Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Ei minusta ole vanhemmilleni mitään seuraa. He asuvat toisella puolella Suomea, kerran kesässä ja jouluna poiketaan. Muuten ei juuri soitella, eikä viestitellä.

Miten lasten saaminen poistaisi vanhuuden yksinäisyyden? Kuinka monella vanhuksella on hoitokodissa MITÄÄN seuraa lapsistaan?

Sinunlaisistasi ei olekaan, kuten juuri itse todistit. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja.

Suomessa on 300 000 yksinäistä vanhusta... eli näiden kaikkien lapset on epänormaaleja... ok. Eli aika isolla prosentilla ihmiset onnistuu kuitenkin kasvattamaan lapsistaan epänormaaleja? Riskihommaa.

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaamatkustajat!

Millä tavalla nainen, joka ei halua alistettuna/halveksittuna synnytyskoneena omia lapsia vapaamatkustaa?

Minusta vapaamatkustajia, aivan kirjaimellisesti, ovat ne naiset ja jotkut miehet, jotka lykkäävät lastenvaunuja ja -rattaita. Me muut bussimatkustajat joudumme maksamaan niiden matkat. Kalliisti.

Tosi on. Toiset n*ssii ja sikiää sikiämästä päästyään ja toiset (ihan muut) sen koko lystin (pakosta) maksavat. 

Mietin usein sitä oululaisnaista jonka pakastimesta löytyi kuusi (?) vauvaa. Pystyn täysin elävästi kuvittelemaan, miten se on tapahtunut, ja että itse pystyisin samaan. "Toivottavasti sut on sitten steriloitu!" No kyllä todellakin on, ei huolta.

En vain ole koskaan halunnut lapsia. En ole koskaan kokenut lapsen tuovan elämääni mitään sellaista lisää, mitä kaipaisin. En ole koskaan haaveillut äitiydestä, en siitä, että kantaisin lasta tai hoivaisin sellaista. Lapsiperheen arki on aina näyttäytynyt sellaisena, jollaista en voisi kuvitellakaan eläväni. En koe hypoteettisen lapsen lisäävän onnellisuuttani; onneni löytyy muunlaisista jutuista.

Lapset ovat ihania ja olen onnellinen, että lähipiiriin alkaa pikku hiljaa tupsahdella pieniä ihmisiä. Toivon pian saavani oman kummilapsen, koska läheisin ystäväni puolisoineen kovasti lasta yrittää. Tahdon täydestä sydämestäni olla ystävieni ja läheisteni lasten elämissä läsnä turvallisena aikuisena, mutta omaa lasta en tahdo. Olen onnekas, että vuosia sitten löysin rinnalleni kumppanin, joka tuntee täysin samoin.

Mitä tulee kommentteihin siitä, että katuisin päätöstäni joskus vanhana, sanottakoon, että enemmin minä kadun sitä, että jätin lapsen tekemättä kuin sitä, että sellaisen tähän maailmaan toin. Heitä on täällä jo aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Ei kiinnosta. Ei kiinnosta lapset, lasten jutut eikä lasten hoitaminen. Ei myöskään kiinnosta lapsiperheiden elämä. Myöskään oma lapsuus ei ollut mitenkään ihmeellistä aikaa. En muistele kaihoisasti mitään lapsuuden uintireissuja, kerhotätejä tai äidin paistamien lettujen tuoksua. Aikuisuus on tuhat kertaa jännempää. Vanhemmillani on lastenlapset sisarusteni puolelta, joten ei ole paineita siitäkään. Minulla on myös oikeasti mahtava työ, joka on mulle tärkeää ja antaa paljon. Olen saanut keskittyä siihen.

Kysykää lapsia hankkivilta miksi haluatte hankkia omia lapsia

Ja syy tähä perustelujen tivaamiseen lapsettomilta on se, että halutaan jotain loogisia argumentteja, jotta voitaisiin kumota ne ja olla oikeassa kun on hankittu ne lapset ja muut ovat väärässä.

"En vaan halua" ei kelpaa syyksi, koska sitä ei oikein voi kumota millään.

Siksi mukaan vedetään kaikki yksinäiset vanhuudet sun muut argumentteina puolesta kun muutakaan ei keksitä - kun sitä muuta ei ole, on vaan haluan tai en halua. Ei lapsi-ihmisilläkään mitään excel-taulukkoa ole johon on lueteltu syyt puolesta ja vastaan ja laskettu saldo, ne vaan halusivat lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Jännä tosiaan miten näille yhden ainoan oikean elämäntavan ja totuuden sarjatuotantokoneistoille se ainoa oikea käypä heittäytyminen on sakset auki, siemenet sisään ja sitten laput silmillä koheltamaan tuli mitä tuli.

Miksi pitäisi olla joku erityinen syy? Suomi on vapaa maa ja täällä saa olla hankkimatta lapsia jos niin haluaa. En ymmärrä näitä ihmisiä joiden mielestä naisen olemassaolon ainoa tarkoitus on tehdä lapsia. (Ja että pitää mennä naimisiin...?! )

Vierailija kirjoitti:

Kysykää lapsia hankkivilta miksi haluatte hankkia omia lapsia

Ei tarvitse heiltäkään/keneltäkään tivata yksityisasioitaan. Parhaiten menee aina kun hoitaa vain ne omansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta. Ei kiinnosta lapset, lasten jutut eikä lasten hoitaminen. Ei myöskään kiinnosta lapsiperheiden elämä. Myöskään oma lapsuus ei ollut mitenkään ihmeellistä aikaa. En muistele kaihoisasti mitään lapsuuden uintireissuja, kerhotätejä tai äidin paistamien lettujen tuoksua. Aikuisuus on tuhat kertaa jännempää. Vanhemmillani on lastenlapset sisarusteni puolelta, joten ei ole paineita siitäkään. Minulla on myös oikeasti mahtava työ, joka on mulle tärkeää ja antaa paljon. Olen saanut keskittyä siihen.

Mahtava työ :D

Vierailija kirjoitti:

Ja syy tähä perustelujen tivaamiseen lapsettomilta on se, että halutaan jotain loogisia argumentteja, jotta voitaisiin kumota ne ja olla oikeassa kun on hankittu ne lapset ja muut ovat väärässä.

"En vaan halua" ei kelpaa syyksi, koska sitä ei oikein voi kumota millään.

Siksi mukaan vedetään kaikki yksinäiset vanhuudet sun muut argumentteina puolesta kun muutakaan ei keksitä - kun sitä muuta ei ole, on vaan haluan tai en halua. Ei lapsi-ihmisilläkään mitään excel-taulukkoa ole johon on lueteltu syyt puolesta ja vastaan ja laskettu saldo, ne vaan halusivat lapsia.

Tämä on varmaan totta ja sinänsä ymmärrettävää, mutta ei silti koskaan ok "tietää" paremmin ja määräillä, ei siitäkään huolimatta mitä itse omassa elämässään vapaasta tahdostaan valitsee/tekee, ilolla tai surulla. Eikä kukaan vapaa ihmisyksilö ole koskaan velvollinen keltään pyytelemään lupia tai neuvoja kuinka elää omannäköistään elämää. Koville tuntuu joillekin yksilöille ottavan toisten kanssaihmisyksilöiden valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Ei minusta ole vanhemmilleni mitään seuraa. He asuvat toisella puolella Suomea, kerran kesässä ja jouluna poiketaan. Muuten ei juuri soitella, eikä viestitellä.

Miten lasten saaminen poistaisi vanhuuden yksinäisyyden? Kuinka monella vanhuksella on hoitokodissa MITÄÄN seuraa lapsistaan?

Sinunlaisistasi ei olekaan, kuten juuri itse todistit. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja.

Suomessa on 300 000 yksinäistä vanhusta... eli näiden kaikkien lapset on epänormaaleja... ok. Eli aika isolla prosentilla ihmiset onnistuu kuitenkin kasvattamaan lapsistaan epänormaaleja? Riskihommaa.

Minun lähipiirini vanhukset eivät ole yksinäisiä, koska arvostamme toisiamme ja perhettämme. Yksinäiset vanhukset ovat yksinäisiä osin siksi, kun ei ole sitä perhettä ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Ei minusta ole vanhemmilleni mitään seuraa. He asuvat toisella puolella Suomea, kerran kesässä ja jouluna poiketaan. Muuten ei juuri soitella, eikä viestitellä.

Miten lasten saaminen poistaisi vanhuuden yksinäisyyden? Kuinka monella vanhuksella on hoitokodissa MITÄÄN seuraa lapsistaan?

Sinunlaisistasi ei olekaan, kuten juuri itse todistit. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja.

Suomessa on 300 000 yksinäistä vanhusta... eli näiden kaikkien lapset on epänormaaleja... ok. Eli aika isolla prosentilla ihmiset onnistuu kuitenkin kasvattamaan lapsistaan epänormaaleja? Riskihommaa.

Minun lähipiirini vanhukset eivät ole yksinäisiä, koska arvostamme toisiamme ja perhettämme. Yksinäiset vanhukset ovat yksinäisiä osin siksi, kun ei ole sitä perhettä ja lapsia.

Ei, vaan suurimmalla osalla yksinäisistä vanhuksista on lapsia ja perhe, joita ei vaan kiinnosta hoitaa heitä. En minä ainakaan ala äitini omaishoitajaksi, vaikka nyt pidetään paljon yhteyttä, käydään usein ja autetaan. Sitten kun menee sinne syöttämiseen ja vaippojen vaihtoon niin laitos kutsuu. Ja ihan varmasti näin tekee suurin osa ihmisistä, joiden vanhemmat ovat elossa. Sinä saat olla parempi ihminen ja omaishoitaa vanhempasi kuolemaan asti kotona, tässä sädekehä ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Mikä tämä yksin jäämisen pelko on? Minä ainakin olen hyvin itsekseni, omissa oloissa viihtyvä ihminen, mies toki löytyy taloudesta. Ihmiset taitavat tässäkin asiassa olla yksilöitä. Minä pelkään raskautta ja synnytystä mutta en yksin jäämistä tai kuolemaa -jos noita nyt voi verrata muutoin kuin minun omasta näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Ei minusta ole vanhemmilleni mitään seuraa. He asuvat toisella puolella Suomea, kerran kesässä ja jouluna poiketaan. Muuten ei juuri soitella, eikä viestitellä.

Miten lasten saaminen poistaisi vanhuuden yksinäisyyden? Kuinka monella vanhuksella on hoitokodissa MITÄÄN seuraa lapsistaan?

Sinunlaisistasi ei olekaan, kuten juuri itse todistit. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja.

Suomessa on 300 000 yksinäistä vanhusta... eli näiden kaikkien lapset on epänormaaleja... ok. Eli aika isolla prosentilla ihmiset onnistuu kuitenkin kasvattamaan lapsistaan epänormaaleja? Riskihommaa.

Minun lähipiirini vanhukset eivät ole yksinäisiä, koska arvostamme toisiamme ja perhettämme. Yksinäiset vanhukset ovat yksinäisiä osin siksi, kun ei ole sitä perhettä ja lapsia.

Yksinäisyyshän on tunne, ei se tilanne kun on yksin. Ihmiset kaipaavat luonteidensa puolesta eri määrän sosiaalista kanssakäymistä. Koska lapsellisten mielessä on yksinäisyyden tunne vaihtoehtona sille että ei ole ihmisiä ympärillä, oletan että ovat sosiaalisesta kanssakäymisestä enemmän nauttivia. Tai sitten epäitsenäisiä henkilöinä, sekin on vaihtoehto.

Kuitenkaan se, että olen yksin, ei välttämättä tarkoita, että tuntisin yksinäisyyden tunnetta. Itseasiassa lastenkasvatukseen kuuluva sosiaalisuuden vaade on yksi syy, miksi en lapsia halua. En voisi kasvattaa heitä umpiossa. Muiden aikuisten seura kiinnostaa melko vähän ja tämä on jo nyt pakollista työn ja vähäisten suhteiden vuoksi. Olisi hullua järjestää elämäni toisin vain siksi, että joku muu haluaa välttää seurauksia, joita ei minulle koidu. Heille se on epäilemättä tarkoituksenmukaista ja mielekästä mutta minulle ei kumpaakaan. Siksi se olisi mieletöntä.

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.