Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Löytyy monta syytä:

1. Tukiverkkojen puute, lapsellani ei olisi sukulaisia tai isovanhempia omalta puoleltani.

2. Parisuhteet vaikuttavat kovin heikkotekoisilta nykypäivänä. En pystyisi olemaan yksinhuoltaja, jos mies päättäisikin, että perhe-elämä ei ole häntä varten.

3. En halua pilata uraani ja työelämämahdollisuuksia lasten takia. Alallani on paljon nuoria miehiä, joten sitä suuremmalla syyllä perheen perustaminen olisi kannaltani typerä valinta, ja  vaikeuttaisin omaa kilpailuasemaani työmarkkinoilla.

4. En halua rikkoa kroppaani raskaudella ja synnytyksellä tai pilata terveyttäni. Synnytys kuulostaa sellaiselta kidutuskoettelemukselta, että jätän sen mielelläni kokematta. Puhumattakaan sen jälkikomplikaatioista. Lisäksi synnytys ja raskaus myös vanhentavat naista keskimäärin 11 vuotta. Voin laittaa linkin artikkeliin aiheesta jos jotain kiinnostaa. Monelta lähtee myös hiukset ja hampaat.

5. Olen introvertti, rakastan hiljaisuutta, siisteyttä ja järjestelmällisyyttä. On ihanaa elää elämää juuri sellaisessa rytmissä kuin haluan.

6. En ole koskaan viihtynyt lasten seurassa. En edes lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Miesten suuri suisuus. Pitkin nettiä naisille painotetaan ettei mies kaipaa naista muuhun kuin lisääntymiseen ja statuksen nostoon. Viesti meni perille.

Tältä palstalta alunperin aloin ymmärtää että mies välittää naisessa vain ulkonäöstä ja nuoruudesta. Pitkään yritin väittää vastaan ja puolustaa että toisenkinlaisia miehiä on olemassa. Sitten tajusin että mitä ihmettä minä womanspleinaan, jos miehet itse ovat tosiaan tuota mieltä niin mikä minä olen vastaan väittämään. Lopetin deittailun ja olen valmistautunut elämään ilman perhettä. 

Voitko ap kertoa omat elämänvalintasi syineen ja erityisesti: miksi näet vaivaa muiden (vain naisten?) lapsettomuudesta?

En halua olla raskaana enkä synnyttää, en halua rikkoa kehoani ja huonolla tuurilla revetä persreiästä niin että ulosteen pidätys kyky menee loppuiäksi. ja pelkään että lapsellakin olisi kuitenkin joku kehityshäiriö. Jos sijaissynnytys olisi Suomessa sallittua niin käyttäisin sitä tai jos olisi rahaa mennä ulkomaille sijaissynnyttäjä hankkimaan.

En ole koskaan kokenut siihen mitään halua, vetoa tai syytä. Onneksi olen perheeni nuorin ja vanhemmilla sisaruksilla on lapsia, joten luultavasti siitä syystä omat vanhemmat eivät koskaan ole minua painostaneet tai kyselleet asiasta. Siitä suurkiitos heille. Olen aina ajatellut että kyllä siihen pitäisi syntyä itsessä halu, toive, millainen se tunne sitten onkaan että haluaa yrittää saada lapsen tai useampia. Minulle sitä ei koskaan ole tullut, ja minusta olisi ollut vastuutonta, jopa älytöntä alkaa hommaan vastentahtoisesti. Nyt se aikaikkuna elämässä on jo umpeutunut ja olen entistä varmempi siitä että tämä oli oikein näin. Nyt on todella ihanaa, että kukaan ei myöskään enää kysele asiasta tai ihmettele sitä. Ainakaan päin naamaa. Miksi olen tällainen, en osaa sanoa. Jotkut lapsuuden kokemukset tai vanhempien toiminta ja tavat ovat saattaneet vaikuttaa, mutta koska minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa niihin, en mieti niitä sen enempää. Näin on hyvä.

En vain halua lasta, en halua olla äiti. Ei ole mitään sen kummempia syitä takana. En tiedä mitä äiti asiasta ajattelee, ei ole ainakaan sanonut mitään.

En halua töitä kotiin, ja veljet ovat jo huolehtineet suvun jatkumisesta 😃

Ei enää löydy sellaisia miehiä, jotka ottaisivat perheestään vastuun. Kitiseviä naismaisia "miehiä" kyllä löytyy. Kaikki pitäisi mennä näiden kitisijöiden halujen mukaan. Seksiä vingutaan heti synnytyksen jälkeen, naiselta vaaditaan kodinhoitoa SEKÄ kulujen puoliksi maksamista, eli käytännössä kahta työpäivää. Pornoa tuijotellaan päivät pitkät. Ei perheen perustamisessa itsessään mitään vikaa ole, jos olisi MIES jonka kanssa perheen perustaa.

Toinen ongelma on toki se, että suomalaisessa yhteiskunnassa perheitä kytätään aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joudutte kaikki helvetin tuleen.

Mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Joudutte kaikki helvetin tuleen.

Kukasmikäs juuri sinut ylensi jumalasemaan, jossa suvereenisti tyrannisoit ja määräät muidenkin elämästä?

En keksi yhtäkään syytä tehdä lapsia . Toki joskus mieleni ehkä muuttuu.

N26

Minulle ei vain koskaan tullut vauvakuumetta. Toisekseen minulla on ollut kolme vakavaa suhdetta, joista ensimmäisen aikaan olin itse liian nuori, toisessa mies oli liian vanha, ja nyt kolmannessa mies ei halua lapsia, mikä minulle sopiikin. 

Jollain tavalla olen kyllä kaivannut perhettä, mutta toisaalta mies ja ystävät täyttävät sen tarpeen. Mitään tarvetta yövalvomisiin, omien geenien jatkamiseen, loputtomaan huoleen ja rahanmenoon  yms yms ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Miesten suuri suisuus. Pitkin nettiä naisille painotetaan ettei mies kaipaa naista muuhun kuin lisääntymiseen ja statuksen nostoon. Viesti meni perille.

Tältä palstalta alunperin aloin ymmärtää että mies välittää naisessa vain ulkonäöstä ja nuoruudesta. Pitkään yritin väittää vastaan ja puolustaa että toisenkinlaisia miehiä on olemassa. Sitten tajusin että mitä ihmettä minä womanspleinaan, jos miehet itse ovat tosiaan tuota mieltä niin mikä minä olen vastaan väittämään. Lopetin deittailun ja olen valmistautunut elämään ilman perhettä. 

Ei se vain tämä palsta ole. Ihan samat jutut kaikkialla muuallakin. Olen lueskellut eri palstoja siitä asti kun internet tuli. Hyvin harvinaista nähdä sellainen kommentti miehiltä, jossa naista ja pitkää parisuhdetta pitää arvossa ja tavoitteena. Ei etteikö sellaisiakin miehiä olisi olemassa. Mutta on selvää että läheskään kaikki naiset eivät sellaista miestä saa. Ja naisen pitää itsekin sitten olla hyvin laadukas, jotta saa laadukkaan ja itseään hyvin kohtelevan miehen. Mulla ei ole mahdollisuutta saada kuin joku juntti joka "huolii minut" vakipilluksi kun ei muutakaan saa ja kohtelu on sitten sen mukaista. Mulla kesti jonkin aikaa tajuta tämä asia ja ettei se miestä vaihtamalla muuksi muutu, vaan mun pitäisi muuttua ihan toisenlaiseksi kuin olen. Mikä ei vain ole mun lähtökohdilla mahdollista. Mutta tietysti on helpompaa olla yksin kun on tavallaan tajunnut tosiasiat.

Kaikki vanhemmat jatkuvasti valittaa kuinka kauheaa ja raskasta on elää lapsiperhe-elämää. Kuinka se vie ilon, rauhan, rahat ja parisuhteen.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Miehelläni ilmeni psyykkinen sairaus. En halua ottaa sitä riskiä että se pahenee raskaan pikkulapsivaiheen myötä enkä uskalla luottaa että kaikki menisi hyvin. En halua että lapsenhoito jää kokonaan minulle jos mies ei kykenekään tasavertaiseen vanhemmuuteen. En ole kertonut tästä äidilleni. Luultavasti äiti odottaa lapsenlapsia vaikka ei minulta kehtaa udella.

Miksi voidaan kysyä lapsettomilta, että miksi et halua lapsia, mutta lapsellisilta ei voi kysyä miksi he hankkivat lapsia? Se kysymys koetaan jotenkin loukkaavana.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vanhemmat jatkuvasti valittaa kuinka kauheaa ja raskasta on elää lapsiperhe-elämää. Kuinka se vie ilon, rauhan, rahat ja parisuhteen.

Niinpä ja samalla seuraavassa lauseessa kuitenkin tyrkytetään sitä lapsiperhe-elämää ja ihmetellään, mikset sinäkin sitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?

Jokaisen pitää varautua kuolemaan yksin. Ja niin se on että kuoleminen on yksinäistä puuhaa joka tapauksessa. Lapsista ja perheestä ei siinä kohtaa ole mitään turvaa vaikka kuinka pelottaisi.  

Vierailija kirjoitti:

Voitko ap kertoa omat elämänvalintasi syineen ja erityisesti: miksi näet vaivaa muiden (vain naisten?) lapsettomuudesta?

Joidenkin mielestä edelleen nainen, joka ei halua lapsia, on luonnoton. Siksi naiset saavat sitä tenttaamista ja painostusta osakseen.