Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Kyllä aikoinaan toivoin saavani perheen. Nyt kun biologinen kello tikitti ohi, olen pelkästään tyytyväinen kun en saanut lapsia. Maailman tilanne, ihmisten ilkeys ja pahoinvointi mm huolestuttaa kovasti, enkä kestäisi oman lapsen kärsimystä. Olisin liian huolehtivainen. Toivon vain että elämässäni on ja pysyy rakastavia ihmisiä joihin voi aina luottaa puolin ja toisin.
Elämäni rakkaus odottaa edelleen, se ensimmäinen ja ainoa.
On se kyllä kumma, kun näitä syitä tivataan. Ja sitten, jos joku haluaa lapsen, niin on aivan tosi fine, että sanoo vain, että haluan lapsen. Sen enempää sitä perustelematta, että miksi ja onko edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen. Ja ikävä kyllä todella monella ei ole niitä edellytyksiä ja lapsi on se, joka siitä eniten kärsii.
Lapsen hankintaan siis riittää "tunne", että haluaa, mutta lapsettoman on selitettävä järkisyillä ja tarkkaan. Eikö se olisi lapsen kannalta oikeudenmukaista, että nämä vanhemmaksi hinkuavat saisivat kunnolla selittää, niin tulisi sitä asiaa hieman tarkemmin pohdittua?
Vanhempien suhtautuminen asiaan voi olla joskus oudon ristiriitaista. Eksäni äiti usein julisti, kuinka ihanaa on, kun lapset ovat jo aikuisia eikä ole kirkuvia ipanoita jaloissa pyörimässä. Samalla kuitenkin painosti minua lapsentekoon ja hienovaraisena vihjeenä osteli lahjaksi vauvan tarvikkeita.
Isäni kertomansa mukaan lähtee kihlattunsa kanssa matkoilla vain aikuisten hotelleihin, jotta uima-altaalla ei tarvitse nähdä riehuvia kakaroita. Hänen mielestään lapset eivät kuulu suvun juhliin (häät, hautajaiset), vaan ne pitäisi jättää kotiin häiritsemästä. Kuitenkin melkein joka tapaamisella jankkaa, kuinka minun pitäisi nyt vaan ottaa joku mies ja alkaa tehdä lapsia.
Lapset siis tiedetään ärsyttäviksi eikä niitä itse siedetä, mutta silti halutaan, että muut joutuisivat sen kokemaan. Miksi ihmeessä? Onko se nyt vaan se status, että voi muille kehua, että minulla on niin ja niin monta lastenlasta? Tuoko se jotain arvostusta sitä ihmistä kohtaan? Lastenlasten vaatijat ja asiasta jankkaavat ne niitä kaikkein itsekkäimpiä ovat.
-Olen lesbo ja en halua harrastaa seksiä miehen kanssa
-En halua olla raskaana
-En halua synnyttää
-En halua joutua huolehtimaan elävästä asiasta. Minulla ei ole lemmikkejä eikä edes oikeita kasveja, pelkästään muovikasveja.
-En pidä lapsista
Eivät kaikki saa lapsia vaikka haluaisivat. Meinaan se on varma yksi syy.
Lapsia halutaan hirvittävän itsekkäistä syistä. Minä haluan lapsiperheen, minä haluan, että joku jatkaa sukuani/geenejäni jne., minä haluan, että joku antaa minun elämälleni tarkoituksen, minä haluan, että joku pitää minusta huolta/seuraa vanhana, jne. jne.
Lähtökohta pitäisi olla se lapsi. Mitä annettavaa sinulla on sille lapselle. Pystytkö mahdollistamaan turvallisen kodin ja elämän, vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan? Pystytkö hyvään vanhemmuuteen, jos tulee ero toisesta vanhemmasta, sairastut tai lapsi on sairas? Jos jäät työttömäksi? Onko parisuhteesi sellainen, johon on lapsen hyvä syntyä? Tai jos olet itsellinen vanhempi, onko sinulla voimavaroja? Onko ylipäätään voimavaroja ja hyvät verkostot, talous kunnossa?
Miksi näitä kysymyksiä ei tivata vanhemmaksi haluavilta? Vaan märistään sitten kun on jo liian myöhäistä... Ja ongelma on jos, joku on todella miettinyt näitä asioita ja päätynyt olemaan lapseton....
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma, kun näitä syitä tivataan. Ja sitten, jos joku haluaa lapsen, niin on aivan tosi fine, että sanoo vain, että haluan lapsen. Sen enempää sitä perustelematta, että miksi ja onko edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen. Ja ikävä kyllä todella monella ei ole niitä edellytyksiä ja lapsi on se, joka siitä eniten kärsii.
Lapsen hankintaan siis riittää "tunne", että haluaa, mutta lapsettoman on selitettävä järkisyillä ja tarkkaan. Eikö se olisi lapsen kannalta oikeudenmukaista, että nämä vanhemmaksi hinkuavat saisivat kunnolla selittää, niin tulisi sitä asiaa hieman tarkemmin pohdittua?
Juuri näin. Ne lapsettoman järkisyyt eivät myöskään kelpaa, vaan ne pitää usein polkea alas väittämällä vastaan että ei ne asiat noin ole koska minä en ajattele noin ja perään hieman tunnehöttöä vauvan tuoksusta ja kuinka kaikki järjestyy ja on niin ihanaa.
On hienoa että lasta ei tehdä jos siitä ei ole iloa, on kaikesta pulaa ja epäilee omaa äitiyttä ja selvitymiskykyä.
Kumpa tuhannet epäkelvot äidit myös tämän olisi tajunnut. Ei tarvittaisi suomessa sosiaalihuoltoa, ei poliisia, ei mt-toimistoa eikä leipäjonoja.
Ei lasta, on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin synnyttää lapsi kurjuuteen ja paskasukuun.
Vierailija kirjoitti:
Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.
Sen nimenomaan voittaa ihan kaikki. Jos lapsia ei halua, ei tuo hetki merkitse mitään, paitsi surua elämän pilalle menemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kun jyskytys käy yli maan
Eli parittelu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.
Sen nimenomaan voittaa ihan kaikki. Jos lapsia ei halua, ei tuo hetki merkitse mitään, paitsi surua elämän pilalle menemisestä.
Näin on, mutta minäminäminä ruusunpunaiset lasit päässä, pää syvällä omassa pers oonassa ei muuta tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudutte kaikki helvetin tuleen.
Mä olen kyllä ihan uskossa. Ei se sitä katso jos ei halua lapsia. Yksi monista syistä lapsettomiuteeni onkin se, että en ole naimisissa. Yksinkö niitä lapsia pitäisi tässä ruveta pykäämään?
Eikä sillä Jeesuksellakaan mitään lapsia ollut! :D
Lapset ovat minulle täysin vieras maailma, miksikö en ole niistä kiinnostunut - se on yhtä vaikea selittää kuin se että miksikö en ole kiinnostunut syvänmerensukelluksesta tai kutomisesta.
Muita syitä lapsettomuuteen on se, että ne seikat jotka nyt nykypäivänä helpoiten edesauttavat lapsen hankkimista, ovat minulle mahdottomia. En saa parisuhdetta, koska a) kukaan ei halua minua, b) lapsuuden traumat perheväkivallasta estäisivät minua ylläpitämästä parisuhdetta. En kykene yhdenyönjuttuihin, koska en kykene seksiin. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista äidinvaistoa, ihmissuhteet eivät kestä enkä osaa toimia ihmisten kanssa. Minulla on vääristynyt kuva oikeasta ja väärästä joten kukaan ei jaksa katsella minua saati sitten olisi kiinnostunut tutustumaan niin että mitään intiimiä muodostuisi. Olen vain ihmisenä sen sortin persiö että on ihan hyvä että en ole lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudutte kaikki helvetin tuleen.
Mä olen kyllä ihan uskossa. Ei se sitä katso jos ei halua lapsia. Yksi monista syistä lapsettomiuteeni onkin se, että en ole naimisissa. Yksinkö niitä lapsia pitäisi tässä ruveta pykäämään?
Eikä sillä Jeesuksellakaan mitään lapsia ollut! :D
Sinä tiedät sen mistä? Minä en tiedä edes oman isäni lapsilukumäärää (yksi avioliiton ulkopuolinen tiedossa, muista ei mitään käryä), saati sitten jonkun tuhansia vuosia sitten jerusalemissa eläneen hipin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat minulle täysin vieras maailma, miksikö en ole niistä kiinnostunut - se on yhtä vaikea selittää kuin se että miksikö en ole kiinnostunut syvänmerensukelluksesta tai kutomisesta.
Muita syitä lapsettomuuteen on se, että ne seikat jotka nyt nykypäivänä helpoiten edesauttavat lapsen hankkimista, ovat minulle mahdottomia. En saa parisuhdetta, koska a) kukaan ei halua minua, b) lapsuuden traumat perheväkivallasta estäisivät minua ylläpitämästä parisuhdetta. En kykene yhdenyönjuttuihin, koska en kykene seksiin. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista äidinvaistoa, ihmissuhteet eivät kestä enkä osaa toimia ihmisten kanssa. Minulla on vääristynyt kuva oikeasta ja väärästä joten kukaan ei jaksa katsella minua saati sitten olisi kiinnostunut tutustumaan niin että mitään intiimiä muodostuisi. Olen vain ihmisenä sen sortin persiö että on ihan hyvä että en ole lisääntynyt.
Persiö. Mahtava sana.
Olen nainen (en siis naisoletettu tms.), 45v. Minulla ei ole omia lapsia, koska en lapsista tykkää (enkä niitä lähelläni siedä).
Yhtään.
En ole koskaan edes ollut lapsenvahtina tai mitään, koska jo pelkkä ajatus huutavasta pee-koneesta korvan juuressa saa vidydyskäyrän läpi katon.
Kauppaan kun mennään niin heti, kun rupeaa kuulumaan kärryissä rääkyvän kakaran älämölöä niin lähdemme puolison kanssa ulos kaupasta ja tulemme takaisin vasta kun mölyn aiheuttaja on poistunut.
Heti kun olin tarpeeksi vanha niin menin kohdun- ja munasarjojen poistoon..ihan vain varoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.
Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?
Tajuatko miten naisvihainen kommenttisi on? Haukut miehiä naismaisiksi eli myönnät että naiseus on surkeaa valittamista. Lopeta muiden naisten alas painaminen ja tuo miehuuden ylistäminen. Hauskinta on että puhut seksin ruinaamisesta ja pornosta, ja silti sanot että miehet ovat naismaisia. Tuo miehen kirjoittaminen lainausmerkeissä on myös naisvihaa, oletat että miehuus on automaattisesti suuri arvonimi, ja kun mies perseilee, ei hän enää muka ole mies.
Todistit kyllä hyvin miten naisvihaisia te heterot olette. Aina nostamassa miehiä kaikessa jalustalle. Käytät naiseutta haukkumasanana, kiitos vaan.
Tiesitkö että miehet vetää perheessä pa*aan. Että sellaisia MIEHIÄ.