Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä lapsettomat naiset ovat reppanoita ja heikkoluonteisia. Heikot geenit karsitaan pois tällä tavalla.
Mun mielestä heikkoluonteisia reppanoita ovat ne wt- lähiömammat läskiperseineen, vailla koulutusta ja työtä. Joka lapsi syntynyt eri miehelle jostain kännipanosta. Ikävä kyllä he lisääntyvät kaikista reippaammin heti fanaattisten uskisten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.
Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?
Eihän tuo korreloi mitenkään sen kanssa, onko niitä lapsia vai ei. Esimerkkinä ihan oma isäni. Kyllä hänellä on lapsia, vaikka ei koskaan ole niitä halunnut ja sen voimakkaasti näyttänytkin. Ja hyvin itsekeskeinen tyyppi. Ei ole vaan viitsinyt huolehtia ehkäisystä, toisin kuin ne vastuullisemmat tapaukset joita nyt morkkaat.
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
Ei varmaan sen pahemmalta kuin kuolla alkoholisoituneen poikalapsen nyrkinlyöntiin tai vaikkapa downin syndroomaisten kaksosten hoitoon nääntyneenä.
Ei lapsen hankkiminen tarkoita ettet olisi enää yksin tai että olisit jotenkin paremmin turvassa. Lapsesi voi olla aivan millainen tahansa ja vammautua tai kuolla koska tahansa, jos ei ole jo valmiiksi vammainen.. Aika moni kuolee itse lapsensa tappamana, juoppoja, narkkeja ja sekopäitä jokaisen päivän uutisissa. Hekin ovat jonkun lapsia.
Itse en kokenut tarvetta lasten saamiseen alle 25v. Tulin vahingossa raskaaksi ja nyt ajatteluni on muuttunut, että haluaisin suurperheen. Kouluttauduin jopa parempi palkkaiseen työhön, jotta voin hankkia lisää lapsia. Synnytykset tähän mennessä ilman ongelmia, ei mitään vaurioita tmv. Perheellisenäkin pystyy tekemään samoja asioita kuin lapsettomana, jos asuu paikkakunnalla, jossa palvelut kunnossa. Itselle tosin riittää perusasioiden lisäksi työ, urheilu, matkailu jne. Isovanhempia ei juurikaan käytetä lasten hoitoon.
Itse tulin ns. vahinkoraskaaksi ja pohdin kovasti lapsen saamista. Lapsi syntyi ja rakastan.
Nyky-Suomeen en enää lasta tekisi. Kantislapsesta tulee uhrien elättäjä, ellei ole erityislahjakas tai kovapintainen menestyjätyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
Miksi jonkun lapsistani pitäisi olla minulle läsnä vanhanapiikana? Tekisin siis lapsen jotta hän voisi olla palvelijani kun olen vanha?
Lapsettomat ovat itsekkäitä. Pahempaa on mahdollinen lisääntymättömyydestä aiheutuva kärsimys itselle kuin mahdollinen lisääntymisestä aiheutuva kärsimys lapselle. Siksi vain epäitsekkäät sikiävät.
Epäitsekkäät siis tuhoavat koko maapallon ja hävittävät ihmislajin siinä mukana sikiämisellään.
Onneksi olen syytön tähän.
Aikana, jolloin lapsen teko olisi ollut biologisesti varmempaa, oli silloisella puolisolla vakava psykiatrinen sairaus, mikä olisi johtanut siihen, että vastuu lapsesta olisi ollut minulla 150%. Eikä ex-puoliso lapsia itse halunnutkaan. Oma jaksaminen oli kovilla, koska vastuu arjesta oli minulla. Olin niin kuormittunut, että ajatuskin lisävastuusta lapsen muodosta, oli liikaa.
Nyt ikää on sen verran, että tuskin enää terveesti ja turvallisesti raskaudesta selviytyisin. Uudelle puolisolla on aikuiset lapset ja lapsiluku sitä myöten täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hankkinut lasta, koska
- miehiin ei voi luottaa, pettävät aina, myöskin se ihana nallekarhumainen isähahmo
- teen matalapalkkatöitä ja pelkään, että lapseni joutuu elämään köyhän lapsuuden materian ja kokemusten suhteen (esim. ei pääse kavereiden mukana elokuviin, kahvilaan, hoploppiin, jne)
- olen ruma ja en kiinnosta miehiä; en kiinnosta edes niitä "vähän rumempiakaan" miehiä, koska hekin haluavat kauniin naisen
- en osaa olla pullantuoksuinen äiti, mistä miehet/lapset haaveilee
Olen aika harmaa hiirulainen, en käytä päihteitä ja jään helposti jalkoihin. Viihdyn yksin. En ole deittaillut. Ikää jo +30. Ei tatuointeja, ei värejä hiuksissa/naamassa, tylsät vaatteet, jne. Miehet eivät syty ja naiset eivät halua kaveriksi. Parempi siis olla yksin ja olla lisääntymättä.
Oma syyni lapsettomuuteen on yksinkertaisesti oma mukavuudenhaluni.
Arvostan siisteyttä, hiljaisuutta ja mahdollisuutta lähteä vaikka huomenna reppureissaamaan ympäri Aasiaa. Olen 34 vuotias ja elämässäni saavuttanut jo niin paljon asioita joita en olisi lasten kanssa saavuttanut. Olen aina tiennyt etten halua äidiksi ja tämän päätöksen takia erosin 31 vuotiaana pitkästä parisuhteestani kun mies tajusi etten aijo muuttaa mieltäni. Nyt parisuhteessa 40 vuotiaan miehen kanssa joka ei voi saada lapsia. Vanhempani ovat saaneet lapsenlapsia sisaruksiltani jo 6 kpl, minulta niitä he eivät kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanhemmat jatkuvasti valittaa kuinka kauheaa ja raskasta on elää lapsiperhe-elämää. Kuinka se vie ilon, rauhan, rahat ja parisuhteen.
Kaikki lapselliset eivät suinkaan valita! Minulla on neljä lasta, eikä elämämme ole ollenkaan kauheaa/raskasta. Lapsemme päinvastoin antavat meille vanhemmilleen iloa ja lujittavat parisuhdetta. Raha ei meillä lapsia korvaa.
Lääkitys ja 15 vuotiaana sairastettu pitkälle ehtinyt klamydia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisen kyynisiä ajatuksia lapsista ja perheestä.
Realistisia. Lapset ovat kamalia.
Lapsetko kamalia? meidän lapset ovat ihania kaikessa kasvussaan. Aikuiset sen sijaan ovat usein todella kamalia ja kieroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.
Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?
Yhä jälleen takerrutaan kiinni lillukanvarteen ja utopiaan: että kun lapsia vaan haluaa on automaattisesti superlasten arvoinen, soveltuva, kelpoinen, pätevä ja kaikki tulee aina olemaan vaaleanpunaista hattaraa.
Harmi vain, että oikeassa tosielämässä ei aina näin mene vaikka kuinka maanisesti meditoisi ja temppuilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks haluaisin? En tykkää Suomi-mallista jossa äidin oletetaan hoitavan kaikki, olevan kotona, istuvan takapenkillä tms. Toisaalta en ole myöskään tavannut sopivaa miestä joka ottaisi tuon lapsi/talousvastuun.
Ulkomailla kenties jolloin kodin- ja lapsen hoitajat hoitaisivat kodin ja lapsen sillä mieluummin käyn töissä, teen uraa ja matkustelen sekä harrastan kaikkea kivaa.
Olen hedonisti ja tykkään materiasta, toki olen myös koulutettu ja kovapalkkaisessa työssä eli on mitä kuluttaa. Omat lapset eivät koskaan kuuluneet suunnitelmiini, lähipiirin ihanat lapset riittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.
Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?
Katkeran mamman vihapuhetta, oot säälittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.
Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?Yhä jälleen takerrutaan kiinni lillukanvarteen ja utopiaan: että kun lapsia vaan haluaa on automaattisesti superlasten arvoinen, soveltuva, kelpoinen, pätevä ja kaikki tulee aina olemaan vaaleanpunaista hattaraa.
Harmi vain, että oikeassa tosielämässä ei aina näin mene vaikka kuinka maanisesti meditoisi ja temppuilisi.
Ja takerrutaan myös siihen olettamukseen, että lapsia haluava on automaattisesti epäitsekäs ja se joka ei halua lapsia on varmasti itsekäs. Kuka vaan voi olla itsekäs mulggu, ei lapset liity siihen välttämättä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.
Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?Katkeran mamman vihapuhetta, oot säälittävä.
Paljastaa todella nolosti ja vailla epäilyksen häivääkään oman etovan itseriittoisuutensa ja myrkyllisyytensä.
koska en usko enää ihmisiin ja yhteiskuntaa ollaan kehittämässä koko ajan pimeämpään ja pimeämpään suuntaan. En halua altistaa lapsiani surkealle tulevaisuudelle saastuneessa täysin korruptoituneessa maailmassa.
Asun maassa, jossa valtio ei tue lasten päivähoitoa lainkaan. Alle 4 v. lapsen osa-aikainen päivähoito (3 x 8h viikossa) saattaa maksaa euroissa jopa 1500. Kun elinkustannukset ovat muutenkin nousseet, minulla ei olisi varaa maksaa tällaista summaa. Tässä maassa ei myöskään tunneta äitiyspäivärahan tai kotihoidon tuen kaltaisia tukia, vaan äitiysrahaa voi saada vain reilun kuukauden ajan äitiyslomalle jäämisestä. Töistä saa olla palkattomasti poissa korkeintaan vuoden, jonka jälkeen työnantaja saa purkaa työsuhteen jos työntekijä ei palaa töihin. Minun ei olisi mahdollista jäädä palkatta kotiin muutamaksi vuodeksi, mutta osa-aikatyön palkalla ei myöskään eläisi.
Lisäksi äiteihin kohdistuva asenneilmasto ja vaatimukset hirvittävät. Kun olen seurannut vierestä ikäisiäni äitejä, he ovat saaneet osakseen paljon arvostelua ja tuomitsemista. Etenkin toiset äidit ja vanhemmat naiset osaavat olla todella julmia.
Vaikea oma lapsuus, hylätyksi tuleminen äidin osalta (isä on häipynyt kuvioista jo ennen syntymääni). En ole koskaan tykännyt lapsista. Ilmoitin mummille jo alle 10v., että en halua lapsia. En osaa olla lasten kanssa. Eläimet on mun juttu!