Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Niin tai sitten hän ei vain halua tinkiä omasta elämästään sinun ja lastesi takia ja miksi hänen pitäisikään. Ehkä hän keskittyy niihin hänelle merkityksellisiin ihmissuhteisiin, mutta ei tee niistä tiliä sinulle. Jostakin syystä, jonka saatat itsekin ymmärtää, sinä et vain lastesi kanssa kuulu niihin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut. Ei ole mitään traumaa tai muuta "syytä". Lapsettomuus on tuntunut minulle aina oikealta vaihtoehdolta. Ei ole mieli muuttunut vuosikymmenten aikana.

Vanhemmat eivät ole asiaa koskaan mitenkään kommentoineet. Ovat normaaleja hienotunteisia ihmisiä - aika tökeröä olisi muiden valintoihin sotkeutua.

Tämä teksti voisi olla omani. Täällä siis toinen samanlainen samanlaisilla sukulaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Haluaisitko, että siskollasi olisi lapsia, vaikkei olisi sitten tyytyväinen elämäänsä? Ja lykkäisi lapsia sinulle hoitoon, sittenhän näkisitte ainakin enemmän. Vai mitä oikein haluat?

Haluan, että hän ottaisi enemmän vastuuta jo iäkkäiden vanhempieni asioista, mutta ei käy laatuun. Joulun vietti vanhemmillani passattavana, mihinkään tekemiseen ei osallistunut. Aattona arvon neiti vetelehti saunassa niin kauan, että ruoka jäähtyi. Tarjouduin menemään hoputtamaan, mutta äiti kielsi, ettei sisko vain suutu. No, hän olisi pilannut tunnelman kyllä onnistuneesti. Kiva varmaan äidille tarjoilla kovalla työllä tehtyjä ruokia kylminä. Iltamyöhällä olisi vielä pitänyt lautapelejä pelata, vaikka näin, että äiti oli aivan piipussa. Siihen puutuin ja totesin, että kukaan ei jaksa enää. Tuloksena valitusta ja naama norsarilla loppuehtoon. Juu, en halua nähdä häntä, koska poikkeuksetta se ärsyttää minua.

Ja sinä kuvittelet, että jos siskosi saisi lapsia, kaikki yhtäkkiä muuttuisi mielesi mukaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Joudutte kaikki helvetin tuleen.

Perustelut?

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

ei kaikkia voi kukaan rakastaa. pitää olla rakkauden arvoinen

En haluaisi olla lapseton, mutta en ole koskaan saanut penistä 😔 Tuntuuko se hyvältä?

T. Vanhapiika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Et sinäkään omista luuloistasi ja ylemmyydentunnostasi huolimatta vaikuta epäitsekkäältä, onnelliselta tai edes tasapainoiselta.

En olekaan, mutta huomaan kyllä, että kertomani herättää aika paljon tunteita lapsettomista, vaikka kerroin vain oman kokemukseni.

Mitä arvoa luulet sillä olevan, että "juoruat vain oman kokemuksesi" - muiden yksityisasioista - pyytämättä?

Mitä arvoa sinun kommentillasi on?

Et siis pysty vastaamaan etkä edes pysymään aiheessa eli karu vastaus paljastuu auttamatta siinä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Niin tai sitten hän ei vain halua tinkiä omasta elämästään sinun ja lastesi takia ja miksi hänen pitäisikään. Ehkä hän keskittyy niihin hänelle merkityksellisiin ihmissuhteisiin, mutta ei tee niistä tiliä sinulle. Jostakin syystä, jonka saatat itsekin ymmärtää, sinä et vain lastesi kanssa kuulu niihin.

No, vaihtuvat poikaystävät tietysti ovat kiinnostavampia kuin typerä sisko, joka yrittää olla apuna vanhemmilleen, voin sen kyllä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Haluaisitko, että siskollasi olisi lapsia, vaikkei olisi sitten tyytyväinen elämäänsä? Ja lykkäisi lapsia sinulle hoitoon, sittenhän näkisitte ainakin enemmän. Vai mitä oikein haluat?

Haluan, että hän ottaisi enemmän vastuuta jo iäkkäiden vanhempieni asioista, mutta ei käy laatuun. Joulun vietti vanhemmillani passattavana, mihinkään tekemiseen ei osallistunut. Aattona arvon neiti vetelehti saunassa niin kauan, että ruoka jäähtyi. Tarjouduin menemään hoputtamaan, mutta äiti kielsi, ettei sisko vain suutu. No, hän olisi pilannut tunnelman kyllä onnistuneesti. Kiva varmaan äidille tarjoilla kovalla työllä tehtyjä ruokia kylminä. Iltamyöhällä olisi vielä pitänyt lautapelejä pelata, vaikka näin, että äiti oli aivan piipussa. Siihen puutuin ja totesin, että kukaan ei jaksa enää. Tuloksena valitusta ja naama norsarilla loppuehtoon. Juu, en halua nähdä häntä, koska poikkeuksetta se ärsyttää minua.

Hm eli kyse ei lapsista lainkaan. Pitäisikö sinun puhua siskosi kanssa, mutta avoimin mielin? Molemmilla tuntuu olevan asenneongelmia.

"Te naiset, jotka ette halua omia lapsia, mikä siihen on syynä?"

- En vain ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En leikkinyt lapsena vauvanukeilla, en ole mietiskellyt tulevien lapsieni nimiä yms. Koen myös olevani luonteeltani epäsopiva äidiksi. Olen mukavuudenhaluinen introvertti, joka rasittuu hyvin nopeasti sosiaalisissa tilanteissa. Inhoan meteliä sekä jatkuvaa höpöttämistä ja touhuamista. Lapset ovat minusta suloisia, en siis mitenkään vihaa heitä, mutta minun silmiini vanhemmuus vaikuttaa työläältä ja uuvuttavalta. Toki se on varmasti myös todella palkitsevaa.

---

"Mitä vanhempasi ajattelevat, kun et jatka sukua?"

- Isälläni ei tunnu olevan mielipidettä suuntaan tahi toiseen, mutta äidilleni lapsettomuuteni on selvästi kova paikka. Minulla on hankaluuksia ymmärtää, miksi tämä on hänelle niin vaikeaa. Sisarukseni ovat tehneet lapsia, joten kyse ei ole siitä, että olisin lapsettomuudellani riistänyt häneltä mahdollisuuden isovanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Haluaisitko, että siskollasi olisi lapsia, vaikkei olisi sitten tyytyväinen elämäänsä? Ja lykkäisi lapsia sinulle hoitoon, sittenhän näkisitte ainakin enemmän. Vai mitä oikein haluat?

Haluan, että hän ottaisi enemmän vastuuta jo iäkkäiden vanhempieni asioista, mutta ei käy laatuun. Joulun vietti vanhemmillani passattavana, mihinkään tekemiseen ei osallistunut. Aattona arvon neiti vetelehti saunassa niin kauan, että ruoka jäähtyi. Tarjouduin menemään hoputtamaan, mutta äiti kielsi, ettei sisko vain suutu. No, hän olisi pilannut tunnelman kyllä onnistuneesti. Kiva varmaan äidille tarjoilla kovalla työllä tehtyjä ruokia kylminä. Iltamyöhällä olisi vielä pitänyt lautapelejä pelata, vaikka näin, että äiti oli aivan piipussa. Siihen puutuin ja totesin, että kukaan ei jaksa enää. Tuloksena valitusta ja naama norsarilla loppuehtoon. Juu, en halua nähdä häntä, koska poikkeuksetta se ärsyttää minua.

Hm eli kyse ei lapsista lainkaan. Pitäisikö sinun puhua siskosi kanssa, mutta avoimin mielin? Molemmilla tuntuu olevan asenneongelmia.

En jaksa, minulla on omakin elämä ja vastuut siitä. Tässä asiassa olen itsekäs, enkä ala kolmekymppistä kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi olla lapseton, mutta en ole koskaan saanut penistä 😔 Tuntuuko se hyvältä?

T. Vanhapiika

Riippuu peniksestä ja tyypistä, johon se on kiinnittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Niin tai sitten hän ei vain halua tinkiä omasta elämästään sinun ja lastesi takia ja miksi hänen pitäisikään. Ehkä hän keskittyy niihin hänelle merkityksellisiin ihmissuhteisiin, mutta ei tee niistä tiliä sinulle. Jostakin syystä, jonka saatat itsekin ymmärtää, sinä et vain lastesi kanssa kuulu niihin.

No, vaihtuvat poikaystävät tietysti ovat kiinnostavampia kuin typerä sisko, joka yrittää olla apuna vanhemmilleen, voin sen kyllä ymmärtää.

Kuulostaa hieman marttyyriviitan kahinalta ja toisen romanttisen/sukupuolielämän paheksumiselta.

Lapsetonta ei tosiaan välttämättä kiinnosta perhe-ja lapsijutut tai niistä puhuminen.

Onneksi sisarukseni ovat hoitaneet lisääntymispuolen.

Anopin molemmat lapset valitsivat lapsettomuuden joka taisi olla aika kova paikka hänelle vaikka ei minua ikinä arvostellut asiasta.

Aikoinani tein perhetyötä ja päätin että en itselleni lapsia halua.

Onneksi mieheni oli samaa mieltä.

Elämä ollut rauhallista ja mukavaa, nyt ollaan jo eläkkeellä.

Mikä syy on tehdä lapsia kun ei ole pakko?

En ole keksinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

ei kaikkia voi kukaan rakastaa. pitää olla rakkauden arvoinen

Ja miehille rakkauden arvoinen tarkoittaa sitä että on ikuisesti kaunis ja nuoren näköinen. Itse en halua tuollaista tulevaisuutta jossa rakkaus on ulkonäöstäni kiinni, koska en tiedä millaiseksi ulkonäköni tulee muuttumaan, enkä muutenkaan halua siihen perustuvaa suhdetta. Joten en hanki suhdetta ollenkaan enkä täten myöskään perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Haluaisitko, että siskollasi olisi lapsia, vaikkei olisi sitten tyytyväinen elämäänsä? Ja lykkäisi lapsia sinulle hoitoon, sittenhän näkisitte ainakin enemmän. Vai mitä oikein haluat?

Haluan, että hän ottaisi enemmän vastuuta jo iäkkäiden vanhempieni asioista, mutta ei käy laatuun. Joulun vietti vanhemmillani passattavana, mihinkään tekemiseen ei osallistunut. Aattona arvon neiti vetelehti saunassa niin kauan, että ruoka jäähtyi. Tarjouduin menemään hoputtamaan, mutta äiti kielsi, ettei sisko vain suutu. No, hän olisi pilannut tunnelman kyllä onnistuneesti. Kiva varmaan äidille tarjoilla kovalla työllä tehtyjä ruokia kylminä. Iltamyöhällä olisi vielä pitänyt lautapelejä pelata, vaikka näin, että äiti oli aivan piipussa. Siihen puutuin ja totesin, että kukaan ei jaksa enää. Tuloksena valitusta ja naama norsarilla loppuehtoon. Juu, en halua nähdä häntä, koska poikkeuksetta se ärsyttää minua.

Hm eli kyse ei lapsista lainkaan. Pitäisikö sinun puhua siskosi kanssa, mutta avoimin mielin? Molemmilla tuntuu olevan asenneongelmia.

En jaksa, minulla on omakin elämä ja vastuut siitä. Tässä asiassa olen itsekäs, enkä ala kolmekymppistä kasvattamaan.

Olet itsekäs aika monessa asiassa. Eikä siinä mitään pahaa välttämättä ole. Se vain kannattaa nähdä ja tiedostaa niin elämä muuttuu helpommaksi. Se todennäköisesti on asia jota et halua nähdä itsessäsi ja siksi sinua ärsyttää toisissa kuvittelemasi itsekkyys.

"Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?"

Ei ihme, että Suomessa joka toinen avioliitto päättyy erooon, jos ainoa syy on jatkaa vanhempien mieliksi sukua.

Minulla on paskat geenit ja hirvittävä kasvatus. Tiesin jo lapsena, etten tule lapsia koskaan hankkimaan, koska todennäköisesti olisin tahtomattani toistanut niitä kauheuksia, mitä minulle on tehty. Taustalla on ylisukupolvinen ketju ja on vastuullisempaa katkaista se, kuin taipua sosiaaliseen paineeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Niin tai sitten hän ei vain halua tinkiä omasta elämästään sinun ja lastesi takia ja miksi hänen pitäisikään. Ehkä hän keskittyy niihin hänelle merkityksellisiin ihmissuhteisiin, mutta ei tee niistä tiliä sinulle. Jostakin syystä, jonka saatat itsekin ymmärtää, sinä et vain lastesi kanssa kuulu niihin.

No, vaihtuvat poikaystävät tietysti ovat kiinnostavampia kuin typerä sisko, joka yrittää olla apuna vanhemmilleen, voin sen kyllä ymmärtää.

Kuulostaa hieman marttyyriviitan kahinalta ja toisen romanttisen/sukupuolielämän paheksumiselta.

Lapsetonta ei tosiaan välttämättä kiinnosta perhe-ja lapsijutut tai niistä puhuminen.

Kyllä, valehtelisin jos väittäisin, ettei veetuta tuo vapaamatkustus kaikessa. Sydänsuruja itketään sitten äidille, joka on aina huolesta sydän sykkyrällään. Mun lapset on jo teinejä, joten kakan väristä ei tarvitse keskustella. Jouluna molemmat auttoivat mummia ja pappaa järjestelyissä siinä missä pystyivät.