Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

En oo koskaan halunnut lapsia, tiesin sen jo teini-iässä, eikä asia ole muuttunut mihikään tässä yli 30 vuoden aikana. Sukulaiset ja muut läheiset ei koskaan oo kritisoineet asiaa millään lailla. 

Minä olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on itsellään ollut ongelmallinen lapsuus, ei halua lapsia.

Itsekin sellainen. Tein kyllä lapsia miehen toiveen vuoksi. Nyt lapset aikuisia ja ajattelen epäonnistuneeni äitinä.

Vanhemmille asia ok.

En halua lapsia koska en halua harrastaa seksiä, en halua adoptoida.

En myöskään halua kasvattaa toisen naisen lapsia(eli että löisin hynttyyt yhteen yh-miehen kanssa)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on itsellään ollut ongelmallinen lapsuus, ei halua lapsia.

Itsekin sellainen. Tein kyllä lapsia miehen toiveen vuoksi. Nyt lapset aikuisia ja ajattelen epäonnistuneeni äitinä.

Voi kapeakatseinen putkiaivo kun ne syyt ovat moninaisia molempiin suuntiin. Kaikki eivät myöskään tanssi kulloisenkaan kumppaninsa pil(l)in mukaan vastoin omaa tahtoaan ja marttyyrina kynnysmattona uhraudu.

Tuleva maailmansota. Pian.

Vierailija kirjoitti:

Asun maassa, jossa valtio ei tue lasten päivähoitoa lainkaan. Alle 4 v. lapsen osa-aikainen päivähoito (3 x 8h viikossa) saattaa maksaa euroissa jopa 1500. Kun elinkustannukset ovat muutenkin nousseet, minulla ei olisi varaa maksaa tällaista summaa. Tässä maassa ei myöskään tunneta äitiyspäivärahan tai kotihoidon tuen kaltaisia tukia, vaan äitiysrahaa voi saada vain reilun kuukauden ajan äitiyslomalle jäämisestä. Töistä saa olla palkattomasti poissa korkeintaan vuoden, jonka jälkeen työnantaja saa purkaa työsuhteen jos työntekijä ei palaa töihin. Minun ei olisi mahdollista jäädä palkatta kotiin muutamaksi vuodeksi, mutta osa-aikatyön palkalla ei myöskään eläisi. 

Lisäksi äiteihin kohdistuva asenneilmasto ja vaatimukset hirvittävät. Kun olen seurannut vierestä ikäisiäni äitejä, he ovat saaneet osakseen paljon arvostelua ja tuomitsemista. Etenkin toiset äidit ja vanhemmat naiset osaavat olla todella julmia. 

Äideillä se raadollisin kilpalaulaminen onkin kuka on (epä)itsekkäistä pyhin pyhempi-kuin-kaikki-muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on itsellään ollut ongelmallinen lapsuus, ei halua lapsia.

Itsekin sellainen. Tein kyllä lapsia miehen toiveen vuoksi. Nyt lapset aikuisia ja ajattelen epäonnistuneeni äitinä.

Voi kapeakatseinen putkiaivo kun ne syyt ovat moninaisia molempiin suuntiin. Kaikki eivät myöskään tanssi kulloisenkaan kumppaninsa pil(l)in mukaan vastoin omaa tahtoaan ja marttyyrina kynnysmattona uhraudu.

Minäkään en usko, että kukaan täydellisen lapsuuden omaava ei haluaisi omia lapsia.

Tämä. Minä en halunnut lapsia ja tein vielä 30-vuotiaana abortinkin, sillä en halunnut synnyttää. Sittemmin sain luvan synnyttää suunnitellulla sektiolla ja sainkin kolme lasta. Kaikki meni loistavasti. Viimeinen syntyi kun olin 40-vuotias.

Vanhempi sisarpuoleni kiusasi minua rajusti koko lapsuuteni ja pitkän matkaa aikuisuuttakkin, kunnes pääsin pakoon ja katkaisin välit.

Olen lukenut että tällä taustalla ihmiset eivät yleensä hanki lapsia/perhettä.

Nään myöskin maailman aika kurjana paikkana. Liikakansoitus, saasteet, materialismi, pinnallisuus vaan lisääntyy. Sääliksi käy tänne syntyviä.

En tunne myöskään lapsuuteni vuoksi vetoa kovin tasapainoisiin miehiin, joista olisi lasta kasvattamaan tai edes halua siihen. Myöskään ne miehet, joita en edes halua, vaikuttavat tältä: naiselta halutaan vain seksiä, bondagea, avointa suhdetta, monisuhteisuutta. Parhaimmillaankin ei mitään vakavaa.

Tuloni ja voimani eivät riittäisi yksinhuoltajuuteen, eikä minulla kyllä ole koskaan ollut vauvakuumettakaan. En oikein tunne mitään kun yritän ajatella asiaa. Enemmän tunteita herää siitäkin kun mietin joogamaton väriä.

Kammoan myös kihomatoja, täitä ja ties mitä peräsuoliloisia jotka matkaavat päiväkodeista kotiin. Kaikkia niitä sairauksia, ripuleita ja rupirokkoja jotka lapselle tulee väistämättä.

Ainoa mshdollisuuteni lapseen olisi pariutua jonkun isyyteen kykenevän miehen kanssa jonka lasten äiti ei olisi syystä tai toisesta kuvioissa.

Toki voisin olla ehkä mieluumminkin vain bonusvanhempi, ja lapsella olisi omakin äiti kuvioissa.

Mutta aika rientää, kohta alan olla liian vanha jo tähänkin, enkä enää jaksa edes tällaista osavanhemmuutta.

Näin se vaan menee.

Haluan panostaa ennemmin mielenkiintoiseen uraani. En voisi hoitaa sekä lapsia että työtä tarvittavalla huolellisuudella, joten olen todennut, että pitää valita toinen. En halua, että lapset sitten joskus valittaisivat siitä, että en tarpeeksi keskittynyt heihin.

Huolestuttavaa että modernissa maailmassa kaikki eivät saisi elää itse haluamaansa/valitsemaansa elämää.

Ahtaista kuraisista myyränkoloista nousee aina uusia tyranneja pyrkien yksin määräämään kaikkien kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että miksi en halunnut ratkaisua, jossa ensin romutan fyysisen terveyteni, toosani ja ulkonäköni raskauden ajan, sitten pääsen kokemaan kipuja jollaisia kenenkään ei missään muussa tilanteessa oleteta kestävän tajuissaan, menetän mahdollisesti virtsan- ja ulosteenpidätyskykyni ja saan trauman, sitten haahuilen n. vuoden verran univelkaisena zombina kotona, minkä jälkeen haastetasoa nostetaan niin että pitäisi hoitaa vielä palkkatyökin samalla. Ja tähän projektiin menee sitten kaikki rahat, aika ja energia seuraavien 18 vuoden ajan. En tiedä, miksi en ole tätä loistodiiliä valinnut.

Ja ihan milloin tahansa kotonta poistuessa voit joutua liikenneonnettomuuteen ja menettää fyysisen terveytesi, ulkonäkösi, ulosteenpidätyskykysi, yöunesi kipujen takia, ehkä työkykysikin ja mitä muuta luettelit. Jos tulet kerran raskaaksi, otat yhden kerran riskin. Jos poistut joka päivä kotoa, otat riskin joka päivä.

Siis mulle on ihan sama kuka haluaa lapsia ja kuka ei, täysin jokaisen oma asia, mutta nuo perustelusi ovat melkeinpä lapsellisia.

Päätökseni perusteet:

* ei ne opi kuitenkaan käyttämään veistä ja haarukkaa yhtäaikaa 😂

* kumppanin sukulaisista ei pääsis eroon jos ero sattui napsahtamaan

* haisevat pahalle, aika usein vielä 30 -vuotiainakin

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on itsellään ollut ongelmallinen lapsuus, ei halua lapsia.

Itsekin sellainen. Tein kyllä lapsia miehen toiveen vuoksi. Nyt lapset aikuisia ja ajattelen epäonnistuneeni äitinä.

Niin, lopputulos on monesti tämä, kun niitä lapsia hankkii vain puolison mieliksi.

Olen muuten tavannut enemmän ns. rikkinäisistä kodeista tulevia, ehdottomasti äidiksi halunneita naisia. Monet ovat sanoneet vauvakuumeilleensa jo teini-ikäisenä. Ne hyvän lapsuuden eläneet ovat olleet useampaa eri mieltä siitä, haluavatko lapsia vaiko eivät. Minä uskon siihen, että osa ongelmallisen lapsuuden eläneistä haluaa lapsia siksi, että pääsee antamaan heille lapsuuden, jota ei itse koskaan saanut elää. Tavallaan siis elää lastensa kautta oman lapsuutensa uudelleen.

Suunniteltu sektio kirjoitti:

Tämä. Minä en halunnut lapsia ja tein vielä 30-vuotiaana abortinkin, sillä en halunnut synnyttää. Sittemmin sain luvan synnyttää suunnitellulla sektiolla ja sainkin kolme lasta. Kaikki meni loistavasti. Viimeinen syntyi kun olin 40-vuotias.

Hyvä että olet saanut suunnitellun sektion. Se on kuulemma harvinaista, kun Suomessa painostetaan kaikki synnyttämään alateitse (ja siinä sivussa voi sitten harjoittaa synnytysväkivaltaa).

Vaikka monella täällä on listattuna syissä se, että ei halua tuhota kehoaan raskaudella ja synnytyksellä, suurin osa lapsia haluamattomista eivät niitä haluaisi vaikka ne toisi haikara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on itsellään ollut ongelmallinen lapsuus, ei halua lapsia.

Itsekin sellainen. Tein kyllä lapsia miehen toiveen vuoksi. Nyt lapset aikuisia ja ajattelen epäonnistuneeni äitinä.

Voi kapeakatseinen putkiaivo kun ne syyt ovat moninaisia molempiin suuntiin. Kaikki eivät myöskään tanssi kulloisenkaan kumppaninsa pil(l)in mukaan vastoin omaa tahtoaan ja marttyyrina kynnysmattona uhraudu.

Minäkään en usko, että kukaan täydellisen lapsuuden omaava ei haluaisi omia lapsia.

Juurikaan kellään ei ole täydellistä lapsuutta. Senkus silti jankkaat vain omaa umpinapaasi kaivaen ja palvoen.

Ihan aluksi täytyy sanoa, että olen järkyttynyt minkälaisia miehet ovat teidän kokemuksienne mukaan!!! Olen todella surullinen siitä. Mikä hitto niitä vaivaa että käyttäytyvät noin? (Siis miehiä)

Toiseksi, vastaus siihen, miksi minä olen lisääntynyt on täysin vanhanaikainen, näin kuului aikoinaan tehdä kun nuorena meni naimisiin. Ei ollut mitään vauvakuumetta vaan se vaan oli jotenkin että "pakko tehdä kun ne kuuluu tehdä" ja kaksi peräjälkeen sain ja synnytykset ihan helvetillisiä . Väärin ei passaa ymmärtää, rakastan jo aikuisia lapsiani mutta olisin pärjännyt ilmankin. Ja aiheutin pahinta tuskaa lapsille mitä aikuinen voi tehdä kun erosin heidän isästään kun he olivat pieniä. Edelleen kärsin sydämessäni siitä (en siis siitä että erosin vaan että aiheutin tämän tuskan heille. Jos lapsia ei olisi ollut niin kukaan ei olisi kärsinyt erossa).

Ymmärrän täysin miksi joku ei halua lapsia, en minäkään tekisi enää, tämä maailma tuntuu kamalalta paikalta ja nyt koen tuskaa siitä, että miten oma jälkikasvuni joutuu kärsimään ja yrittämään pelastaa maailmaa meidän aikanamme tehdyistä tuhoista.

Jälkikasvulleni olen sanonut, että pohtia tarkoin sitä että kannattaako tähän maailmaan tehdä uusia ihmisiä, ja näiden pienten lasten tulevaisuus kun näyttää vielä raadollisemmalta. Tänä päivänäkin nuoriso kokee pahaa oloa tästä ilmastonmuutoksesta ja ahdistuvat ja eivät näe tulevaisuuttaan valoisana , niin mitä kokevat tulevaisuudessa tällä hetkellä vastasyntyneet? Anteeksi jos tämä kirjoitus ahdisti jotain, nämä ovat vain onneksi minun ajatuksiani.

Miten ap itselläsi? Oletko perustanut perheen? Minä en itse halua lapsia tähän maailmaan, koska se tuottaa yhä enemmän rakennuksia, luonnon tuhoamista, vaatteita yhä enemmän ja kaikkea materiaa yhä enemmän, autoja, asuntoja yhä enemmän. Maapallon päällä jo liikaa ihmisiä, josta me kaikki tuhoamme luontoa yhä enemmän. Luuletko, että se on oikein luontoa kohtaan, kun maapallon päällä on jo liikakansoitusta. Tämä minun mielipide ei siis ole syyttää niitä, joilla lapsia, mutta jos ajattelee tätä koko maapallon tilannetta, niin aika tuhoisaa on koko ajan. Luontoa tuhotaan kaikin tavoin. Ja mielestäni ne metsän omistajat tekevät suurta työtä, että eivät enää myy metsiä, että luonto säilyy. Eli jos luonto tuhotaan, eläimet ym. niin ei ole silloin myöskään meitä ihmisiä enää lainkaan. Joten kunnioita luontoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on itsellään ollut ongelmallinen lapsuus, ei halua lapsia.

Itsekin sellainen. Tein kyllä lapsia miehen toiveen vuoksi. Nyt lapset aikuisia ja ajattelen epäonnistuneeni äitinä.

Voi kapeakatseinen putkiaivo kun ne syyt ovat moninaisia molempiin suuntiin. Kaikki eivät myöskään tanssi kulloisenkaan kumppaninsa pil(l)in mukaan vastoin omaa tahtoaan ja marttyyrina kynnysmattona uhraudu.

Minäkään en usko, että kukaan täydellisen lapsuuden omaava ei haluaisi omia lapsia.

Juurikaan kellään ei ole täydellistä lapsuutta. Senkus silti jankkaat vain omaa umpinapaasi kaivaen ja palvoen.

No mulla oli tosi hyvä lapsuus ja ihanat vanhemmat, mutta ei ole koskaan tehnyt mieli omaa lasta vaikka siskon kolmesta lapsesta tykkäänkin. 

Elämä on vaan mennyt niin. En halua jäädä tuota suremaan tai vellomaan itsesäälissä, joten keskityn muihin asioihin. Mulla on kyllä ihania siskojen lapsia.