Lue keskustelun säännöt.
Olipa kyllä ahdistava jouluaatto uudessa anoppilassa
25.12.2022 |
Ensimmäinen joulu laatuaan ja täytyy kyllä sanoa, että ei ollenkaan minun tyyppinen joulu porukasta puhumattakaan. Tunsin olevani kuin jossain näytelmässä, jossa vedin koko illan roolia joka ei ollut oma itseni. Se koko tunnelma ja ihmiset edustivat juuri jotain sellaista, joka ei todellakaan ole minun maailmani. Oli kuin vihreä olisi istutettu persujen pöytään, tai persu vihreiden pöytään. Tai kokoomuslainen kommunistien porukkaan, tai kommunisti kokoomuspippaloihin.
Vaikka tämän uuden seurustelukumppanin kanssa menee ihan hyvin, niin tämä joulunvietto sai minut epäilemään jopa koko homman tulevaisuutta.
Kommentit (269)
Tää juttu olisi mehukkaampi, jos nyt vaan kertoisit millä tavalla sinä ja sukusi olette parempia ja hienompia kuin se miehen suku? Millaisia ne heidän typerät arvot on? Mitä kummallisuuksia siellä joulupöydässä tarjottiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan huokasivat helpotuksesta kun hienohelma poistui paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi osattiin sanoa jo isänpäivänä, että meillä ei ole mitään sukujoulua, tytär perheineen on viettänyt omaa joulua jo 5 vuotta ja mekin olemme mielellämme kahdestaan. Poika pysyi miniäkokelaan kanssa poissa ja saatiin appivanhempieni ja miehen siskon perheen kanssa viettää omanlainen, rakas joulu ilman ulkopuolista tarkkailijaa ahdistumassa siitä, että meillä yhdessä juhlineilla on takana 35 yhteistä vuotta, yhteiset muistot ja yhteiset juhlat.
Kuinka sinut otettiin vastaan ulkopuolisena tarkkailijana ensimmäisenä jouluna, jonka vietit appivanhempiesi kanssa?
Vietin ensimmäisen yhteisen joulun appivanhempien kanssa kuopuksen ollessa 16v ikäinen eli en ollut enää ulkopuolinen millään tavalla. Ei minua pidetty tarkkailijana, olin osa perhettä. Mutta jos olisin lähtenyt parisuhteeseen sillä ennakko-oletuksella, että anoppilassa kaikki on väärin ja outoa, niin tuskin sitä yhteistä joulua tai edes toista kahvittelua olisi koskaan tullut.
Miksi et luonut mieleistäsi joulutunnelmaa?
Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut valittavat seurasta ja odottavat muiden pitävän seuraa ja täyttävän kaikki toiveet, mitä nyt joku keksii vaatia.
Kerran aiemmin olette tavanneet ja sait jo kutsun joulun viettoon. He ottivat sinut vastaan avoimin mielin! Samaa ei kyllä voi sanoa sinusta ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi antaa esimerkkejä siitä, miten tapanne eroavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi osattiin sanoa jo isänpäivänä, että meillä ei ole mitään sukujoulua, tytär perheineen on viettänyt omaa joulua jo 5 vuotta ja mekin olemme mielellämme kahdestaan. Poika pysyi miniäkokelaan kanssa poissa ja saatiin appivanhempieni ja miehen siskon perheen kanssa viettää omanlainen, rakas joulu ilman ulkopuolista tarkkailijaa ahdistumassa siitä, että meillä yhdessä juhlineilla on takana 35 yhteistä vuotta, yhteiset muistot ja yhteiset juhlat.
Kuinka sinut otettiin vastaan ulkopuolisena tarkkailijana ensimmäisenä jouluna, jonka vietit appivanhempiesi kanssa?
Vietin ensimmäisen yhteisen joulun appivanhempien kanssa kuopuksen ollessa 16v ikäinen eli en ollut enää ulkopuolinen millään tavalla. Ei minua pidetty tarkkailijana, olin osa perhettä. Mutta jos olisin lähtenyt parisuhteeseen sillä ennakko-oletuksella, että anoppilassa kaikki on väärin ja outoa, niin tuskin sitä yhteistä joulua tai edes toista kahvittelua olisi koskaan tullut.
Eli sitten joskus vanhuksena vietät teini-ikäisten lastenlastesi kanssa ensimmäistä yhteistä joulua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaa vähän tarkemmin mikä siellä oli outoa, ihmiset? Tarjoilut?
Ei ollut mitään outoa, mutta se koko porukka ja yhteisö edusti täysin erilaista maailmaa kuin omani. Siksi tuohon aloitukseen laitoinkin noita hypoteettisia esimerkkejä, että miten jostakusta voi tuntua ahdistavalta hänelle väärässä seurassa.
Ap
Tässä varmaan nyt haettiin sitä että millä tavalla erilaista, mitä siellä siis tapahtui mikä sinulle kertoi tästä erilaisuudesta? Aloitus on aika tyhjä kun et kerro yhtään mitään enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi osattiin sanoa jo isänpäivänä, että meillä ei ole mitään sukujoulua, tytär perheineen on viettänyt omaa joulua jo 5 vuotta ja mekin olemme mielellämme kahdestaan. Poika pysyi miniäkokelaan kanssa poissa ja saatiin appivanhempieni ja miehen siskon perheen kanssa viettää omanlainen, rakas joulu ilman ulkopuolista tarkkailijaa ahdistumassa siitä, että meillä yhdessä juhlineilla on takana 35 yhteistä vuotta, yhteiset muistot ja yhteiset juhlat.
Siis vietittekö te nyt sen joulun kahdestaan miehesi kanssa? Vai sittenkin isolla porukalla appivanhempien ja miehen siskon perheen kanssa?
Isolla porukalla, joten ei pojan ja miniäkokelaan tarvinnut uhrata joulua ollakseen kanssamme, me viihdymme ihan hyvin kahdestaankin. Eli heiltä ei odotettu mitään, jotta meidän joulumme onnistuisi.
Nyt kaivataan lisätietoa. Oliko joulu jäykkää pönötystä tai muuta. Entä ruokatarjoilu? Oliko paljon alkoholia? Kerrotko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi osattiin sanoa jo isänpäivänä, että meillä ei ole mitään sukujoulua, tytär perheineen on viettänyt omaa joulua jo 5 vuotta ja mekin olemme mielellämme kahdestaan. Poika pysyi miniäkokelaan kanssa poissa ja saatiin appivanhempieni ja miehen siskon perheen kanssa viettää omanlainen, rakas joulu ilman ulkopuolista tarkkailijaa ahdistumassa siitä, että meillä yhdessä juhlineilla on takana 35 yhteistä vuotta, yhteiset muistot ja yhteiset juhlat.
Kuinka sinut otettiin vastaan ulkopuolisena tarkkailijana ensimmäisenä jouluna, jonka vietit appivanhempiesi kanssa?
Vietin ensimmäisen yhteisen joulun appivanhempien kanssa kuopuksen ollessa 16v ikäinen eli en ollut enää ulkopuolinen millään tavalla. Ei minua pidetty tarkkailijana, olin osa perhettä. Mutta jos olisin lähtenyt parisuhteeseen sillä ennakko-oletuksella, että anoppilassa kaikki on väärin ja outoa, niin tuskin sitä yhteistä joulua tai edes toista kahvittelua olisi koskaan tullut.
Eli sitten joskus vanhuksena vietät teini-ikäisten lastenlastesi kanssa ensimmäistä yhteistä joulua
Miksi minun pitäisi viettää lastenlasteni kanssa joulua?
Vierailija kirjoitti:
Tää juttu olisi mehukkaampi, jos nyt vaan kertoisit millä tavalla sinä ja sukusi olette parempia ja hienompia kuin se miehen suku? Millaisia ne heidän typerät arvot on? Mitä kummallisuuksia siellä joulupöydässä tarjottiin?
Olen hetero ja seurustelen naisen kanssa, joten naisen suvusta on kyse.
En avaa asiaa sen enempää, koska sitten se menee juuri siihen, että kuvainnollisesti vihreät ja persut tappelevat keskenään ja kokoomuslainen sekä kommunisti ovat toistensa kurkussa kiinni. Ei sillä ole siinä vaiheessa enää mitään tekemistä tuon koko asiaytimen kanssa, koska silloin tappelusta tulee poliittinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni näin päin.
Uusi anoppi oli meillä kylässä ja meni vessaan. Me muut istuttiin olohuoneessa, muutaman metrin päässä.Vessasta kajahti sellainen prutku kuin seinät olisivat sortuneet. Sen jälkeen lörinää, puuskutusta ja ähkimistä. Oli täysin mahdotonta esittää ettei kuullut mitään erikoista.
Anoppi täydensi vielä esityksen huokailemalla ja hihittelemällä tultuaan vessasta.
Kun he olivat lähteneet pesin pöntön perusteellisesti.Joillain ihmisillä vessakäynti on niin äänekäs ja holtiton näytös, että on armeliaampaa muita kohtaan hoitaa se omassa kodissaan.
Voi ei🤭
Juu, ihan luonnollista toki.
Joillain vaan on tapa, että tästäkin pitää tehdä numero.
Eikä siinä, jos ollaan ns. omalla porukalla mutta vieraampien läsnäollessa voisi vähän ajatella...
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi antaa esimerkkejä siitä, miten tapanne eroavat?
No kun en ole vielä keksinyt, mihin suuntaan kuljettaisin tätä tarinaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi antaa esimerkkejä siitä, miten tapanne eroavat?
Raati kaipaa tätä nyt!
Vierailija kirjoitti:
No rooliahan sitä joutuu vetämään omienkin sukulaisten kanssa. Minä ainakin olen täysin oma itseni vain meidän perheen ja ystävieni seurassa. Sosiaalisesti taitava osaa valita jutut seuran mukaan eikä siinä ole mitään ihmettelyn aihetta.
Kaikki eivät ole sosiaalisesti taitavia, siinähän se pointti taitaa ollakin. Minun miehelläni ei ole small talk -taitoja omien harrastus- ja kiinnostuksen kohteidensa ulkopuolella ja monet saavatkin täysin väärän kuvan hänestä aluksi. Ja joskus samalla lopuksi, jos eivät vaivaudu ottamaan hänestä selvää. Mieheni on mukava ja lämmin ihminen, se ei vaan vieraassa seurassa välttämättä tule esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaa vähän tarkemmin mikä siellä oli outoa, ihmiset? Tarjoilut?
Ei ollut mitään outoa, mutta se koko porukka ja yhteisö edusti täysin erilaista maailmaa kuin omani. Siksi tuohon aloitukseen laitoinkin noita hypoteettisia esimerkkejä, että miten jostakusta voi tuntua ahdistavalta hänelle väärässä seurassa.
Ap
Miten kumppanisi suhtautui? Jos koet noin, onko teillä suhteessa vielä vieraskoreuden aika.
Kumppani nyt oli kuin kotonaan, kun hänen kotonaanhan sitä oltiin. Ei ole vieraskoreutta kahden kesken, mutta kun näin meiningin anoppilassa muiden suhteen, niin tajusin hyvin äkkiä, että jos olisin aidosti oma itseni kuin vaikkapa oman kotiväkeni kanssa, niin tulisi hyvin vaivaantunut ilmapiiri kymmenessä minuutissa. Siellä oli niin erilaiset arvot ja esim koko tarjoilukin oli aika erilainen kuin miltä näyttäisi oma perinteinen joulupöytäni.
Ap
Olisiko aika kasvaa vain aikuiseksi. Totta kait heillä on erilaiset jouluperinteet, kuin teillä kotona, kun ne jokaisessa perheessä ne ovat erilaiset.
Ja voi olla, ettei poikaystäväsi viihdy lapsuutesi kotona ja pitää sitä outona, vaikka sinusta se on se ainut ja oikea tapa viettää joulua.
Perheet ovat erilaiset, ihan samalla tavalla kuin työyhteisöt. Ja sitä kutsutaan rikkaudeksi.
Turhaa narinaa ja valittamista. Ihminen seisoo vaikka päällään yhden jouluaaton, jo puolison vuoksi, jos jokin asia hänelle tärkeä.
Noinhan se on aina. Vieras suku, vieraat tavat. Onneksi edes kieli oli yhteinen.
Ei kannata odottaa liikoja. En minäkään oikein tykkää miniäkandidaattini arvoista mutta poikani hänen kanssaan aikoo elää, en minä.