Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin 1997-2000 päiväkodissa töissä eikä siellä kukaan puhunut tunnetaidoista mitään. Jäähylle kyllä lapsia laitettiin. Käytävässä oli omat penkit sitä varten. Sääliksi käy niitä lapsia jotka tuohon aikaan joutuivat kasvamaan.

-Ton ajan mallin saaneita hoitajia on valitettavasti vieläkin työelämässä ja noita oppeja käytetään monissa paikoissa.

t. varhaiskasvattaja.

Kauheeta, normaalissa kotikasvatuksessa tuollaista ei olisi.

Toisen lapsille tekee usein sellaista mitä omilleen ei ikinä tekisi. Tulee mieleen esim. nämä viime aikojen kohut sitomisista ym.

Vierailija kirjoitti:

Sie oot vaa kateellinen koska he ovat vielä nuoria

Mitä kadehdittavaa heidän elämässään on? Vaikuttaa aika ankealta. Muuta elämää ei ole kuin some tai pelaaminen. Ikävystyisin kuoliaaksi nykynuorena! Ja miten huonolla populaarimusiikilla niitä rangaistaan, ja surkeilla toimintaleffoilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Ei itse asiassa ole marginaalinen ryhmä. Työkyvyttömyyseläkettä nostavien nuorten aikuisten määrä on noussut koko 2000-luvun.

Äitini (s. 1964) on sairastanut syövän, kärsii kroonisista kivuista jotka johtuvat syöpähoidoista, hänellä on nivelrikkoa ja migreeni. Töitä tehnyt 16- vuotiaasta.

Eläkehakemukset hylätty muutamaan kertaan.

Alle kolmekymppiset turhakkeet eivät jaksa/viitsi/halua tehdä töitä kun se on niiiiiii-iiin rasittavaa ja pääsevät yhteiskunnan elätettäviksi. Onko oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sie oot vaa kateellinen koska he ovat vielä nuoria

Mitä kadehdittavaa heidän elämässään on? Vaikuttaa aika ankealta. Muuta elämää ei ole kuin some tai pelaaminen. Ikävystyisin kuoliaaksi nykynuorena! Ja miten huonolla populaarimusiikilla niitä rangaistaan, ja surkeilla toimintaleffoilla!

Isäni, 97 v. ihmetteli tarkkailtuaan nuorisoryhmää kyläntalon liepeillä, että ei minkäänlaista naurua tai hilpeyttä ollut havaittavissa. Synkkinä seisoivat. Isäukko sanoi, että kun hänen nuoruudessaan nuoret kohtasivat, oli naurua ja iloa ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Positiivisesti heidät kasvatettiin. Vitsan käyttö oli jo reilusti harvinaistunut tuossa vaiheessa.

Jaa. Miksi niistä tuli tuommoisia negatiivisia ja valittajia, pää pipi mekein kaikilla.

Vanhempien piti suorittaa kaiket päivät ja olla kiireisiä. Lasten kanssa viihtyminen luettiin hidasälyiseksi. Aikuisten piti olla työstä uupuneita ja ylittää sittenkin rima vielä valittamatta kunnes joutui sairaslomalle uupumuksen takia mutta sekin oli noloa ja häpeellistä kun on niin heikko että ei kestä yhteiskunnan painetta.

SOME!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sie oot vaa kateellinen koska he ovat vielä nuoria

Mitä kadehdittavaa heidän elämässään on? Vaikuttaa aika ankealta. Muuta elämää ei ole kuin some tai pelaaminen. Ikävystyisin kuoliaaksi nykynuorena! Ja miten huonolla populaarimusiikilla niitä rangaistaan, ja surkeilla toimintaleffoilla!

Isäni, 97 v. ihmetteli tarkkailtuaan nuorisoryhmää kyläntalon liepeillä, että ei minkäänlaista naurua tai hilpeyttä ollut havaittavissa. Synkkinä seisoivat. Isäukko sanoi, että kun hänen nuoruudessaan nuoret kohtasivat, oli naurua ja iloa ilmassa.

Pojat eivät uskalla nauraa tyttöjen läheisyydessä koska se voisi olla metoo.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kun ovat edes elossa. 90-luvulla vaadittiin äidit meneen heti töihin kun lapsi on vuoden vanha, muuten pidettiin laiskana ja vähän outona jos ei mennyt massan ja esikuvien mukaan. Silloin ihailtiin vaan suorittamista ja itsensä loppuun polttamista muulla ei ollut väliä.

Tuon lisäksi vielä vaadittiin että piti käydä iltaisin harrastamassa jotain muualla kuin kotona. Kotona tekemistä ei luettu harrastamiseksi.

Minä 90 ja sisko 98, molemmilla syömishäiriö ja masennus puhkesivat teini-iässä. Kaikki tuntemani omanikäiset mt-oireisia ja kokeneet väkivaltaa alkoholistiperheissä. Monella suvussa itsemurhia, meillä mummo ja setä.

Väitän että lamalla vois olla tekemistä asian kanssa koska vaikutti kaikkii yhteiskuntaluokkiin ja vaikuttaa edelleen.

Plus se että lastensuojelu ei ollut kovin kiinnostunut alkoholistiperheiden lapsista tai koulupudokkaista, alkoholismia ja lääkkeiden väärinkäyttöä pidettiin ihan normina jos kuitenkin pystyi työnsä hoitamaan eikä ollut sentään ihan rantojen mies - tai näin olen antanut itseni ymmärtää näin aikuisena.

Nyt hoidamme siskon kanssa vuorotellen suvun vanhimpia ja huonokuntoisia omalla rajallisella jaksamisella.

Harmittaa sinänsä, vaikka olen kuntoutustuella en makaa sohvalla vaan pesen, puen, syötän ja käyn kaupassa sukulaisille 4pv viikossa.

Olen jo asennoitunut siihen, että oma elämäni voi alkaa vasta sitten kun ei enää tarvitse olla vastuussa lähipiirin ongelmista.

No se 50-70-lukujen sukupolvi heidät on kasvattanut, eli ap on varmaan sitä samaa. Syyttäkää itseänne vaan.

N38

Kotiäitiyttä ei tuettu kuin neuvolassa muutaman kuukauden ja sitten alkoi kysely milloin palaat töihin ja missä olet töissä, mistä sait hoitopaikan. Huolehdi nyt itsestäsi että harrastat iltaisin jotain kodin ulkopuolella. Eli milloin äiti loppujen lopuksi edes oli lapsensa kanssa, vieraat "hoiti" miten hoiti toisen lasta ei omaansa. Itse viihdyin lasteni kanssa ja olin oikeesti läsnä heille, koin itseni oudoksi kun olin oikeesti lasteni kanssa enkä esittänyt. Enkä halunnut kiirehtiä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Ei valitettavasti voi yleistää tuota koulutuksen periytymistä äidiltä tyttärelle. Yhtä tuttua 90-luvulla syntynyttä ei näytä kiinnostavan oikein mikään.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni -87 syntyneet ovat tutkitusti se ikäluokka millä on eniten mielenterveysongelmia.

Joo, mutta "--- myös 1987 syntyneillä on ollut paljon mielenterveysongelmia. Ikäluokan naisista joka kolmas oli 25 vuoden ikään mennessä joko käyttänyt psyykelääkkeitä tai psykiatrisen erikoishoidon palveluita. Ikäluokka 1997 saattaa laittaa ennätykset uusiksi."

Nythän on ollut jotain se suuntaisia suosituksia, että työnteko olisikin itsessään kuntouttavaa toimintaa. Tai opiskelu.

Miten paranemista edesauttaa se, että pyörii päivästä toiseen kämpässään?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 92 syntyny, jos mä oikein muistan niin meillä ei edes ollut kännyköitä yms kun me oltiin pieniä... En tiedä mitä sä koitat selittää. Eiköhän se mene sinne 00 puolelle. 

Sinulla ei ole kännykkää? Aloittaja pohti miten teidät on kasvatettu kun teillä on niin paljon mielenterveysongelmia. Ei maininnut mitään kännykän käytöstä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Ei valitettavasti voi yleistää tuota koulutuksen periytymistä äidiltä tyttärelle. Yhtä tuttua 90-luvulla syntynyttä ei näytä kiinnostavan oikein mikään.

Tästähän on ihan tutkimusnäyttöä, että juuri äidin kouluttamattomuus periytyy.

Täytyy penkoa nettiä ja etsiä lähteitä.

Mulla leviäisi nuppi siihen, jos ei olisi ammattia, työtä ja säännöllisiä palkkatuloja.

-No ainakin meidät -94 ja -95 laitettiin hyvin aikaisin päiväkotiin. Ei siinä mitään, se oli kiva paikka, mutta ehkä koti olisi parempi ollut niin pienelle.

-90-luvun lama

Vierailija kirjoitti:

Kasvatettu tekemään mitä haluaa, useimmiten johtaa siihen ettei sopeudu esim. työelämään ja sääntöihin.

Päinvastoin: lapsena koettu tyrannia (ehkä vain yhden aikuisen harjoittamana, eikä tajuta tyranniaksi tai ymmärretä sen vaikutusta) -> aikuisena "burnout".