Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Mikä siihen on syynä? No se, että olen ruma. Tätä palstaa kun lukee, niin viikottain on viestejä, joissa mollataan rumia naisia. Miksi jatkaisin rumia geenejä, että joku saisi lisää haukkumisen aihetta?

Kuka tänne haluaisi ketään kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että miksi en halunnut ratkaisua, jossa ensin romutan fyysisen terveyteni, toosani ja ulkonäköni raskauden ajan, sitten pääsen kokemaan kipuja jollaisia kenenkään ei missään muussa tilanteessa oleteta kestävän tajuissaan, menetän mahdollisesti virtsan- ja ulosteenpidätyskykyni ja saan trauman, sitten haahuilen n. vuoden verran univelkaisena zombina kotona, minkä jälkeen haastetasoa nostetaan niin että pitäisi hoitaa vielä palkkatyökin samalla. Ja tähän projektiin menee sitten kaikki rahat, aika ja energia seuraavien 18 vuoden ajan. En tiedä, miksi en ole tätä loistodiiliä valinnut.

No nyt on kyllä :D tulin huvikseni lukemaan tätä ketjua, olen kahden lapsen äiti ja eihän tätä vastausta voinut enää nauramatta lukea :DD Joo, eihän sitä tarvitse kenellekään perustella miksi ei halua lapsia. Eihän kukaan tule tenttaamaan sitäkään, miksi joku on päättänyt haluta niitä.

Vierailija kirjoitti:

Masennus. olen ollut masentunut 11v asti. Olen kyllä opiskellut ja työelämässä. Mutta työ vie kaiken energian. Haluaisin kyllä lapsen. Mutta pelkään etten jaksa tai kykene huolehtimaan lapsesta. 

Olen kohta 30v. Tiedän että kello käy. Kyllä haaveilen lapsesta. Mutta yksin on hankala lasta hankkia..

Jos oot nainen, niin lapsen voi hankkia yksin myös hedelmöityshoidoilla. Toki adoptointi ja kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehtoja. Jos nää tuntuu ekaks vierailta ajatuksilta mutta lapsen kaipuu suuri, kannattaa kuitenkin laittaa nuo mietintään, että ei heti hylkää.

Inhoan lapsia.

Hei, olet lukenut liikaa. Kun tapaat oikean ihmisen tiedät. Kerro toiveesi ja pidä niistä kiinni. Tapaat oikean miehen joka on puolellasi kaikissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. olen ollut masentunut 11v asti. Olen kyllä opiskellut ja työelämässä. Mutta työ vie kaiken energian. Haluaisin kyllä lapsen. Mutta pelkään etten jaksa tai kykene huolehtimaan lapsesta. 

Olen kohta 30v. Tiedän että kello käy. Kyllä haaveilen lapsesta. Mutta yksin on hankala lasta hankkia..

 

Jos oot nainen, niin lapsen voi hankkia yksin myös hedelmöityshoidoilla. Toki adoptointi ja kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehtoja. Jos nää tuntuu ekaks vierailta ajatuksilta mutta lapsen kaipuu suuri, kannattaa kuitenkin laittaa nuo mietintään, että ei heti hylkää.

Ettekö millään pysty pysymään tämän muutenkin harvinaislaatuisen ketjun aiheessa? Haluan lapsen -ketjut muualla.

Kannattaisko vähän muuttaa perspektiiviä, olet nimittäin itse ollut lapsi (...ja kuulostat lapselta edelleen....). Miltä olisi lapsena tuntunut jos sinua olisi inhottu? Ehkä näin sinulle kävi, olen siitä pahoillani siinä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan lapsia.

Kannattaisko vähän muuttaa perspektiiviä, olet nimittäin itse ollut lapsi (...ja kuulostat lapselta edelleen....). Miltä olisi lapsena tuntunut jos sinua olisi inhottu? Ehkä näin sinulle kävi, olen siitä pahoillani siinä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan lapsia.

Kannattaisko vähän muuttaa perspektiiviä, olet nimittäin itse ollut lapsi (...ja kuulostat lapselta edelleen....). Miltä olisi lapsena tuntunut jos sinua olisi inhottu? Ehkä näin sinulle kävi, olen siitä pahoillani siinä tapauksessa.

Miksi pitäisi yhtään muuttaa omaa itselleen mieluista ja oikeaa perspektiiviään? Muiden ininällä ei ole väliä.

En pidä lapsista, enkä halua niitä pilaamaan elämääni. Haluan olla vapaa ja tehdä mitä haluan, milloin haluan. Parasta, kun voi ihan extempore lähteä reissuun tai muuttaa suunnitelmia. Eikä tarvitse kuunnella kitinää tai valitusta. Rahaa myös säästyy paljon ja kroppa pysyy hyvänä, kun aikaa ja energiaa harrastaa. 

Elämäni paras päätös on ollut olla hankkimatta lapsia. Seurattuani ystävieni lapsiperhearkea kuulostaa se korvaani maanpäälliseltä helvetiltä. En ymmärrä miten ihmiset jaksavat. Omia valintoja ne tietenkin ovat olleet ja he varmasti pitävät elämästään. Onneksi itse valitsin toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. olen ollut masentunut 11v asti. Olen kyllä opiskellut ja työelämässä. Mutta työ vie kaiken energian. Haluaisin kyllä lapsen. Mutta pelkään etten jaksa tai kykene huolehtimaan lapsesta. 

Olen kohta 30v. Tiedän että kello käy. Kyllä haaveilen lapsesta. Mutta yksin on hankala lasta hankkia..

 

Jos oot nainen, niin lapsen voi hankkia yksin myös hedelmöityshoidoilla. Toki adoptointi ja kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehtoja. Jos nää tuntuu ekaks vierailta ajatuksilta mutta lapsen kaipuu suuri, kannattaa kuitenkin laittaa nuo mietintään, että ei heti hylkää.

Ettekö millään pysty pysymään tämän muutenkin harvinaislaatuisen ketjun aiheessa? Haluan lapsen -ketjut muualla.

Ei hitto 😅

Minä kyllä kommentoin ihan sen vaan takia, kun ekan kommentin kirjoittaja lopussa sanoi, että haaveilee lapsesta, mutta yksin lapsen hankkiminen hankalaa. En minä yrittänyt tuputtaa lasta haluamattomalle lasta, vaan kertoa faktan, jos sattuisi olee niin, että kyseinen ihminen ei sitä tietäisi. Minä esim pari vuotta sitten en ollut tietoinen siitä että lapsen voi yksin hankkia!

En vaan halua. Ei siihen ole mitään "syytä", ihan samalla lailla kuin lasta toivovat yleensä ihan vain haluavat vanhemmiksi eikä heidänkään perusteitaan kummastella. En ole koskaan halunnut.

Vanhempani ovat sanoneet, että haluavat minun olevan onnellinen. Ei muttia.



Ikää on liki 45 ja sama vakiintunut parisuhde ollut pian 20 vuotta, josta naimisissa noin puolet. Ei ole alkanut kaduttaa, vaan riemu omannäköisen elämän elämisestä vaan voimistuu vuosi vuodelta. Olen myös tosi tyytyväinen, että löysin saman tavoitteen jakavan ihanan ihmisen kumppanikseni ja liittomme voi erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. olen ollut masentunut 11v asti. Olen kyllä opiskellut ja työelämässä. Mutta työ vie kaiken energian. Haluaisin kyllä lapsen. Mutta pelkään etten jaksa tai kykene huolehtimaan lapsesta. 

Olen kohta 30v. Tiedän että kello käy. Kyllä haaveilen lapsesta. Mutta yksin on hankala lasta hankkia..

 

Jos oot nainen, niin lapsen voi hankkia yksin myös hedelmöityshoidoilla. Toki adoptointi ja kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehtoja. Jos nää tuntuu ekaks vierailta ajatuksilta mutta lapsen kaipuu suuri, kannattaa kuitenkin laittaa nuo mietintään, että ei heti hylkää.

Ettekö millään pysty pysymään tämän muutenkin harvinaislaatuisen ketjun aiheessa? Haluan lapsen -ketjut muualla.

 

Ei hitto

Niinpä niin! Ei pystytä!

Vierailija kirjoitti:

Jotka ei halua omia lapsia ovat itsekkäitä, vain omaan napaansa tuijottavia ja heiltä puuttuu sosiaalisuus ja empatia kyky. He haluavat viettää yksinäisen vanhuuden ja he 

voivatkin sanoa erään laulun sanoin "Toki yksi on lohtu mun haudallani ei seisota silmät veessä". 

Höpö, höpö. Ihmisten pitäisi enemmän itsellisiä ja pitää huolta itsestään ilman että ripustaudutaan muihin ihmisiin. 

Ja mitä tulee yksinäiseen vanhuuteen, niin täälläkin kirjoiteltu lapsellisten toimesta, että kun ihmiselle syntyy lapsi, niin sen jälkeen on se oma perhe, johon isovanhemmat eli ne vanhukset eivät enää kuulu, vaan heistä tulee perheen sijaan sukulaisia. Sukulaisia, jotka voidaan hyvillä mielin ulkoistaa esim just joulusta.

RIKOKSET TERVEYDENHUOLLOSSA. IHMISOIKEUSRIKKOMUKSET SUOMESSA VUOSIKAUSIA. Sairaita ihmisiä toimii ammateissa tousten ihmisten kimpussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotka ei halua omia lapsia ovat itsekkäitä, vain omaan napaansa tuijottavia ja heiltä puuttuu sosiaalisuus ja empatia kyky. He haluavat viettää yksinäisen vanhuuden ja he 

voivatkin sanoa erään laulun sanoin "Toki yksi on lohtu mun haudallani ei seisota silmät veessä". 

Höpö, höpö. Ihmisten pitäisi enemmän itsellisiä ja pitää huolta itsestään ilman että ripustaudutaan muihin ihmisiin. 

Ja mitä tulee yksinäiseen vanhuuteen, niin täälläkin kirjoiteltu lapsellisten toimesta, että kun ihmiselle syntyy lapsi, niin sen jälkeen on se oma perhe, johon isovanhemmat eli ne vanhukset eivät enää kuulu, vaan heistä tulee perheen sijaan sukulaisia. Sukulaisia, jotka voidaan hyvillä mielin ulkoistaa esim just joulusta.

Joo, tuolla on joka niemi ja notkelma täynnä vanhainkoteja, joissa yksinäiset vanhukset makaavat odottamassa, että lapset tulisivat käymään muulloinkin kun jouluna. Ei todellakaan mikään kestävä syy pyrkiä saamaan lapsia, että olis sit joku joka hoivaa. Ja kuinka itsekäs ajatus ylipäätään! Pelotti yksinäisyys, tein itselleni seuralaisen. Sitten on hyvä katkeroitua, jos mukula ei suostukaan olemaan aina saatavilla vaan haluaa elää omaa elämäänsä.

Lähestyn 5-kymppiä ja olen vuosi vuodelta tyytyväisempi valintaani.

Olen sivusta seurannut, kun ystäväni ovat menneet ruuhkavuosien läpi, välillä hulluuden partaalla väsymyksestä ja kaikesta lapsiperheiden kurasta. Avioliittoja on hajonnut, pettämistä ja jättämistä, kun ei sitten jaksettukkaan lapsiperhe-elämää.

ja nyt sitten kun lapset ovat lentämässä pesästä, niin tuskailevat, kun elämällään ei ole enää tarkoitusta tai merkitystä.

Jep. Semmosta se.

En usko, että ihminen, jolla on mitään mielenkiintoa vanhemmuuteen, voi koskaan ymmärtää, miltä sen tuntuminen puuttuu. Enhän mäkään OIKEESTI ymmärrä, miltä tuntuisi haluta olla vanhempi jollekulle, ja silti moni sitä haluaa. Ei näitä asioita voi perustella millään lapsiperhe-elämän plussat ja miinukset -listoilla. Joko se sisäinen palo vanhemmuuteen on, tai sitä ei ole. Joillakin se syttyy myöhemmin, toisilla ei syty koskaan.

Mä en ikinä tule ymmärtämään, miksi asia herättää niin paljon tunteita. Miksi sitä vanhemmuutta yritetään tyrkyttää ihmisille, jotka ovat jo kertoneet, että eivät toivo lapsia? Voisiko huonompaa lähtökohtaa lapselle olla kuin syntyä perheeseen, jossa vanhempi on saatu puhuttua ympäri? Pahimmillaan peloteltu, kiristetty yms. niin kauan että ihminen "tulee järkiinsä" ja yrittää lasta. Eikö se ole vähän julmaa, erityisesti niitä mahdollisia lapsia kohtaan?



Ja aina se argumentti että omaansa aina rakastaa. Tieteellisten tutkimusten mukaan: ei, ei aina rakasta. Tai ei ole sopiva vanhemmaksi. Mitä jos ei yritettäisi painostaa ketään lastentekoon tai sen puoleen lapsettomuuteenkaan? On vähän turhan iso asia tehdä kompromisseja.



"Kyllä sitten vanhana kaduttaa!"

No onhan se mahdollista että sitten kaduttaa. Kuitenkin kadun mieluummin yksin ja mahdollisesti sitten vanhempana. Vaihtoehto voisi olla että meitä katujia olisikin kaksi ja katuminen alkaisi heti. Ainakaan minun päätöksestäni ei seuraa sellaista pahaa, mitä huonosta vanhemmuudesta tai lapsen saamisen katumisestani seuraisi, nimittäin sille lapselle traumoja tai riittämättömyyden tunnetta. Jos tällä päätöksellä on joku negatiivinen seuraus, sen kannan vain minä itse.