Uusperheet ovat tuhoontuomittuja ja syy siihen on puolison lapset

Pahinta on, kun kuvittelee lähtevänsä kahden aikuisen suhteeseen, mutta paljastuukin olevansa uusioperheessä reilusti yli parikymppisten aikuisten lasten kanssa.

Tämän jälkeen parasta on löytää mies ilman lapsia, edes aikuisia.

Voi puuh. Ei uusperhe ole aina paha asia. Meillä lapset olisi kärsineet jos olisin jäänyt eksän kanssa

Ei lapsiperheenä ole helppoa, mutta ei tämä helpompaa olisi jos oltaisiin ydinperhe..

Luulen että uusperheen a ja o on, ettei pakota mitään. Ei kiirehdi; ei yritä tehdä perhemuodosta ydinperhettä. Ei pidä olettaa että kaikki rakastavat toisinaan pyyteettömästi ei pidä vaatia uudelta puolisolta samoja asioita kuin esim lasten isältä.

Meillä on uusperhe elämää kestänyt jo 7 vuotta. Missään vaiheessa en olettanut että uusi puolisoni ottaisi lasten isän roolin. Hän sai itse päättää kuinka paljon osallistuu ja tulla meidän elämään omaan tahtiin. Elimme lasten kanssa samaa elämää kuin ennenkin ja lasten isä hoiti oman vastuunsa. Mies tuli pikku hiljaa kiinteäksi osaksi elämäämme ja lapset pitävät hänestä varmaan enemmän kuin minusta :D 7 vuoden jälkeen uskalsimme yrittää yhteistä lasta (jotta näämme että tämä toimii kaikkien kannalta).

Vierailija kirjoitti:

Voi puuh. Ei uusperhe ole aina paha asia. Meillä lapset olisi kärsineet jos olisin jäänyt eksän kanssa

Ei lapsiperheenä ole helppoa, mutta ei tämä helpompaa olisi jos oltaisiin ydinperhe..

Luulen että uusperheen a ja o on, ettei pakota mitään. Ei kiirehdi; ei yritä tehdä perhemuodosta ydinperhettä. Ei pidä olettaa että kaikki rakastavat toisinaan pyyteettömästi ei pidä vaatia uudelta puolisolta samoja asioita kuin esim lasten isältä.

Meillä on uusperhe elämää kestänyt jo 7 vuotta. Missään vaiheessa en olettanut että uusi puolisoni ottaisi lasten isän roolin. Hän sai itse päättää kuinka paljon osallistuu ja tulla meidän elämään omaan tahtiin. Elimme lasten kanssa samaa elämää kuin ennenkin ja lasten isä hoiti oman vastuunsa. Mies tuli pikku hiljaa kiinteäksi osaksi elämäämme ja lapset pitävät hänestä varmaan enemmän kuin minusta :D 7 vuoden jälkeen uskalsimme yrittää yhteistä lasta (jotta näämme että tämä toimii kaikkien kannalta).

Tämähän on tabu täällä, koska uusperheer on helvetistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi puuh. Ei uusperhe ole aina paha asia. Meillä lapset olisi kärsineet jos olisin jäänyt eksän kanssa

Ei lapsiperheenä ole helppoa, mutta ei tämä helpompaa olisi jos oltaisiin ydinperhe..

Luulen että uusperheen a ja o on, ettei pakota mitään. Ei kiirehdi; ei yritä tehdä perhemuodosta ydinperhettä. Ei pidä olettaa että kaikki rakastavat toisinaan pyyteettömästi ei pidä vaatia uudelta puolisolta samoja asioita kuin esim lasten isältä.

Meillä on uusperhe elämää kestänyt jo 7 vuotta. Missään vaiheessa en olettanut että uusi puolisoni ottaisi lasten isän roolin. Hän sai itse päättää kuinka paljon osallistuu ja tulla meidän elämään omaan tahtiin. Elimme lasten kanssa samaa elämää kuin ennenkin ja lasten isä hoiti oman vastuunsa. Mies tuli pikku hiljaa kiinteäksi osaksi elämäämme ja lapset pitävät hänestä varmaan enemmän kuin minusta :D 7 vuoden jälkeen uskalsimme yrittää yhteistä lasta (jotta näämme että tämä toimii kaikkien kannalta).

Tämähän on tabu täällä, koska uusperheer on helvetistä.

Mä luulen, että oikeasti enemmän helvetistä on monet ydinperheet (ei kaikki), koska niissä monesti puoliso otetaan aivan itsestäänselvyytenä ja näin ollen kohtelu voi olla joko toisin tai molemmin puolin aivan karseaa (aina henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan asti).

Uusperheessä, jossa ei ole yhteisiä lapsia, yleensä kukaan ei lähde siitä olettamasta, että toinen olisi jotenkin nalkissa, eikä lähtisi suhteesta, vaikka häntä kohtelisi miten huonosti. Uusperheessä yleensä pyritään aidosti kumppanuuteen ja panostetaan myös toisen hyvinvointiin (ja jos näin ei tapahdu, suhde päättyy jo alkumetreillä). Toki uusperheenkin dynamiikka voi vuosien saatossa muuttua.

Tietysti lapsiarki varsinkin jos yhteensä lapsia on monta, on aina haastavaa, mutta se nyt on sitä ydinperheessäkin (varsinkin jos toinen vanhempi ei osallistu, mikä usein on lapsiperhe-erojen taustalla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin itse onnellisessa uusperheessä. Mieheni kuoleman jälkeen meillä oli(on) uusperhe. Muutimme tosin yhteem vasta neljän vuoden seurustelun jälkeen aikanamme. Mutta toivoisin kyllä, että asiaa mietitään tarkkaan ennen siihen ryhtymistä, artikkelin kaltaiset naiset olisivar voineet käyttää enemmän harkintaa ennen koko juttuun lähtemistä, lapsethan tuossa on kärsineet. Ei ole pakko jos tuntuu siltä, maailma on täynnä lapEttomia vaihtoehtoja.

Olen itse uusperheestä, mutta ymmärsin sen vasta aikuisena.

Itse asiassa olen kolmannen polven uusperheellinen kun äidin puolelta katsotaan.

Huono-osaisuus ja köyhyys periytyy vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi puuh. Ei uusperhe ole aina paha asia. Meillä lapset olisi kärsineet jos olisin jäänyt eksän kanssa

Ei lapsiperheenä ole helppoa, mutta ei tämä helpompaa olisi jos oltaisiin ydinperhe..

Luulen että uusperheen a ja o on, ettei pakota mitään. Ei kiirehdi; ei yritä tehdä perhemuodosta ydinperhettä. Ei pidä olettaa että kaikki rakastavat toisinaan pyyteettömästi ei pidä vaatia uudelta puolisolta samoja asioita kuin esim lasten isältä.

Meillä on uusperhe elämää kestänyt jo 7 vuotta. Missään vaiheessa en olettanut että uusi puolisoni ottaisi lasten isän roolin. Hän sai itse päättää kuinka paljon osallistuu ja tulla meidän elämään omaan tahtiin. Elimme lasten kanssa samaa elämää kuin ennenkin ja lasten isä hoiti oman vastuunsa. Mies tuli pikku hiljaa kiinteäksi osaksi elämäämme ja lapset pitävät hänestä varmaan enemmän kuin minusta :D 7 vuoden jälkeen uskalsimme yrittää yhteistä lasta (jotta näämme että tämä toimii kaikkien kannalta).

Tämähän on tabu täällä, koska uusperheer on helvetistä.

Mä luulen, että oikeasti enemmän helvetistä on monet ydinperheet (ei kaikki), koska niissä monesti puoliso otetaan aivan itsestäänselvyytenä ja näin ollen kohtelu voi olla joko toisin tai molemmin puolin aivan karseaa (aina henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan asti).

Uusperheessä, jossa ei ole yhteisiä lapsia, yleensä kukaan ei lähde siitä olettamasta, että toinen olisi jotenkin nalkissa, eikä lähtisi suhteesta, vaikka häntä kohtelisi miten huonosti. Uusperheessä yleensä pyritään aidosti kumppanuuteen ja panostetaan myös toisen hyvinvointiin (ja jos näin ei tapahdu, suhde päättyy jo alkumetreillä). Toki uusperheenkin dynamiikka voi vuosien saatossa muuttua.

Tietysti lapsiarki varsinkin jos yhteensä lapsia on monta, on aina haastavaa, mutta se nyt on sitä ydinperheessäkin (varsinkin jos toinen vanhempi ei osallistu, mikä usein on lapsiperhe-erojen taustalla).

Harmi, että tällaista tekstiä tulee kun selvästi ei ole omaa kosketusta asiaan. Uusperhe on aivan eri asia ja paljon vaikeampi kuin ydinperhe. Nämä tosiasiat pitää tunnistaa, jotta voidaan auttaa näitä perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi puuh. Ei uusperhe ole aina paha asia. Meillä lapset olisi kärsineet jos olisin jäänyt eksän kanssa

Ei lapsiperheenä ole helppoa, mutta ei tämä helpompaa olisi jos oltaisiin ydinperhe..

Luulen että uusperheen a ja o on, ettei pakota mitään. Ei kiirehdi; ei yritä tehdä perhemuodosta ydinperhettä. Ei pidä olettaa että kaikki rakastavat toisinaan pyyteettömästi ei pidä vaatia uudelta puolisolta samoja asioita kuin esim lasten isältä.

Meillä on uusperhe elämää kestänyt jo 7 vuotta. Missään vaiheessa en olettanut että uusi puolisoni ottaisi lasten isän roolin. Hän sai itse päättää kuinka paljon osallistuu ja tulla meidän elämään omaan tahtiin. Elimme lasten kanssa samaa elämää kuin ennenkin ja lasten isä hoiti oman vastuunsa. Mies tuli pikku hiljaa kiinteäksi osaksi elämäämme ja lapset pitävät hänestä varmaan enemmän kuin minusta :D 7 vuoden jälkeen uskalsimme yrittää yhteistä lasta (jotta näämme että tämä toimii kaikkien kannalta).

Tämähän on tabu täällä, koska uusperheer on helvetistä.

Mä luulen, että oikeasti enemmän helvetistä on monet ydinperheet (ei kaikki), koska niissä monesti puoliso otetaan aivan itsestäänselvyytenä ja näin ollen kohtelu voi olla joko toisin tai molemmin puolin aivan karseaa (aina henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan asti).

Uusperheessä, jossa ei ole yhteisiä lapsia, yleensä kukaan ei lähde siitä olettamasta, että toinen olisi jotenkin nalkissa, eikä lähtisi suhteesta, vaikka häntä kohtelisi miten huonosti. Uusperheessä yleensä pyritään aidosti kumppanuuteen ja panostetaan myös toisen hyvinvointiin (ja jos näin ei tapahdu, suhde päättyy jo alkumetreillä). Toki uusperheenkin dynamiikka voi vuosien saatossa muuttua.

Tietysti lapsiarki varsinkin jos yhteensä lapsia on monta, on aina haastavaa, mutta se nyt on sitä ydinperheessäkin (varsinkin jos toinen vanhempi ei osallistu, mikä usein on lapsiperhe-erojen taustalla).

Harmi, että tällaista tekstiä tulee kun selvästi ei ole omaa kosketusta asiaan. Uusperhe on aivan eri asia ja paljon vaikeampi kuin ydinperhe. Nämä tosiasiat pitää tunnistaa, jotta voidaan auttaa näitä perheitä.

Sen sijaan ydinperhe tulee romantisoida ja kiistää kaikki niissä ilmenevät ongelmat? Eiköhän uusperheiden olemassa olo jo itsessään todista, että monet ydinperheet on helvetistä. Uusperhe kun jo terminä edellyttää, että taustalla on vähintään yksi, mahd. kaksi huonosti toiminutta ydinperhettä.

Juu erosin, mutta syy ei ollut exän lapsissa -ollaan edelleen läheisiä 10 vuoden jälkeen. Nykyisellä on minun lapset elämässään, eikä tuo ole heitä kohtaan antipatioita osoittanut eikä erosta haaveillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin itse onnellisessa uusperheessä. Mieheni kuoleman jälkeen meillä oli(on) uusperhe. Muutimme tosin yhteem vasta neljän vuoden seurustelun jälkeen aikanamme. Mutta toivoisin kyllä, että asiaa mietitään tarkkaan ennen siihen ryhtymistä, artikkelin kaltaiset naiset olisivar voineet käyttää enemmän harkintaa ennen koko juttuun lähtemistä, lapsethan tuossa on kärsineet. Ei ole pakko jos tuntuu siltä, maailma on täynnä lapEttomia vaihtoehtoja.

Olen itse uusperheestä, mutta ymmärsin sen vasta aikuisena.

Itse asiassa olen kolmannen polven uusperheellinen kun äidin puolelta katsotaan.

Huono-osaisuus ja köyhyys periytyy vahvasti.

Määrittele huono-osaisuus. Esim. johtajanaisista todella monet ovat eronneet ja heillä on kuitenkin lapsiakin. Eli mitään köyhän perheen lapsia ei eroperheiden lapset nykyään useinkaan ole. Päin vastoin, köyhät vanhemmat pysyy rahan takia yhdessä (siis koska ei olisi yksin varaa elämään), vaikka suhde olisi kuinka huono ja ilmapiiri kotona todella huono. Sanoisin, että näiden rahan takia yhdessä pysyvien köyhien lapset ovat paljon huono-osaisempia, kuin niiden eronneiden johtajavanhempien lapset.

Ja tämä saa tietysti alapeukkuja niiltä, joiden mielestä rakkaus riittää elättämään lapset, mutta noissa perheissä ei rakkaus kukoista, vaan voi olla joko todella kylmä ja tunteeton ilmapiiri tai paljon riitoja ja vanhemmat tyytymättömiä elämäänsä, mikä välittyy lapsillekin. Hyvätuloisilla naisilla on ns. varaa erota ja pelastaa lapset siltä kamalalta kodin tunnelmalta, toisin kuin pienituloisilla naisilla.

Voi ne omatkin lapset kyrsiä puolisoa :)

Mun mutsi kertoi minulle, että hänen veljenpoika (eli mun miesserkku) asuu yhdessä naisen kanssa, jolla on seiskalla ja yksillä olevat lapset, ja miesserkkuani kyrsii se, kun nämä murrosikäiset lapset kiukuttelevat kotona, mutta serkkuani on kielletty komentajasta näitä lapsia ja lisäksi nämä lapset eivät osallistu mitenkään kotitöihin, kun heidän äitinsä suosii vapaata kasvatusta. Serkkuani myös kyrsii se, kun ruokakaupassa käydessä hän on aina se, joka maksaa, eli toisin sanoen hän elättää toisten ihmisten lapsia.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Jos ei halua elää lapsiperhe-elämää, täytyy valita kumppani, jolla ei ole lapsia. Ei kenenkään ole pakko olla vanhempi muiden lapsille tai sietää heitä, ei vain ala seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa.

Joo. Parempi jättää toisen nussima perhe sivuun suosiolla tai potkaista kiertoo.'antaa hyvänkiertää'  kokemuksesta sanon ei tuu ongelmia. Yleensä se ongelma aiheuttaja on exsä/tai sen vanhemmat. Jotka hyysäävät yötä päivää peräs mitä typerimmillä asioilla. 

Muikkeleita on mailma täynnä joilla ei tenavia oo. Jos pakko ei oo niin miksi pitää kiusata itteä käytetyllä ritsalla, painelkoot häntä koipien välissä exsänsä työ kersoineen pääsettä paljon vähemmällä.  Tietty tähä nyt varmaan joku rakas yh alkaa parkua. Mutta luulen että aikas moni on samaa mieltä tän kans.

Olin kyllä aika järkyttynyt, kun kuulin serkultani, että hän inhoaa bonuslastaan niin paljon, että on tuhonnut tämän tavaroita. Aika pieni lapsi, ja serkku ollut aina lempeä ja mukava toisille ihmisille. En tiedä mitä ajatella. Selvästi uusperhe oli vikatikki heille.

Se, kuten moni muukin, on hyvin pitkälle tahdon asia. 

14 v uusperheenä, nyt jo monta vuotta kaksin

En ikinä alistuisi perustamaan uusperhettä, sen verran selkärankaa ja järkeä löytyy.

Uusperhe ei ole raamatullista perhe-elämää. Jos on erottu vaikka on luvattu olla yhdessä kunnes kuolema erottaa niin ei sitte tartte enää lähteä uuden kul lin tai pil lun perään. Ajatelkaa lapsianne!

Vierailija kirjoitti:

En ikinä alistuisi perustamaan uusperhettä, sen verran selkärankaa ja järkeä löytyy.

Tämä. Siis ihan kauheeta.

Kun nainen kerran tuhoaa parisuhteen niin seuraavan tuhoamisen kynnys on huomattavasti matalammalla joka johtaa siihen että miehen ei kannata panostaa siihen suhteeseen. Eikä mikään ihmissuhde muutenkaan toimi yksipuoleisesti että toinen vaan saa ja toinen tekee. Molempien pitää panostaa että molemmat saa ja molemmat tekee