Olipa kyllä ahdistava jouluaatto uudessa anoppilassa

Ekan sivun perusteella - ota ihan rauhassa, ap! Minulle tuli ekana anoppilajouluna selviä kulttuurishokin oireita, vaikka kulttuuriero oli ihan vaan Pohjanmaa vs. Varsinais-Suomi. Mitään väärää miehen perhe ja ystävät eivät tehneet - kaikki vain tuntui ahdistavalta, vieraannuttavalta ja teennäiseltä. Onneksi tajusin itse, mistä oli kysymys. Muuten olisin saattanut alkaa hautoa eroa hankalan oloni vuoksi. Myöhemmät visiitit olivatkin paljon luontevampia. Me jopa muutimme lopulta lähelle miehen lapsuudenkotia ja tämä tuntuu minustakin enemmän kodilta kuin se aiempi kotiseutuni. Nyt vaan jäitä hattuun, äläkä tee hätiköityjä päätöksiä parisuhteen tulevaisuudesta! Ensiapuna suosittelen rauhoittumista itsekseen vaikka kävelylenkillä.

Eihän sun kaikissa asioissa tarvi vetää teatteria. Voit yrittää arvostaa heidän hyviä puoliaan ja tuoda esiin omia mielipiteitä sellaisissa asioissa mikä heidän ajattelussa ei mielestäsi ole hyvää, kuitenkaan heitä suoraan syyllistämättä. Esim. voit ilmaista että sinun mielestä kaikki ihmiset on samanarvoisia ja olla jatkamatta mitään "Me ollaan parempia kuin nuo"-keskusteluja. Antaa heille vähän ajateltavaa. Voit kehua vaikka jouluruokia monipuolisiksi ja miten on niin mukavasti panostettu eri ruokalajeihin ja koristeluun ja kaikkeen.  Eli antaa vaikutelman että arvostat kuitenkin jotain heidän tavoissaan. Mitään sellaista liian rehellistä ei kuitenkaan kannata tehdä, että heidän sivistyneen lasin tai parin viinin juomisen sijaan vetäisee koko pullon ja on loppupäivän kännissä tai haukkuu kaikki heidän tapansa. Sille ei takuulla tule arvostusta. 

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kuvailusta. Taisit olla parempi ihminen rahvaan joukossa.

Ajattelin ihan päinvastoin. Rahvas parempien ihmisten joukossa.

Sen verran voin kommentoida, että pikemminkin näin päin.

Ap

Sittenhän tuot vain hyvää tasapainoa siihen keikistelymeininkiin.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika!

Jätä se sikala!

Eikö se ole suuri rikkaus tutustua eri jouluperinteisiin, ihmisiin ja tapoihin ja näin lisätä omaa ymmärrystä ja laaja-alaisuutta, sillä elämässä tarvitaan kaikenlaisia taitoja ja etikettiä ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Teillä oli kuitenkin yhteinen kieli käytössä, joka helpottaa seurustelua.

Onneksi Joulu alkaa olemaan vietetty. Joulun kauneimmat valot on anopin auton perävalot.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi osattiin sanoa jo isänpäivänä, että meillä ei ole mitään sukujoulua, tytär perheineen on viettänyt omaa joulua jo 5 vuotta ja mekin olemme mielellämme kahdestaan. Poika pysyi miniäkokelaan kanssa poissa ja saatiin appivanhempieni ja miehen siskon perheen kanssa viettää omanlainen, rakas joulu ilman ulkopuolista tarkkailijaa ahdistumassa siitä, että meillä yhdessä juhlineilla on takana 35 yhteistä vuotta, yhteiset muistot ja yhteiset juhlat.

Ette siis ole kiinnostuneita uusista ihmisistä.

Anoppilan joulu kuulostaa todella tavalliselta, ehkä 90% ihmisistä joulu on juuri sellainen rauhallinen tapahtuma. Ihmetyttää nyt, millainen ap:n oman perheen joulu oikein on ollut?

Selvä trollaushan tämä ketjun aloitus on, kun AP ei kerro kiusallakaan mistä on kyse ja minkälaisista tilanteista, hokee vain sitä, kuinka kovin erilaista oli. Oikeasti ei ole mitään oikean elämän esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Selvä trollaushan tämä ketjun aloitus on, kun AP ei kerro kiusallakaan mistä on kyse ja minkälaisista tilanteista, hokee vain sitä, kuinka kovin erilaista oli. Oikeasti ei ole mitään oikean elämän esimerkkejä.

Apkirjoitti näin. Minusta tuolla anoppilassa on ollut hyvin normaalia ja tavallista ja herää ihmetys, millaisesta alkoholistiperheestä ap on oikein kotoisin. Poliisit kutsuttu ovelle naapurien toimesta viikonloppuisin ehkä?

"Tämä oli erittäin lähellä. Juuri kuvaamaasi paskan tärkeää porukkaa semmoisilla äärisivistyneillä jutuilla ja samalla asenteesta paistoi rivien välistä sellainen ihmisten luokittelu. Juuri sellaista "tavallista parempaa väkeä". Yksinkertaisesti sellaisten seura vain vituttaa ja piste.

Ap"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi osattiin sanoa jo isänpäivänä, että meillä ei ole mitään sukujoulua, tytär perheineen on viettänyt omaa joulua jo 5 vuotta ja mekin olemme mielellämme kahdestaan. Poika pysyi miniäkokelaan kanssa poissa ja saatiin appivanhempieni ja miehen siskon perheen kanssa viettää omanlainen, rakas joulu ilman ulkopuolista tarkkailijaa ahdistumassa siitä, että meillä yhdessä juhlineilla on takana 35 yhteistä vuotta, yhteiset muistot ja yhteiset juhlat.

Kuinka sinut otettiin vastaan ulkopuolisena tarkkailijana ensimmäisenä jouluna, jonka vietit appivanhempiesi kanssa?

Ovatko seurustelukumppaneiden vanhemmat nykyisin appivanhempia?

Meillä sisareni tuo joka joulu uuden seurustelukumppanin sukujoulua kanssamme viettämään. Kaikilla on vaivaantunut olo.

Ja minäkin mokasin kerran pahasti. Puhuttelin sisaren poikaystävää vahingossa edellisvuotisen poikaystävän nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa vähän tarkemmin mikä siellä oli outoa, ihmiset? Tarjoilut?

Ei ollut mitään outoa, mutta se koko porukka ja yhteisö edusti täysin erilaista maailmaa kuin omani. Siksi tuohon aloitukseen laitoinkin noita hypoteettisia esimerkkejä, että miten jostakusta voi tuntua ahdistavalta hänelle väärässä seurassa.

Ap

Miten kumppanisi suhtautui? Jos koet noin, onko teillä suhteessa vielä vieraskoreuden aika.

Kumppani nyt oli kuin kotonaan, kun hänen kotonaanhan sitä oltiin. Ei ole vieraskoreutta kahden kesken, mutta kun näin meiningin anoppilassa muiden suhteen, niin tajusin hyvin äkkiä, että jos olisin aidosti oma itseni kuin vaikkapa oman kotiväkeni kanssa, niin tulisi hyvin vaivaantunut ilmapiiri kymmenessä minuutissa. Siellä oli niin erilaiset arvot ja esim koko tarjoilukin oli aika erilainen kuin miltä näyttäisi oma perinteinen joulupöytäni.

Ap

Naurattaa AP:n kritisoijat. Kuinka idiootti täytyy olla, että luulee AP:n tarkoittavan, että ihmiset eivät saisi olla erilaisia kuin hän. Voi olla myös erilaisia ihmisiä kuin itse, mutta silti viihtyä heidän seurassaan.

Ymmärsin kuitenkin, että AP on kokenut olonsa aivan ulkopuoliseksi näissä pippaloissa ja se jos jokin saa ahdistumaan. Joskus ei vain dynamiikka toimi, vaikka olisi kuinka mukavia ihmisiä ympärillä. Se ei tarkoita, että AP halveksisi näitä ihmisiä tms.

Ei suhteen päättämisestä nyt yhden sukujoulun perusteella kannata harkita, jos kahdestaan viihdytte hyvin yhdessä. Joulu on yksi päivä vuodessa, eikä sitäkään ole pakko aina anoppilassa viettää. Parisuhteessa pitää aina tehdä vähän kompromissia.

Vietätkö ap elämääsi kovinkin yhdenkaltaisessa ympäristössä samanmielisten kanssa, kun erilaiset ihmiset ja tavat rasittaa niin kovin? Olet jostain oppinut, että vaan sinun ja kaveriesi/sukusibajatusmaailma on sopiva ja oikea ja muut on alempaa väkeä?

Kannattaa poisoppia tuollaisesta niin elämä muiden ihmisten luona kylässä on paljon helpompaa. Tiedän, että suvaitsevaisuus ei ole muodikasta nykyisin, mutta se auttaisi tässä paljon.

Tiedän tunteen. Itseäni ei haittaa toisten arvomaailma tai mistä ovat kiinnostuneita, tykkään eri puheenaiheista laajasti (yhteiskunta, koulutus, politiikka, historia, urheilu, luonnonilmiöt jne). Mutta ex-anoppilassa jouduin istumaan ihan hiljaa sillä kaikki - siis kirjaimellisesti kaikki - puheenaiheet keskittyivät paikkakunnan ihmisiin: kuka muuttanut, saanut lapsia, mennyt naimisiin, eronnut, kuollut, muistelua naapureista, yrityksistä, yrittäjistä. Olipa ahdistava kokemus. Meilläkin kyllä vietettiin aikaa mutta vanhempani ja muut perheenjäsenet älyävät jutella neutraaleista asioista jos on vieraampia ihmisiä paikalla. Seurustelun päättymisen osasyynä muuten oli "yllättäen" kumppanin itsekkyys.

Joo jätä se heti ei ole mitään tulevaisuutta...

Tuo menee vain pahemmaksi ajan kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Tää juttu olisi mehukkaampi, jos nyt vaan kertoisit millä tavalla sinä ja sukusi olette parempia ja hienompia kuin se miehen suku? Millaisia ne heidän typerät arvot on? Mitä kummallisuuksia siellä joulupöydässä tarjottiin?

Joo, kaipaamme speksejä. Ymmärrän, jos ap ei vaikkapa puhu ruotsia, mutta miehen suku on suomenruotsalainen ja pääosin illan aikana puhuttiin ruotsia.

Minullekin voisi tulla yksinäinen olo tuollaisessa tilanteessa, mutta kyllä sitä ajan kanssa tottuu toisiin tapoihin, kunhan on itsekin kiinnostunut opettelemaan uutta, eikä vain oleta että se koko muu suku aina vaan joustaa yhden henkilön takia.

Itse olin vähän alta 3-kymppinen, kun vietin ensimmäisen jouluni silloisen morsiameni (=nykyisin jo vuosia vaimoni) lapsuuden kodissa. Olin viettänyt muutaman viikonlopun vajaan vuoden seurustelun aikana siellä, mutta silti vähän jännitti ja ahdisti mennä. Mulle henkilökohtaisesti on ollut aina tärkeää tietyt asiat joulussa. Oikeastaan mun joulu on rauhoittumisen lisäksi aina tiivistynyt tiettyihin ruokiin, joista tykkään ja joita ei juuri muulloin syödä. No olemme erityisesti ruokaperinteiltämme hyvin erilaisia ja niinhän siinä kävi, että siellä ruoka oli just sellaista, josta mä en tykkää ja niitä mun lempiherkkuja ei ollut. Lisäksi mä en lapsuuden kodissa ole tottunut siihen että pitää pynttäytyä joulupöytään ja juodaan sivistyneesti viiniä ruokajuomana. Tiesin toki sen verran, että valkoviiniä juodaan yleensä kalsn ja punaviiniä lihan kanssa. No nälkä lähti ja lupauduin tiskaamaan astiat, joita ei voinut laittaa astianpesukoneeseen. Jopa nykyinen appiukkoni kehui minua avuliaaksi ja kohteliaaksi vieraaksi. Yritin hammastapurren pitää sisällä pettymyksen ruokien puuttumisesta, onnistuinkin pitämään mölyt mahassa.

Seuraava joulu vietettiin kahdestaan omassa kodissamme ja vaimo halusi tehdä samankaltaisen joulupöydän kuin heillä lapsuudenkodissa oli ollut, pl. ne ruokalajit, joista hän ei tykännyt. Mun herkkuja ei pöydässä taaskaan ollut. No onneksi sain suuni auki ja uutena vuotena tehtiin sitten niitä ruokia, joista mä tykkään. Sen jälkeen ruokapöydässä on käynyt erilaisia kokeiluja, mutta läheskään kaikkia ei nykyisin tarjolla ole. No kyllä on vaikuttanut paljon myös se, että teini on kasvissyöjä.

Tänä jouluna tuli teinin kanssa puheeksi, että onko hän pettynyt siihen, ettei ole koskaan oltu isovanhempiensa luona jouluna. Jotenkin mulla oli sellainen mielikuva, että olisi jossain vaiheessa alakouluikäiaenä näin tehdä. Hänen yksikantainen vastaus oli, että tykkää juuri meidän tavasta viettää joulua ja on iloinen, ettei tarvitse syödä niitä ruokia, joista ei tykkää, mutta saa kaikkea, mitä toivoo joulupöytään.

AP ehkä sun ja kumppanisi tarina saattaa jatkua monilla hyvillä vuosilla ja teille muodostuu omanlaisensa tapa viettää joulua. Älkää missään tapauksessa jättäkö keskustelematta asiasta kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa vähän tarkemmin mikä siellä oli outoa, ihmiset? Tarjoilut?

Ei ollut mitään outoa, mutta se koko porukka ja yhteisö edusti täysin erilaista maailmaa kuin omani. Siksi tuohon aloitukseen laitoinkin noita hypoteettisia esimerkkejä, että miten jostakusta voi tuntua ahdistavalta hänelle väärässä seurassa.

Ap

Ei se mikään anoppila ole jos on uusi seurustelukumppani. Olit kylässä siipan sukulaisissa! Älä mene asioitten edelle.