarkoitus jatkuvasti olla yhdessä. Hän haluaa nyt yksipuolisesti päättää miten seurustelette. Ilmeisesti on sellainen kotikasvatus, että ihmiset ovat koko ajan yhdessä tai ainakin niin paljon kuin mahdollista. Ei osaa olla yksin yhtään. Ja siihen muottiin yrittää nyt sinua "kasvattaa".

Olet liian kiltti tai varovainen. Sano suoraan, että ahdistut. Jos et puutu tilanteeseen siitä saattaa tulla lopulta katastrofi kun viimein annat tulla kaikki höyryt ulos.

En itse jaksaisi myöskään, olen nainen. Tarvitsen välillä omaa aikaa ja latautumista.

Ehkä olette liian erilaiset. Oletko muuten tyytyväinen sihteeseenne? Mikä siinä on hyvää ja sujuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos näette toiveesi mukaisesti kerran kuukaudessa yhden vkl aikana, on se aika vähän. Eli lapsille joka toinen vkl, itsellesi yksi vkl ja naisellesi yksi vkl. Naisena en tyytyisi noin harvoihin tapaamisiin, ei ihme että teillä tämä aiheuttaa skismaa. Anna hänelle vapaus jos et halua olla hänen kanssaan kuin joskus.

Tämähän se on uuden suhteen ongelma, jos ei halua kovin nopeasti ketään esitellä omille lapsille. Puolet jasta on varattu lapsille ja siitä toisesta puolesta pitää sommitella itselle sekä kumppaniehdokkaalle aikaa. Toki tilanne helpottaa vuosi vuodelta, kun lapset kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättelet että nainen on kateellinen kun tapaat lapsiasi mutta silti haluaa olla mukana yhdessä tekemässä kaikkea kanssanne? Ei kuulosta kateelliselta, ja miksi hän olisi kateellinen tuosta kun hänellä on omakin perhe/omia lapsia jotka jo isoja? Kuulostaa että tulkkaat kysymättä toisen ajatuksia.

Lisäksi tuo ettet tiedä tai tunne naisen ajatuksia ollenkaan kertoo aika paljon. "Ilmeisesti" sitä ja tätä - etkö ole ottanut tätä asiaa siis puheeksi selkeästi ja avoimesti? Mikset?

Itselläni on lapset käytännössä aina, ovat toki jo isoja koululaisia. Tapailin aiemmin miestä jolla oli lapset vain joka toinen viikko, puolet on todella vähän yhdessäoloa omien lasten kanssa kun toisen puolen hoitaa kokonaan joku muu, mutta hän oli niin väsynyt aina siitä huolimatta että 50% työn ulkopuolisesta ajasta omaehtoista, karjui lapsilleen ja vaati huomiota kun hänellä oli niin rankkaa. Yhteiset ajat olivat sitä että olin hommannut omille lapsilleni yökyläpaikan ja halusin iloisena viettää vapaata aikaa. Miehellä oli moni lapsiviikonloppu sellainen että kelkkoi lapset mummolaan ja valitti miten on raskasta, vaikka edellinen ja seuraavakin viikonloppu oli vapaata lapsivastuusta. Yhteinen aika olisi pitänyt olla sitten jatkuvaa seksiä eli hänen peniksen ihailemista tai kaljanjuontia. Yök.

Jos omista lapsista ja seurustelukumppanista väsyy niin paljon eikä mikään suju, ongelmia on isosti omassa toiminnassa, asioita ei ole hoidettu ja suunniteltu järkevästi.

Oletko koskaan introvertista ihmisestä kuullut?

Nyt on käytössä iso sana.. jonka merkitystä ei selväsikkään myöskään ole ymmärrätetty oikein. Luepa vähän intorvertistä ihmisestä ja tuu sitten jatkamaan juttua, jooko? T: ihan tutkitustikkin introvertti ihminen, joka jaksaa kyllä hyvin työelämän, parisuhteen JA lapset.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen on nykyään rasittava perskärpänen. Kauppaankin pitäisi aina mennä yhdessä, ja kadulla kulkea käsi kädessä, kun siitä miehestä ollaan riippuvaisia. Ennenvanhaan liitot kestivät paremmin, kun naisilla oli omat kaverit ja miehillä omat, eikä roikuttu kokoajan siinä puolisossa kiinni.

Yllättävän paljon alapeukkuja vaikka tottahan tuo. Jos ajatellaan että ei ole lapsia tai lapset on isoja koululaisia niin mikä estää puolisoita tekemästä myös omia juttuja omien kavereiden kanssa tai yksin.

Ääriesimerkki on nainen joka suuttuu kun mies ei halua viettää hänen kanssaan leffailtaa joka ikinen perjantai ja lauantai-ilta vaan haluaisi joskus tehdä jotain miespuolisten kavereiden kanssa.

En kyllä itse muuttaisi yhteen naisen kanssa joka haluaa minun vapaa-ajastani 100% itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dynamiikka ei toimi. Mutta kerro tuntemuksistasi, oikea ihminen huomioi tarpeesi. Jos et uskalla, kärsi ja katkeroidu.

Olen yrittänyt puhua ja keskustelussa ymmärrystä tuntuu tulevan, mutta sitten myöhemmin tulee aina valitusta siitä miten en huomioi tarpeeksi ja ole tukena vaan haluan vain omaa aikaa.

Huoh kuulostaa todella rasittavalta. Eikö hänellä ole naispuolisia ystäviä? Sinä olet siis sellainen päivystävä terapeutti jonka pitää olla koko ajan paikalla tukemassa?

Ymmärrän tässä tapauksessa suhteen molempia osapuolia eikä kumpikaan ole mielestäni väärässä. En usko, että tästä on muuta ulospääsyä kuin ero. En itsekään haluaisi olla parisuhteessa, jossa nähdään yhtenä viikonloppuna kuukaudessa. Sukupuolella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, pikemminkin erilaisilla elämäntilanteilla ja tarpeilla.

Sitä vain mietin, että ydinperheissä on tavallisesti neljä lapsi- ja parisuhdeviikonloppua kuukaudessa - myös introverttien vanhempien perheissä. Jotenkin se palautuminen silti järjestetään. Onko ap: llä ylipäätänsä liian strukturoitu ja täyteen ahdettu arki? Itse olen huomannut, että jaksan viikossa maksimissaan kaksi isompaa vapaa-ajan menoa, joten otan tämän huomioon.

Lisäksi olisi hyvä jos pariskunta pystyy olemaan kotona ja tekemään kumpikin omia juttujaan.

Minun piti aikanaan erota yhdestä naisesta kun hän ei vaan hyväksynyt että tykkään lukea kirjoja kotona. Hän ei sietänyt sitä että luin kirjaa kun hän oli kotona vaan vaati koko ajan huomiota ja keskeytti lukemiseni.

Kumma kyllä yhteiseksi tekemiseksi kelpasi että istuttiin hipihiljaa sohvalla katsomassa telkkaria.

Naiset nyt ovat ylipäänsäkin tuollaisia, koko ajan pitää touhottaa jotakin. Paljon rennompaa olla ominpäin. Rauha on se juttu. Zen.

Kannattaa käydä asiasta suora keskustelu. Itse valmistautuisin tällaiseen keskusteluun miettimällä, mitä lisäarvoa minä tuon kumppanin elämään.

Ukko43vee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen on nykyään rasittava perskärpänen. Kauppaankin pitäisi aina mennä yhdessä, ja kadulla kulkea käsi kädessä, kun siitä miehestä ollaan riippuvaisia. Ennenvanhaan liitot kestivät paremmin, kun naisilla oli omat kaverit ja miehillä omat, eikä roikuttu kokoajan siinä puolisossa kiinni.

Yllättävän paljon alapeukkuja vaikka tottahan tuo. Jos ajatellaan että ei ole lapsia tai lapset on isoja koululaisia niin mikä estää puolisoita tekemästä myös omia juttuja omien kavereiden kanssa tai yksin.

Ääriesimerkki on nainen joka suuttuu kun mies ei halua viettää hänen kanssaan leffailtaa joka ikinen perjantai ja lauantai-ilta vaan haluaisi joskus tehdä jotain miespuolisten kavereiden kanssa.

En kyllä itse muuttaisi yhteen naisen kanssa joka haluaa minun vapaa-ajastani 100% itselleen.

Mun lähipiirissä on paljon tällaista - mutta perskärpäsinä ovat miehet. Miehillä ei tunnu olevan omaa elämää ja naisen pitää roikottaa miestä mukanaan ja keksiä mielekästä tekemistä. Omia poikia yritän kasvattaa niin, että eivät kuvittelisi enää elävänsä missään suomifilmin agraariyhteiskunnassa, missä ainoat sallitut miesten puuhat ovat pelto- ja metsätyöt sekä pirttiviljely.

Te olette kaksi täysin erilaista ihmistä. Tuo juttu ei tule koskaan toimimaan. Itse olen myös kaltaisesi oman rauhan oleskelija vähemmällä touhotuksella ja olen joskus miettinyt, että aktiivinen ja energinen nainen olisi täysin mahdoton suhdemielessä.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olisi hyvä jos pariskunta pystyy olemaan kotona ja tekemään kumpikin omia juttujaan.

Minun piti aikanaan erota yhdestä naisesta kun hän ei vaan hyväksynyt että tykkään lukea kirjoja kotona. Hän ei sietänyt sitä että luin kirjaa kun hän oli kotona vaan vaati koko ajan huomiota ja keskeytti lukemiseni.

Kumma kyllä yhteiseksi tekemiseksi kelpasi että istuttiin hipihiljaa sohvalla katsomassa telkkaria.

Lisään vielä että hän taisi olla jonkinlainen introvertti. Tai siis kotona kahdestaan puhetta riitti loputtomasti ja aina olis pitänyt jaksaa jutella. Silti isommassa seurassa ei oikeastaan puhunut mitään. Eikä myöskään puhunut koskaan puhelimessa kaveriensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelma siinä, että nainen haluaa nähdä sinua viikonloppuisin vai siinä, että nainen haluaa myös tehdä samalla jotain mielestään kivaa? Näettekö muuten kuin viikonloppuisin?

Näemme viikollakin, tällä hetkellä aika useinkin. Oikeastaan olen viime aikoina viettänyt hänen luonaan enemmän aikaa kuin omassa asunnossani. Hän haluaisi meidän viettävän kaiken ajan yhdessä vaikka tein tapailun alussa selväksi ettei yhteenmuutto tai vastaava järjestely ole mahdollinen nykyisessä elämäntilanteessa.

Sinun täytyy sanoa selkeästi uudelleen tuo mitä seurustelun alussa olette keskustelleet.

Nainen on tahalllaan nyt "unohtanut", ettei ollut tarkoitus jatkuvasti olla yhdessä. Hän haluaa nyt yksipuolisesti päättää miten seurustelette. Ilmeisesti on sellainen kotikasvatus, että ihmiset ovat koko ajan yhdessä tai ainakin niin paljon kuin mahdollista. Ei osaa olla yksin yhtään. Ja siihen muottiin yrittää nyt sinua "kasvattaa".

Olet liian kiltti tai varovainen. Sano suoraan, että ahdistut. Jos et puutu tilanteeseen siitä saattaa tulla lopulta katastrofi kun viimein annat tulla kaikki höyryt ulos.

En itse jaksaisi myöskään, olen nainen. Tarvitsen välillä omaa aikaa ja latautumista.

Ehkä olette liian erilaiset. Oletko muuten tyytyväinen sihteeseenne? Mikä siinä on hyvää ja sujuvaa?

Tämä oli varmaan aika hyvä kuvaus tilanteesta. Toisaalta kun on ehtinyt rakastua niin on vaikea erota...mutta niinhän se kaikilla on.

Olen paljon miettinyt asiaa ja pohtinyt hyvä ja huonoja puolia. Olemme parhammillaan hyvin yhdessä toimiva tiimi silloin kun olemme asioista samaa mieltä ja osaamme joissakin käytännön asioissa joustaa samalla tavalla, mutta sitten toisaalta on näitä näkemyseroja jotka aiheuttavat turhia riitoja kun kumpikaan ei ole valmis luopumaan omasta asemastaan tai mielipiteestään. Olen yrittänyt myös vakuuttaa tilanteen muuttuvan minun osaltani vapaa-ajan suhteen kun lapset kasvavat aikuiseksi, mutta se ei tietysti parissa kuukaudessa tapahdu.