Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Aina sanotaan, että lapsettomuuden valinnut on itsekäs, mutta en ole koskaan kuullut epäitsekästä syytä lasten hankkimiseenkaan. Molemmat ratkaisut tehdään ihan omista lähtökohdista, ja hyvä niin.

Viime kevään väärä vaalitulos sinetöi päätökseni. En aio synnyttää tämän jälkeen yhtään lasta suomelle, ja tämä on se todellisuus, mitä te persuja ja kokoomusta äänestäneet p,a,s,k,a,t halusitte. Omalta osaltani aion nyt, kun ikä tuli täyteen, vetää letkut poikki, jotta voin sen jälkeen edes rakastella huoletta ilman lisämenojen pelkoa, ja suomalaiset kuolkoot sukupuuttoon.

Maailmassa on 8 miljardia ihmistä - ihmislaji ei ole häviämässä, vaikken täyttäisi omalta osaltani geenien jatkamisen imperatiivia. 

Ennemminkin liikakansoitus on ongelma. Synnytämme tänne sarjatulella lisää porukkaa, samalla kun resurssit hupenevat ja luonto tuhoutuu. Jälkeläisemme ovat osa ongelmaa vain olemalla olemassa ja joutuvat kärsimään sen tuhoisista seurauksista. Miksi haluaisin jälkikasvulleni sellaisen elämän? 

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on 8 miljardia ihmistä - ihmislaji ei ole häviämässä, vaikken täyttäisi omalta osaltani geenien jatkamisen imperatiivia. 

Ennemminkin liikakansoitus on ongelma. Synnytämme tänne sarjatulella lisää porukkaa, samalla kun resurssit hupenevat ja luonto tuhoutuu. Jälkeläisemme ovat osa ongelmaa vain olemalla olemassa ja joutuvat kärsimään sen tuhoisista seurauksista. Miksi haluaisin jälkikasvulleni sellaisen elämän? 

Olen itsekin tosi helpottunut, että en ole halunnut lapsia. Olisi ihan hirveää tietää, että omat lapset eivät tule esimerkiksi näkemään leppoisia eläkepäiviä koskaan. Kyllä siinä olisi yöunet menneet loppuelämäksi.

Lapset on mukavia. Poika ja tyttö olisi ollut tilauksessa, ei tullut kumpaakaan. Harmittaa. M50v

Vierailija kirjoitti:

Lapset on mukavia. Poika ja tyttö olisi ollut tilauksessa, ei tullut kumpaakaan. Harmittaa. M50v

Ketjussa tosiaan kysyttiin NAISILTA, miksi he EIVÄT halua lapsia, mutta kiva tietty että osallistuit.

Hoitamaton kehityshäiriö ja sen tuomat taloudelliset törttöilyt ja nyt niiden sovittelu aikuisena, sekä työttömyys.

Isoimpana syynä parisuhteen puuttuminen. Olen ihan perusnätti nainen mutta tarvitsisin vahvan puolison, enkä jaksa odottaa että kukaan alkaisi musta huolehtimaan kun vähemmälläkin vaivalla pääsee jonkun muun kanssa. 

Ite tykkään kans lapsista. En vaan halua olla kenenkään vanhempi. En mm. halua, että kenenkään hyvinvointi, terveys, henkinen tasapaino tai kasvaminen tolkun aikuiseksi riippuu minusta. En todellakaan halua, että jollakulla on "velvollisuus" rakastaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on mukavia. Poika ja tyttö olisi ollut tilauksessa, ei tullut kumpaakaan. Harmittaa. M50v

Ketjussa tosiaan kysyttiin NAISILTA, miksi he EIVÄT halua lapsia, mutta kiva tietty että osallistuit.

Niin vain jälleen pitäisi riskisbermaiässä vielä väkisin päästä jatkamaan lukutaidottomia geenejään?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullisen itsekkäitä nämä syyt. "En halua pilata ulkonäköäni". Se ei ole pysyväistä elämässä, jotkin muut asiat ovat.

Jep! Ja eniten mä olen ihmetellyt, että _miten_ lapsen saaminen muuttaa ulkonäköä? Eikö se vanheneminen sitä tee! Sain lapset 21- ja 23-vuotiaana ja ei mun naama tai kroppa siitä rupsahtanut. Painoin alle 50kg muutama viikko kummankin syntymän jälkeen. Vaikka sektiolla leikattuna en voinut edes liikkua. Arpi tuli tietysti vatsaan, mutta ei se mua koskaan ole haitannut. Kannan sitä ylpeydellä enkä koe, että se olisi pilannut ulkonäön. 

Tietty kuka tahansa rupsahtaa jos päättää syöpötellä sohvan nurkassa koko raskaus- ja vauva-ajan. Onhan se selvä että kiloja tulee. Mahdollisesti löysää nahkaa ja raskausarpia kaupan päälle. Mutta se on oma valinta. Yhtä hyvin voisi vaikka joogata, mutta se ei ole yhtä kivaa. 

Enkä tiedä miten se naama siitä lapsensaannista rupsahtaa. Eikö tupakointi, auringonotto ja juopottelu vanhenna enemmän? Ihmetyttää vaan mikä logiikka siinä on takana, että lapsen saanti pilaa ulkonäön? Jos joku voisi selittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullisen itsekkäitä nämä syyt. "En halua pilata ulkonäköäni". Se ei ole pysyväistä elämässä, jotkin muut asiat ovat.

Jep! Ja eniten mä olen ihmetellyt, että _miten_ lapsen saaminen muuttaa ulkonäköä? Eikö se vanheneminen sitä tee! Sain lapset 21- ja 23-vuotiaana ja ei mun naama tai kroppa siitä rupsahtanut. Painoin alle 50kg muutama viikko kummankin syntymän jälkeen. Vaikka sektiolla leikattuna en voinut edes liikkua. Arpi tuli tietysti vatsaan, mutta ei se mua koskaan ole haitannut. Kannan sitä ylpeydellä enkä koe, että se olisi pilannut ulkonäön. 

Tietty kuka tahansa rupsahtaa jos päättää syöpötellä sohvan nurkassa koko raskaus- ja vauva-ajan. Onhan se selvä että kiloja tulee. Mahdollisesti löysää nahkaa ja raskausarpia kaupan päälle. Mutta se on oma valinta. Yhtä hyvin voisi vaikka joogata, mutta se ei ole yhtä kivaa. 

E

Siis miksi tätä on alapeukutettu, mutta kukaan ei kerro mulle. Tiedän kyllä, että monet lihoaa saatuaan lapsen. Kahden lapsen äitinä väittäisin, että ei se lapsen saanti lihota, vaan muuttuneet elintavat. Unohdetaan oma elämä ja itsestä huolehtiminen. Sitten ihmetellään miten kävi.

Eihän se lapsensaanti tarkoita, että sua ei ole enää olemassa tai että olet olemassa vain muita varten. Vaan päinvastoin itsestä huolehtiminen on entistäkin tärkeämpää. Ei hyvä äiti ole sellainen, joka on uhrannut itsensä ja taistelee väsymyksen partaalla päivästä toiseen. Millaisen mallin antaa äitiydestä omalle tyttärelleen jos äiti uhraa itsensä ja koko elämänsä? Sellaisen, että lapsenlapsia on sitten turha odottaa. 

Kyllähän täällä selvästikin tunteisiin menee ja runsaasti.

t.Tarjukka

Te, jotka puskette niitä pentuja maailmaan ja sitten viis veisaatte niistä ja valitatte koko ajan kaikesta, miksi ihmeessä hankitte ne?

Mulla on lapsia 2kpl, Tehty suunniteltuina kolmikymppisenä kun uraputki oli jo saatu käyntiin ja talous ja parisuhde kaikin puolin kunnossa. Ennen lasten hankkimista vuosien ajan mietin päätöstäni. Epäilin että olisiko minusta äidiksi, mutta lopulta uskoin näitä kaikkia, jotka olivat sitä mieltä, että äidinrakkaus tulee luonnostaan ja että lapset on parasta, mitä elämässä on. 



Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, en olisi ruvennut äidiksi. Vanhemmuus tuo mukanaan äärimmäisen huolen ja vastuun jälkeläisistä. Kyllä, kuolisin heidän puolestaan. Mutta olisin ollut onnellisempi ilman. Vaikka toivon lapsilleni vain parasta ja olen valmis tekemään mitä tahansa heidän puolestaan, teen sen syyllisyydestä, en äidinrakkaudesta. Minua painaa syvä syyllisyys siitä, että olen mennyt lisääntymään ja että olen päättänyt tuoda lapset tähän maailmaan "heiltä lupaa kysymättä". En tule ikinä olemaan tarpeeksi ja joka päivä tulee uusia tilanteita, jotka olisi pitänyt hoitaa paremmin. Vanhemmuus ei ole minulle onnea vaan pelkkää loputonta huolta. Maratoni, joka ei lopu koskaan. 



Jos kukaan ikinä yhtään epäilee haluaako vanhemmaksi, sanon että älä tee sitä. Jos joku ei ole ihan 100% varma että juuri hänen elämänsä ei ole täyttä ilman, että tuo tähän ylikansoitettuun maailmaan lisää lapsia, niin sanon, älä tee sitä.



Jos tämä ajatukseni saa jonkun ajattelemaan että minä olen hirviö kun näin ajattelen, niin silloin pitää miettiä myös sitä, että tälle hirviölle on suositeltu vanhemmuutta. "Susta tulisi ihan huippu äiti", "Vanhemmuus on parasta elämässä", "Aivan varmasti rakastat lapsiasi, et voisi olla rakastamatta...". Ja kukaan ei voi tietää miltä vanhemmuus juuri minusta tai jostain toisesta tuntuu.

Ei ole ikinä tullut sitä kuuluisaa vauvakuumetta. Oletin aina, että noh kyllä se sitten kohta iskee. Parikymppisenä totesin, että varmaan 25-vuotiaana haluan sitten lapsia. 25-vuotiaana, että varmaan kolmenkympin korvilla haluan. Nyt olen 30-vuotias ja olen todennut, etten vain taida haluta lapsia.

Jos mietin asiaa tarkemmin, niin minua ahdistaa jo nykyelämä ihan itsenikin kannalta todella paljon, saati sitten jos olisi vielä lapsi huollettavana. Ilmastokriisi ja sodan uhka on todellinen, kokisin olevani hullu hankkiessani lapsia tällaiseen maailmaan.

Toimeentulo on ilman lapsiakin välillä haastavaa, en edes halua kuvitella mitä se on lasten kanssa. Kulut nousevat, tulot eivät. Ja hallitus kurittaa vähätuloisia. Työttömyys kun voi tulla kenelle tahansa, enkä rehellisesti usko, että työelämämme on kantokykyinen 20-30 vuoden kuluttua. Robotiikka ja AI syövät työpaikkoja niin paljon, että työllistyminen on harvojen herkkua tulevaisuudessa.

Olen luova ja taiteellinen ihminen, se vaatii yksinoloa ja resursseja arjessani. Koen, että vanhemmuus veisi näitä resursseja ja rajoittaisi luovuuttani, en halua sitä.

Olen myös ääniyliherkkä, hajuherkkä ja noin 5v. välein minulla on haasteita mielenterveyden ja jaksamisen kanssa. Tiedän, että osaan olla epäitsekäs ja uhrautuva ihan viimeiseen asti, joten vanhempana palaisin varmasti loppuun. Koska ihan arjessakin se on aina mahdollista.

En myöskään halua, että mikään olio kasvaa sisälläni. Minua ällöttävät raskausvatsat ja olen nuorempana kärsinyt syömishäiriöstä ja kehonkuvaongelmista. Pelkään, että raskaus ja äitiys vain pahentaisi asiaa.

En myöskään haluaisi olla yh. Se on aina riski. Minut on jätetty pitkistäkin suhteista täysin puun takaa, en vain yksinkertaisesti luota tähän yhteiskuntaan tai miehiin siten, ettei koko vanhemmuus kaatuisi yksinomaan minun niskaani. En halua äitiyden viittaa, enkä kantaa sitä vastuuta.

Minä myös pidän parisuhteesta duona. Koiraa lukuunottamatta en kaipaa siihen mitään muuta ns. lisäosaa. Yhdessä asuminen tai naimisiinmeno kyllä sopii, mutta vauva-ajatukset vain ällöttävät minua. Elämä on muutenkin tarpeeksi rankkaa, en kaipaa siihen niin paljon hankaloittavaa osaa kuin lapsi.

Myönnettäköön tosin, että jos olisin mies, lapsi olisi varmasti ihan hauska lisä elämään. Koska maailma on erilainen miehille ja naisille.

Lapsettomuuteen on monia syitä. Silloin kun olin naimisissa en sattunut tulemaan raskaaksi vaikka lyhyen aikaa olinkin ilman ehkäisyä. Mies olisi kovasti halunnut lapsia mutta hyvä ettei niitä tullut kun sitten kuitenkin tuli ero. En koskaan ole pitänyt lapsista joten siinä toinen syy. Myöhemmin minulla todettiin perinnöllinen sairaus jota en olisi halunnut valittää eteenpäin. Lääkkeet myös niin rankat etten olisi jaksanut pitää lapsesta huolta ja se olisi varmaan otettu huostaan. Myös jo nuoresta alkaen olin huolissani maapallon liikakansoituksesta enkä halunnut asiaa omalta osaltani pahentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullisen itsekkäitä nämä syyt. "En halua pilata ulkonäköäni". Se ei ole pysyväistä elämässä, jotkin muut asiat ovat.

Jep! Ja eniten mä olen ihmetellyt, että _miten_ lapsen saaminen muuttaa ulkonäköä? Eikö se vanheneminen sitä tee! Sain lapset 21- ja 23-vuotiaana ja ei mun naama tai kroppa siitä rupsahtanut. Painoin alle 50kg muutama viikko kummankin syntymän jälkeen. Vaikka sektiolla leikattuna en voinut edes liikkua. Arpi tuli tietysti vatsaan, mutta ei se mua koskaan ole haitannut. Kannan sitä ylpeydellä enkä koe, että se olisi pilannut ulkonäön. 

Tietty kuka tahansa rupsahtaa jos päättää syöpötellä sohvan nurkassa koko raskaus- ja vauva-ajan. Onhan se selvä että kiloja tulee. Mahdollisesti löysää nahkaa ja raskausarpia kaupan päälle. Mutta se on oma valinta. Yhtä hyvin voisi vaikka joo

Mitä se sinulle kuuluu mitä syitä muilla mihinkin on? Olet itsekin omalta osaltasi saanut tehdä kuten haluat?

Ulkonäkö on vain lisäsyy, mutta tuskin monellakaan ainut, ei vaan haluta lapsellista elämää kokonaisuutena eikä mitään osasiakaan siitä. Halutaan vain erilaisia asioita, mikä siinä on _niin vaikeaa tajuta_ / hyväksyä?

Pöyristyttävää ilkeyttä että paremmuusharhoissaan arvostellaan, kyylätään, kyräillään ja nälvitään aiheetta.

Raskaus ja pikkuvauva-aika on raskasta. Ei ole tullut vielä sellaista tilannetta, että olisi voimavaroja siihen. Kroppa varmaan pettäisi alta, jos joutuisin kokemaan raskauden. 

Miin se on, kuten todistettu on tässäkin ketjussa, että kaikista ei ole vanhemmiksi. Uniikki lumihiutaleus estää.

Vierailija kirjoitti:

Miin se on, kuten todistettu on tässäkin ketjussa, että kaikista ei ole vanhemmiksi. Uniikki lumihiutaleus estää.

Missaat yhä vaan pointin: kun ei halua ja ei ryhdy itselleen epämieluisiin asioihin niin kaltaisesi katkeroituneet marttyyrityrannit itkevät ei ole yhyy.. kun eivät pysty oman elämänsä lisäksi pakkopilaamaan muiden elämää.

Ps. Ei se sinun elämäsi siitä kepene tai parane vaikka saisitkin onnistuneesti lobattua iloistalapsellisuutta ikiveloille.