Onko Kaari Utrio tutustumisen arvoinen? Jos niin mistä kirjasta aloitan?

Utrion tietokirjat olivat 1980-luvulla uraa uurtavia, mutta historiantutkimuksessakin 40 viime vuoden aikana on tapahtunut yhtä ja toista. Nykyään niiden tiedoista iso osa on vanhentunutta. Tämä on toki normaalia, tietokirjoille käy niin, ja kuuluukin käydä.

mistä usein ei puhuta, niin Utrio teki taitavan markkinoinnin genrelle, jonka Suomessa kuitekin aloitti Pohjolan-Pirhosten tuotanto. Niitä kirjoja kannattaa edelleen lukea, jos jostain löytää. Pohjolan-Pirjosten pariskunta professori Helge ja vaimonsa Ursula tekivät yhdessä töitä. 1960-luvun tavan mukaan tieteelliset tutkimukset julkaistiin miehen nimellä ja niistä sovelletut romaanit vaimon nimellä.  Niissä on myös historiatieto kunnossa ja seikkailullista menoa luettavana!

Kaari Utrio ei oikein napannut, ehkä asennoiduin siihen liikaa "naisten kirjallisuutena" vaikka yleensä luen kaiken mitä käsiini saan, myös vaimon kirjat.

No, Paula Havasteen kirjat kolahativat heti. Suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Kaari Utrion mielestä vanhuksille pitää tehdä eutanasia. Eipä ole vielä itsestään aloittanut vaikka ok hyvin iäkäs. 

Miten ihmiset on näin yksinkertaisia???? Ei eutanasia tarkoita sitä, että joku vaan määrää, että nyt tuo terve vanhus saa kuolla. Myrkkypiikki vaan suoneen. Ei, ei, vanhuksen on sitä itse pyydettävä ja syykin pitää olla hyvä, eli esim parantumaton sairaus, josta ei parantumisen toivetta ole, mutta kivut ja kärsimys voi kestää vuosia ennen kuin kuolema armahtaa. Ei eutanasiaa saa, jos ei ole kunnollisia perusteita ja niitä ei Utriolla varmaan nyt ole. Eikä eutanasia edes ole Suomessa sallittu, niin miten Utrio olisi sitä "itsestään aloittanut"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaari Utrion mielestä vanhuksille pitää tehdä eutanasia. Eipä ole vielä itsestään aloittanut vaikka ok hyvin iäkäs. 

 

Miten ihmiset on näin yksinkertaisia???? Ei eutanasia tarkoita sitä, että joku vaan määrää, että nyt tuo terve vanhus saa kuolla. Myrkkypiikki vaan suoneen. Ei, ei, vanhuksen on sitä itse pyydettävä ja syykin pitää olla hyvä, eli esim parantumaton sairaus, josta ei parantumisen toivetta ole, mutta kivut ja kärsimys voi kestää vuosia ennen kuin kuolema armahtaa. Ei eutanasiaa saa, jos ei ole kunnollisia perusteita ja niitä ei Utriolla varmaan nyt ole. Eikä eutanasia edes ole Suomessa sallittu, niin miten Utrio olisi sitä "itsestään aloittanut"?

 

Teoriassa näin. Käytönnössäse kunnolliset perusteet että oma pyyntö on osoittautuneet aika monilla tavoin tulkittaviksi kriteereiksi sekå Hollannissa että Kanadassa, kun eutanasia on laillistettu. Kanadassa on esim pyörätuolia tarvitseville, muuten kohtuukuntoisille vammaisille ehdotettu, että ei oikein ois nyt rahaa tuoliin, mutta miten ois tuo eutanasia. Ja annettu ymmärtää, että sitä olisi syytä haluta, kun muuten tulee lähisuvulle niin kalliiksi. Hollannissa taas on näitä masentuneita parikymppisiä saanut eutanasioita, vaikka ihan selvä on, että tuossavaiheessa masennusta pitäisi vielä yrittää hoitaa, koska hoitokeinoja ei tun ikåiselle ole voitu vielä kaikkia kokeilla.

Perhekirja-Eurooppalaisen perheen historia oli kyllä hyvin kiinnostava. Muuta en ole Utriolta lukenut. 

Kuuri Atrian Turvattomat karkulaiset on aika hyvä.

Pirita. Karjalan tytär. Sen jälkeen olen vuosien saatossa  lukenut lähestulkoon kaikki hänen historialliset romaaninsa ja muut asiapitoiset julkaisunsa.

Kannattaa ehkä aloittaa niistä lyhyemmistä ja kokeilla. Jos jää koukkuun, niin sitten ne tiiliskivenpaksuiset keskiaika-romaanit.

Havasteen kirjoille lämmin suositus. Vihat-sarja (Maan vihat, tuulen vihat, veden vihat sekä Lumen armo) sijoittuu 1100-luvulle.

Sitten taas nuijasotien ajalle1500-1600z-luvulle sijoittuu Laahus ja Lieka.

Havasteella on paljon muitakin historiallisia kirjoja. Historiankuvaus perustuu jonkinlaiseen tietopohjaan koska Havaste on fil tri, toki aika vapaalla pensselillä henkilöille on piirretty taikakonsteja ja selvänäkemisen taitoja, noi on mielestäni viihdettä enemmän kuin vaikeata taidekirjallisuutta mutta kivasti vältetty se että tuhatluvun ihmisestä ei puhuta kuin vaistojen varassa elävästä lapsesta vaan kuin täysipäisestä ihmisestä. Henkilöillä on luonne ja ajatuksia.

Antti Tuurin historialliset ovat hyviä. Äitini suku -sarja on todella hieno.

Ihan eniten tykkäsin alkemistista. Se alkemismi on aina ollut sellainen vitsi, tässä oli paneudutti aiheeseen ja alkemisti kuvattiin sivistyneenä ja uskovaisena ihmisenä ja alkemismiin liittyvät kilvoittelun portaat käytiin niin hyvin läpi että oli pakko jopa vähän hypätä yli 

Vierailija kirjoitti:

Yksisarvinen on paras ja trilogiaan liittyvät aiemmat Vaskilintu ja Tuulihaukka. 

Myös 1820-30-lukuihin sijoittuvat kannattaa lukea. Vanhimmissa niistä (Pappilan neidot, Rautalilja, Rakas Henrietta) on mielestäni vakavampi sävy ja käsitellään aidosti tuon ajan sosiaalisia ongelmia (papiston köyhyys, työläisten työolot, köyhän kansanosan kurjuus...). Myös naisen asema (sosiaalisesta taustasta riippumatta) tulee hyvin esille. Joten eivät ole "pelkkää höttöistä romantiikkaa". Lisäksi pidän Utrion tavasta kirjoittaa ja löytää hyvin ajankuvan.

Pyh. Rakas Henrietta ja Pappilan Neidot ovat humoristisempaa Utriota. Etenkin Henrietta. Jos tahtoo lukea haudanvakavaa niin silloin Utrion Pirkkalan pyhät pihlajat-sarja on sitä varten. 

Minun suosikkini ovat Saippuaprinsessa ja Ruma kreivitär.

Vierailija kirjoitti:

Jos aloitat Ruusutarhasta, saat Utrion tuotannosta täysin erilaisen kuvan. Kirja todella jää mieleen.

Joissain kohdin tulee mieleen kuuluisan tekstiiliyhtiön perustaja.

Ei Utriolla ole sen nimistä kirjaa kuin Ruusutarha. :D Ruusulaakso oli Utrion vastaus 1980-luvun alun naiskirjoittajien, sellaisten kuin Barbara Taylor-Bradford ja Shirley Conran, bonkbuster-romaaneille. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kaikki ja keskiaikatrilogia on kyllä mahtava. Kaikki ovat hyviä.

Oliko ne niitä paksuja Vaskilintu ja Tuulihaukka? Mahtavan hyviä! Olin ihan upoksissa siihhn maailmaan ja aikakauteen. Kun olin ne kaikki kolme lukenut, piti matkustaa ensin Roomaan ja myöhemmin vielä Istanbuliin. Otin siellä oman oppaan että pääsin tutustumaan Bysantin historiaan. Kyllä kannatti.

Myös Pirjo Tuominen kirjoittaa historiallisia romaaneja, hänen tekstinsä on kielellisesti laadukasta ja hän perehtyy taustaan huolellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tykännyt, kevyttä helposti luettavaa. En enää muista kirjojen nimiä (luin niitä mitä lapsuudenkodissa oli) yhdessä oli Filippa(?) niminen rampa, hänen tarina jäi mieleen.

Mutta parhaat on tietoteokset, Eevan tyttäret, Perhekirja, ja erityisesti Bella Donna.

En ole ikinä tajunnut, mitä noilla Eevan tyttärillä haetaan. Romaanit ovat ihan viihdyttäviä, monet kyllä hyvin raakoja, mutta olihan aikakin raaka.

Pirita Karjalan tytär. Kiinnostavasti mm. Karjalan historiaa (praasniekat jne).

Ulla Raskin Itämeri-sarja on kuulemma Utriolle velkaa. Onko joku lukenut?

Kannattaa katsoa mm.torista/Finlandia-kirjasta jne. Omani ostin Kontista.

Vierailija kirjoitti:

Puisevaa. En ole saanut kuunneltua edes äänikirjana.

Tiktokkaajille ei sovi.😏

Historialla kuorrutettua harlekiinia. Jos sellaisesta tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaari Utrion mielestä vanhuksille pitää tehdä eutanasia. Eipä ole vielä itsestään aloittanut vaikka ok hyvin iäkäs. 

Oletpa harvinaisen törkeä ihminen. Kaari Utrio ei todellakaan ole sitä mieltä, että vanhuksille pitää tehdä eutanasia. Ei kukaan ole.

Aivan eri asia on kannattaa eutanasian mahdollisuutta silloin, jos kuoleva ihminen sitä itse pyytää eikä hänen kipujaan voida millään keinoin enää lievittää.

Lainaamasi kommentoija ei vaan ymmärrä lukemaansa. Törkeyttä suurempi ongelma on hyvin rajallinen käsityskyky,