Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

-No ainakin meidät -94 ja -95 laitettiin hyvin aikaisin päiväkotiin. Ei siinä mitään, se oli kiva paikka, mutta ehkä koti olisi parempi ollut niin pienelle.

-90-luvun lama

Se on ihan kokonaisuudesta kiinni, mikä on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Sinut kasvatetaan kuin olisit maailman keskipiste ja kaikessa paras ja toiveesi aina täyttyisivät. Pikkuhiljaa alat saada ympäristöltä palautetta, että se ei pidäkään paikkaansa.

Pohja putoaa.

Kuka oikein oletkaan?

Tämä hypoteesi ei ole kypsynyt kuin viini, joka odottaa kellarissa löytäjäänsä. Vaan tämä hypoteesi on homeen syömä.

AV-maammojen lapsia.

Pienestä pitäen syöttäneet lääkkeitä ja muotitauteja kehittäneet, nyt vielä tarttumatauteja tartuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Ei itse asiassa ole marginaalinen ryhmä. Työkyvyttömyyseläkettä nostavien nuorten aikuisten määrä on noussut koko 2000-luvun.

Ne oikeasti laittavat kouluissa psykologeille lääkkeitä hakemaan. Psykologi toteaa että pipi on kun kerran sinne tuli ja lääkäri määrää. Lääkkeet sitten tekevät tehtävänsä, vaikka jotkut keksivät niistä aiheutuvasta oireilusta syyttää muita huumeita tai alkoholia.

Siinä vaiheessa kun opettaja pohtii lapsella olevan ongelmia, syytä olisi tutkia se opettaja eikä lasta.

Laitettiin päiväkotiin 9 kk ikäisinä, ensimmäinen "häkkikanalakoulua" käynyt sukupolvi. Ensimmäisiä vanhojen vanhempien ja juurilta revittyjen perheiden lapsia; sukulaisina korkeintaan yksi 80-v mummo jos sitäkään. Palvelukset ja apu ostetaan ostopalveluna, ihmissuhteita tai ystävyyttä on paljon vähemmän. Moni joutuu kiertämään Suomea ja maailmaa kolmikymppiseksi tai pidempään - aiemmin kiertolaisuus oli huono-osaisuuden merkki, nyt se on normi. Kuinka moni jaksaisi pistää elämänsä uusiksi niin monta kertaa kuin nykyään on pakko?

Vierailija kirjoitti:

Laitettiin päiväkotiin 9 kk ikäisinä, ensimmäinen "häkkikanalakoulua" käynyt sukupolvi. Ensimmäisiä vanhojen vanhempien ja juurilta revittyjen perheiden lapsia; sukulaisina korkeintaan yksi 80-v mummo jos sitäkään. Palvelukset ja apu ostetaan ostopalveluna, ihmissuhteita tai ystävyyttä on paljon vähemmän. Moni joutuu kiertämään Suomea ja maailmaa kolmikymppiseksi tai pidempään - aiemmin kiertolaisuus oli huono-osaisuuden merkki, nyt se on normi. Kuinka moni jaksaisi pistää elämänsä uusiksi niin monta kertaa kuin nykyään on pakko?

Tiivistelmä 90-lukua edeltävien vuosikymmenien historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Laitettiin päiväkotiin 9 kk ikäisinä, ensimmäinen "häkkikanalakoulua" käynyt sukupolvi. Ensimmäisiä vanhojen vanhempien ja juurilta revittyjen perheiden lapsia; sukulaisina korkeintaan yksi 80-v mummo jos sitäkään. Palvelukset ja apu ostetaan ostopalveluna, ihmissuhteita tai ystävyyttä on paljon vähemmän. Moni joutuu kiertämään Suomea ja maailmaa kolmikymppiseksi tai pidempään - aiemmin kiertolaisuus oli huono-osaisuuden merkki, nyt se on normi. Kuinka moni jaksaisi pistää elämänsä uusiksi niin monta kertaa kuin nykyään on pakko?

Totta!

Olen 31 ja vadta katsoin väestörekisteristä että jo alaikäisenä minulla on ollut 17 eri kotiosoitetta. Nyt yht.28 ja tässä tönössä olen voinut taloudellisesti pysyä jo kolme vuotta mikä on ennätys - ainut vaan ettei paikkakunnalla ole työtä enää.

Odotan että hoivatyöhön pääsisi helpommin oppisopimuksella, se on ainoa mahdollisuuteni työllistyä tulevaisuudessa ellen sitten halua TAAS jättää omaa kotia.

Psykokapitalismi tarkoittaa jatkuvaa joustoa ja epävarmuutta.

Työmarkkinoiden epävarmuus heijastuu ihmisten mielentilaan ja sitä kautta perhe-elämään. Niinpä koko yhteiskunta on entistä lyhytjännitteisempi.

Hämeenlinnan opettajakoulutuslaitoksen professori, filosofian tohtori Värri uskoo epävarmuuden johtavan tunnekylmyyteen ja jopa aggressiivisuuteen, joka täytyy ottaa huomioon, kun tulkitaan lasten ja nuorten pahoinvointia ja rikoksia.

https://www.ku.fi/artikkeli/4814277-20-vuotta-sitten-psykokapitalismi-t…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Ei itse asiassa ole marginaalinen ryhmä. Työkyvyttömyyseläkettä nostavien nuorten aikuisten määrä on noussut koko 2000-luvun.

Äitini (s. 1964) on sairastanut syövän, kärsii kroonisista kivuista jotka johtuvat syöpähoidoista, hänellä on nivelrikkoa ja migreeni. Töitä tehnyt 16- vuotiaasta.

Eläkehakemukset hylätty muutamaan kertaan.

Alle kolmekymppiset turhakkeet eivät jaksa/viitsi/halua tehdä töitä kun se on niiiiiii-iiin rasittavaa ja pääsevät yhteiskunnan elätettäviksi. Onko oikein?

Kyllä se on ihan oikein. Äitisi sukupolvi sai itse elää helpossa työelämässä mutta nykynuoret ajetaan loppuun jo nuorena boomereitten ahneuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitettiin päiväkotiin 9 kk ikäisinä, ensimmäinen "häkkikanalakoulua" käynyt sukupolvi. Ensimmäisiä vanhojen vanhempien ja juurilta revittyjen perheiden lapsia; sukulaisina korkeintaan yksi 80-v mummo jos sitäkään. Palvelukset ja apu ostetaan ostopalveluna, ihmissuhteita tai ystävyyttä on paljon vähemmän. Moni joutuu kiertämään Suomea ja maailmaa kolmikymppiseksi tai pidempään - aiemmin kiertolaisuus oli huono-osaisuuden merkki, nyt se on normi. Kuinka moni jaksaisi pistää elämänsä uusiksi niin monta kertaa kuin nykyään on pakko?

Totta!

Olen 31 ja vadta katsoin väestörekisteristä että jo alaikäisenä minulla on ollut 17 eri kotiosoitetta. Nyt yht.28 ja tässä tönössä olen voinut taloudellisesti pysyä jo kolme vuotta mikä on ennätys - ainut vaan ettei paikkakunnalla ole työtä enää.

Odotan että hoivatyöhön pääsisi helpommin oppisopimuksella, se on ainoa mahdollisuuteni työllistyä tulevaisuudessa ellen sitten halua TAAS jättää omaa kotia.

Tässähän tulee voittajaolo, kun minun on tarvinnut muuttaa vasta 15 kertaa. Olen reilu kolmikymppinen keskituloinen ja tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien. En mikään huono-osainen siis. Nykyinenkään asuntoni ei ole minulle koti.

Kukaan tuttu ei ole koskaan muuttanut kanssani ja kymmenennen muuton aikoihin alkoi iskeä jonkinlainen apatia; ei ole jaksanut tutustua uuden paikkakunnan ihmisiin, sillä heidät olettaa "menettävänsä" joka tapauksessa.

Evakkomummonikin joutui kiertämään Suomea nuorena, mutta hän matkusti siskonsa kanssa ja asettui aloilleen 25-vuotiaana tehden pitkän ja taloudellisesti turvatun tehdasuran. Hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt nykymaailman yksinäisten ihmisten sinkoilua ilman ystäviä saati sisaruksia saati puolisoa.

Yksi syy on sekin, että 1900-luvun aikana koko länsimainen maailma muuttui yksilön maailmaksi. Aiemmin ajateltiin, että yksilö on yhteiskuntaa varten eikä toisinpäin, mutta vuosisadan lopulla syntyneet ovat ensimmäisiä, jotka ovat täysin kasvaneet elämään oma itse pääasiana. 

Kyse on ajattelun muutoksesta, joka sinällään ei ole hyvä eikä paha - se on vaan ero vanhan ja nykyisen välillä. Se kuitenkin selittää mm. sitä, miksi nykyään kunkin on "luvallista" tuntea niin kuin tuntee, tehdä niin kuin tekee jne, kun vielä 50 vuotta sitten ajateltiin, että on itsekästä toimia vain omien tuntemustensa varassa. Silloin kehotettiin vaan puremaan hammasta ja ohittamaan vastoinkäymiset, mikä joskus elämän pienissä murheissa saattoi toimiva konsti ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon lisäksi vielä vaadittiin että piti käydä iltaisin harrastamassa jotain muualla kuin kotona. Kotona tekemistä ei luettu harrastamiseksi.

Eikä kaduilla/ostareilla maleksimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Ei itse asiassa ole marginaalinen ryhmä. Työkyvyttömyyseläkettä nostavien nuorten aikuisten määrä on noussut koko 2000-luvun.

Äitini (s. 1964) on sairastanut syövän, kärsii kroonisista kivuista jotka johtuvat syöpähoidoista, hänellä on nivelrikkoa ja migreeni. Töitä tehnyt 16- vuotiaasta.

Eläkehakemukset hylätty muutamaan kertaan.

Alle kolmekymppiset turhakkeet eivät jaksa/viitsi/halua tehdä töitä kun se on niiiiiii-iiin rasittavaa ja pääsevät yhteiskunnan elätettäviksi. Onko oikein?

Kyllä se on ihan oikein. Äitisi sukupolvi sai itse elää helpossa työelämässä mutta nykynuoret ajetaan loppuun jo nuorena boomereitten ahneuden takia.

Kerro tarkemmin, miten sinut on ajettu loppuun? Aina vain näitä iänikuisia epämääräisiä sepustuksia siitä, miten työelämä on kovaa ja vaativaa ja blaablaa... Mutta ei mitään aikomusta ottaa itsevastuu omasta elämästä. Kun on niin helppo vierittää syy vaikka jonkun tuikituntemattoman syöpäsairaan päälle. Olet yksi turha tapaus!

Eiköhän niitä ole yhtä paljon kuin ennenkin, nykyään ne vaan tiedostetaan paremmin. Yhtälaillla ne ihmiset ennenkin masentu, syrjäyty, alkoholisoitu, tekivät itsemurhia ja hakkasivat perheitänsä, elleivät jopa enemmän.

Meidän vanhin poika syntynyt tuolloin, pyörittää nyt omaa yritystä ja työllistää 4 henkilöä. Rakentaa uutta omakotitaloa ja taitaa olla miljonääri jos yrityksen arvo lasketaan hänelle, ja miksi ei laskettaisi kun hän sen omistaa.

Toisaalta hän on niin niin paljon tehnyt töitä ja kokenut kaikkea, että hänen mielipiteet ikäisistään vasta karuja ovatkin.

Mitä uskotte nykyisistä lapsista kasvavan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä uskotte nykyisistä lapsista kasvavan?

Paremmin voivia kuin koskaan aiemmin, kiitos kasvatuksen joka painottaa "kurin" sijasta oppimista ja lasten oikeuksia.

Yhteiskunnan muuttuneet rakenteet ja paineet. Ennen oltiin tavallisia, nykyisin kaikkien pitää yrittää olla spesiaaleja ja suorittaa elämäänsä. Kokea ja näkyä. Tienata paljon rahaa helposti.

Suoritusyhteiskunta. Arvostus tulee vaan työstä ja koulutuksesta. Ihmisten ja lasten hyvinvoinilla ei niin väliä.