Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Ovatko olleet nuorena j änniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin pidetty kovaa kuria ja väkivalta on ollut päivittäistä, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kasa mt-ongelmia tuli, puunata en itseäni jaksa ja somesta Luen vain muiden juttuja. Kavereilla samat meiningit. Olisipa lastensuojelu toiminut paremmin 90- ja 2000- luvuilla.

Tuohon aikaan oli vielä boomerit kasvattamassa ja kuviteltiin että lapsi tarvitsee kuria. Tunnetaidoista ei ymmärretty vielä mitään.

Voit Tunnetaidot olivat vahvasti tapetilla kasvatusasioissa 90-luvulla.

Sain ensimmäisen lapseni 90-luvun alussa, ja kahlasin hirveän pinon kasvatus oppaita, mmLiisa Keltikangas-Järvinen ja Jari Sinkkonen.

Itse olin 1997-2000 päiväkodissa töissä eikä siellä kukaan puhunut tunnetaidoista mitään. Jäähylle kyllä lapsia laitettiin. Käytävässä oli omat penkit sitä varten. Sääliksi käy niitä lapsia jotka tuohon aikaan joutuivat kasvamaan.

eivät saaneet remmiä

Kuulemma 97 syntyneillä on paljon ongelmia. Moni asia vaikuttaa esim some,liikkumattomuus jne. Ei ole vain yhtä syytä.

Vierailija kirjoitti:

Positiivisesti heidät kasvatettiin. Vitsan käyttö oli jo reilusti harvinaistunut tuossa vaiheessa.

Niin oli, koska vitsa muuttui ihan omin käsin harjoitettavaksi väkivallaksi.

Vapaa kasvatus ja länsimaita johdetaan paskasti. Kaikki alkoi menemään pieleen WTC iskujen jälkeen. Finanssikriisi (2007–2009) hoiti loppusilauksen. Rahat kulkeutuu jatkuvasti pois tavallisilta ihmisiltä. Tämä johtaa globaaliin sotaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma 97 syntyneillä on paljon ongelmia. Moni asia vaikuttaa esim some,liikkumattomuus jne. Ei ole vain yhtä syytä.

Ei ole enää yhtenäistä kulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin pidetty kovaa kuria ja väkivalta on ollut päivittäistä, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kasa mt-ongelmia tuli, puunata en itseäni jaksa ja somesta Luen vain muiden juttuja. Kavereilla samat meiningit. Olisipa lastensuojelu toiminut paremmin 90- ja 2000- luvuilla.

Tuohon aikaan oli vielä boomerit kasvattamassa ja kuviteltiin että lapsi tarvitsee kuria. Tunnetaidoista ei ymmärretty vielä mitään.

Mistä hiton tunnetaidoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni -87 syntyneet ovat tutkitusti se ikäluokka millä on eniten mielenterveysongelmia.

Heh, täälläkin yksi -87, jolla ahdistusta ja toistuvaa masennusta. Mikä itselläni meni pieleen? Vanhemmat olivat välinpitämättömiä ja väkivaltaisia. Naapurinkin lapsia hakattiin ja retuutettiin. Oli yleistä silloin.

Myös hoitopaikassa oli väkivaltaa. Lapsia pideltiin väkisin sylissä yms.

Jusst toi, että henkisen puolen asiat ei oo enää tabu vaan päin vastoin on jopa trendi puhua niistä avoimesti. Sen lisäksi sodan jälkeisten sukupolvien kasvattamia, joka toki vaikuttaa. Siihen päälle vielä some, josta saa toki vertaistukeakin, mutta niin paljon huonoa, huonoja roolimalleja ja huonoja neuvoja elämään....

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kanssa ihmetellyt sitä, että someen jaksetaan omaa pärstää kuvata vaikka kuinka, mutta muuten ei tunnuta kestävän mitään. Uuvutaan opiskeluissa ja töissä. Tämä ei tietenkään koske kaikkia, mutta hyvin monia kyllä.

Ovat tainneet ihan itse luoda itselleen nämä paineet ensimmäisenä aikuistuneena somesukupovena. Itsetuntoa pelataan ja itseä ilmaistaan vain ja ainoastaan suomen kautta. Moni tuon ikäinen kollega pitää ammattiin liittyvää sometiliä, mutta sisältö on suurimmalta osalta täysin tyhjänpäiväistä ja täynnä aiheeseen mitenkään liittymättömiä filtteröityjä selfieitä ja harkittuja asetelmia. Kyllä sellaisessa egosekoilussa hajoaisi pää itselläkin.

Itse olin 1997-2000 päiväkodissa töissä eikä siellä kukaan puhunut tunnetaidoista mitään. Jäähylle kyllä lapsia laitettiin. Käytävässä oli omat penkit sitä varten. Sääliksi käy niitä lapsia jotka tuohon aikaan joutuivat kasvamaan.

-Ton ajan mallin saaneita hoitajia on valitettavasti vieläkin työelämässä ja noita oppeja käytetään monissa paikoissa.

t. varhaiskasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin 1997-2000 päiväkodissa töissä eikä siellä kukaan puhunut tunnetaidoista mitään. Jäähylle kyllä lapsia laitettiin. Käytävässä oli omat penkit sitä varten. Sääliksi käy niitä lapsia jotka tuohon aikaan joutuivat kasvamaan.

-Ton ajan mallin saaneita hoitajia on valitettavasti vieläkin työelämässä ja noita oppeja käytetään monissa paikoissa.

t. varhaiskasvattaja.

Niinpä. Ollaan paperilla varhaiskasvattajia mutta toimitaan käytännössä kuin entisajan päivähoitajat.

Minua ainakin lyötiin kotona, äiti haukkui, hän oli itse traumatisoitunut kun isänsä oli ollut sodassa. Purki meihin lapsiin katkeruuttaan ja kipua, terapiaa ei kokenut tarvitsevansa. Niinpä minä sairastuin ja käyn nyt siellä terapiassa äitini traumojen takia. Lukekaa 70-luvulla syntyneiden ketjua, nämä kipeät ja kaltoinkohdellut ihmiset ovat kasvattaneet 90-00 sukupolven, joka on mieleltään sairas. Onko mikään ihme, sama pyörä pyörii.

Maailmasta pitäisi kertoa totuus niin yhteiskunnan kuin yksityistenkin tahoilta.

Karu totuus lyö sitten päin näköä jossain vaiheessa.

Maailma ei olekkaan mikään onnela suurilta osin, vaan kova ja paha paikka.

Pilvilinnat romahtavat.

Tosin moni vanhempikin elää pilviharhoissa.

Ihme kun ovat edes elossa. 90-luvulla vaadittiin äidit meneen heti töihin kun lapsi on vuoden vanha, muuten pidettiin laiskana ja vähän outona jos ei mennyt massan ja esikuvien mukaan. Silloin ihailtiin vaan suorittamista ja itsensä loppuun polttamista muulla ei ollut väliä.

Minun isä oli alkoholisti. Veteli korvasta pitkin huushollia polven korkuisesta asti ja muuta vastaavaa. Kontrolloi sairaalloisesti koko perhettä. Hyvitteli käytöstään tunkemalla syliin kasan leluja ja karkkia. Teki kaikista yhteisistä hetkistä helvettiä riehumisellaan. Illoista, viikonlopuista, lomista ja juhlapäivistä. Koko ajan sai elää jännityksessä ja oppi itse siinä sitten mielistelemään ja masentumaan ahdistuksen kautta. Kaikki sysättiin toisten syyski, itsessä ei mitään vikaa ikinä. Ja sama jatkui omaan varhaisaikuisuuteeni, kunnes laitoin välit poikki. Edelleen yrittää hyvitellä siirtelemällä tilille rahaa. Kärsiköön nyt ku sipäisyydestään ja hoitamattoman pollansa seurauksista. Minä voin vihdoin hyvin ja pelastan oman jälkikasvuni.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Ei itse asiassa ole marginaalinen ryhmä. Työkyvyttömyyseläkettä nostavien nuorten aikuisten määrä on noussut koko 2000-luvun.

90-luvun laman aiheuttama stressi ja "säästöt" lasten, nuorten ja perheiden palveluista, periytyneet sotatraumat, niitten "hoitaminen" alkoholilla ja ylenpalttinen materialismi.

Edelleen joillain vanhemmilla tuntuu olevan outo käsitys siitä, että työ on tärkeämpää kuin lapset ja että niin kauan kun lapset eivät häiritse vanhempiensa elämää, kaikki on hyvin.

Ennen kuin rahasta ja kuluttamisesta tuli jumalia, ketään ei jätetty oikeasti yksin. Nykyään kaikki ovat enemmän tai vähemmän omillaan, ja kaikki sitoutuminen ihmissuhteisiin koetaan raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin 1997-2000 päiväkodissa töissä eikä siellä kukaan puhunut tunnetaidoista mitään. Jäähylle kyllä lapsia laitettiin. Käytävässä oli omat penkit sitä varten. Sääliksi käy niitä lapsia jotka tuohon aikaan joutuivat kasvamaan.

-Ton ajan mallin saaneita hoitajia on valitettavasti vieläkin työelämässä ja noita oppeja käytetään monissa paikoissa.

t. varhaiskasvattaja.

Kauheeta, normaalissa kotikasvatuksessa tuollaista ei olisi.