Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Hienosti ajateltu.

En koe, että minun kannattaa pukata muksuja maailmaan, jossa on jo valmiiksi paljon perheettömiä lapsia. Ei ole tarpeeksi hyvää syytä, kun "koska haluan" ei riitä minulle.

Miehenä ei vaan kiinnosta. En kyllä ymmärrä miten tämä voi tulla kenellekään yllätyksenä, meitä on aika monta.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ei vaan kiinnosta. En kyllä ymmärrä miten tämä voi tulla kenellekään yllätyksenä, meitä on aika monta.

Otsikossa olikin kysymys naisille, sori, turha vastaus. Miksi Ap kysyt vain naisilta?

Pelkäsin synnytystä. Pelkkä papa-näytteen otto sattuu niin paljon että oksennan.

Vierailija kirjoitti:

Vapaamatkustajat!

Millä tavalla nainen, joka ei halua alistettuna/halveksittuna synnytyskoneena omia lapsia vapaamatkustaa?

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ei vaan kiinnosta.

Näin naisena sama syy. Voisin toki leperrellä satuja kuin maailman tila on huono ja en halua lapsille riskiä huonosta elämästä, resurssini ovat rajalliset tms.

Mutta totuus olisi silti, että en vain yksinkertaisesti halua. Ei ole mitään halua ollut nuorempana, eikä ole nyt. Ja kohta luonto lyö luukun kiinni niin sitten on asia paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ei vaan kiinnosta.

Näin naisena sama syy. Voisin toki leperrellä satuja kuin maailman tila on huono ja en halua lapsille riskiä huonosta elämästä, resurssini ovat rajalliset tms.

Mutta totuus olisi silti, että en vain yksinkertaisesti halua. Ei ole mitään halua ollut nuorempana, eikä ole nyt. Ja kohta luonto lyö luukun kiinni niin sitten on asia paketissa.

Mulla sama. Olen aina tiennyt että en halua lapsia, enkä ole ikinä halunnut, ikää nyt 45. Musta mulla on päässä jotkut piuhat ristissä kun kaikki äidinvaistot puuttuu täysin, en vaan pidä sitä ongelmana.

Mieheni halusi lapsia kun mentiin yhteen, kehotin siinä tapauksessa jatkamaan matkaa. Nyt on niin tyytyväinen, että jätti lapset tekemättä, toki se vielä ehtis mutta kaikki kiinnostus niihin on kyllä kuollut kun on katsellut vierestä kavereidensa lapsiperhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Inhoan ja v! Haan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Ei minusta ole vanhemmilleni mitään seuraa. He asuvat toisella puolella Suomea, kerran kesässä ja jouluna poiketaan. Muuten ei juuri soitella, eikä viestitellä.

Miten lasten saaminen poistaisi vanhuuden yksinäisyyden? Kuinka monella vanhuksella on hoitokodissa MITÄÄN seuraa lapsistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaamatkustajat!

Millä tavalla nainen, joka ei halua alistettuna/halveksittuna synnytyskoneena omia lapsia vapaamatkustaa?

Minusta vapaamatkustajia, aivan kirjaimellisesti, ovat ne naiset ja jotkut miehet, jotka lykkäävät lastenvaunuja ja -rattaita. Me muut bussimatkustajat joudumme maksamaan niiden matkat. Kalliisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Vanhainkodissakin on kiva muistella YKSIN niitä lapsia, jotka eivät ikinä käy katsomassa.

Missä ne kaikkien yksinäisten vanhusten lapset on? Ne vanhuuden turvaksi tehdyt?

"Erilaiset tutkimukset kertovat, että joka kolmas, joka neljäs tai joka kymmenes ikääntyneistä kokee itsensä usein yksinäiseksi. Itsensä ainakin toisinaan yksinäiseksi Suomessa kokee 36 - 39 % ikääntyneistä. Joku sanoo, että suomalaisista ikääntyneistä 300 000 on yksinäisiä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ei vaan kiinnosta.

Näin naisena sama syy. Voisin toki leperrellä satuja kuin maailman tila on huono ja en halua lapsille riskiä huonosta elämästä, resurssini ovat rajalliset tms.

Mutta totuus olisi silti, että en vain yksinkertaisesti halua. Ei ole mitään halua ollut nuorempana, eikä ole nyt. Ja kohta luonto lyö luukun kiinni niin sitten on asia paketissa.

Mulla sama. Olen aina tiennyt että en halua lapsia, enkä ole ikinä halunnut, ikää nyt 45. Musta mulla on päässä jotkut piuhat ristissä kun kaikki äidinvaistot puuttuu täysin, en vaan pidä sitä ongelmana.

Mieheni halusi lapsia kun mentiin yhteen, kehotin siinä tapauksessa jatkamaan matkaa. Nyt on niin tyytyväinen, että jätti lapset tekemättä, toki se vielä ehtis mutta kaikki kiinnostus niihin on kyllä kuollut kun on katsellut vierestä kavereidensa lapsiperhe-elämää.

Meillä täsmälleen sama juttu, nyt ikää 57 ja 60 vuotta, yhdessä ollaan oltu pian 34 vuotta.

Kihloissa ollessani urheiluhullu mies hakkasi telkkarin anteenin johdolla päähäni kun en suostunut hänen kanssaan katsomaan telkkarista urheilua. Olin jo kolmannella kuukaudella raskaana ja päädyin aborttiin. Silloin päätin, etten koskaan hanki lapsia ja päätös on pitänyt.

Valtava vaikutus terveyteen ja painoon ja vaikka mihin, joten en koe sen arvoiseksi.

Sen lisäksi etten välitä lapsista, luulen että kukaan ei toivo minun saavan lapsia

Minusta kunnioitettava perustelu on se, että ei vain halua lapsia. Kaikille naisille ei ilmeisesti tule ns. vauvakuumetta ja silloin on ihan oikein ettei tee lasta vain siksi että se jotenkin kuuluu asiaan. Kaikilla lapsilla on oikeus syntyä toivottuna nykyään, kun kehittyneessä hyvinvointivaltiossa naisilla on käytettävissä kunnolliset ehkäisyvälineet ja on oikeus päättää omasta elämästään. Maailma on täynnä ei-toivottuja lapsia, sitä kohtaloa ei pitäisi nykyään enää kenelläkään olla.

Ja sitten silloin kun lapsen oikeasti haluaa, se on parasta ja suurinta elämässä ja silloin ihminen vasta tietää mitä onni on. Mutta kullakin on oma onnensa ja kaikille se ei ole lapsissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Ei minusta ole vanhemmilleni mitään seuraa. He asuvat toisella puolella Suomea, kerran kesässä ja jouluna poiketaan. Muuten ei juuri soitella, eikä viestitellä.

Miten lasten saaminen poistaisi vanhuuden yksinäisyyden? Kuinka monella vanhuksella on hoitokodissa MITÄÄN seuraa lapsistaan?

Sinunlaisistasi ei olekaan, kuten juuri itse todistit. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Laimeaa ja katkeraa lyttäämistä, jota on tietysti kiva jatkaa loppuun asti YKSIN tai PLUSSAPALLEROIDEN KANSSA tai ketkä parat saatkaan manipuloitua/syyllistettyä kuulemaan besserwissertyrannin monologia.