Onko kukaan ollut miehen kanssa joka juo viikon putkeen?

Sellasta, että en halua edes muistella.

Meillä rva oli vastaava, nykyisin mallia ex.

Olen ollut. En ole enää. Ei kannata. Ellet siis itsekin halua juoda viikkoa putkeen. 

Eihän tuo mitään spurguisääni verrattuna.Omasta mielestään oli absolutisti joten ei voinut lopettaakaan.

Olin. Se oli yhtä h*lvettiä. Miehellä olimyös mielenterveysongelmia. Eikä mitään aikomusta mennä töihin. Olin niin nuori ja naiivi ja ollut lasinen lapsuus.

Elämä oli jatkuvaa rahapulaa, miehen mielialan vaihteluja, ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tosi yksinäinen. Aloin itsekin juomaan. Lihoin ja olin todella huonovointinen.

Nykyään en juo ollenkaan ja elämä on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. En ole enää. Ei kannata. Ellet siis itsekin halua juoda viikkoa putkeen. 

Minun pääni ei kestäisi moista dokaamista. Tuollaisesta tulee hirveä darra, en kestäisi enkä saisin nukuttua. Joten en halua juoda. Oma käytöksenikin varmaan muuttuisi oudoksi, jos viikon joisin.

Ap

Viikko on lyhyt aika. Suomalainen mies pystyy juomaan 2 viikkoa kävelemättä kun kameli pystyy kävelemään 2 viikkoa juomatta. Mies on Mies eikä kameli.

En ikinä alentuisi sellaiseen. Juopon käytös on niin vastenmielistä ja itsekästä. Tiedän koska äitini oli alkoholisti. Juopolle tärkeintä on alkoholi ja hän itse. Ei välitä tippaakaan kenestäkään muusta. Juoppo on kuin loinen joka mahdollistaa juomisensa muiden kustannuksella. Yök

Olen, ihan mukavaa jos mies tarjoaa minullekin juotavaa.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä alentuisi sellaiseen. Juopon käytös on niin vastenmielistä ja itsekästä. Tiedän koska äitini oli alkoholisti. Juopolle tärkeintä on alkoholi ja hän itse. Ei välitä tippaakaan kenestäkään muusta. Juoppo on kuin loinen joka mahdollistaa juomisensa muiden kustannuksella. Yök

Tämä!

En pidä juoppoja edes ihmisinä!

Kyllä siinä toisen tai kolmannen päivän kohdalla lakkaisin olemasta hänen kanssaan.

Muutenkin aika reppanameininkiä, jos tällaisena keski-ikäisenä kiskoo änkyräkännejä edes satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olin. Se oli yhtä h*lvettiä. Miehellä olimyös mielenterveysongelmia. Eikä mitään aikomusta mennä töihin. Olin niin nuori ja naiivi ja ollut lasinen lapsuus.

Elämä oli jatkuvaa rahapulaa, miehen mielialan vaihteluja, ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tosi yksinäinen. Aloin itsekin juomaan. Lihoin ja olin todella huonovointinen.

Nykyään en juo ollenkaan ja elämä on mukavaa.

Tämä on vähän niinkuin laihduttamisen kanssa, toisille helppoa, toisille vaikeaa.

Itse uskon niin että alkoholismista päästään eroon vasta kun alkoholille on kehitetty korvaaja. No, jonkinlainen hu*me senkin on oltava, mutta sen ei pidä olla sisäelimiä hajottava myrkky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin. Se oli yhtä h*lvettiä. Miehellä olimyös mielenterveysongelmia. Eikä mitään aikomusta mennä töihin. Olin niin nuori ja naiivi ja ollut lasinen lapsuus.

Elämä oli jatkuvaa rahapulaa, miehen mielialan vaihteluja, ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tosi yksinäinen. Aloin itsekin juomaan. Lihoin ja olin todella huonovointinen.

Nykyään en juo ollenkaan ja elämä on mukavaa.

Tämä on vähän niinkuin laihduttamisen kanssa, toisille helppoa, toisille vaikeaa.

Itse uskon niin että alkoholismista päästään eroon vasta kun alkoholille on kehitetty korvaaja. No, jonkinlainen hu*me senkin on oltava, mutta sen ei pidä olla sisäelimiä hajottava myrkky.

Juomisen lopettaminen on miljoona kertaa helpompaa kuin laihduttaminen koska sen voi lopettaa kokonaan. Jos juopolle sanottaisiin että pitää juoda kaksi kaljaa joka päivä mutta ei yhtään enempää niin eipä olisikaan kovin helppoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin. Se oli yhtä h*lvettiä. Miehellä olimyös mielenterveysongelmia. Eikä mitään aikomusta mennä töihin. Olin niin nuori ja naiivi ja ollut lasinen lapsuus.

Elämä oli jatkuvaa rahapulaa, miehen mielialan vaihteluja, ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tosi yksinäinen. Aloin itsekin juomaan. Lihoin ja olin todella huonovointinen.

Nykyään en juo ollenkaan ja elämä on mukavaa.

Tämä on vähän niinkuin laihduttamisen kanssa, toisille helppoa, toisille vaikeaa.

Itse uskon niin että alkoholismista päästään eroon vasta kun alkoholille on kehitetty korvaaja. No, jonkinlainen hu*me senkin on oltava, mutta sen ei pidä olla sisäelimiä hajottava myrkky.

Juomisen lopettaminen on miljoona kertaa helpompaa kuin laihduttaminen koska sen voi lopettaa kokonaan. Jos juopolle sanottaisiin että pitää juoda kaksi kaljaa joka päivä mutta ei yhtään enempää niin eipä olisikaan kovin helppoa

Kyllä herkkujen syömisen voi lopettaa kokonaan loppuiäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin. Se oli yhtä h*lvettiä. Miehellä olimyös mielenterveysongelmia. Eikä mitään aikomusta mennä töihin. Olin niin nuori ja naiivi ja ollut lasinen lapsuus.

Elämä oli jatkuvaa rahapulaa, miehen mielialan vaihteluja, ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tosi yksinäinen. Aloin itsekin juomaan. Lihoin ja olin todella huonovointinen.

Nykyään en juo ollenkaan ja elämä on mukavaa.

Samanlaista koin itsekin, vaikka alkoholiin en ole kajonnut.

Lopulta sain miehelle oman asunnon ja välit paranivat. Sitten muutin itse muualle. Nyt meistä kahdesta vain minä olen elossa.

Kyllä hävettäis ainakin.

Kyllä, mieheni alkoholisoitui kiertäessään kaikenlaisissa kosteissa asiakastapaamisissa vuosia. Oli yhtä p*skaa kyllä, jankkaamista, pään pimenemistä ja muuta kivaa. Onneksi saatiin mies raittiiksi 15 vuotta sitten, elämä on paljon kivempaa näin.

Nuorena 19-21 seurustelin ja yhdessäkin asuttiin muuten ihanan ja kiltin nuorukaisen kanssa jota rakastin (rakastan ehkä jossain syömmeni sopukoissa edelleen).

Ei hän viikkoa juonut mutta heittämällä saatto mennä 2-3 päivää putkeen ja aina, siis ihan aina viikonloppuisin kun siihen vaan oli tilaisuus ja sai kavereita mukaan. Tai joku hänen viinaan menevistä kavereista, joita kylällä riitti, houkutteli hänet saunailtoihin ja paikalliseen kuppilaan vetämään lärvit. Ja hänhän veti lärvit, ihan tappiin saakka niin kauan kun mitään juomaa oli saatavilla.

Se oli tältäosin kamalaa aikaa, viha nousee edelleen pintaan kun muistelen aikoja. Miten epävarmaa aikaa se oli, ikinä en tienny mitä seuraavaks tapahtuu, missä hän on, mitä tekee, pettääkö kännipäissään vai onko sattunut jotain. Aloin jo etukäteen pelätä viikonloppuja ja jos 1 vk loppu meni ilman viinaa ja oli kivaa niin tiesin et seuraavana repee.

Tajusin vasta aikuisena, siis 10 v myöhemmin että hänellä oli sukurasite alkoholismista ja joku hänet ajoi juoman, hän tarvitsi ditä. Oli ja on ilm vieläkin tosi umpimielinen eikä oikein osa eikä pysty puhumaan selvinpäin asioista, rentoutui juomalla ja humalan turvin, purki pahaaoloaan, haki myös hyväksyntää muilta olemalla kiltti ja kiva.

Jatkuva riita ja minun taholta hänen sättiminen ko asiasta johti siihen että etääntyi minusta ja oli entistä enemmän niiden viinankittaaja kavereidensa kanssa. Kierre oli valmis ja erohan siitä tuli.

Olen heivannut muutaman miehe lyhyen seurustelun jälkeen ihan vaan sen takia että huomasin heissä niitä piirteitä että viina maistuu liian usein ja jos sitä on tarjolla niin kiskotaan kaksinkäsin, eli humaltumistarkoituksessa. Eräskin mies sanoi ettei alapää oikein toimi enää keski iällä jos on ottanu liikaa viiniä. Meillä oli mahdollisuus olla kaksin vain max joka toinen vk loppu, mutta hänelleppä oli petipuuhia tärkeämpää kiskoa 1,5 punkkupulloa ja tyhjentää päälle vielä äklömakea jälkiruoka kermaliköripullon puolikas. Kysyi senkin päälle, että eiks oo muuta juomaa talossa ja ehdotti paikalliseen bubiin menoa ku viskipaukkua tekis mieli. What?

Ei menty koska kieltäydyin lähtemästä, hän nukahti sohvalle ja minä nukuin yksin ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia makkarissa.

Tämä ei ollut eka kerta.

Mutta viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hävettäis ainakin.

Miksi hävettäisi? Mitä häpeäisit? Miksi ottaisit hänen häpeänsä omille harteillesi?

Itse hyvin nuorena yritin seurustella nuoren miehen (21-vuotias) kanssa jolla sitten hyvin pian ilmeni olevan alkoholiongelma.

Eihän siitä mitään tullut. Kävi kyllä työssä, opinnot oli jääneet viinan takia mutta vapaa-ajat sitten joi.

Oli kyllä sellainen kiltti ja aika hiljainenkin, ei millään lailla ilkeä eikä väkivaltainen mutta se jatkuva humalatila ja halu viettää aikaa joko kapakassa tai kotona pullon äärellä ei minulle sopinut alkuunkaan.

Juoppoa en ota riesakseni. Täyttä absolutismia en vaadi, mutta rajansa tunteva ei- humalahakuinen alkoholin käyttö erityisissä tilanteissa vielä menee. Olen nähnyt  sivusta minkälaista juopon kanssa eläminen - tai siis "eläminen", ei se elämää edes ole, selviytymistä - on joten en todellakaan siihen halua.

Olkoot vaikka sairaus, sairauteen haetaan apua.  Itsestä lähtee sekin täysin ja kokonaan.