Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

31 vuotta sitten minulla oli kristallipallo josta kurkistin tulevaisuuteen. 

No ei vaineskaan. 31 vuotta sitten mulla oli antennit päässä ja sain vahvoja aavistuksia tulevasta. No, eikö  tämäkään selitys kelpaa?

Okei, olen peruspessimisti, patalaista, mukavuudenhaluinen. Köyhän miehen hommasin ja kahdestaan on voitu rahoittaa oma elämä eikä sitäkään aina ilman yhteiskunnan tukia. Laiskana ja väsyneenä ihmisenä en jaksanut huolehtia muusta kuin siitä että meillä kahdella on leipää pöydässä. Ja niin tapahtui.

Asia ei kuulu kenellekään. Jokainen saa itse päättää haluaako lapsia vai ei. Syytä ei tarvitse selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

1500 tykkäystä. Miettikää sitä kaikki.

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsia 2kpl, Tehty suunniteltuina kolmikymppisenä kun uraputki oli jo saatu käyntiin ja talous ja parisuhde kaikin puolin kunnossa. Ennen lasten hankkimista vuosien ajan mietin päätöstäni. Epäilin että olisiko minusta äidiksi, mutta lopulta uskoin näitä kaikkia, jotka olivat sitä mieltä, että äidinrakkaus tulee luonnostaan ja että lapset on parasta, mitä elämässä on. 



Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, en olisi ruvennut äidiksi. Vanhemmuus tuo mukanaan äärimmäisen huolen ja vastuun jälkeläisistä. Kyllä, kuolisin heidän puolestaan. Mutta olisin ollut onnellisempi ilman. Vaikka toivon lapsilleni vain parasta ja olen valmis tekemään mitä tahansa heidän puolestaan, teen sen syyllisyydestä, en äidinrakkaudesta. Minua painaa syvä syyllisyys siitä, että olen mennyt lisääntymään ja että olen päättänyt tuoda lapset tähän maailmaan "heiltä lupaa kysymättä". En tule ikinä olemaan tarpeeksi ja joka päivä t

Loistavasti sanottu. Olen itse lähes 40v ikäinen nainen ja minulla ei ole lapsia. Tavallaan sanoitit auki tuon jatkuvan huolen. Olen sen sorttinen ihminen, että huolehdin aina kovasti muista, erityisesti perheenjäsenistä. En ole koskaan tykännyt siitä tunteesta, että olen huolestunut läheisistä, varsinkin silloin jos heillä rankkaa, ovat sairaana jne. Haluaisin vain että läheisillä kaikki ok eikä tarvitse huolehtia. Mietin jo nuorena millaista se huoli olisi omasta lapsesta. Ja olen todennut että en vain halua yhtään sellaista itselleni. Eikä minulla ole edes tunnetta että haluaisin olla äiti. Olo on niin helpottunut kun ei ole lapsia. Maailmakin menossa niin huonoon suuntaan kaikkinensa että parempi kun tänne ei jää jälkeläisiä siitä kärsimään.

https://kaksplus.fi/perhe-elama/tyo-ja-raha/mita-lapsi-maksaa/

Mitä sitten vaikka lapsettomuuteen olisi "vain" "pinnallisia" syitä, kuten pilaa kropan/pääkopan/elämän/kaikki?

Lapsen hintalappu on kaikkine moninaisine riskeineen ja huolineen 154 000€. Mitä järkeä kun ei halua lasta?

Ei omaa elämäänsä voi eikä pidä elää muille ja muiden pillien mukaan tanssien, se olisi epäreilua lapsellekin.

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Suurin syy siihen, ettei mies halua lapsia on se, että nainen 2 vuoden jälkeen haluaa yksinhuoltajaksi

ja mies ei sitten enää kelpaa kuin kukkaroksi. Suomessa ei saisi määrätä 18 vuoden maksuja kenellekkään ilman että lapsen isyydestä tehdään isyystesti - ei koskaan. Tässä emme ole tasa-arvoisia vieläkään.

Elämän suurin tarkoitus on suvun jatkaminen.

Miettikää sitä valtavaa ponnistelua ja työmäärää, mikä sukupolvien ketjussasi on tehty sen eteen että sinä olet nyt olemassa. Mikäli tämä ketju katkeaa, on se käytännössä maailmanloppu kyseiselle suvulle.

Mikäli tieten tahtoen jättää lapset tekemättä jostakin itsekkäästä tai pinnallisesta syystä, ei ole ymmärtänyt yhtään mitään elämän kauneudesta.

Muistakaa, ettet voi tietää haluatko lapsia, ennen kuin olet saanut omia. Sekä isällä että äidillä alkaa syntymän hetkellä erittymään hyvä äiti/hyvä isä hormoneita, jotka muuttavat persoonaasi suuresti.

Vierailija kirjoitti:

https://kaksplus.fi/perhe-elama/tyo-ja-raha/mita-lapsi-maksaa/

Mitä sitten vaikka lapsettomuuteen olisi "vain" "pinnallisia" syitä, kuten pilaa kropan/pääkopan/elämän/kaikki?

Lapsen hintalappu on kaikkine moninaisine riskeineen ja huolineen 154 000€. Mitä järkeä kun ei halua lasta?

Ei omaa elämäänsä voi eikä pidä elää muille ja muiden pillien mukaan tanssien, se olisi epäreilua lapsellekin.

Sen sijaan miehelle voi määrätä elatusmaksut ilman että tarkastetaan isyys testillä - tasa-arvo on missä?

Äiti on varma äiti aina, koska on synnyttänyt lapsen, mutta isä voi olla vaikka naapurin Pentti.

Kysehän ei ole siitä, että isä ei halua maksaa, vaan siitä, että maksaa VAIN oman lapsensa elatuksen.

Aitoja suomalaisia oman ikäisiä miehiä on liian vähän.. Tai siis sopivaa ei löydy. 50% muunmaalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Suurin syy siihen, ettei mies halua lapsia on se, että nainen 2 vuoden jälkeen haluaa yksinhuoltajaksi

ja mies ei sitten enää kelpaa kuin kukkaroksi. Suomessa ei saisi määrätä 18 vuoden maksuja kenellekkään ilman että lapsen isyydestä tehdään isyystesti - ei koskaan. Tässä emme ole tasa-arvoisia vieläkään.

Pelkkä (yhyymun)kukkaro ei ikinä riitä siinä 18 vuoden KASVATA ja HOIVAA lapsi terveeksi ja hyvinvoivaksi aikuiseksi -projektissa. Jos et TODELLAKAAN halua isäksi niin pidä pili housuissasi. Ei tarvitse testailla, jne.

Ei näillä geeneillä.

Vierailija kirjoitti:

Elämän suurin tarkoitus on suvun jatkaminen.

Miettikää sitä valtavaa ponnistelua ja työmäärää, mikä sukupolvien ketjussasi on tehty sen eteen että sinä olet nyt olemassa. Mikäli tämä ketju katkeaa, on se käytännössä maailmanloppu kyseiselle suvulle.

Mikäli tieten tahtoen jättää lapset tekemättä jostakin itsekkäästä tai pinnallisesta syystä, ei ole ymmärtänyt yhtään mitään elämän kauneudesta.

Muistakaa, ettet voi tietää haluatko lapsia, ennen kuin olet saanut omia. Sekä isällä että äidillä alkaa syntymän hetkellä erittymään hyvä äiti/hyvä isä hormoneita, jotka muuttavat persoonaasi suuresti.

Olet uniikeista uniikeimpana lumihiutaleena tietysti ITSE pyytänyt saada syntyä, mutta muilla asia on toisin.

Tyhmintä ja vastuuttominta manipulointia ikinä: "et voi tietää haluatko lapsia ennen kuin olet saanut omia".

Huonot geenit. Ei mitään hoivaviettiä lapsiin. Olen mukavuudenhaluinen vaikka elän vaatimatonta elämää. Kuuntelee naapurin kakaran jatkuvaa itkua niin ei tuollaista jaksaisi millään, lähinnä ärsyttää se jatkuva itku ja kitinä. En ole koskaan halunnut lapsia. n48

OJ herkkujen herkkua kyllä seurata SUomalaista mielenlaatua parhaimmillaan kilpailu on kovaa todella raakaa,omista pidetään kiinni kynsin ja hampain,runsaasti siis paljon menee tunteisiin puolin ja toisin. Hienoa,jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämän suurin tarkoitus on suvun jatkaminen.

Miettikää sitä valtavaa ponnistelua ja työmäärää, mikä sukupolvien ketjussasi on tehty sen eteen että sinä olet nyt olemassa. Mikäli tämä ketju katkeaa, on se käytännössä maailmanloppu kyseiselle suvulle.

Mikäli tieten tahtoen jättää lapset tekemättä jostakin itsekkäästä tai pinnallisesta syystä, ei ole ymmärtänyt yhtään mitään elämän kauneudesta.

Muistakaa, ettet voi tietää haluatko lapsia, ennen kuin olet saanut omia. Sekä isällä että äidillä alkaa syntymän hetkellä erittymään hyvä äiti/hyvä isä hormoneita, jotka muuttavat persoonaasi suuresti.

Entä ne mahdolliset lapsiparat, jotka on tehty sinun ja kaltaistesi kannustuksesta ja yllytyksestä "varmuuden vuoksi"?

Entä sitten kun nämä lässynlässyutopiageenit eivät eritykään ja lasta / lapsia ei jaksa eikä halua välttämättä kukaan?

Otatko sinä / kaltaisesi usuttajat lapset hoitaaksesi ehtymättömistä taloudellisista + muista resursseistasi nauttimaan?

Näinkö yhä silti vaikka ko. lapset osoittautuisivat kuinka mahdottomiksi, kurittomiksi ilkimyksiksi, kriminaaleiksi, tms.?

Vierailija kirjoitti:

Entä ne mahdolliset lapsiparat, jotka on tehty sinun ja kaltaistesi kannustuksesta ja yllytyksestä "varmuuden vuoksi"?

Koska lähes kaikki ongelmat Suomessa johtuvat suoraan tai välillisesti alkoholista tai muista päihteistä, on toki riskittömintä että vain ne jatkavat sukua, joilla ei ole ollut suvussa (itse & vanhempansa) päihteidenkäyttöä tai käyttö on ollut niin vähäistä ettei siitä ole ollut haittoja. Tällöin myös perheonnen säilymisellä on parhaat edellytykset.

Niin kauan kun alkoholinkäyttöä ei saada yhteiskunnasta järkevästi poistettua, on toiseksi paras vaihtoehto että päihdeongelmaiset suvut kuolevat sukupuuttoon.

Alkoholin käyttämisessä on etenkin se riski, ettei yksilö voi tietää ennalta kuinka altis on riippuvuuden syntymiseen (ellei ole kartoittanut perimäänsä). Siksi on parasta olla käyttämättä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne mahdolliset lapsiparat, jotka on tehty sinun ja kaltaistesi kannustuksesta ja yllytyksestä "varmuuden vuoksi"?

Koska lähes kaikki ongelmat Suomessa johtuvat suoraan tai välillisesti alkoholista tai muista päihteistä, on toki riskittömintä että vain ne jatkavat sukua, joilla ei ole ollut suvussa (itse & vanhempansa) päihteidenkäyttöä tai käyttö on ollut niin vähäistä ettei siitä ole ollut haittoja. Tällöin myös perheonnen säilymisellä on parhaat edellytykset.

Niin kauan kun alkoholinkäyttöä ei saada yhteiskunnasta järkevästi poistettua, on toiseksi paras vaihtoehto että päihdeongelmaiset suvut kuolevat sukupuuttoon.

Alkoholin käyttämisessä on etenkin se riski, ettei yksilö voi tietää ennalta kuinka altis on riippuvuuden syntymiseen (ellei ole kartoittanut perimäänsä). Siksi on parasta olla käyttämättä ollenkaan.

Oi kuinka kauniit vaaleanpunaiset lasit sinulla onkaan, mutta maailmassa on muitakin ongelmia kuin alkoholismi.

Vastauksesi ( rivien välistä, hiljaisesti ) kaikkiin näihin olennaisiin, vaikkakin kiperiin kysymyksiin on siis: EI ja EN.

Vierailija kirjoitti:

Elämän suurin tarkoitus on suvun jatkaminen.

Miettikää sitä valtavaa ponnistelua ja työmäärää, mikä sukupolvien ketjussasi on tehty sen eteen että sinä olet nyt olemassa. Mikäli tämä ketju katkeaa, on se käytännössä maailmanloppu kyseiselle suvulle.

Mikäli tieten tahtoen jättää lapset tekemättä jostakin itsekkäästä tai pinnallisesta syystä, ei ole ymmärtänyt yhtään mitään elämän kauneudesta.

Muistakaa, ettet voi tietää haluatko lapsia, ennen kuin olet saanut omia. Sekä isällä että äidillä alkaa syntymän hetkellä erittymään hyvä äiti/hyvä isä hormoneita, jotka muuttavat persoonaasi suuresti.

Elämän kauneudesta? Minusta taas ehkä jostain 4-vuotiaasta alkaen elämä on näyttänyt raadolliselta, julmalta ja kamalalta. Silti, vaikken ole edes mistään karmeista oloista kotoisin. Mutta näkihän sitä tarpeeksi ympärillään kärsimystä, sairautta, kuolemaa, onnnettomuuksia, yms. että tajusi, että tämä elämä on aika haurasta eikä kukaan ole koskaan turvassa siltä, että mukavat olot muuttuu hirvittäväksi tuskaksi. Ja viimeistään vanhana sitten jokaiselle tulee se rapistuminen, kykyjen menettäminen ja lopulta kuolema. Näitä minut ehkä sai eniten pohtimaan veljeni kuoleminen leukemiaan 8-vuotiaana, ja vanhempieni tuskan näkemnen sairauden aikana ja kuoleman jälkeen, itse olin silloin 4. Jo silloin päätin, että tämä elämä ei ole sellaista, mihin haluaisin yhtäkään ihmistä koskaan tuoda. Ja toivoin, etten itsekään olisi syntynyt. Nyt 49-vuotiaana olen edelleen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni jättää lisääntyminen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsia 2kpl, Tehty suunniteltuina kolmikymppisenä kun uraputki oli jo saatu käyntiin ja talous ja parisuhde kaikin puolin kunnossa. Ennen lasten hankkimista vuosien ajan mietin päätöstäni. Epäilin että olisiko minusta äidiksi, mutta lopulta uskoin näitä kaikkia, jotka olivat sitä mieltä, että äidinrakkaus tulee luonnostaan ja että lapset on parasta, mitä elämässä on. 



Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, en olisi ruvennut äidiksi. Vanhemmuus tuo mukanaan äärimmäisen huolen ja vastuun jälkeläisistä. Kyllä, kuolisin heidän puolestaan. Mutta olisin ollut onnellisempi ilman. Vaikka toivon lapsilleni vain parasta ja olen valmis tekemään mitä tahansa heidän puolestaan, teen sen syyllisyydestä, en äidinrakkaudesta. Minua painaa syvä syyllisyys siitä, että olen mennyt lisääntymään ja että olen päättänyt tuoda lapset tähän maailmaan "heiltä lupaa kysymättä". En tule ikinä olemaan tarpeeksi ja joka päivä t

Koskettava kirjoitus, kiitos kun jaoit. Minustakin on kummallista, miten hanakasti lasten hankkimista suositellaan aina kaikille, varsinkin jos olet nainen. Minusta jokaisen tulisi saada tukea tasapuolisesti ja puolueettomasti eri vaihtoehtojen punnitsemiseen. Minulla pitkään jatkuneet sairaudet ovat saaneet aikaan sen, että en ole uskaltanut hankkia lapsia. Toki yleinen maailmantilanne ja ympäristökysymykset myös painavat vaakakupissa yhä enemmän.

Mutta tämä läheisten kommentointi ja heidän odotuksensa on kyllä välillä hämmästyttänyt minua. Vaikka olin juuri sairastunut ja niin kovissa kivuissa ettei nukkuminen sujunut, minulle ehdotettiin lastentekoa, kun niistä saa niin paljon iloa. Ja vaikka läheiseni hyvin tietävät vuosien taistelustani sairauksien kanssa, he päättelivät eräästä lahjastani, että odottaisin lasta (?). Yksi on myös luonut minuun vihjailevia katseista lapsista puhuttaessa ja tuijottanut vatsanseutuani. Kaikkein kipeintä on, että minulla on myös endometrioosi, joka aiheuttaa lapsettomuutta. Se saa vatsan pömpöttämään, kuin olisin raskaana. 

Olen käytännössä työkyvytön mutta silti itsestäänselvä oletus tuntuu olevan, että teen lapsia. Koska jotenkin maagisesti ajatellaan, että kyllä asiat sitten hoituvat itsekseen. Tiedän, että näin ei todellisuudessa ole, ja viimeistään sairastumiseni on opettanut minulle sen. En myöskään halua lapsen elävän sairaan vanhemman sairauksien varjossa. Kokisin siitä valtavaa syyllisyyttä, ja lisäksi järkyttävää huolta siitä, että hän perii sairauteni. Olen surrut lapsettomuuttani paljon, mutta en vain uskalla ryhtyä siihen. 

Te naiset jotka hankitte omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Odottiko vanhempasi että synnytät ja jatkat sukua?

Jos olisit halunut tulla onnelliseksi ja tehdä elämässäsi vapaasti erilaisia asioita omalla ajallasi ja puolisosi kanssa, niin mikä siihen johti?