Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuo Suvi Terasniskan Mummo on niin ikävän synkkä ja ahdistava joululaulu?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Tuttavani äiti vain koko elämänsä maalla asuttuaan muutti miehensä kuoltua suoraan pääkaupunkiseudulle missä on lapset ja lapsenlapset. Hankki uusia ystäviä ja taitaa vihdoin elää sitä elämää mitä ei miehensä takia kyennyt maalla ikinä elämään. Olisi voinut jäädä perähikiälle ruikuttamaankin ja puhumaan hautakiville.
Aha, mitä sitten? Kaikkien pitäisi muuttaa pois kotoaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Joulussa on aina ollut myös edesmenneiden läheisten muistamisen teema ja se on saatu hyvin kuvattua perinteisissä joululauluissa. Uudet renkutukset känniörvellyksineen ja sian lahtaamisineen on ihan hirveitä. Minusta on tervettä pysähtyä myös kaipuun äärelle jouluna.
Mutta tyyli millä se Suomessa (ja luterilaisessa Euroopassa laajemminkin) tehdään on vain niin uskomattoman ahdistava. On Varpusia, Mummoja, Taivaita sylissä, Taivaskävelyä jne.
Joulu on kuitenkin myös ilon juhla. Se pääsee vähän unohtumaan kaiken kaipauksen keskellä. Kaivataanhan Amerikassakin Valkoista joulua ja siihen liittyvää, mutta tyyli aivan erilainen ja laulusta jää hyvä fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ei siinä mitään tuollaisia lauleta. Miksi valehtelet täällä?
Älä sinä määrittele, mitä mielikuvia tai tunteita toiselle taide herättää.
No missä kohdassa laulua lauletaan Muhoksesta? Missä kohdassa mummolla on puheenvuoro jossa muka uhriutuu? Missä kohdassa lauletaan Salesta?
Voi luoja! Nyt kyllä pääsit olemaan oikeassa, ei löydy sanoista mainintaa Muhoksesta. Vuoden keskustelun tappaja-palkinto laitetaan postissa suoraan sulle. Eikun odotas...eihän viestissäsi mainittu mitään keskustelua ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Ja laulussa on nimenomaan lapsenlapsen kuvaus eikä siitä välity syyllistämistä mummon puolelta vaan se kertoo siitä että lastenlapset menevät (vain) jouluna käymään (vaikka tietää että pitäisi käydä useammin). Musta tuo on kaunis laulu.
Eihän ne mene sinne edes jouluna, vaan vasta lomalla sitten kesällä viikoksi. Lapsi kertoo myös, miten pukki saapuu heille sieltä pohjoisesta lahjoineen. Onko mummoa edes kutsuttu lasten perheisiin jouluksi vai haluaako mummo olla yksin ja muistella kuollutta miestään torpassa eikä suostu lähtemään mihinkään kotoaan. Ahdistava laulu.
Oli miten oli, mutta kahuea virsi tuo mummo- musiikki on.
Että, jos ei pimeys, työkiireet, stressi ja sähkönhinta ole saaneet ahdistuksen tunnetta pintaan, niin virsi sen saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Heh, miehesikö on täältä meiltä ;D (Mitä kuuluu sinne teille...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Nythän kirkoissa tanssitaan sambaa ja Irvinin St Pauli ja Reberbahn raikaa kirkoissa. Minä en pidä uudesta suuntauksesta, haluan joskus hiljentyä. Kapakoissa en käy.
Tuo Mummo muuten itketti kun vietimme sukujouluja ja äitini oli vielä mukana, kai minä itkin edesmenneitä mummojani, itkin ja kaipasin. Nyt oma äitini, lasteni mummo on edesmennyt ja edelleen itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ei siinä mitään tuollaisia lauleta. Miksi valehtelet täällä?
Älä sinä määrittele, mitä mielikuvia tai tunteita toiselle taide herättää.
No missä kohdassa laulua lauletaan Muhoksesta? Missä kohdassa mummolla on puheenvuoro jossa muka uhriutuu? Missä kohdassa lauletaan Salesta?
Etkö ryhtyisi tälle palstalle modeksi? Välillä käy niin, että keskustelusta saattaa ehtiä tulla mielenkiintoinen, ennenkuin nykyinen mode ehtii puuttua asiaan. Sulla olisi mukavan jämäkkä ote ja saataisiin ihmiset ruotuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Nythän kirkoissa tanssitaan sambaa ja Irvinin St Pauli ja Reberbahn raikaa kirkoissa. Minä en pidä uudesta suuntauksesta, haluan joskus hiljentyä. Kapakoissa en käy.
Tuo Mummo muuten itketti kun vietimme sukujouluja ja äitini oli vielä mukana, kai minä itkin edesmenneitä mummojani, itkin ja kaipasin. Nyt oma äitini, lasteni mummo on edesmennyt ja edelleen itkettää.
No just, miksi pitää jouluna synkistellä? Jalostaako se synkistely jotakuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Ja laulussa on nimenomaan lapsenlapsen kuvaus eikä siitä välity syyllistämistä mummon puolelta vaan se kertoo siitä että lastenlapset menevät (vain) jouluna käymään (vaikka tietää että pitäisi käydä useammin). Musta tuo on kaunis laulu.
Eihän ne mene, korkeintaan kesälomalla. Mummolle vaan soitetaan, siellä se liukastelee yksinäisyydessä surkean mökkinsä pihalla jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Ja toisinpäin ajateltuna mummolla ei ole mahdollisuuttakaan muuttaa muualle ja on tottakai yksinäinen. Muistelee jouluja silloin ennen ja kaipaa läheisiään.
Minusta tuo on nykynuorellekin oikein hyvä muistutus siitä että elämää on muuallakin kui TikTokissa ja Helsingissä.
Tuttavani äiti vain koko elämänsä maalla asuttuaan muutti miehensä kuoltua suoraan pääkaupunkiseudulle missä on lapset ja lapsenlapset. Hankki uusia ystäviä ja taitaa vihdoin elää sitä elämää mitä ei miehensä takia kyennyt maalla ikinä elämään. Olisi voinut jäädä perähikiälle ruikuttamaankin ja puhumaan hautakiville.
Upeaa, näistä mummoista pitäisi tehdä lauluja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Joulussa on aina ollut myös edesmenneiden läheisten muistamisen teema ja se on saatu hyvin kuvattua perinteisissä joululauluissa. Uudet renkutukset känniörvellyksineen ja sian lahtaamisineen on ihan hirveitä. Minusta on tervettä pysähtyä myös kaipuun äärelle jouluna.
Mutta tyyli millä se Suomessa (ja luterilaisessa Euroopassa laajemminkin) tehdään on vain niin uskomattoman ahdistava. On Varpusia, Mummoja, Taivaita sylissä, Taivaskävelyä jne.
Joulu on kuitenkin myös ilon juhla. Se pääsee vähän unohtumaan kaiken kaipauksen keskellä. Kaivataanhan Amerikassakin Valkoista joulua ja siihen liittyvää, mutta tyyli aivan erilainen ja laulusta jää hyvä fiilis.
Niin jää haikeistakin joululauluista hyvä olo. Minusta olisi aika irvokasta muistella kuollutta veljeään (varpunen jouluaamuna) niin että *lunta ei ole, mutta onneksi lahjoja*.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Joulussa on aina ollut myös edesmenneiden läheisten muistamisen teema ja se on saatu hyvin kuvattua perinteisissä joululauluissa. Uudet renkutukset känniörvellyksineen ja sian lahtaamisineen on ihan hirveitä. Minusta on tervettä pysähtyä myös kaipuun äärelle jouluna.
Mutta tyyli millä se Suomessa (ja luterilaisessa Euroopassa laajemminkin) tehdään on vain niin uskomattoman ahdistava. On Varpusia, Mummoja, Taivaita sylissä, Taivaskävelyä jne.
Joulu on kuitenkin myös ilon juhla. Se pääsee vähän unohtumaan kaiken kaipauksen keskellä. Kaivataanhan Amerikassakin Valkoista joulua ja siihen liittyvää, mutta tyyli aivan erilainen ja laulusta jää hyvä fiilis.
Joulu on nimenomaan ilon ja SYNTYMÄN juhla. Toki poislähteneien muistelu on tärkeää sekin ja varmasti on kaipausta ilmassa jos läheisiä on poistunut joulupöydästä, mutta pohjolassa ehkä vähän liikaa vajotaan synkkyyteen sitä tehtäessä. Sama riivaa vähän kaikkea luterilaisuutta, kun onhan se varsinainen syntymää "juhlistava" kastetilaisuuskin aika synkkä virsineen kaikkineen, eikä tunnelmaltaan hirveästi eroa hautajaisseremoniasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tie niljakas ja jäinen kohta, särähtää korvaan. Niljakas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Joulussa on aina ollut myös edesmenneiden läheisten muistamisen teema ja se on saatu hyvin kuvattua perinteisissä joululauluissa. Uudet renkutukset känniörvellyksineen ja sian lahtaamisineen on ihan hirveitä. Minusta on tervettä pysähtyä myös kaipuun äärelle jouluna.
Mutta tyyli millä se Suomessa (ja luterilaisessa Euroopassa laajemminkin) tehdään on vain niin uskomattoman ahdistava. On Varpusia, Mummoja, Taivaita sylissä, Taivaskävelyä jne.
Joulu on kuitenkin myös ilon juhla. Se pääsee vähän unohtumaan kaiken kaipauksen keskellä. Kaivataanhan Amerikassakin Valkoista joulua ja siihen liittyvää, mutta tyyli aivan erilainen ja laulusta jää hyvä fiilis.
Niin jää haikeistakin joululauluista hyvä olo. Minusta olisi aika irvokasta muistella kuollutta veljeään (varpunen jouluaamuna) niin että *lunta ei ole, mutta onneksi lahjoja*.
Velikin olisi halunnut lahjoja ja se lahjaparien rapinan tuoma riemu siinä iloisessa laulussa voisi tuoda iloa sinunkin pieneen pirttiisi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus tämän ajan sukutraumoista. Isovanhempi ei pysty sopeutumaan mihinkään muutokseen, vaan jää Muhokselle jumittamaan mökkiinsä ja paheksuu nuorempaa polvea, joka lähti töihin ja opiskelemaan. Olisi tuossa ollut 3 hehtaaria viljeltäväksi ja Sale 30km päässä, mihin olisi miniä voinut mennä päivätyöhön! On se kumma, kun ei kelpaa!
Ja minnekään en muuta, kotona paras. Ja joulu on se aika vuodesta, kun marinoin lanttulaatikon syyllisyydellä ja pakkosyötän kaikille, jotka saan painostettua Muhokselle. Kun on vatsat täynnä, niin johan kadutte! Ja oli se niin kiva, kun kävitte ja tänne minä jään nyt yksinäisyyteeni kuolemaan, enkä lähde Jyväskylässä käymään, mitä minä siellä vanha ihminen, kyllä tämä oli viimeinen jouluni ja muistakaa, että ensi vuonna tulette taas aatoksi ja miniän sukulaisia ei tarvi jouluna nähdä.
Mitå ihmettä sä höpiset sukutraumasta ja mummon sopeutumuksesta muutokseen? Siinä laulusta lapsenlapsi soittaa mummolleen ja sanat ovat lastenlapsen.
"Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen
On pohjoisessa päivä yksinäinen
Autioitui aikaa karu maa
Vie mökkiin polku iljakas ja jäinen
Jossa mummo yksin asustaa
Mies kuoli lapset lähti aikanaan
Maailmalle kukin vuorollaan
Kun joulun aikaan hanki peittää maan
Lapsenlapset muistaa mummoaan
Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen
Ja mummo kohta pukki saapuu meille
Se tulee sieltä tänne poroineen
Nyt yksinäisen mökin kaamos saartaa
Päivisin on pelkkää hämärää
Vain kesäaikaan auto pihaan kaartaa
Viikko vierii mummo yksin jää
Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen
Ja mummo kohta pukki saapuu meille
Se tulee sieltä tänne poroineen
Lasten soitto mummon mieltä piristää
Muistot tulvii mieleen aika häviää
Kuusi tuoksuu tuikkii monta kynttilää
On pirtti täynnä hälinää
Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen
Ja mummo kohta pukki saapuu meille
Se tulee sieltä tänne poroineen"
Lähde: LyricFind
Vierailija kirjoitti:
Jos laulu on tehty minun äidistäni, hän ei suostunut lähtemään kotoaan mihinkään. Niitä mummoja on paljon! He asuvat mieluummin metsän keskellä yksinään kuin suostuvat lähtemään ihmisten ilmoille. He ovat niiden ihmisten jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, jotka etsivät asuinpaikkansa sellaisen joen varresta, jota pitkin ei tullut lastuja ylävirralta. Kaamos on niin ihanan rauhallista!
Oma mummoni päätti luovuttaa tästä elämästä, kun joutui toteamaan "enkö mie enää tuonne pääse", kun sairastuneena ei voinut enää mennä edes käymään kotonaan. Papan kuoltua hän melkein itki minullekin, että "kyllä minun pitää sinne saada mennä, kun olen niin paljon töitä sen eteen tehnyt", kun eräät sukulaiset olivat sitä mieltä, että eihän se mummo siellä yksin pärjää. Ja hyvin pärjäsi, aikakin kesät.
Eihän tämä laulu ole läheskään murheellisimpia. Ajatelkaapa vaikka Varpunen jouluaamuna, Konsta Jylhän joululaulu, Sylvian joululaulu.
1939 vie kyllä voiton surullisimmista joululauluista. Mutta tämä ja nuo edellä luetellut eroavat Mummosta siten, että ne ovat myös kauniita lauluja, eikä niissä syyllistetä omia perheenjäseniä.
Näyttääkin olevan iljakas? En ole koskaan kuullut tuota sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskelmät on ahdistavia.
Suomalaiset joululaulut on ahdistavia! En ole muutamaan vuoteen kuunnellut ensimmäistäkään juuri tuon ranteet auki-meiningin takia. Joulun pitäisi olla rauhoittava ilon juhla, täällä Suomessa se on kyyneleitten, ahdistuksen ja pahan olon juhla.
Joulussa on aina ollut myös edesmenneiden läheisten muistamisen teema ja se on saatu hyvin kuvattua perinteisissä joululauluissa. Uudet renkutukset känniörvellyksineen ja sian lahtaamisineen on ihan hirveitä. Minusta on tervettä pysähtyä myös kaipuun äärelle jouluna.
Mutta tyyli millä se Suomessa (ja luterilaisessa Euroopassa laajemminkin) tehdään on vain niin uskomattoman ahdistava. On Varpusia, Mummoja, Taivaita sylissä, Taivaskävelyä jne.
Joulu on kuitenkin myös ilon juhla. Se pääsee vähän unohtumaan kaiken kaipauksen keskellä. Kaivataanhan Amerikassakin Valkoista joulua ja siihen liittyvää, mutta tyyli aivan erilainen ja laulusta jää hyvä fiilis.
Niin jää haikeistakin joululauluista hyvä olo. Minusta olisi aika irvokasta muistella kuollutta veljeään (varpunen jouluaamuna) niin että *lunta ei ole, mutta onneksi lahjoja*.
Velikin olisi halunnut lahjoja ja se lahjaparien rapinan tuoma riemu siinä iloisessa laulussa voisi tuoda iloa sinunkin pieneen pirttiisi.
Iloa ja riemua on, älä huoli. Minä en ahdistu suruntunteista, ne eivät vie joulun iloa vie vaan tuovat sen lisäksi rauhaa ja rakkautta. Mielummin suren sitä ettei se pikkuveljeni olisi saanut sitä lahjaa avata kuin esittäisin kaiken olevan naminamihöttöä, jos veljeni olisi kuollut. Ihmeellisesti kaikkea vähänkään ikävää ihmiset nykyään pelkää.
No missä kohdassa laulua lauletaan Muhoksesta? Missä kohdassa mummolla on puheenvuoro jossa muka uhriutuu? Missä kohdassa lauletaan Salesta?