Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toipua kun tuli vaihdetuksi toiseen?
25.12.2022 |
Viime kesänä meni elämä palasiksi kun mies ilmoitti haluavansa avioeron kuuden vuoden suhteen jälkeen, vaikka juuri oltiin katseltu uutta taloa ja puhuttu, että lapsikin saisi pian tulla. Syyksi ilmoitti monia asioita mitä minä olen suhteessamme tehnyt väärin, syyllisti minut kaikesta. Koskaan aiemmin ei ollut puhunut näistä asioista. Siirtyi eromme jälkeen saman tien heilastelemaan harrastuskaveriaan. Jonkun ajan kuluttua erosta selvisi, että olivat ilmeisesti pelanneet pelejään suhteemme aikanakin. Mitään ei itse koskaan myöntänyt vaan käänsi vihansa minuun. Eikä aikaakaan kun oli uusi valloitus jo paksuna. Itse irtisanouduin töistäni ja muutin loppusyksyllä 200km päähän aloittaakseni uuden elämän, lähemmäs omia tukiverkostoja. Tämä puolivuotinen on ollut tuskien taival. Nyt jouluna tunnen kymmenkertaisesti kaiken surun ja vihan. Olen 31-vuotias enkä tiedä ehdinkö toipua ja löytää enää uutta kumppania perheen perustamiseen. En ylipäätään tiedä uskallanko enää ikinä luottaa kehenkään. Kaikelta tuntuu menneen pohja. Olen hakenut ammattiapua, lukenut kirjallisuutta. Tuntuu silti kuin elämä olisi ohi lopullisesti. Toinen vaan vaihtoi minut toiseen ja jatkoi meidän elämän elämistä ja haaveiden toteuttamista uuden kanssa, ilman huolenhäivää. Vaikka jätti jälkeensä hirveän määrän tuhoa, sekä henkisesti että taloudellisesti. Ymmärrän, että puoli vuotta on lyhyt aika, mutta tuntuu epätoivoiselta voiko tällaisesta koskaan päästä jaloilleen. Kohtalotovereita?
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen ihmisiä, joilla on narsisti exä. Oikeasti narsismi on kuitenkin harvinaista. Yleensä nämä, jotka itkevät exänsä narsismia ovat itse hyvin hankalia ihmisiä ja kykenemättömiä luomaan tasapainoista ihmissuhdetta.
Höpöhöpö. En tiedä mihin viittaat, mutta ap ei ainakaan sanonut narsismista yhtään mitään. Toisekseen, narsismi ei todellakaan ole kovinkaan harvinaista.
Noin 7-9 prosenttia väestöstä on narsisteja.
Narsismi on eri asia kuin narsisti tai narsistinen persoonallisuushäiriö. Ja tuo että varsinaisia täysnarsisteja on vaikkapa se 7% niin se on kyllä todella paljon, koska yksi narsisti pystyy elämänsä aikana vahingoittaa useita ihmisiä. Eikä narsistit hakeudu tutkittaviksi koska heissä ei ole mitään vikaa joten luotettavia prosenttejakaan ei ole. Joka tapauksessa, narsismi on eri asia kuin narsisti.
Uskon nyt kuitenkin vielä tutkittuun tietoon, enkä jonkun katkeran ihmisen höpinöihin vauva-palstalla.
Se on täysin faktatietoa mitä tuossa aiemmin sanottiin, että narsismi ei ole yhtä kuin narsisti. Eri asioista on kyse. Edelleen myöskin tämä asia menee nyt ohi aloituksen aiheesta, koska siinä ei narsismista puhuttu yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi koskaan luottaa kehenkään kun 1 on jättänyt?
Ei nämä ole lukumäärästä kiinni. Se yksikin kerta voi jollakin rikkoa pysyvästi uskon ihmisiin. Näissä vaikuttaa myös se millaista elämä on ollut aiemmin. Joidenkin on helpompi toipua tällaisista kuin toisten.
Ensimmäinen askel toipumisen tiellä on että älä usko yhtään pettäjän syytöksiä sinua kohtaan. Hän on tehnyt valintansa yksin. Sinä et ole syyllinen hänen valintoihinsa vaikka hän kuinka pyrkisi sinulle ja muille sanomaan toisin.
Toinen askel on että ole realisti. Ihmisen teot puhuvat niin paljon enemmän kuin sanat. Sellaisiin ihmisiin voi rakentua luottamusta jotka ovat toimineet elämässään johdonmukaisesti ja pystyvät ottamaan täyden vastuun omista virheistään. Selittelijät ja taivaanrannan maalarit kannattaa pitää kaukana koska heidän tunne-elämänsä taso on häiriintynyt aina jollain tavalla eivätkä he parane siitä koskaan. He ovat jakojäännöksiä elämän reunalla eivätkä ole kenenkään rakkauden arvoisia kumppaniksi suhteeseen.
Joskus on myös niin, että yhdestä ja samasta suhteesta eri teille lähtee yksi toista syyttelevä pettäjä ja toinen pettäjää syyttelevä tunne-elämältään häiriintynyt, omille virheilleen sokea selittelijä.
Outo myytti tämä kaiken oikein suhteessa osaava, viaton petetty ja kaikin puolin epäonnistunut pettäjä. Mikä todennäköisyys, että vain suoraselkäisiä vastuunsa kantavia ihmisiä valikoituu petettyihin ja kaiken maailman itsekkäät omaan napaan tuijottajat saavat pitää uskolliset puolisonsa? Mihin ihmeen logiikkaan tämä perustuu?
Eli mies vaihtoi paremmin itselleen sopivaan naiseen, hyvä että vaihtoi. Ihanaa voimaantumista. Miksi mies olisi jäänyt kärvistelemään suhteeseen jossa voi huonosti? Miehellä oli varaa valita ja valitsi toisen. Kaksoisstandardit eivät olekaan kivoja kun ne eivät hyödytä naisia? Elämä ei ole reilua, tervetuloa maailmaan.
Narsismi on nykyajan muotisana. Narsismilla kuitataan kaikki pieleen menneet ihmissuhteet eikä koskaan tarvitse katsoa peiliin.
Mielestäni perusteettomista narsismisyytöksistä pitäisi saada kunnianloukkaussyyte. Jos ihminen rakastuu toiseen ja eroaa, se ei tee hänestä narsistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa Ap:n kumppani petti häntä? Hän vain tunsi harrastuskaverinsa, joka on hyvin normaalia, että niihin tutustuu. Oikeasti emme tiedä mitään tuosta suhteesta. Ap itsekin on voinut olla hirveä takertuja ja käyttänyt vaikka henkistä väkivaltaa jatkuvasti kumppaniaan kohtaan. Tai sitten hänen kumppaninsa on sitten mulkivisti.
Joskus suhteesta lähdetään täysin syystä. Aina jättäjä ei ole se pahis. Yleensä molempien olisi hyvä katsoa eron jälkeen peiliin.
Luepa ap:n aloitus uudestaan.
Otetaan sitten vielä kertaalleen tarkasteluun väitteesi että molempien pitäisi katsoa peiliin. Päteekö tämä myös tilanteessa jossa pettäjä on itse ylimiellyttänyt vuosikausia ja antanut itsestään täysin valheellisen kuvan? Onko tällainen ihminen mielestäsi kypsä ja itsenäinen aikuinen ihminen parisuhteessa vai lapsen tasolle jäänyt Peter Pan?
Onko silloin pettäjä mielestäsi oikeutettu tekoihinsa ja kitinään jos häntä siitä kritisoidaan?
Olivat ilmeisesti pelanneet pelejä myös suhteen aikana. Ilmeisesti eli ehkä tai sitten ei. Mitään mies ei kuitenkaan tunnustanut. Eli mitään varmoja todisteita pettämisestä ei ole. Pelkkää spekulaatiota. Ja jos on harrastuskaveriaan suhteensa loppukarikoilla halannut, niin en pitäisi sitä kauheana rikoksena. Hän rakastui vaan toiseen. AP pääsisi nopeammin asian yli, kun hyväksyisi asian eikä jäisi hakkumaan eksäänsä.
Väistelet itse kysymystä tuossa. Teet oletuksen spekulaatiosta. Niin tyypillistä ihmisille jotka ovat itse pettäneet. Ja kyllä pettämisestä pääsee hyvinkin yli kun ymmärtää että pettäjä on yksin vastuussa teoistaan. Tosin persoonallisuushäiriöiset olipa ne sitten narsismia tai epävakaata eivät koskaan pysty syvälliseen itserefektioon näissä asioissa vaan pyrkivät väkisin luomaan tarinoitaan joilla omat teot oikeutetaan.
Voihan olla, että AP:n mies myös petti. Mutta sitä emme varmasti tiedä. En tuomitse ketään, ennen kuin toisin todistetaan. Itse en ole koskaan pettänyt. Olen ollut mieheni kanssa onnellisesti suhteessa 15-vuotta. Narsisti tai persoonallisuushäiriöinenkään tuskin olen. En vain ole mustavalkoinen ihminen ja kykenen näkemään asioissa monta puolta.
Toisaalta on myös ihmisiä, jotka ovat pahoja, ja muilla ihmisillä voi olla erilaisia kokemuksia kuin sinulla. Kuulostat vähän hurskastelijalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on nykyajan muotisana. Narsismilla kuitataan kaikki pieleen menneet ihmissuhteet eikä koskaan tarvitse katsoa peiliin.
Mielestäni perusteettomista narsismisyytöksistä pitäisi saada kunnianloukkaussyyte. Jos ihminen rakastuu toiseen ja eroaa, se ei tee hänestä narsistia.
Täällä ainakaan ei ole nyt kukaan ketään sanonut narsistiksi vaan tämä narsismikeskustelu ilmestyi tähän nyt asiaan liittymättömänä sivuseikkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Minusta taas tämä kuulostaa näiltä pettämisestä alkunsa saaneissa suhteissa olevien voimafantasioilta, joissa yritetään todistella että suhteen alkamistavalla ei ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on, koska ihminen on sellainen että toistaa helposti samoja kaavoja elämässään aina kun tulee hankala tilanne. Niistä on hirveän vaikea päästää irti, koska ne eivät ole useinkaan edes tiedostettuja. Kun suhde arkistuu tai siinä tulee vaikeita aikoja, aletaan etsiä jännitystä ja huomiota muualta, mikä johtaa pettämiseen ja sitten puolustellaan asiaa sillä että ei voinut mitään sille että rakastui ja entinen suhde oli epätyydyttävä.
Toki tiedän että tällaisesta alkunsa saaneessa suhteessa olevalla on koko ajan pelko perseessä että milloin sama kaava toistuu hänen kohdallaan. Se on aivan ymmärrettävää, ja siksi mielellään varmasti yrittää kertoa itselleen että suhteen alkamistavalla ei ole väliä. Mutta kyllä sillä on.
Aijaa. Kumpi se sitten paremmin ennakoi ihmisen tulevaa käytöstä; pari seurustelusuhdetta ja yksi avioliitto jotka päättyivät ilman pettämistä, vai se yksi seurustelusuhde siellä välissä, jossa entinen tuli vaihdettua lennosta uuteen? Mikä se kaava tässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on nykyajan muotisana. Narsismilla kuitataan kaikki pieleen menneet ihmissuhteet eikä koskaan tarvitse katsoa peiliin.
Mielestäni perusteettomista narsismisyytöksistä pitäisi saada kunnianloukkaussyyte. Jos ihminen rakastuu toiseen ja eroaa, se ei tee hänestä narsistia.
SInulla taitaa olla syy-seuraussuhde väärinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?
Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.
Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!
Tässä pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan. Kyllä, on olemassa ihmisiä jotka eroavat puolisostaan reilusti ja rehellisesti, ottavat vastuun ja tuntevat empatiaa toista kohtaan. Sitten on ne toisenlaiset tapaukset joille on luonteenomaista valehdella, manipuloida, pettää ja aitoa empatiaa toista kohtaan ei löydy, halutaan ainoastaan pelastaa oma nahka. Ja nämä tapaukset eivät kyllä halua sen petetyn löytävän uutta, koska heidän itsetuntoaan hivelee se jos tietävät toisen itkevän heidän peräänsä. Se tuo vallan tunnetta.
Ehkä sellaisiakin ihmisiä on. Mutta eikö näistä tule se ruma ero jo melko lyhyen suhteen jälkeen? Vai onko tuon kieroutuneen luonteen ainoa oire ruma käytös eron aikaan ja jälkeen?
Sellaisia ihmisiä nimenomaan on paljon. Tuntuu, että useimmiten heidän luonteestaan on ollut nähtävissä jotain hälyttävää jo suhteen aikana, mutta siltä on haluttu ummistaa silmät ja nämä henkilöt osaavat myös sumuttaa niin taitavasti, että totuus kaikesta valkenee vasta aikojen päästä.
Mmmkei. Minä en tunne sellaista, tunnen tosin yhden päivänselvän narsistin, joka haluaa hallita entistä vaimoaan kaikin keinoin tultuaan jätetyksi. Lasten kautta yleensä. Mustasukkaisuutta en siinäkään havaitse, inho ja halveksunta on niin kaiken peittävää, mutta eihän äijä toki sitä suvaitse, että exällä on asiat hyvin.
Tiedän myös pari suhdetta joiden päättymisen jälkeen maailman ihanimmasta miehestä tuli narsisti ja kauhea heknisesti väkivaltainen hullu. Oikeasti päivien ajanjaksossa tämä transformaatio tapahtui. Viime viikolla vielä käytiin terapiassa vetoamassa viimeisen kerran, että vielä pitää yrittää eikä särkeä kaikkea kaunista, seuraavalla viikolla rakas olikin jo halveksuttava, valehteleva narsisti. Välissä tapahtunutta vain fyysinen eropäätös eli pois muutto.
Jos nyt tuosta narsismista puhutaan niin silloinhan on hyvin tyypillistä, että suhteen aikana se kumppani halutaan nähdä vaaleanpunaisten lasien läpi ja kieltää todellisuus. Totuus valkenee usein kokonaisuudessaan vasta eron jälkeen. Tietenkin joissain tapauksissa se alun halveksunta on keino päästä eteenpäin ja irrottautua toisesta, auttaa ikään kuin käsittelemään eroa. Mutta en nyt tiedä mistä tämä narsismi tuli mukaan keskusteluun kun ap ei sellaiseen näytä tekstissään viitanneen.
Ap ei viitannut narsismiin. Mutta moni muu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli mies vaihtoi paremmin itselleen sopivaan naiseen, hyvä että vaihtoi. Ihanaa voimaantumista. Miksi mies olisi jäänyt kärvistelemään suhteeseen jossa voi huonosti? Miehellä oli varaa valita ja valitsi toisen. Kaksoisstandardit eivät olekaan kivoja kun ne eivät hyödytä naisia? Elämä ei ole reilua, tervetuloa maailmaan.
Miksi ihmiset ymmärtävät tahallaan tämänkin tapauksen väärin? Ei ole kyse siitä että joku vaihtaa toiseen. Senkun vaihtaa. Kyse on siitä jos valehdellaan ja petetään, ei oteta vastuuta. Ja on täysin normaalia surra avioliiton päättymistä joka tapauksessa oli syy mikä hyvänsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on nykyajan muotisana. Narsismilla kuitataan kaikki pieleen menneet ihmissuhteet eikä koskaan tarvitse katsoa peiliin.
Mielestäni perusteettomista narsismisyytöksistä pitäisi saada kunnianloukkaussyyte. Jos ihminen rakastuu toiseen ja eroaa, se ei tee hänestä narsistia.
Täällä ainakaan ei ole nyt kukaan ketään sanonut narsistiksi vaan tämä narsismikeskustelu ilmestyi tähän nyt asiaan liittymättömänä sivuseikkana.
Minua haukuttiin tässä ketjussa kyllä narsistiksi, vaikka yritin vain keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Minusta taas tämä kuulostaa näiltä pettämisestä alkunsa saaneissa suhteissa olevien voimafantasioilta, joissa yritetään todistella että suhteen alkamistavalla ei ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on, koska ihminen on sellainen että toistaa helposti samoja kaavoja elämässään aina kun tulee hankala tilanne. Niistä on hirveän vaikea päästää irti, koska ne eivät ole useinkaan edes tiedostettuja. Kun suhde arkistuu tai siinä tulee vaikeita aikoja, aletaan etsiä jännitystä ja huomiota muualta, mikä johtaa pettämiseen ja sitten puolustellaan asiaa sillä että ei voinut mitään sille että rakastui ja entinen suhde oli epätyydyttävä.
Toki tiedän että tällaisesta alkunsa saaneessa suhteessa olevalla on koko ajan pelko perseessä että milloin sama kaava toistuu hänen kohdallaan. Se on aivan ymmärrettävää, ja siksi mielellään varmasti yrittää kertoa itselleen että suhteen alkamistavalla ei ole väliä. Mutta kyllä sillä on.
Näitä tapauksia on paljon ihan julkisuutta myöten. Ensin lähdetään fanfaarit soiden uuteen suhteeseen lennosta ja hehkutetaan uuden suhteen ihanuutta ja seksiä jatkuvalla syötöllä hieroen tahallaan tätä vanhan kumppanin naamaan.
Sitten mennään isosti naimisiin hyvin nopeasti haukkuen kaikki epäilijät jopa perheenjäseniä myöten.
Sitten käykin aika nopeasti alkuhuuman ja naimisiinmenon jälkeen niin että arki koittaa. Arkea ei kestetekään kun se uusi suhde ei ollutkaan jatkuvaa huumaa. Eron tullessa ollaankin sitten hyvin vaitonaisia kun se uusi ihana kaiken tajunnan räjäyttänyt suhde olikin vain illuusio.
Jotkut eivät opi koskaan eivätkä haluakaan oppia.
Esimerkkejä?
Viime aikoina on päinvastoin ollut lehdissä paljon iäkkäämpien viihdemaailmassa tai politiikassa tunnettujen ihmisten pitkiä rakkaustarinoita, joilla on ollut tuolla tavalla ikävä alku.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että tuollaiset tyypit todellakin toistavat samaa käyttäytymiskaavaa kerta toisensa jälkeen. Ikinä ei pysähdytä miettimään ja ottamaan opiksi, pohtimaan mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Hypätään uuteen suhteeseen ja sillä hetkeksi kaikki korjaantuu, ulkoistetaan kaikki vastuu muualle. Eihän tuosta voi olla seurauksena mitään hyvää siinä uudessakaan suhteessa jos mikään ei muutu. Ja suhde joka on lähtenyt petoksesta ja valheista on jo lähtökohtaisesti aika hataralla perustalla.
Kyllä näin on. Jokaiseen suhteeseen lähdetään nostaen toinen jalustalle. Aina kyseessä on se elämää suurempi rakkaus ja halu on kova edetä nopeasti yhteiseen kotiin ja perheeseen. Tehdään valtavan suuria elämänvalintoja rakastumisen huumassa, eikä kuunnella toisen huolta vaikkapa nyt muutosta samalle paikkakunnalle kun suhde on vasta ihan alussa. Päin vastoin, toisen toppuuttelun aiheuttamaa epävarmuutta hoidetaan kiristämällä otetta; kysellään jatkuvasti, etteihän toinen varmasti hylkää, laitetaan jopa kaverit tai sisarukset lähestymään tätä kumppania huolensa kanssa, että eihän herkkä sielu varmasti tule tässä suhteessa loukatuksi kun on jo aiemmin pettynyt suhteissaan. Kumppani saa kaikin tavoin kokea, että ero hajottaisi toisen täysin ja aiheuttaisi vakavia seurauksia. Lopulta kumppani ahdistuu, eroaa tai pettää ja seurauksena on valtava draama ja katkenneet suhteet narsismi-syytöksineen.
Ja samaa käyttäytymiskaavaa toistetaan kerta toisensa jälkeen. Ikinä ei pysähdytä miettimään ja ottamaan opiksi, pohtimaan mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Hypätään uuteen suhteeseen ja sillä hetkeksi kaikki korjaantuu, ulkoistetaan kaikki vastuu muualle. Eihän tuosta voi olla seurauksena mitään hyvää siinä uudessakaan suhteessa jos mikään ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Minusta taas tämä kuulostaa näiltä pettämisestä alkunsa saaneissa suhteissa olevien voimafantasioilta, joissa yritetään todistella että suhteen alkamistavalla ei ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on, koska ihminen on sellainen että toistaa helposti samoja kaavoja elämässään aina kun tulee hankala tilanne. Niistä on hirveän vaikea päästää irti, koska ne eivät ole useinkaan edes tiedostettuja. Kun suhde arkistuu tai siinä tulee vaikeita aikoja, aletaan etsiä jännitystä ja huomiota muualta, mikä johtaa pettämiseen ja sitten puolustellaan asiaa sillä että ei voinut mitään sille että rakastui ja entinen suhde oli epätyydyttävä.
Toki tiedän että tällaisesta alkunsa saaneessa suhteessa olevalla on koko ajan pelko perseessä että milloin sama kaava toistuu hänen kohdallaan. Se on aivan ymmärrettävää, ja siksi mielellään varmasti yrittää kertoa itselleen että suhteen alkamistavalla ei ole väliä. Mutta kyllä sillä on.
Näitä tapauksia on paljon ihan julkisuutta myöten. Ensin lähdetään fanfaarit soiden uuteen suhteeseen lennosta ja hehkutetaan uuden suhteen ihanuutta ja seksiä jatkuvalla syötöllä hieroen tahallaan tätä vanhan kumppanin naamaan.
Sitten mennään isosti naimisiin hyvin nopeasti haukkuen kaikki epäilijät jopa perheenjäseniä myöten.
Sitten käykin aika nopeasti alkuhuuman ja naimisiinmenon jälkeen niin että arki koittaa. Arkea ei kestetekään kun se uusi suhde ei ollutkaan jatkuvaa huumaa. Eron tullessa ollaankin sitten hyvin vaitonaisia kun se uusi ihana kaiken tajunnan räjäyttänyt suhde olikin vain illuusio.
Jotkut eivät opi koskaan eivätkä haluakaan oppia.
Esimerkkejä?
Viime aikoina on päinvastoin ollut lehdissä paljon iäkkäämpien viihdemaailmassa tai politiikassa tunnettujen ihmisten pitkiä rakkaustarinoita, joilla on ollut tuolla tavalla ikävä alku.
Yksittäistapauksia. Lehtiin ei yleensä tule niitä julkkisten tarinoita jotka ovat alkaneet pettämisellä ja valehtelulla mutta päättyneet sitten muutaman vuoden päästä eroon. Tällöin suhteen alussa niin isoon ääneen uutta rakkauttaan esiin tuonut pettäjä pyrkii olemaan mahdollisimman hiljaa asiasta koska ei kestäisi julkisuudessa enää ihmisten arvostelua. Näitä tyyppejä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Minusta taas tämä kuulostaa näiltä pettämisestä alkunsa saaneissa suhteissa olevien voimafantasioilta, joissa yritetään todistella että suhteen alkamistavalla ei ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on, koska ihminen on sellainen että toistaa helposti samoja kaavoja elämässään aina kun tulee hankala tilanne. Niistä on hirveän vaikea päästää irti, koska ne eivät ole useinkaan edes tiedostettuja. Kun suhde arkistuu tai siinä tulee vaikeita aikoja, aletaan etsiä jännitystä ja huomiota muualta, mikä johtaa pettämiseen ja sitten puolustellaan asiaa sillä että ei voinut mitään sille että rakastui ja entinen suhde oli epätyydyttävä.
Toki tiedän että tällaisesta alkunsa saaneessa suhteessa olevalla on koko ajan pelko perseessä että milloin sama kaava toistuu hänen kohdallaan. Se on aivan ymmärrettävää, ja siksi mielellään varmasti yrittää kertoa itselleen että suhteen alkamistavalla ei ole väliä. Mutta kyllä sillä on.
Näitä tapauksia on paljon ihan julkisuutta myöten. Ensin lähdetään fanfaarit soiden uuteen suhteeseen lennosta ja hehkutetaan uuden suhteen ihanuutta ja seksiä jatkuvalla syötöllä hieroen tahallaan tätä vanhan kumppanin naamaan.
Sitten mennään isosti naimisiin hyvin nopeasti haukkuen kaikki epäilijät jopa perheenjäseniä myöten.
Sitten käykin aika nopeasti alkuhuuman ja naimisiinmenon jälkeen niin että arki koittaa. Arkea ei kestetekään kun se uusi suhde ei ollutkaan jatkuvaa huumaa. Eron tullessa ollaankin sitten hyvin vaitonaisia kun se uusi ihana kaiken tajunnan räjäyttänyt suhde olikin vain illuusio.
Jotkut eivät opi koskaan eivätkä haluakaan oppia.
Esimerkkejä?
Viime aikoina on päinvastoin ollut lehdissä paljon iäkkäämpien viihdemaailmassa tai politiikassa tunnettujen ihmisten pitkiä rakkaustarinoita, joilla on ollut tuolla tavalla ikävä alku.
Yksittäistapauksia. Lehtiin ei yleensä tule niitä julkkisten tarinoita jotka ovat alkaneet pettämisellä ja valehtelulla mutta päättyneet sitten muutaman vuoden päästä eroon. Tällöin suhteen alussa niin isoon ääneen uutta rakkauttaan esiin tuonut pettäjä pyrkii olemaan mahdollisimman hiljaa asiasta koska ei kestäisi julkisuudessa enää ihmisten arvostelua. Näitä tyyppejä on.
No mutta sinä juuri sanoit, että tapauksia on paljon julkisuutta myöten. Nyt sanot, ettei lehtiin tulekaan niitä fanfaareja ja naamaan hieromisia?
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on nykyajan muotisana. Narsismilla kuitataan kaikki pieleen menneet ihmissuhteet eikä koskaan tarvitse katsoa peiliin.
Mielestäni perusteettomista narsismisyytöksistä pitäisi saada kunnianloukkaussyyte. Jos ihminen rakastuu toiseen ja eroaa, se ei tee hänestä narsistia.
Narsisti sanaa käytetään yleiskielessä. Se on eri asia kuin diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. En ymmärrä tuota huutelua jostain kunnianloukkaussyytteistä. Lehdissä käytetään termiä narsisti yleisesti. Joskus tuntuu että niillä ihmisillä jotka hyökkäävät sanan narsisti käyttäjiä kohtaan ei ole itsellään puhtaat jauhot pussissa omassa elämänhistoriassaan ihnissuhteiden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Minusta taas tämä kuulostaa näiltä pettämisestä alkunsa saaneissa suhteissa olevien voimafantasioilta, joissa yritetään todistella että suhteen alkamistavalla ei ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on, koska ihminen on sellainen että toistaa helposti samoja kaavoja elämässään aina kun tulee hankala tilanne. Niistä on hirveän vaikea päästää irti, koska ne eivät ole useinkaan edes tiedostettuja. Kun suhde arkistuu tai siinä tulee vaikeita aikoja, aletaan etsiä jännitystä ja huomiota muualta, mikä johtaa pettämiseen ja sitten puolustellaan asiaa sillä että ei voinut mitään sille että rakastui ja entinen suhde oli epätyydyttävä.
Toki tiedän että tällaisesta alkunsa saaneessa suhteessa olevalla on koko ajan pelko perseessä että milloin sama kaava toistuu hänen kohdallaan. Se on aivan ymmärrettävää, ja siksi mielellään varmasti yrittää kertoa itselleen että suhteen alkamistavalla ei ole väliä. Mutta kyllä sillä on.
Näitä tapauksia on paljon ihan julkisuutta myöten. Ensin lähdetään fanfaarit soiden uuteen suhteeseen lennosta ja hehkutetaan uuden suhteen ihanuutta ja seksiä jatkuvalla syötöllä hieroen tahallaan tätä vanhan kumppanin naamaan.
Sitten mennään isosti naimisiin hyvin nopeasti haukkuen kaikki epäilijät jopa perheenjäseniä myöten.
Sitten käykin aika nopeasti alkuhuuman ja naimisiinmenon jälkeen niin että arki koittaa. Arkea ei kestetekään kun se uusi suhde ei ollutkaan jatkuvaa huumaa. Eron tullessa ollaankin sitten hyvin vaitonaisia kun se uusi ihana kaiken tajunnan räjäyttänyt suhde olikin vain illuusio.
Jotkut eivät opi koskaan eivätkä haluakaan oppia.
Esimerkkejä?
Viime aikoina on päinvastoin ollut lehdissä paljon iäkkäämpien viihdemaailmassa tai politiikassa tunnettujen ihmisten pitkiä rakkaustarinoita, joilla on ollut tuolla tavalla ikävä alku.
Yksittäistapauksia. Lehtiin ei yleensä tule niitä julkkisten tarinoita jotka ovat alkaneet pettämisellä ja valehtelulla mutta päättyneet sitten muutaman vuoden päästä eroon. Tällöin suhteen alussa niin isoon ääneen uutta rakkauttaan esiin tuonut pettäjä pyrkii olemaan mahdollisimman hiljaa asiasta koska ei kestäisi julkisuudessa enää ihmisten arvostelua. Näitä tyyppejä on.
No mutta sinä juuri sanoit, että tapauksia on paljon julkisuutta myöten. Nyt sanot, ettei lehtiin tulekaan niitä fanfaareja ja naamaan hieromisia?
Näitä tulee vain silloin kun pettäjä itse lähtee suhteesta lennosta. Kun sitten tämä pettäjä tuleekin tuosta suhteesta jätetyksi on hän aivan hiljaa ja jopa suuttuu jos toimittajat tai yleisö kyselee uuden suhteen tilasta alkuhuuman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on nykyajan muotisana. Narsismilla kuitataan kaikki pieleen menneet ihmissuhteet eikä koskaan tarvitse katsoa peiliin.
Mielestäni perusteettomista narsismisyytöksistä pitäisi saada kunnianloukkaussyyte. Jos ihminen rakastuu toiseen ja eroaa, se ei tee hänestä narsistia.
Narsisti sanaa käytetään yleiskielessä. Se on eri asia kuin diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. En ymmärrä tuota huutelua jostain kunnianloukkaussyytteistä. Lehdissä käytetään termiä narsisti yleisesti. Joskus tuntuu että niillä ihmisillä jotka hyökkäävät sanan narsisti käyttäjiä kohtaan ei ole itsellään puhtaat jauhot pussissa omassa elämänhistoriassaan ihnissuhteiden osalta.
Joo, paskakin on ihan sana, mutta ei sitä ole soveliasta silti käyttää ihan missä vaan. Lyhyitä ihmisiä voi haukkua kääpiöiksi, mutta itse en niin tekisi. Mikäli sinä ja kaverisi näette narsisteja kaikkialla, on se teidän ongelmanne. Tiedätkö miten narsistista on nähdä itsensä ja oma toiminta aina oikeana ja syyllistää kaikesta muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on nykyajan muotisana. Narsismilla kuitataan kaikki pieleen menneet ihmissuhteet eikä koskaan tarvitse katsoa peiliin.
Mielestäni perusteettomista narsismisyytöksistä pitäisi saada kunnianloukkaussyyte. Jos ihminen rakastuu toiseen ja eroaa, se ei tee hänestä narsistia.
Narsisti sanaa käytetään yleiskielessä. Se on eri asia kuin diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. En ymmärrä tuota huutelua jostain kunnianloukkaussyytteistä. Lehdissä käytetään termiä narsisti yleisesti. Joskus tuntuu että niillä ihmisillä jotka hyökkäävät sanan narsisti käyttäjiä kohtaan ei ole itsellään puhtaat jauhot pussissa omassa elämänhistoriassaan ihnissuhteiden osalta.
Missäköhän lehdissä ihmisiä kutsutaan narsisteiksi?
Alue: Aihe vapaa
Missä kohti on tullut ilmi ettei ap olisi antanut miehen mennä tai vonkuisi häntä itselleen? Hyvänen aika jos aviomies on puoli vuotta sitten jättänyt ja ilmeisesti myös pettänyt sekä vetänyt maton kaiken alta niin eiköhän ole ihan luonnollista, että se ottaa koville.