Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Suku täynnä alkoholisteja. Vahva geneettinen alttius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua joutua vapaaehtoisesti kokeen sitä helvetillistä synnytyskipua ja et berperi repeää.
Vierailija kirjoitti:
syy: feminismi.
Kiitos feminismin, naiset voivat olla tänä päivänä mitä ikinä haluavat, eivätkä automaattisesti synnytyskoneita patriarkaatin tarpeisiin.
Kivuissa sit vaik kuin pitkään. Pakolla pitäs puristaa ihanuudensanoja, kun tekis mieli pot kasta. Selkäydinpuudutus sattuu hemmetisti.
Eiköhän ne afrikassa pykää lapsia maailmaan riittävästi. Säännösteluä tarvittas siellä. Ehkäisy kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma johon lapsi syntyisi on läpipaska ja koulut nykyään täysin perseestä kun opettajilla ei mitään valtaa ja auktoriteettiä, säästetään edes yksi lapsi tältä kurjuudelta
Musta olisi loogisempaa kysyä, "miksi teet asian x" eikä "miksi et tee asiaa x".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi omia lapset, kai niihin siittäjälläkin on joku oikeus?
Lapsiin menee ihan hirveän paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mihin näistä sinä haluaisit panostaa? Kävisikö kaikkiin?
Voi tätä pelkoa ja negatiivisuutta! En kyllä minäkään lapsista tykännyt yhtään ennenkuin sain ekan oman (vähän vahinko, ei mitenkään suunniteltu), sitten niitä "tupsahtelikin" useampi kun todettiin silloisen miehen kanssa että kyllähän tää meiltä sujuu. Nyt monilapsinen "uusperhesirkus" joka toinen viikko. Voinpi toki olla tommonen uhkakuvien loppuunajettu äitirääkki ylä- ja alapäästä 😁, mutta toisaalta tässä yhteenvedettynä omat kokemukset
- tykkään edelleen kovasti seksistä, kuntoilen jne. enemmänkin kuin ennen lapsia...
- työelämässä oon mommyträckillä, en ole ottanut haastavia työtehtäviä, että jaksan muun elämän ilman burnouttia
- teen asiat tehokkaasti, koska vähän aikaa (muuten olisin perfektionistisempi)
- olen joustavampi ja otan asiat rennommin kuin ottaisin ilman lapsia
- olen ekstrovertti joka tykkää hälinästä ja touhusta ympärillä
- vaihtelu aikuisajan ja lapsiajan välillä on mahtavaa, iloitsee lapsistaan paljon enemmän ja aikuisaika on aluksi juhlaa, mutta pitkänpäälle alkaa tuntua tosi hiljaiselta
- harmi että yleensä tämmönen onnistuu vaan eron kautta...
Mut ei tää kaikilla mee näin. Lapsen saanti voi olla yllätyksellistä arpapeliä, ihminen muuttuu, eikä ehkä oo sellainen äiti tai isä kun suunnitteli olevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä pelkoa ja negatiivisuutta! En kyllä minäkään lapsista tykännyt yhtään ennenkuin sain ekan oman (vähän vahinko, ei mitenkään suunniteltu), sitten niitä "tupsahtelikin" useampi kun todettiin silloisen miehen kanssa että kyllähän tää meiltä sujuu. Nyt monilapsinen "uusperhesirkus" joka toinen viikko. Voinpi toki olla tommonen uhkakuvien loppuunajettu äitirääkki ylä- ja alapäästä 😁, mutta toisaalta tässä yhteenvedettynä omat kokemukset
- tykkään edelleen kovasti seksistä, kuntoilen jne. enemmänkin kuin ennen lapsia...
- työelämässä oon mommyträckillä, en ole ottanut haastavia työtehtäviä, että jaksan muun elämän ilman burnouttia
- teen asiat tehokkaasti, koska vähän aikaa (muuten olisin perfektionistisempi)
- olen joustavampi ja otan asiat rennommin kuin ottaisin ilman lapsia
- olen ekstrovertti joka tykkää hälinästä ja touhusta ympärillä
- vaihtelu aikuisajan ja lapsiajan välillä on mahtavaa, iloitsee lapsistaan paljon enemmän ja aikuisaika on aluksi juhlaa, mutta pitkänpäälle alkaa tuntua tosi hiljaiselta
- harmi että yleensä tämmönen onnistuu vaan eron kautta...Mut ei tää kaikilla mee näin. Lapsen saanti voi olla yllätyksellistä arpapeliä, ihminen muuttuu, eikä ehkä oo sellainen äiti tai isä kun suunnitteli olevansa.
Vastaat tämän sössötyksesi juuri tämän ketjun otsikon kysymykseen, mistä syystä?
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä pelkoa ja negatiivisuutta! En kyllä minäkään lapsista tykännyt yhtään ennenkuin sain ekan oman (vähän vahinko, ei mitenkään suunniteltu), sitten niitä "tupsahtelikin" useampi kun todettiin silloisen miehen kanssa että kyllähän tää meiltä sujuu. Nyt monilapsinen "uusperhesirkus" joka toinen viikko. Voinpi toki olla tommonen uhkakuvien loppuunajettu äitirääkki ylä- ja alapäästä 😁, mutta toisaalta tässä yhteenvedettynä omat kokemukset
- tykkään edelleen kovasti seksistä, kuntoilen jne. enemmänkin kuin ennen lapsia...
- työelämässä oon mommyträckillä, en ole ottanut haastavia työtehtäviä, että jaksan muun elämän ilman burnouttia
- teen asiat tehokkaasti, koska vähän aikaa (muuten olisin perfektionistisempi)
- olen joustavampi ja otan asiat rennommin kuin ottaisin ilman lapsia
- olen ekstrovertti joka tykkää hälinästä ja touhusta ympärillä
- vaihtelu aikuisajan ja lapsiajan välillä on mahtavaa, iloitsee lapsistaan paljon enemmän ja aikuisaika on aluksi juhlaa, mutta pitkänpäälle alkaa tuntua tosi hiljaiselta
- harmi että yleensä tämmönen onnistuu vaan eron kautta...Mut ei tää kaikilla mee näin. Lapsen saanti voi olla yllätyksellistä arpapeliä, ihminen muuttuu, eikä ehkä oo sellainen äiti tai isä kun suunnitteli olevansa.
No nyt kyllä aivan kaikki velat muuttaa mielensä.... oikeasti, tällainen höpötys vain vahvistaa näkemystä, että sinunlaista elämää en missään nimessä halua. Olet ärsyttävä typerys, rasittava puupää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä pelkoa ja negatiivisuutta! En kyllä minäkään lapsista tykännyt yhtään ennenkuin sain ekan oman (vähän vahinko, ei mitenkään suunniteltu), sitten niitä "tupsahtelikin" useampi kun todettiin silloisen miehen kanssa että kyllähän tää meiltä sujuu. Nyt monilapsinen "uusperhesirkus" joka toinen viikko. Voinpi toki olla tommonen uhkakuvien loppuunajettu äitirääkki ylä- ja alapäästä 😁, mutta toisaalta tässä yhteenvedettynä omat kokemukset
- tykkään edelleen kovasti seksistä, kuntoilen jne. enemmänkin kuin ennen lapsia...
- työelämässä oon mommyträckillä, en ole ottanut haastavia työtehtäviä, että jaksan muun elämän ilman burnouttia
- teen asiat tehokkaasti, koska vähän aikaa (muuten olisin perfektionistisempi)
- olen joustavampi ja otan asiat rennommin kuin ottaisin ilman lapsia
- olen ekstrovertti joka tykkää hälinästä ja touhusta ympärillä
- vaihtelu aikuisajan ja lapsiajan välillä on mahtavaa, iloitsee lapsistaan paljon enemmän ja aikuisaika on aluksi juhlaa, mutta pitkänpäälle alkaa tuntua tosi hiljaiselta
- harmi että yleensä tämmönen onnistuu vaan eron kautta...Mut ei tää kaikilla mee näin. Lapsen saanti voi olla yllätyksellistä arpapeliä, ihminen muuttuu, eikä ehkä oo sellainen äiti tai isä kun _suunnitteli_ olevansa.
Mikä p r k l siinä koko käsitteessä "vela" on noin vaikeaa tajuta? Ei pelkoa, ei negaa, ei vanhemmuutta eikä ikinä vanhemmuuden suunnittelua, vaan päinvastoin täyden, onnellisen, vapaan ja omannäköisen lapsivapaan elämän (suunnittelu? ja) toteutus.
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä pelkoa ja negatiivisuutta! En kyllä minäkään lapsista tykännyt yhtään ennenkuin sain ekan oman (vähän vahinko, ei mitenkään suunniteltu), sitten niitä "tupsahtelikin" useampi kun todettiin silloisen miehen kanssa että kyllähän tää meiltä sujuu. Nyt monilapsinen "uusperhesirkus" joka toinen viikko. Voinpi toki olla tommonen uhkakuvien loppuunajettu äitirääkki ylä- ja alapäästä 😁, mutta toisaalta tässä yhteenvedettynä omat kokemukset
- tykkään edelleen kovasti seksistä, kuntoilen jne. enemmänkin kuin ennen lapsia...
- työelämässä oon mommyträckillä, en ole ottanut haastavia työtehtäviä, että jaksan muun elämän ilman burnouttia
- teen asiat tehokkaasti, koska vähän aikaa (muuten olisin perfektionistisempi)
- olen joustavampi ja otan asiat rennommin kuin ottaisin ilman lapsia
- olen ekstrovertti joka tykkää hälinästä ja touhusta ympärillä
- vaihtelu aikuisajan ja lapsiajan välillä on mahtavaa, iloitsee lapsistaan paljon enemmän ja aikuisaika on aluksi juhlaa, mutta pitkänpäälle alkaa tuntua tosi hiljaiselta
- harmi että yleensä tämmönen onnistuu vaan eron kautta...Mut ei tää kaikilla mee näin. Lapsen saanti voi olla yllätyksellistä arpapeliä, ihminen muuttuu, eikä ehkä oo sellainen äiti tai isä kun suunnitteli olevansa.
Jankjankwänkwänkwää! Lapsia ei saa kun niitä ei tee eikä hanki + silloin epätoivottua lapsen saantia ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kysynyt vanhempien mielipdettä asiaan, eivätkä he ole kertoneet. Lapsia ei ole, koska en ole halunnut hankkia. Joko sitä haluaa tai sitten ei, ei siihen erityistä syytä tarvita.
Miesten häiriintynyt käytös ja rakenteellinen väkivalta näin tiiiiiiivistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi omia lapset, kai niihin siittäjälläkin on joku oikeus?
Huoh. Oikeus tuo myös velvollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi omia lapset, kai niihin siittäjälläkin on joku oikeus?
Huoh. Oikeus tuo myös velvollisuudet.
Siittäjä on jo hedelmöityksestä alkaen toissijainen = biologinen fakta, koska nainen on se joka synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi omia lapset, kai niihin siittäjälläkin on joku oikeus?
Huoh. Oikeus tuo myös velvollisuudet.
Siittäjä on jo hedelmöityksestä alkaen toissijainen = biologinen fakta, koska nainen on se joka synnyttää.
Miksi itket juuri velaketjussa "miksi nainen 'omii' lapset yhyy"? Vela = vapaaehtoisesti lapseton = ei siis halua omia, eikä tee omia, eikä omi omia tai muidenkaan lapsia, mikä hevletti siinä on kun ei millään mene kaaliin.
lapsi ei ainakaan perinyt mun luonnetta, harmi ja ilmeisesti peri isänsä älykkyyden, onneksi.