Lue keskustelun säännöt.
Onko Kaari Utrio tutustumisen arvoinen? Jos niin mistä kirjasta aloitan?
27.12.2022 |
Olen kiinnostunut historiallisesta kirjallisuudesta ja mulle suositeltiin tätä kirjailijaa. Isoäidilläni oli lainata vissiin Vendela, mutta hän ei ollut varma kirjan sijainnista. Mitä kannattaisi etsiä esim. kirjastosta?
Kommentit (105)
Ei minusta, mutta makuasia.
Ihmisenä on kyllä mukava, en vain jaksa niistä kirjoista olla kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut kaikki ja keskiaikatrilogia on kyllä mahtava. Kaikki ovat hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Kuiva akka, en diggaa.
Housuissas on kuva.
Utriot on historialla höystettyä harlekiinia. Nuorena luin mutta enää en jaksaisi. Liikaa himoamista ja sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuiva akka, en diggaa.
Housuissas on kuva.
Kuiva🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Utriot on historialla höystettyä harlekiinia. Nuorena luin mutta enää en jaksaisi. Liikaa himoamista ja sellaista.
Joo. Se on ärsyttävää kun ne miehet aina katsoo himokkaasti. Joka ikisessä kirjassa. Yksitoikkoisia.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten hirveää hömppää jossa historiaa vain siteeksi. 😄😄😄
Lue mieluummin vaikka Milja Kaunistoa ja Hilary Mantelia
Mantel oli kyllä ihan eri sarjaa. Booker-palkittu peräti kahdesti.
Sen sijaan Kaari Utrio kirjoitti tietoisesti ns. hömppää ja piti esikuvanaan Angelica-sarjaa, joista analysoi lauseen mittaa myöten sen, mikä menee suurelle yleisölle kaupaksi. Utrion kirjat ovat silti sivistäviä, vaikka keskiajan naisista kirjailija antaa tuotannossaan lukijoille hivenen liian raadollisen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä just luin sellaisen lyhyemmän teoksen kuin Porvarin morsian. Hän avaa siinä että se oli hänen panoksensa suomalaiseen kioskikirjallisuuteen.
Ihanan romanttinen ja jopa eroottinen tarina
Tästä en ollut kuullutkaan.
Saippuaprinsessan muistan, se on Utrion versio Sinkkuelämää-sarjasta. Nuo epookkitarinat ovat kevyitä ja hauskoja, keskiaikakirjat taas synkempiä. Pitäisi lukea molempia taas pitkästä aikaa. Nuorena olivat suosikkejani.
Jos aloitat Ruusutarhasta, saat Utrion tuotannosta täysin erilaisen kuvan. Kirja todella jää mieleen.
Joissain kohdin tulee mieleen kuuluisan tekstiiliyhtiön perustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin Vaskilinnulla ja suosittelen sitä sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Utrion kirjat ovat hyvää luettavaa, joten voi aloittaa mistä tahansa hänen kirjoittamastaan kirjasta.
Tätä en ihan allekirjoita. Ei nimittäin kannata aloittaa keskeltä sarjaa 🙃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historiaa paljon ja faktat pätevät. Romanssijuonet varsinkin vanhoissa keskiaikakirjoissa voivat tuntua vähän vanhahtavilta. Voi olla myös surullisia tarinoita, ei tosiaan ollut hyvää elämä silloin.
Onhan ne päähenkilöiden romanssien osalta aika kaavamaisia, mutta muuten tarinat ja henkilöt ovat ihan omanlaisiaan. Varsinkin sivuhenkilöissä on mielenkiintoisia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puisevaa. En ole saanut kuunneltua edes äänikirjana.
Housuissas on puisevaa.
Keskiaika trilogiaa lukiessa pystyi eläytymään todella hyvin sen ajan oloihin. Ei tietysi herttasarjalukijoille ole oikeaa luettavaa.
Koska itse luen kaunokirjallisuutta nimenomaan viihteenä, pidin itee eniten niistä 1800-luvun alkuun sijoittuneista tarinoistw. Keskiaikakirjat olivat mielestäni monin paikoin venytettyjä ja sitäpaitsi niiden päähenkilöt olivat aika sietämättömiä. Omasta mielestäni parasta Utrion tuotannossa ovat nimenomaan viihdekirjat. Ne ovat laadukkaita eikå se maailma nyt ihan harlekiinia ole (olen sitäkin sen verran lukenut että osaan sanoa), ja ihmiskuvat ovat jonkunverran moniulotteisempia (siis kkonaisuutena, ei välttämättä yksittåisten hahmojen kohdalla) ja sivuhenkilöilläkin on persoonallisuuksia.
Ne tietokirjat sen sijaan - no, ne olivat 1980-luvulla uraa uurtavia, mutta historiantutkimuksessakin 40 viime vuoden aikana on tapahtunut yhtä ja toista. Nykyään niiden tiedoista iso osa on vanhentunutta. Tämä on toki normaalia, tietokirjoille käy niin, ja kuuluukin käydä.
mistä usein ei puhuta, niin Utrio teki taitavan markkinoinnin genrelle, jonka Suomessa kuitekin aloitti Pohjolan-Pirhosten tuotanto. Niitä kirjoja kannattaa edelleen lukea, jos jostain löytää. Pohjolan-Pirjosten pariskunta professori Helge ja vaimonsa Ursula tekivät yhdessä töitä. 1960-luvun tavan mukaan tieteelliset tutkimukset julkaistiin miehen nimellä ja niistä sovelletut romaanit vaimon nimellä. Niissä on myös historiatieto kunnossa ja seikkailullista menoa luettavana!
On varmasti ja kyllä hänen tuotantonsakin on.
Yksisarvinen on paras ja trilogiaan liittyvät aiemmat Vaskilintu ja Tuulihaukka.
Myös 1820-30-lukuihin sijoittuvat kannattaa lukea. Vanhimmissa niistä (Pappilan neidot, Rautalilja, Rakas Henrietta) on mielestäni vakavampi sävy ja käsitellään aidosti tuon ajan sosiaalisia ongelmia (papiston köyhyys, työläisten työolot, köyhän kansanosan kurjuus...). Myös naisen asema (sosiaalisesta taustasta riippumatta) tulee hyvin esille. Joten eivät ole "pelkkää höttöistä romantiikkaa". Lisäksi pidän Utrion tavasta kirjoittaa ja löytää hyvin ajankuvan.
Äitee ei oikein tykännyt Utriosta, kun sen kirjoissa on sit seksä, luki mieluummin Hietamiestä.
Luin juuri Seuraneidin, joka ajoittuu 1820-luvun loppuun, aivan ihastuttava.